Sarjakuvat ja muu yleinen ilmapiiri on vähän outo, eläimistä tehdään ihmisen veroisia, ajattelukykyineen ja tunteineen.
Walt Disney on nesteheliumsäiliössä odottamassa päivää parempaa, tieteen kehitykseen aikoinaan luottaen.
Sama herra on luonut trendin jossa eläimet inhimillistetään, kaikki ne elokuvat ja piirroshahmot.
Tässä on jotain, jota en vielä ymmärrä miksi näin on?
Mitä muut ateistit ajattelevat näistä asioista?
Sekopää uskovaisten raamattuun pohjautuvat mekaaniset ja hullut mielipiteet eivät tässä yhteydessä oikeastaan kiinnosta, koska ne ovat pohjimmiltaan irrationaaliseen raamattuun perustuvia käsityksiä.
Kuinka lähellä voi elukoiden ihannointi olla, ja onko se merkki ihmisvihamielestä vai mistä?
Eläimet ovat toki yksinkertaisempia, ja ne ovat riippuvaisia sinusta kuin entisaikain rengit ja piiat olivat riippuvaisia isännistä, mahapalkalla suhteessa meihin.
Minusta eläimet ovat eläimiä, ja mekin olemme vain yksi ihmisapinalaji, ja lajien välinen yhteistyö sekä riippuvuussuhde ovat OK.
Mutta kun elukoita suoraan verrata meihin ihmisiin, ja niitä pidetään suoranaisesti henkilöinä, elukkaruokamainokset sarjakuvat Jne…
Ei tässä kaikki ole tervettä?
Zoofiilingit ovat kyllä usein aika liioiteltuja, ja se on hyvin yleinen taipumus rakastaa elukoita ihmisen lailla ja jopa enemmän :(
Walt Disney on nesteheliumsäiliössä odottamassa päivää parempaa, tieteen kehitykseen aikoinaan luottaen.
Sama herra on luonut trendin jossa eläimet inhimillistetään, kaikki ne elokuvat ja piirroshahmot.
Tässä on jotain, jota en vielä ymmärrä miksi näin on?
Mitä muut ateistit ajattelevat näistä asioista?
Sekopää uskovaisten raamattuun pohjautuvat mekaaniset ja hullut mielipiteet eivät tässä yhteydessä oikeastaan kiinnosta, koska ne ovat pohjimmiltaan irrationaaliseen raamattuun perustuvia käsityksiä.
Kuinka lähellä voi elukoiden ihannointi olla, ja onko se merkki ihmisvihamielestä vai mistä?
Eläimet ovat toki yksinkertaisempia, ja ne ovat riippuvaisia sinusta kuin entisaikain rengit ja piiat olivat riippuvaisia isännistä, mahapalkalla suhteessa meihin.
Minusta eläimet ovat eläimiä, ja mekin olemme vain yksi ihmisapinalaji, ja lajien välinen yhteistyö sekä riippuvuussuhde ovat OK.
Mutta kun elukoita suoraan verrata meihin ihmisiin, ja niitä pidetään suoranaisesti henkilöinä, elukkaruokamainokset sarjakuvat Jne…
Ei tässä kaikki ole tervettä?
Zoofiilingit ovat kyllä usein aika liioiteltuja, ja se on hyvin yleinen taipumus rakastaa elukoita ihmisen lailla ja jopa enemmän :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjoitit mm:
>>Eläimet ovat toki yksinkertaisempia, ja ne ovat riippuvaisia sinusta kuin entisaikain rengit ja piiat olivat riippuvaisia isännistä, mahapalkalla suhteessa meihin.
Minusta eläimet ovat eläimiä, ja mekin olemme vain yksi ihmisapinalaji, ja lajien välinen yhteistyö sekä riippuvuussuhde ovat OK.>>
Noissa kahdessa lauseessa oli minusta tosi kummallista ristiriitaisuutta, vai oliko niin etten ymmärtänyt kirjoittajan tarkoitusta.
Oi suuri tietäjä kerro meille vähemmän viisaille ja älykkäille mitä todellisuudessa tarkoitit?
Vai oletko niin älykäs, ettet osaa viestiä niin , että tavallisetkin ihmiset ymmärtävät?
Tähän asti olen ymmärtänyt niin, että mitä älykkäämpi ja viisaampi ihminen niin sitä selkeämmin hän pystyy tavallisille ihmisille ymmärrettevästi ilmaisemaan mitä haluaa sanoa.
olla eläimiä sen takia, koska eläimet
ovat söpöjä ihmisen silmään. Samoin
joku eläin voi olla vastenmielinen, jolla
saadaan kontrasti eroa hyviin ja pahoihin
hahmoihin. Ei siinä sen suurempaa varmaan
ole. Ihmisellä on kyllä aina ollut taipumus
inhimillistää eläimiä, se on kyllä totta.
Itseäni ällöttää yli kaiken kakarat (miksei
aikuisetkin), jotka pitävät lemmikkiään,
oli se sitten gerbiili tai koira, parhaana
ystävänään. Puetaan vaatteisiin, ja puhutaan
eläimelle kuin omalle lapselle, yök...
Kannattaisi sellaisten tutustua ehkä muihin
ihmisiin...
kissalleni puhun. En kylläkään pue mitään vaatteita, koska niitä hän ei tarvitse.
En puhu kuten lapselle, jos tarkoitat lässytystä. En ole koskaan kyllä lapsellenikaan lässytellyt, vaan puhunut ihan tavallisesti.
kissoilleni puhun, ymmärtävät jopa osan...
Kivoja kavereita ne on kunhan
niistä ei irtoaisi niin paljon karvaa ja
ne ei repisi kaikkea mahdollisia papereita
riekaleiksi, niillä on joku fetish paperiin.
Pitää antaa niille vissiin raamattu lukuun..
En syö mitään lihaa. En näe syytä tappaa turhanpäiten mitään eläintä. En koe olevani oikeutettu päättämään saako joku elää vai ei.
En näe ihmistä yhtään ylempiarvoisena eläimiin nähden. Ihmisen kyky ajatella, velvoittaa ihmistä ennemminkin elämän säilyttämiseen ja suojeluun, kuin muun elämän härskiin hyväksikäyttöön.
Eläinten hyvä hoito ja eläinten tarpeiden huomioiminen ei ole eläinten inhimillistämistä. Eläimen käyttäminen omien mielijohteidensä tai muotioikkujen toteuttamiseen, ei ole eläimen hyvää hoitoa.
Muistaakseni on tutkittu, että eläin ymmärtää paremmin ihmisen mielialoja, jos ihminen puhuu kuin pienelle lapselle. Koiran käskyt ovat tietenkin eri asia, mutta uskoisin, että ymmärrys lisää eläimen hyvinvointia.
En rakasta eläimiä enemmän kuin ihmisiä. Eläinrakkaus ja ihmisrakkaus eivät ole millään lailla toisiaan poissulkevia asioita. Olen pannut merkille, että mitä enemmän eläimet jollekin henkilölle merkitsee, sitä enemmän myös ihmiset merkitsevät tälle henkilölle.
Ihmiset ovat minun mielestäni joko kalseita kaikkea kohtaan tai lämpimiä kaikkea kohtaan.
Kova eläimiä kohtaan on myös kova muita ihmisiä kohtaan. Kyse on vain kyvystä välittää. Jos sitä ei ole niin ei ole, jos on niin sitten on kaikkia kohtaan.
Kiitos sinulle tuosta kirjoituksesta!
Oli mukava lukea sitä, koska ajattelen noista kirjoittamista asioistasi samansuuntaisesti.
On ilo lukea viestejä, joita ymmmärtää!
Kiitos sinulle vielä kirjoituksestasi.
naulan kantaan Beenthere! Olin jo aloittelemassa vastinetta, mutta kirjoitit niin hyvin ja tyhjentävästi että eipä ole lisättävää:)
Hienoa että ajattelet samoin, usein kun ei tapaa ihmisiä jotka näin ajattelevat.
Teki pahaa kun aloittaja puhuu vain elukoista, ihmisen ja eläimen suhde on paljon monisyisempi ja syvempi mitä aloittaja tietääkään. Oletan että hänellä ei ole ollut eläimiä?
samaa mieltä tuosta, että jos kohtelee eläintä
kuin paskaa, ei kovin kummoisesti kohtele
ihmistäkään. Empatia-kyvyttömyyttä
todennäköisesti...
"Eläimen käyttäminen omien mielijohteidensä tai muotioikkujen toteuttamiseen, ei ole eläimen hyvää hoitoa. "
Tätä tarkoitin omassakin kommentissani. Eläintä
pitää arvostaa eläimenä eikä tehdä siitä
pikkuihmistä, vaatekappaletta tai oman
egonsa jatketta. Paris Hiltonia katsoessa
voi nähdä ääripään kyseisestä ilmiöstä...
ottaa pattiin? Ihminen on yksi eläinlaji, ei sen kummempaa. Ei siis ole olemassa ihmiset JA eläimet.
Vain kotieläimet ovat riippuvaisia ihmisistä ja se johtuu siitä, että ne ovat vankeja. Niin on minunkin kissani, mutta hänellä ei liene valittamista.
Jos ei arvosta muita eläimiä kuten ihmistä, ei arvosta elämää ylipäätään.
Retrohetero ymmärsi koko jutun oikein, samoin kaveri joka sanoi, että hänen lemmikkinsä on orja, mutta rakas kuitenkin.
Mutta eräs joka kirjoitti ettei ymmärtänyt aloitustani, kertoi myös itsestään jotain...
Juuri tässä on pointti, eläimet koetaan ihmismäisinä sillä tavoin, etteivät kykene kokemaan eroa oman lajinsa ja muiden lajien välillä.
Ja yksinkertaisiin eläimiin liitetään tunteita, jotka eivät millään voi olla yhtä täydellisiä kuin toiseen ihmiseen.
Niin toki, yksinkertaiset ihmiset kokevat lemmikit ihmisinä paljolti täydellisinä tasavertaisina kumppaneina itselleen, ja ehkä sitten ovatkin aika lähellä lemmikkieläimiään monella kehitystasolla.
Mutta kun ne rakkauden tunnustukset lemmikkieläimiä kohtaan, tavalla kuten retrohetero mainitsi ja kuvittelu että ihminen ja lemmikkieläin kommunikoivat toisiaan ymmärtäen täydellisesti.
Se nyt vaan on hullua, ja typerää.
Ihmiset jotka juttelevat lemmikilleen kuin toiselle ihmiselle, se osoittaa minusta mahdollisesti sen, että tälläisen ihmisen suhde toisiin ihmisiin voi olla yhtä näennäisesti ymmärtävä.
Ihminen puhuu ja elää muiden ihmisten kanssa, todella ymmärtämättä toista ihmistä.
Samat ihmiset jotka kokevat eläimet ihmisenkaltaisena saattavat olla juuri sellaisia, eivät ne todella ole läsnä monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin.
Eläimen ja ihmisen vuorovaikutussuhde ei voi olla yhdenveroista kuin ihmisten välillä, mutta haavemaailmassa ne ovat samanveroisia monen lemmikkieläimen omistajan mielissä.
Se on epätäydellistä, ne eivät ole samalla tasolla.
Mutta monelle "yksinkertaiselle" ihmiselle se suhde elukkaansa toki on omissa kuvitelma maailmassaan.
Protestoin mm. Helsingin sanomien sarjakuvia vastaan, lemmikkieläin ruokamainoksia vastaan, ja lemmikkieläinhöppänöitä vastaan jotka käyttävät persoonapronominia "Hän", kun ne juttelevat omasta lemmikkieläimestään.
Hän sanaa käytetään puhuttaessa toisesta ihmisestä, ei eläimistä.
Eläimistä on tehty liikaa ihmismäisiä, ihmismäisesti ajattelevina ja tuntevina!
Itse pidän monenlaisista eläimistä, ja eläimet pitävät minusta, jotkut jopa purevat tai imevät innokkaasti verta yöllä nukkuessa ;), mutta en ole koskaan ollut sekaantunut/ rakastunut eläimiin henkisellä tai fyysisellä tavalla.
Monen suhde eläimeen on kyllä rajatilatapauksia, epätodellisia kuvitelmia ja tunteita.
Jotkut jopa testamenttaavat omaisuutensa lemmikkieläimille, ihan kuin ne eläimet tajuaisivat jotain omistamisesta jne.., tai olisivat samoja kuin ihmiset.
Simppelit sielut.
Elukat ovat elukoita, ja ihmiset ihmisiä.
lemmikkiään tai eläimiä yleisesti, niin hänkö on mielestäsi yksinkertainen?
No tuli sitten kantasi harvinaisen selväksi.
Eräällä about 80v mummolla on kissa. Tämä neiti-ihminen ja vanhempiensa ainoa lapsi sanoi, että kissa on hänen perheensä ja ilman kissaa hän olisi kovin yksinäinen. Hän myös kertoi juttelevansa kissalle ja sanoi myös, että eihän se varmaan ymmärrä, mutta tarkkaavaisesti se kumminkin kuuntelee. Voihan noilla lemmikeillä olla joitain avuja, joka ihmisiltä puuttuu, esim se kuuntelemien taito. Minä pidän kyllä mummon tapaa ratkaista yksinäisyytensä pitämällä kissaa ihmisen vastineena ihan tarkoituksenmukaisena ja toimivana ratkaisuna. Mummolla on taipumusta masennukseenkin, mutta hän on viisas, kun ymmärtää miten voi itse vaikuttaa ongelmaan.
Lemmikin kanssa kommunikointi on kehittävää. Kun eläimellä ei ole meidän puhettamme, eikä meidän paljasta naamaamme, niin ihminen joutuu tarkkailemaan eläinystävänsä käyttäytymistä ja eleitä, ja sitä kautta oppii tarkkaavaisuutta myös ihmisiten suhteen. Sen kaltaista havainnointikykyä tarvitaan esim vakavasti vammaisten kanssa. Eiköhän kaikesta voi ammentaa niin hyödyllistä, kuin vähemmän hyödyllistä oppia ja virikettä. Taitaa tulla taas vastaan ne yksilölliset erot ja kyvyt. Joku osaa komunikoida eläinten kanssa ja tehdä niistä havaintoja ihan oikeasti ja joku vain luulee osaavansa. Niinhän se monessa muussakin asiassa menee.
Tuokaan ei ole niin yksinkertainen asia, kuin äkkisältään luulee. Joku haluaa varmistaa, että eläimestä pidetään huolta, kun itse kuolee. Omaisuudella sen voi varmistaa. Vittuilukin voi olla syynä, eli ei ole kyse siitä, että lemmikki ymmärtää omaisuuden päälle, vaan siitä, että ne, jotka eivät sitä omaisuutta saakaan, ymmärtävät mitä eivät saaneet. Itse olen kirjoittanut sellaisen testamentin, jossa edunsaajalta edellytetään lemmikkeistäni huolehtiminen niiden luonnolliseen kuolemaan asti.
Jos sinä et eläimistä pidä, niin on aika älytöntä alkaa pilkkaamaan ihmisiä, joille kaikki luontokappaleet ovat arvokkaita.
En kyllä ymmärtänyt miksi sinä aliarvioit ihmistä, joka rakastaa lemmikkiään.