Lasten korvatulehduksia on tutkittu viime vuosina paljon, ja pikkuhiljaa antibioottien rooli niiden hoidossa heikkenee. On todettu, että pitää hoitaa jopa 14 lasta antibiootilla, jotta yksi heistä siitä hyötyisi. Käypä hoito -suosituksenkin mukaan aivan yhtä pätevä hoito on katsoa korva 1-2 päivän päästä uudestaan.
Itse olisin kovin iloinen, jos seuraavissa suosituksissa antibiootti jätettäisiin kokonaan pois. Loppuisi vihdoin se turha korvaralli päivystyksiin: lukemattomat vanhemmat raahaavat väsyneitä, sairaita lapsia turhaan iltaisin ja öisin päivystykseen vain siksi, etteivät tajua sitä, että:
1) antibioottia ei tarvitse aloittaa yöllä
2) antibiootti ei auta kipuun, vaan siihen täytyy antaa kipulääkettä
3) korvan harominen ei merkitse tulehdusta, edes korvakipu ei ole varma merkki todellisesti märkäisestä välikorvatilanteesta
Mielestäni on epäeettistä raahata lapsia turhaa hoitoa varten päivystykseen - hoitoa, jota ei todellakaan tarvitse päivystyksenä aloittaa vaan jonka reseptin kirjoittaminen voi hyvin odottaa seuraavaan arkipäivään.
Jos lapsen korva on kipeä, antakaa kipulääkettä! Ei se antibiootti kivulle mitään tee moneen päivään. 90% korvatulehduksista paranee antibiootista huolimatta aivan itsellään.
Huom! Tässä siis kyse hyväkuntoisista lapsista, joilla pienen nuhan ja/tai lievän lämmön ohella ainoana merkittävänä vaivana korvakipu. Usein lapsella ei ole edes sitä nuhaa, vaan pelkkä korvasärky. Selvästi sairas lapsi, jonka huonokuntoisuuden syy on epäselvä tai lapsi on hyvin pieni, on asia aivan erikseen ja ilman muuta kuuluu lääkärin päivystyksenä arvioida.
Itse olisin kovin iloinen, jos seuraavissa suosituksissa antibiootti jätettäisiin kokonaan pois. Loppuisi vihdoin se turha korvaralli päivystyksiin: lukemattomat vanhemmat raahaavat väsyneitä, sairaita lapsia turhaan iltaisin ja öisin päivystykseen vain siksi, etteivät tajua sitä, että:
1) antibioottia ei tarvitse aloittaa yöllä
2) antibiootti ei auta kipuun, vaan siihen täytyy antaa kipulääkettä
3) korvan harominen ei merkitse tulehdusta, edes korvakipu ei ole varma merkki todellisesti märkäisestä välikorvatilanteesta
Mielestäni on epäeettistä raahata lapsia turhaa hoitoa varten päivystykseen - hoitoa, jota ei todellakaan tarvitse päivystyksenä aloittaa vaan jonka reseptin kirjoittaminen voi hyvin odottaa seuraavaan arkipäivään.
Jos lapsen korva on kipeä, antakaa kipulääkettä! Ei se antibiootti kivulle mitään tee moneen päivään. 90% korvatulehduksista paranee antibiootista huolimatta aivan itsellään.
Huom! Tässä siis kyse hyväkuntoisista lapsista, joilla pienen nuhan ja/tai lievän lämmön ohella ainoana merkittävänä vaivana korvakipu. Usein lapsella ei ole edes sitä nuhaa, vaan pelkkä korvasärky. Selvästi sairas lapsi, jonka huonokuntoisuuden syy on epäselvä tai lapsi on hyvin pieni, on asia aivan erikseen ja ilman muuta kuuluu lääkärin päivystyksenä arvioida.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja ravinnon yhteys korvavaivoihin kannatta amyös selvittää. Meillä oli aikanaan korvakierteen alku hyvässä vauhdissa kunnes jätettiin lehmänmaito pois ja homma oli ohi! Toimi ihan liian monella muullakin perheellä samoin jotta olisi sattumaa ja alunperin saimmekin tiedon omalta lääkäriltämme joka oli aiheesta lukenut alansa kirjallisuudesta.
Koomista kaikess aoli se, että lapsi ei selvästi oireillut korviaan, mutta jostain vain äiti aina tiesi. J ausein tilanne oli jo niin paha että korva oli puhkeamassa tai jopa puhjennut rajussa tulehduksessa. Ja lapsi ei siis todellakaan oireillut mitenkään, vain inahti poikkeavasti..
Juu... kyllähän se kipukin sitten lakkaa, kun korva on jo puhjennut.
Mistä vanhemmat tietäisivät, ettei antibioottihoitoa tarvita, jos lääkäri lähes poikkeuksetta reseptin kirjoittaa ja sanoo, että tarvitaan. Pitäisikö vanhemmaksi tulevan käydä ensin lääkärinopinnot läpi?
On sitä varmasti tullut käytyä lapsen kanssa lääkärissä turhaankin, sitä en edes epäile. Mutta sitten on niitäkin kertoja, että olisi pitänyt pitää päänsä ja vaatia kunnon tutkimuksia, eikä antaa alentuvasti suhtautuvan lääkärin kävellä "yliherkän" äidin yli. Olisi silläkin muutama kärsimys vältetty, ja terveydenhuollon resursseja kuormitettu vähän vähemmän.