Mielenkiintoista: HE 184/1999 - jossa yksityiselämän suoja nykyisyydellään määritellään - mainitaan, että vaikka asiakirjat olisivat JULKISIA, ei yksityiselämän suojaa nauttivaa tietoa saa levittää (saattaa suuren joukon tietoisuuteen). Heikoin yksityisyyden suoja on poliitikoilla ja ylimmillä virkamiehillä, mutta heidänkin yksityiselämänsä on tietyiltä osiltaan suojattua. Näin voisi ajatella ainakin Kanervan "puutarha-viestistä" ja eteenkin Vanhasen tekstiviestittämistä yksityiskohtaisista seksuaalisista vihjauksista Ruususelle. Kielto on yksiselitteinen, joskin tarkka rajanveto julkisuuden henkilöiden ja vallankäyttäjien osalta tulee hakea KKO:sta asti, jonka Vanhanen sanookin olevan tavoitteenaan. Ennakkotapauksia ei vielä ole.
Vuoden 2000 uudistuksessa ei yksityisyyden suojaan tehty oleellisia muotoja ja aiempi 1974 lainsäädäntö onkin hyvin pitkälti yhteneväinen sen kanssa. Lähinnä tiedon levitystapa-määritelmää yleispätevöitettiin ja saatiin siten nykypäivää vastaavammaksi. Nykyään tässä laissa määritelty tiedon välitys koskee paitsi perinteisiä joukkotiedotusvälineitä, myös internettiä.
Jos ennakkotapausta ei ole, hallituksen esitys on se, jonka ohjenuoraa (käräjä/hovi)oikeudessa tulee noudattaa = lakia ei itseasiassa lueta, kuten se kirjoitetaan. Myös KKO:n tulee perustaa kantansa ensisijassa hallituksen esitykseen laista, tässä tapauksessa siis HE 184/1999:ään. Lisäksi se voi vaikeissa tapauksissa pyytää asiantuntijalausuntoa laissa määritellyiltä taholta. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetulta.
Lisäksi nykyisen lain mukaan joukkotiedotusvälineeksi (verkkojulkaisuksi) EI lähdesuojaa määrittelevän lain (HE 54/2002) perusteluissa lasketa yksityisen henkilön kotisivua. Tämä seikka on jopa erikseen mainittu perusteluissa. Tällöin henkilön voi olettaa toimivan yksityishenkilönä ja siten kotisivuilla julkaistu tieto on ilman lähdesuojaa.
Vuoden 2000 uudistuksessa ei yksityisyyden suojaan tehty oleellisia muotoja ja aiempi 1974 lainsäädäntö onkin hyvin pitkälti yhteneväinen sen kanssa. Lähinnä tiedon levitystapa-määritelmää yleispätevöitettiin ja saatiin siten nykypäivää vastaavammaksi. Nykyään tässä laissa määritelty tiedon välitys koskee paitsi perinteisiä joukkotiedotusvälineitä, myös internettiä.
Jos ennakkotapausta ei ole, hallituksen esitys on se, jonka ohjenuoraa (käräjä/hovi)oikeudessa tulee noudattaa = lakia ei itseasiassa lueta, kuten se kirjoitetaan. Myös KKO:n tulee perustaa kantansa ensisijassa hallituksen esitykseen laista, tässä tapauksessa siis HE 184/1999:ään. Lisäksi se voi vaikeissa tapauksissa pyytää asiantuntijalausuntoa laissa määritellyiltä taholta. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetulta.
Lisäksi nykyisen lain mukaan joukkotiedotusvälineeksi (verkkojulkaisuksi) EI lähdesuojaa määrittelevän lain (HE 54/2002) perusteluissa lasketa yksityisen henkilön kotisivua. Tämä seikka on jopa erikseen mainittu perusteluissa. Tällöin henkilön voi olettaa toimivan yksityishenkilönä ja siten kotisivuilla julkaistu tieto on ilman lähdesuojaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.