Tiedotusvälineissä on käsitelty viime aikoina paljon vuoden 1918 surullisia tapahtumia. Keskustelussa on kuitenkin unohdettu, että valtaosa Suomen kansasta pysyi kokonaan erossa sodasta. Näin on esimerkiksi minun sukuni kohdalla.
Neljästä isovaaristani kukaan ei ollut rintamalla vuoden 1918 sodassa. Kaksi isovaareistani kyllä asui Etelä-Pohjanmaalla, joka oli ehkä kaikkein vankinta valkoisten tukialuetta. Toinen pohjalainen isovaarini osallistui omalla kotipaikkakunnallaan venäläisten sotilaiden aseistariisuntaan, mutta hän ei jatkanut sen pitemmälle valkoisen armeijan mukana, koska oli jo yli 40-vuotias eikä hänellä siten ollut velvollisuutta mennä rintamalle. Toinen pohjalainen isovaarini olisi ikänsä puolesta otettu valkoisten armeijaan, mutta hänet pelasti se, että hän oli jo useamman lapsen isä, ja perheensä ainoa elättäjä. Näin siis hänetkin vapautettiin sotaan menosta.
Kaksi muuta isovaariani asuivat Pohjois-Karjalassa, missä vuosi 1918 ei herättänyt juuri minkäänlaisia intohimoja. Alue oli toki valkoisten hallussa, mutta suurin osa tavallisesta kansasta pysyi sodan ulkopuolella. Näin oli isovaarienikin kohdalla. He olivat kyllä molemmat suhteellisen köyhiä, toinen oli metsätyömies ja palstatilallinen ja toinen pienviljelijä, joten he olisivat ehkä jossain muualla päin Suomea voineet valita punaisen puolen, mutta ei. Pohjoiskarjalaisilla isovaareillani ei kuulemani tiedon mukaan ollut edes poliittista kantaa. Äänestämässä he sentään lienevät käyneet aina kun se oli mahdollista, mutta he eivät olleet omaksuneet sen paremmin punaista kuin valkoistakaan aatetta.
Pohjalaiset isovaarini olivat kyllä mielipiteiltään valkoisia, vaikka eivät vuoden 1918 sotaan osallistuneetkaan. Heitä ei kuitenkaan voi syyttää niistä julmuuksista, joita voittanut valkoinen osapuoli kohdisti hävinneisiin punaisiin keväällä 1918.
Vuoden 1918 sodassa molemmat osapuolet tekivät julmuuksia ja suoranaisia terroritekoja. Sodan aluksi punaiset tappoivat useita kartanonherroja, pappeja, porvareita ja varakkaita talollisia vain heidän yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Sodan loppuvaiheessa taas saattoi joutua valkoisten teloitusryhmän eteen pelkästään sen vuoksi, että omisti SDP:n jäsenkirjan.
Vaikka nykyään kauhistellaankin lähes yksinomaan valkoisten hirmutekoja, uskon etteivät punaiset olisi voittaessaan olleet sen humaanimpia hävinneelle osapuolelle. Jos eivät punaiset olisikaan suorittaneet valkoisten " lopullista puhdistusta " niin sen olisivat tehneet venäläiset, jotka varmasti olisivat punaisten voiton jälkeen aktivoituneet. Suomessahan oli vielä keväällä 1918 kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita.
Mielestäni valkoisten voitto vuoden 1918 sodassa oli kuitenkin hyvä, koska en pidä todennäköisenä, että Suomi olisi kyennyt säilymään itsenäisenä mikäli punaiset olisivat voittaneet. Suomen kohtaloksi olisi tullut liittäminen osaksi suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa. Leninhän oli jo Suomen itsenäisyyden tunnustaessaan todennut, että kyseessä oli " eroaminen yhdistymistä varten ". Osa punaisistakin olisi varmasti vastustanut Suomen liittämistä Neuvostoliittoon, mutta venäläisten aseiden edessä kaikki vastustus olisi tukahdutettu.
Punaisten kapina vuonna 1918 ei olisi koskaan levinnyt niin laajalle, elleivät agitaattorit olisi saaneet Etelä-Suomen suurta torppariväestöä houkutelluksi punaisten puolelle. Vasemmisto oli luvannut, että rikkaiden isäntien maat jaetaan torppareille ja muonamiehille. Näin tapahtuikin pian vuoden 1918 sodan jälkeen, mutta valkoisten toimesta. Kyllä punaisetkin varmaan olisivat voittonsa jälkeen maata torppareille jakaneet, mutta myöhemmin maatalous olisi todennäköisesti kollektivisoitu Neuvostoliiton mallin mukaan, ja entiset torpparit pakotettu liittymään kolhooseihin. Vastustajat olisi teloitettu kansanvihollisina niin kuin Neuvostoliitossa kävi.
Omista poliittisista mielipiteistäni voisin vielä lopuksi sanoa, että olen aina suhtautunut kielteisesti kommunismiin ja siihen sosialistiseen yhteiskuntamalliin mitä Neuvostoliitossa toteutettiin, ja mitä vieläkin noudatetaan ainakin Kuubassa ja Pohjois-Koreassa. Olen vankasti länsimaisen parlamentaarisen demokratian kannattaja, ja olen kiitollinen, että saamme elää vapaassa demokraattisessa Suomessa, jossa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, uskonnonvapaus ja oikeus puhua ja kirjoittaa kukin äidinkielellämme. Näitä vapauksia meillä ei välttämättä olisi jos vuoden 1918 sota, talvisota 1939-40 tai jatkosota 1941-45 olisi päättynyt toisin.
Neljästä isovaaristani kukaan ei ollut rintamalla vuoden 1918 sodassa. Kaksi isovaareistani kyllä asui Etelä-Pohjanmaalla, joka oli ehkä kaikkein vankinta valkoisten tukialuetta. Toinen pohjalainen isovaarini osallistui omalla kotipaikkakunnallaan venäläisten sotilaiden aseistariisuntaan, mutta hän ei jatkanut sen pitemmälle valkoisen armeijan mukana, koska oli jo yli 40-vuotias eikä hänellä siten ollut velvollisuutta mennä rintamalle. Toinen pohjalainen isovaarini olisi ikänsä puolesta otettu valkoisten armeijaan, mutta hänet pelasti se, että hän oli jo useamman lapsen isä, ja perheensä ainoa elättäjä. Näin siis hänetkin vapautettiin sotaan menosta.
Kaksi muuta isovaariani asuivat Pohjois-Karjalassa, missä vuosi 1918 ei herättänyt juuri minkäänlaisia intohimoja. Alue oli toki valkoisten hallussa, mutta suurin osa tavallisesta kansasta pysyi sodan ulkopuolella. Näin oli isovaarienikin kohdalla. He olivat kyllä molemmat suhteellisen köyhiä, toinen oli metsätyömies ja palstatilallinen ja toinen pienviljelijä, joten he olisivat ehkä jossain muualla päin Suomea voineet valita punaisen puolen, mutta ei. Pohjoiskarjalaisilla isovaareillani ei kuulemani tiedon mukaan ollut edes poliittista kantaa. Äänestämässä he sentään lienevät käyneet aina kun se oli mahdollista, mutta he eivät olleet omaksuneet sen paremmin punaista kuin valkoistakaan aatetta.
Pohjalaiset isovaarini olivat kyllä mielipiteiltään valkoisia, vaikka eivät vuoden 1918 sotaan osallistuneetkaan. Heitä ei kuitenkaan voi syyttää niistä julmuuksista, joita voittanut valkoinen osapuoli kohdisti hävinneisiin punaisiin keväällä 1918.
Vuoden 1918 sodassa molemmat osapuolet tekivät julmuuksia ja suoranaisia terroritekoja. Sodan aluksi punaiset tappoivat useita kartanonherroja, pappeja, porvareita ja varakkaita talollisia vain heidän yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Sodan loppuvaiheessa taas saattoi joutua valkoisten teloitusryhmän eteen pelkästään sen vuoksi, että omisti SDP:n jäsenkirjan.
Vaikka nykyään kauhistellaankin lähes yksinomaan valkoisten hirmutekoja, uskon etteivät punaiset olisi voittaessaan olleet sen humaanimpia hävinneelle osapuolelle. Jos eivät punaiset olisikaan suorittaneet valkoisten " lopullista puhdistusta " niin sen olisivat tehneet venäläiset, jotka varmasti olisivat punaisten voiton jälkeen aktivoituneet. Suomessahan oli vielä keväällä 1918 kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita.
Mielestäni valkoisten voitto vuoden 1918 sodassa oli kuitenkin hyvä, koska en pidä todennäköisenä, että Suomi olisi kyennyt säilymään itsenäisenä mikäli punaiset olisivat voittaneet. Suomen kohtaloksi olisi tullut liittäminen osaksi suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa. Leninhän oli jo Suomen itsenäisyyden tunnustaessaan todennut, että kyseessä oli " eroaminen yhdistymistä varten ". Osa punaisistakin olisi varmasti vastustanut Suomen liittämistä Neuvostoliittoon, mutta venäläisten aseiden edessä kaikki vastustus olisi tukahdutettu.
Punaisten kapina vuonna 1918 ei olisi koskaan levinnyt niin laajalle, elleivät agitaattorit olisi saaneet Etelä-Suomen suurta torppariväestöä houkutelluksi punaisten puolelle. Vasemmisto oli luvannut, että rikkaiden isäntien maat jaetaan torppareille ja muonamiehille. Näin tapahtuikin pian vuoden 1918 sodan jälkeen, mutta valkoisten toimesta. Kyllä punaisetkin varmaan olisivat voittonsa jälkeen maata torppareille jakaneet, mutta myöhemmin maatalous olisi todennäköisesti kollektivisoitu Neuvostoliiton mallin mukaan, ja entiset torpparit pakotettu liittymään kolhooseihin. Vastustajat olisi teloitettu kansanvihollisina niin kuin Neuvostoliitossa kävi.
Omista poliittisista mielipiteistäni voisin vielä lopuksi sanoa, että olen aina suhtautunut kielteisesti kommunismiin ja siihen sosialistiseen yhteiskuntamalliin mitä Neuvostoliitossa toteutettiin, ja mitä vieläkin noudatetaan ainakin Kuubassa ja Pohjois-Koreassa. Olen vankasti länsimaisen parlamentaarisen demokratian kannattaja, ja olen kiitollinen, että saamme elää vapaassa demokraattisessa Suomessa, jossa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, uskonnonvapaus ja oikeus puhua ja kirjoittaa kukin äidinkielellämme. Näitä vapauksia meillä ei välttämättä olisi jos vuoden 1918 sota, talvisota 1939-40 tai jatkosota 1941-45 olisi päättynyt toisin.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Näinhän se oli. Esimerkiksi minun isovanhempani olivat tilattomia maatyöläisiä. Kylästä lähti jopitain miehiä punakaartiin, mutta pääosa pysyi kotona.
Sodan jälkeen nmolemmat isoisäni saivat maata. Sama koski kymmeniä muita yksin meidän kylässämme.
Kansan enemmistö rakensi kärsivällisesti demokratiaa, vaikka äärivasemmisto yritti kaikin keinoin ( mm. laittomat lakot ja työmaaterrori) kehitystä häiritä.
Paitsi että punaisten perustuslaki ei tuolloin ollut sosialistinen. Siinä ei ollut mittavia kansallistamisohjelmia. Se oli ultrademokraattinen, eduskunnalla oli lähes kaikki valta. Siksi Saksa ei olisi koskaan antanut sen toteutua. Punaisten toiminnassa ei perusteetonta olekaan se, että kapina ylipäänsä aloitettiin, vaan se että ei otettu huomioon Saksan estävän heidän tavoitteensa joka tapauksessa. Tosin punaisten johto uskoi, ettei konflikti koskaan edes laajene sodaksi asti.
Punaiset aloittivat aseellisen kapinan. Onko se jotenkin sodasta poikkeavaa? Aseet ja neuvot sekä joukko kovia johtajia tuli idästä. Rajuimmat taistelijat olivat vankilakundeja ja muita huligaaneja. Toiminta oli sen mukaista. Murhat ja terrori alkoivat jo 1917 kesällä.
Ei tämä niin kauhean demokraattiselta näytä. Totta on, että demarien ja ay-liikkeen johtajissa oli pohjoismaisittain ajattelevia järjestömiehiä, mutta ei heillä ollut todellista valtaa missään vaiheessa. Ja jälki näkyi!
Valkoisten kosto sikisi nimenoamaan punaisten toiminnan herättämästä katkeruudesta. Siinä meni sitten syylliset ja syyttömätt samassa verilöylyssä.Punaisten "sota" alkaa aina vasta maaliskuussa ja käsittää vain syyttömien teloituksia. Tiettävästi vankilatkin ovat aina täynnä syyttömiä.
Valkoisten terrori oli ylhäältä organisoitua suunnitelmallista joukkotoimintaa, kun taas punaiseen terroriin syyllistyivät yksittäiset rikolliset ja sen syyt olivat samoja kuin normaalissa rikollisuudessa nykyäänkin rauhan aikana. Siinä ero. Punaisten johdolle ei ollut terrorista mitään hyötyä ja se kaatoi heidän ultrademokraattisen tavoitteensa.
Valkoinen terrori lipsui kolmasti käsistä. Ensin rintamajoukot ryhtyivät kostoksi teloittamaan vankeja. Asiaa ei täysin Päämajassa tajuttu ( tai ei välitetty) ja surmaamisen laajuus selvisi vasta vähitellen. Se karkasi käsitä erityisesti Tampereella ja Viipurissa. Aina oli kyse nimenomaan kostosta.
Toinen puhdistus vallatuilla alueilla hoidettiin myös paikallisesti. Siitä johtuvat suuret paikkakuntakohtaiset erot. Tämäkään toiminnan kaajuutta ei aluksi käsitetty.Myöhemmin siitä pyrittiin huolella vaikenemaan.
Kolmas vaihe oli kyllä valtioterrori vankileireillä. Sekin lipsahti käsistä. Vankeja ei kyetty (haluttu?) muonittaa, oli nälänhätä ja sairaudet. Pyrkimys lailliseen tuomiointiin vei aikaa ja ihmiset kuolivat nälkään. Toisin kuin on haluttu kuvata punaisella puolella, vain noin 300 kuolemantuomiota toimeenpantiin.
Oleellista on tajuta, että kosto sikisi nimenomaan punaisten toiminnasta. Monet käyttivät kyllä tilaisuutta hyväkseen hoitaakseen henkilökohtaisia kostojaan.
Kun kapina kukistettiin niin Suomessa oli valalla Kullervo Mannerin diktatuuri.
Höpinät demokratiasta, ultrademokratiasta ovat paskapuhetta. Tämän tulee ilmi selvästi kapinajohtaja Yrjö Sirolan teeseistä SKP perustamisen yhteydessä 29.8.1918.
"Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri — on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta, eikä vallankumouksen kautta."
Asiaa ei välttämättä tajuttu päämajassa, mutta silti pitää paikkansa, että valkoinen terrori oli paljon ylhäältä johdetumpaa kuin punainen. Siinä siis ero. Pyrkimys "lailliseen" tuomitsemiseen - joka jäi kaikkea muuta kuin lailliseksi - ei edellyttänyt mitään leirejä. Oikeutta olisi voitu jakaa paikallisissa kihlakunnissa aivan yhtä hyvin, mutta se ei olisi tarjonnut yhtä herkullisia mahdollisuuksia terroriin.
Oleellista on tajuta, että myös punaisten toiminta sikisi jostakin, tarkemmin sanottuna vuosia ja vuosisatoja jatkuneesta eriarvoisuudesta. Samanlaista toimintaa nykyajan versiona on edessä, jos eriarvoisuuden annetaan jälleen alkaa rehottaa valtoimenaan. Yksi askel sillä tiellä on vuoden 1918 punaisten uhrien vähättely.
Muuten hyvä, mutta SKP:n perustamisteesit naulattiin vasta puoli vuotta Kansanvaltuuskunnan perustuslain jälkeen. Erehdyit siis vain 182 päivällä. Siinä oli välissä ehtinyt vähäsen tapahtua jotain pientä.
Kas, kun punaiset olivat tuhonneet oikeuslaitoksen ja poliisin. Kun punaiset kerran olivat jo leireissä ( oman johtonsa tielle peloittelemana, osittain) haluttiin asia hoitaa niissä loppuun. Se arvioitiin nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Maaassa oli kuitenkin nälänhätä kaikkine seurauksineen. Lisäksi pelättiin uutta Venäjän tukemaa kapinaa, vaikka se kieltämättä ei ollut mahdollinen niin kauan kun saksalaiset olivat maassa. Tänä päivänä on helppo arvostella, kun jättää 1918 tilanteen huomiotta.
Punaisten julistus jatkuu;
"Työväen diktatuurivallan kautta on luotava kommunistinen yhteiskunta järjestys pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla järjestettävä kaikki tuotanto ja tuotteiden jako — ei siis ole, ei vallankumouksen kautta, eikä ennen sitä, pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettävämmäksi."
Mannerheim oli kyllä jo vuonna 1918 sitä mieltä, että oikeus pitää käydä paikallistasolla, mutta ehkäpä sinä sitten olet häntä viisaampi tässäkin asiassa ja tiedät tuolloisten kihlakunnanoikeuksien kunnon.
Liikut edelleen ronskisti myöhässä Kansanvaltuuskunnan teeseihin verrattuna. Valkoinen terrori tilasi radikalisoituneen työväenliikkeen, ja sen se myös sai. 50-luvulla muuten SKP:n ohjelmasta poistettiin demokratiaan sopimattomat kohdat (joita ei koskaan toteutettu käytännössä), ja kokoomus ilmoitti olevansa valmis hallitukseen tarvittaessa myös SKDL:n kanssa.
Aseellisen vallankumouksen tavoite poistettiin ohjelmasta vasta 11. edustajakokouksessa 2. kesäkuuta 1957. Proletariaatin diktatuuri keinona sai puolestaan väistyä ohjelmasta vasta 15-edustajakokouksessa 5. huhtikuuta 1969.
Tätä eivät taistolaiset änkyrät ole koskaan hyväksyneet. Tästä on kysymys edelleen!
Ei Mannerheim ollut 1918 sen enempää väärässä, kuin minä nyt. Kihlakunnanoikeuksia ei ollut. Ne olisi pitänyt perustaa, mutta nyt senaatin ja valtionhoitajan päätöksellä perustettiin valtionrikosoikeudet. Niihin sidottiin koko lakimieskunta. Kihlakunnanoikeudet perustettiin aikanaan. Mannerheim oli tässä vaiheessa jo eronnut.
Historiaan pitää perehtyä. Asiantuntemus ei synny kuvittelemalla ja punaiseen propagandaan uskomalla.
Kun Tampere antautui huhtikuun 6. päivänä 1918, hallituksen joukkojen haltuun jäi noin 11 000 kapinallisjoukkoihin kuulunutta miestä ja 112 naista. Tampereen valtauksen jälkeen oli selvää, että kamppailu Suomesta oli kääntymässä valkoisille voitolliseksi. Tästä seurasi myös se, että kapinallisten rankaisua täytyi ryhtyä suunnittelemaan. Niin kauan kuin sotatoimet olivat käynnissä, tarvittiin kenttäoikeuksia, jotka kukistaisivat toimillaan selustaan jääneiden vihollisjoukkojen taistelutahdon. Tehokkaimmin se tapahtuisi teloittamalla päälliköt ja sotarikolliset.
Tampereen taistelun jälkeen valkoisille joukoille annetun ammutaan paikalla -ohjeen soveltaminen kävi mahdottomaksi. Sen käyttöä jouduttiin suorastaan rajoittamaan, sillä Tampereen valtausoperaation aikana rivisotilaatkin syyllistyivät antautumassa olleiden tai muuten vastarintaan kykenemättömien punakaartilaisten ampumisiin. Tästä kentällä ampumisesta tuli Tampereen rajujen taisteluiden aikana maan tapa.
Koska oli vaarana, että tieto aseettomien tappamisesta kulkeutuisi vastustajan puolelle ja raaistaisi myös vastustajan otteita, valkoisen armeijan ylimmät upseerit ryhtyivät kitkemään tätä tapaa ankarin uhkauksin. Omankädenoikeutta käyttäneitä suojeluskuntalaisia uhattiin kenttätuomioilla. Sen sijaan hallittu selustan puhdistaminen oli edelleenkin suotavaa. Siihen valkoinen armeija suorastaan käski paikallisia suojeluskuntia. Armeijan etenemisen turvaaminen edellytti, että jonkinlaista selontekoa oli tehtävä myös valkoisen armeijan vangitsemien punakaartilaisten keskuudessa. Pahimmat kapinalliset oli tutkittava ja ammuttava: tämä nujertaisi myös henkiin jätettyjen vankien vastarinnan.
Valkoisen armeijan ylimmän upseeriston näkökulmasta tämä oli vain rationaalinen toimi, luonnollinen osa valtaustoimia. Näin tuli tehdä, jotta armeijan selustaan jääneillä vallatuilla alueilla kukistettaisiin kapinan uhka. Vankijoukosta oli tässä vaiheessa seulottava myös vaarattomina pidetyt ja turhaan vangitut, jotta vankileirien vartiointiin ei tarvitsisi käyttää valkoisen armeijan edelleen vähiä resursseja. Vaasan senaatin ja valkoisen armeijan päämajan välisenä yhdysupseerina toiminut eversti Harald Åkerman sai uudestaan tehtäväkseen selvittää mahdollisuuksia virallisten kenttäoikeuksien asettamiseen. Sodan alussa tämä hanke oli jo kertaalleen kariutunut, mutta tilanteen muututtua suotuisammaksi valkoisille senaatti ehkä antaisi asiassa valkoiselle armeijalle periksi.
Vaasan senaatti kuitenkin vastusti sitkeästi armeijan kantaa. Ajatus, että oma kapina olisi kukistettu niillä asetuksilla, joiden laillisuutta vastaan suomalaiset poliitikot ja oikeusoppineet olivat taistelleet vuosikausia, oli mahdoton. Senaatti lähettikin huhtikuun 9. päivänä 1918 Vaasan hovioikeuden presidentin Karl Söderholmin Tampereelle ylipäällikön päämajaan selittämään senaatin kantaa. Söderholm oli valkoisen Suomen korkein oikeusoppinut, jonka katsottiin voivan kääntää armeijan suunnitelmat poliitikoille hyväksyttävämpään suuntaan. Söderholmin armeijan päämajassa käymät keskustelut ja se, mitä hän näki Tampereella – savuavat rauniot, ihmisten ja hevosten ruumiit sekä vangiksi saadut tuhannet vallankumoukselliset –, vaikuttivat siihen, että hän käänsi takkinsa. Söderholm katsoi nyt, että maassa vallitsi sotatila ja armeija sai toimia sen mukaan.
Käytännössä tämä merkitsi epävirallisia valtuuksia sille, mitä jo tapahtuikin: hallituksen joukot saattoivat jakaa kapinallisille kenttäoikeutta. Tämä laintulkinta ei kuitenkaan ollut senaatin vaan valkoisen Suomen korkeimman oikeusoppineen näkemys. Siihen valkoinen armeija kapinan tukahduttamistoimissa siis tukeutui. Käytännössä armeijan päällystö otti vastuun rankaisutoimien oikeellisuudesta itselleen. Se halusi voittaa sodan, ja voiton edellytys oli vastustajan täydellinen nujertaminen. Siihen tarvittiin kenttäoikeuksia, jupisivatpa senaattorit asiasta Vaasassa mitä hyvänsä.
oli siis noin 80 000 vankia, jotka piti nopeasti käsitellä.Selustan puhdistus ilman laillisia oikeusistuimia oli saatava loppumaan.Kenttäoikeudet olivat kiellettyjä, mutta niitä asetettiin omin nokkineen, tai suojeluskuntien esikunnat jakelivat tuomioita.
Vangit koottiin leireihin ja niihin asetettiin 156 valtionrikosoikeutta tutkimaan ja tuomitsemaan vangit. Koko maan lainoppineet pantiin töihin. Oikeusistuimet antoivat neljässä kuukaudessa noin 70 000 tuomiota, pääasiassa 2-4 v kuritushuonetta avunannosta valtionpetokseen. Rankempia tuomiota oli noin 6 000 sekä noin 500 koulemantuomiota, joista noin 300 toimeenpantiin.Joku aina armahdettiinkin.
Tämä vaihe on erotettava suojeluskuntien toimeenpanemasta paikallisesta puhdistuksesta.Se taas on erioasia kuin armeijan harjoittama sotavankien ampuminen.Nämä tunnutaan jatkuvasti sotkettavan keskenään.
oliko punaisilla oikeusistuntoja ja oliko "muodollisesti päteviä"? koskapa he teloittivat noin 1500.
Punaiset perustivat kuntiin vallankumousoikeuksia.Minkäänlaista juridista pätevyyttä niillä ei ollut. Niillä ei ollut oikeutta antaa kuolemantuomioita. Niitä taas jakelivat lähinnä erilaiset teloitusryhmät tai lentävät osastot. Tappaminen oli enimmäkseen satunnaista. Kouvolassa surmattiin 130 ja esim. Porvoon maalaiskunnassa 40.Uhriksi saattoi joutua kuka tahansa kartanonomistajasta renkipoikaan. Joitain naisia ja esim. pappeja ja nimismiehiä ammuttiin.Suojeluskuntalaisuus tai siitä epäily oli myös pahasta.
Kostonhimoa synnyttivät myös pakkoluovutukset, jotka tulkittiin ryöstöksi.
Vallankumousoikeudet antoivat lähinnä sakkotuomioita tai määräsivät esimerkiksi kartanonrouvia ja emäntiä siivoustöihin.
Suurin kostonhimon synnyttäjä punaisten hallitsemilla alueilla oli kuitenkin turvattomuuden tuntu, joka kesti pahimmillaan kesästä 1917 toukokuuhn 1918.
Jos ei kihlakunnanoikeuksia ollut vuonna 1918, niin mistäköhän mahtaa johtua, että kihlakunnanoikeuksien pöytäkirjoja kuitenkin löytyy arkistoituna vuodesta 1623 lähtien?
On totta, että historiantuntemus ei synny kuvittelemalla eikä kansanmurhaajien propagandaan uskomalla. Siitä sinä olet elävä todiste.
Myös SDP poisti ohjelmastaan viittaukset Marxiin vasta 50-luvulla. Ei se näyttänyt aseveljiä haittaavan 50-lukua ennenkään. Taistolaiset änkyrät hyväksyivät Gorbatshovin uudistukset 80-luvulla täysin mielellään, joten eivät he varmaan nyt kauhean tiiviisti olleet jyrkemmän linjan kannalla. Diktatuurin käsite ei muuten Marxilla tarkoita samaa kuin 1900-luvulla toteutuneet diktatuurit. Marx kun nyt sattui kuolemaan ennen 1900-lukua.
Elä suotta puhu kostosta. Kyseessä oli pääsääntöisesti yritys taata, ettei Suomesta koskaan voi tulla tasa-arvoista. Selkeä tarkoitus oli elimonoida kaikki sellaiset jotka mahdollisesti joskus tulevaisuudessa voisivat haaveilla demokraattisesta Suomesta. Siinä olet kyllä oikeassA, että hirmuteot voidaan jakaa kyseiseen kolmeen ryhmään tekotavan ja -ajankohdan mukaan.
Osuit asian ytimeen. Punaisten puolella oli surmaaminen sattumanvaraista. Kostanhimoiset yksityiset punaiset surmasuvat ketä tahansa, jotka sattuivat olemaan väärään aikaan väärässä paikassa.
Valkoisten puolella touhu oli järjestelmällisempää ja ehkä siksi myös noin 10 kertaa tehokkaampaa, ainaki uhriluvusta päätellen.
Vankileireillä tuomittiin ja teloitettiin oikeuden päätöksellä johtajia. Tarkoituksena estää kyseisten johtajien nousu tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa johtotehtäviin. Leireillä ylläpidettiin nälänhätää tarkoituksella sattumanvaraisesti tuhota punaisten rivikannattajia ja täten pienentää punaisesti ajattelevaa yhteiskuntaluokkaa.
Kylien ja pitäjien "oikeudet" tuomitsivat kylissä johtomiehiksi kelpaavat punikit kuolemaan ja teloituttivat nämä. Tarkoitus oli taas varmistaa, ettei näistä voi tulla mahdollisia johtajia tulevaisuudessa. Rivipunaisten tuomitseminen ja nälkään tappaminen taas heikensi tehokkaasti punaisten mahdollisuuksia päästä kunnanvaltuustoissa "niskan päälle".
Tottakait myös valkoisten puolella esiintyi yksityisten valkoisten sattumanvaraista kostomentaliteettia. Tälläine kohdistui henkilökohtaisiin vihamiehiin tai sellaisiin, joiden kuolemasta kyseinen valkoinen saattoi jotenkin hyötyä.
Kokonaisuudessaan toiminta oli täyttä rasismia, joka ei kohdistunut rotuun vaan määrättyyn yhteiskuntaluokkaan.
ei vaikuta puolueettomalta
Kah, telotettu yhteiskuntaluokka nousi kuolleista sangen nopeasti!
Syyskuussa 1918 alkoi Suomen Sosialidemokraatti ilmestyä jälleen. Joulukuussa 1918 sosialistit palasivat kunnanvaltuustoihin – moniin niistä enemmistönä. Uudet vaalit pidettiin 1919 ja SDP sai eduskuntaan 80 paikkaa.
Vuonna 1921 eduskunta sitten valitsi puhemiehekseen sos.dem Wäinö Wuolijoen.
Joulukuussa 1926 nimitettiin ensimmäinen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) vähemmistöhallitus, pääministerinä Väinö Tanner. Tämä hallitus viimeisteli sitten 1918 armahduslait.
Valkoinen Suomi on ollut käsittämättömän armelias!! Ja silti suomettunut historiankirjoitus yrittää vääntää valkoisista ilmestyskirjan petoja. Ei onnistu!
Punaiset tuhosivat oikeuslaitoksen. Kihlakunnanoikeuksien toiminta estettiin ja tilalle tulivat vallankumoustuomioistuimet. Kihlakunnanoikeudet perustettiin uudelleen 1919, kun lakimiehet vapautuivat valtionrikosoikeuksista. Aivan samoin jouduttiin poliisi perustamaan uudelleen.
Kansanmurhaajia löytyy tuolta itärajan takaa. Älä usko heidän propagandaansa, en minäkään.
Eipä tuo väitetty "oikeuslaitoksen tuhoaminen" näyttänyt valtiorikosoikeuksien perustamista haittaavan, joten vaikea uskoa, että olemassa olleet kihlakunnanoikeudet olisi ollut työläämpi ottaa käyttöön, varsinkin kun ne jouduttiin joka tapauksessa ottamaan käyttöön melko lyhyellä aikavälillä. Sitä paitsi Vilppulan pohjoispuolelta ei ollut tuhottu yhtään kihlakunnanoikeutta, joten mikä esti niiden käytön, eli mitä sinä tiedät paremmin kuin Mannerheim, joka vaati paikallistason tuomioistuinkäytäntöä?
Mistä syystä tämä ylösnousemus tapahtui?
a) valkoiset olivat juuri toteuttamastaan kansanmurhasta huolimatta suuria humanisteja - humanisteja Auschwitzin tapaan
b) valkoiset säikähtivät itse toteuttamansa kansanmurhan pahuutta
c) valkoiset olivat liian heikkoja estääkseen sosialidemokraattien uuden esiinmarssin sen jälkeen kun USA ja Englanti olivat esittäneet heille haisevan vastalauseensa
a) On syytä selvittää itselle mikä on kansanmurha ja sitten vasta spekuloida asialla.
Ei länsimaisen demokratian mukaisesti tuomittujen ja dokumetoitujen rikollisten tuomion täytäntöönpano ole kansanmurha.
Sen sijaan kapinahallituksen ulkoministeri Yrjö Sirola paalutti kansanmurhaa valmistelevan teesin näin;"Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri — on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta, eikä vallankumouksen kautta."
b) Valkoistet eivä ole säikähtäneet yhtään mitään niistä toimista joita he toteuttivat kapinan yhteydessä v.1918.
c) Heh, heh! Suomi oli 1918 vapaa maa ja sääti itse lakinsa ja säädöksensä kansanvalitseman eduskunnan johdolla. Ulkomaisten kommunistipuolueiden propagandavaatimukset kaikuivat kuuroille korville.
Todelista Suomen ulkopolitiikkaa tuohon aikaan oli tekemässä Englannissa ja Ranskassa kenraali Mannerheim.
Suomi oli vapaa, Kullervo Mannerin (vas.) diktatuurista vapautunut, itsenäin valtio muiden eurooppalaisten valtioiden joukossa.
Esityksei oli copy@pastea Moskovan puoluekoulun (kom.) v.1971 ohjevihkosesta. Ei toimi enään, keksi paremapaa viihdettä!
Valtiorikosoikeuksia koskeva lainsäädäntö käsiteltiin 1918 toukokuussa ns. tynkäeduskunnassa, josta vasemmiston edustajat lähes tyystin - kahta edustajaa lukuun ottamatta - puuttuivat. Lakien säätämisessä käytettiin edellä mainittujen perustuslaillisten ongelmien vuoksi perustuslain säätämisjärjestystä.
Valtiorikosoikeuksista annetun lain mukaan (28.5.1918) valtiorikosoikeuksiin - tai tarkemmin sen osastoihin - nimitettiin viisi jäsentä, joista kahden tuli olla lakimiehiä, yhden sotilas ja kahden maallikkoja.(4) Prosessi valtiorikosoikeuksissa tuli olemaan summaarinen; asiat käsiteltäisiin joutuisasti "laveammitta muodollisuuksitta". Valitusmahdollisuutta ei ollut, mutta armoa sai anoa valtiorikosylioikeudelta. Valtiorikosylioikeuden päätökset olivat lopullisia. Senaatin esityksessä arvioitiin, että näilläkin säännöksillä pystytään takaamaan syytetyille riittävän tasoinen oikeusturva.
Valtiorikosoikeuksia perustettiin kaikkiaan 145. Niihin mobilisoitiin käytännöllisesti katsoen koko maamme juristikunta, yli 1000 lakimiestä.
Valtiorikosoikeuksien antamien tuomioiden täytäntöönpanolain (28.5.1918) mukaan kuolemanrangaistuksen käyttö oli mahdollista, ja sen täytäntöönpanotapa oli ampuminen. Kuritushuonerangaistus voitiin määrätä täytäntöönpantavaksi pakkotyönä ja tietyin edellytyksin toimeenpanna myös Saksassa. Viimeksi mainittu mahdollisuus ei tosin käytännössä toteutunut Saksan hävittyä maailmansodassa.
Valtiorikosoikeuksien toiminta alkoi kesäkuun lopulla 1918. Vankileirien vaikeiden olosuhteiden vuoksi asioiden käsittelyllä oli kiire. Suurin osa jutuista saatiinkin käsitellyksi lokakuuhun mennessä. Silti vankileireillä ehti kesällä 1918 kuolla yli 12 000 henkeä eli yli kolmasosa Suomen sisällissodan uhrien kokonaismäärästä. Valtiorikosvankien asemaa käsittelevässä kirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen (Paavolainen), että valtiorikosoikeusjärjestelmän valinta, massaprosessien idea, vaikutti osaltaan korkeaksi nousseeseen vankileirikuolleisuuteen. Jos "rivimiehet" olisi laskettu vastaamaan vapaalta jalalta, olisi kuolleisuus ilmeisesti ollut huomattavasti vähäisempää.(6) Tässäkin kohden tulee selvästi esille pyrkimys "riittävän" ankaraan rankaisemiseen.
Valtiorikosoikeuksissa käsiteltiin kaikkiaan yli 75 000 juttua. Syylliseksi langettavia tuomioita annettiin n.67,000. Kuolemanrangaistuksia tuomittiin 555. Niistä hieman yli puolet (268) pantiin täytäntöön. Elinkautisia kuritushuonerangaistuksia jaettiin 886. Kuritushuonerangaistusten keskipituus oli 2-3 vuotta. Niistä kaksi kolmannesta määrättiin vuonna 1918 ehdollisesta rangaistustuomiosta annetun lain nojalla ehdollisiksi. Kuritushuonerangaistuksiin liittyi säännönmukaisena lisärangaistuksena kansalaisluottamuksen menettäminen tai nuorille henkilöille todistajaksi kelpaamattomuus. Kansalaisluottamuksen menettämisseuraamuksen pituus vaihteli yleensä viiden ja kymmenen vuoden välillä. Useimmiten rankaisemisen perustana olivat rikoslain säännökset, jotka koskivat avunantoa valtiopetokseen (RL 11:2 §). Törkeimmiksi luokitelluissa tapauksissa sovellettiin valtiopetossäännöksen lisäksi maanpetossäännöstä (RL 12:2 §).
Ja mikähän kohta tuosta litaniastasi piti olla todiste siitä, ettei kihlakuntia ollut tai että Mannerhuomo oli väärässä vaatiessaan oikeuskäsittelyä paikallistasolle?
Ja minkähän takia Englanti ja USA puuttuivat Suomessa toteutettuun kansanmurhaan, jos kerran kaikki tapahtui "demokratian mukaisesti ja dokumentoidusti"?
Voisit muuten jo vähitellen herätä huomaaman eron Kansanvaltuuskunnan ja valkoisen terrorin jälkeisten tapahtumien välillä.
ei Mannerheimilla, joka oli tuolloin jo yksityishenkilö. Ylipäällikkö hän oli 26.5. 1918 asti. Hänellä ei ylipäänsä ollut määräysvaltaa oikeusasioihin muuten kuin armeijassa.
On turha väitellä, jos ei tunne edes asioiden perusteita. Mitä Mannerheim onkin esittänyt, se ei mennyt läpi, vaan senaatti ratkaisi toisin. On aivan turha yrittää muuttaa vuoden 1918 tapahtumien kulkua sillä viisaudella, minkä on kuvitelmiinsa kerännyt 2008.
Pitää ymmärtää, että kun punaiset olivat innolla tuhonneet oikeuslaitoksen ja poliisin, niin nmiitä oli turha huutaa apuun 1918. Vielä turhempaa se on 2008.
Varatuomari Yrjö Raevuori linjasi käsityksiään kurinpalautuksesta huhtikuun 9. päivänä Tampereen Sanomissa julkaistussa artikkelissaan Maankavaltajien kohtalo:
”(…)Mitä ensinnäkin tulee punaisen kaartin pääjohtoon, (…) ovat heidän rikoksensa sellaisia, että niiden tutkimista tuskin voidaan jättää varsinaisille tuomioistuimille. Nämä herrat ovat tahtoneet asettua lain ulkopuolelle ja siihen toisiakin pakottaneet. Suotakoon heille loppuun asti tuo pyytämänsä oikeus. Ne sotajoukot ja se sotilasjohto, johon Suomen kansan eduskunnan on täytynyt kansan ja maan pelastamiseksi turvautua, katsonevat asiakseen näiden miesten suhteen ryhtyä niin pikaisiin ja sellaisiin toimenpiteisiin, etteivät niihin siviiliviranomaiset pääse puuttumaan. (…)
Törkeimmät rikokset tämän jälkeen (…) ovat epäilemättä ne, jotka joko punakaartin jäseninä tai sen ulkopuolella olevina ovat tehneet yksityisestä kostonhimosta tai muusta syystä aiheutuneita murhia, ryöstöjä, varkauksia, jotka ovat tahrineet kätensä sellaisilla hirmuteoilla kuin haavoittuneiden murhaaminen taisteluiden jälkeen ja ruumiiden ryöstäminen ja muuta sellaista. Milloin sotilasjohto ei ole jo tällaisten ehkä itse teossa tavattujen rikollisten suhteen muihin ja nopeampiin rankaisutoimenpiteisiin ryhtynyt, on heidät kiireellisesti laillisessa tuomioistuimessa tutkittava ja tuomittava rikoksistaan ja saatettava hyvin ansaitsemaansa rangaistusta kaikessa ankaruudessaan kärsimään. (…)”
Tuosta artikkelista käy hyvin ilmi aikalaisten, rehellisten suomalaisten, suhtautuminen laittomaan kapinaan.
Kapinahan ei koskaan saanut kansalta hyväksymistä. Sensijaan heidän rakaiseminen kovalla kädellä oli kansan ehdoton vaatimus.
"Valkoinen terrori tilasi radikalisoituneen työväenliikkeen, ja sen se myös sai."
Miten se työväenliike muka enää aseellisesta vallankaappauksesta olisi radikalisoitunut?
Mistään demokratiasta ei vallankaappauksen jälkeen voinut olla kysymys, koska punaiset olivat demokraattisessa järjestelmässä jääneet vähemmistöön (ennen kapinaa). Sen takiahan juuri jouduttiin kapinoimaan, koska demokraattisin keinoin ei pärjätty. Kyllä vähän voi käyttää aivojaankin, ennen kuin tänne kirjoittaa lannoitetta!
Mannerheim tuskin esitti vaatimustaan lämpimikseen. Kyllä tarkoitus oli vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. 26.5. mennessä kaikki oli käytännössä jo päätetty, joten hänellä oli hyvin aikaa tuoda näkemyksensä esille vallassa ollessaan.
Suomi24:n pitkospuiden mukaan kapinaa tuki noin promillen vähemmistö koko kansasta. Sittemmin SKDL oli Suomen suurin puolue. Siten se työväenliike enää radikalisoitui.
Porvareille ei tuottanut mitään tuskaa noudattaa venäläisten päätöstä hajottaa Suomen eduskunta kesällä 1917. Sen verran heillä on varaa jeesustella demokraattisuudellaan.
Et voi muuttaa enää 1918 tapahtumia. Päätösvalta punavankien käsittelystä oli senaatilla. Mannerheim oli kyllä ylipäällikkönä suurin valtuuksin, mutta punavangeista päätti senaatti. Jos Mannerheim oli jotain muuta esittänyt, sitä ei otettu huomioon. Hänen selkänsä takana juoniteltiin helmikuusta alkaen ja hänen sakslaisvastaisuutensa vei häneltä vaikutusvaltaa jo ennen sodan päättymistä.
Mannerheimin oli mahdotonta tehdä 1918 päätöksiä, jotka keksitään 2008. Ei historia toimi tällä tavalla.Tapahtumien kulkua ei voi jälkikäteen muuttaa, vaikka se tuntuisi kuinka tarpeelliselta.
Mannerheimin kanta ei ollut tässä esillä siksi, että hän olisi päättänyt asiasta, vaan siksi että se osoittaa paikallistason menettelyn olleen mahdollista vaikka sitä ei haluttu valita.
asiaa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000034393378
vielä lisää
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000034411364
Kommunistien propagandaan uskoo vain kommunisti. Kun elää valheen varassa, ei muusta tiedäkään.
Hänen tietonsa on kumoamattomia.
ainakin melkein, joka tapauksessa hyviä kirjoituksia :)
luuseri hävisi sedälle ja poisti viestinsä :)
en vain ymmärrä miten.
"Setä" lienee Tiedonantajan toimittaja. Jutut ovat sieltä ja ne taas SKP:N kiertokirjeista ja ne taas Sirola Opiston monisteista ja ne taas Moskovan puoluekoulun opetuksesta.
" Setä" voisi selvittää itselleen, miten valheeseen perustuvan NL:n ja kommunismin yleensä on käynyt.
Huomasin kommarisivun aloitukseeni tulleen viestin pohjalta, että aloitusta täälläkin hiukan käsitelään, mutta kysyjälle: en ole TA:n toimittaja. Tuskinpa sinne tällä koulutuksella ja kokemuksella päsisinkään, ja hyvä niin, koska media-alan ammattilaisia SKP:ssäkin riittää. Enkä ole Sirola-opistoa käynyt enkä myöskään Moskovan puoluekoulun kasvatti. Enkä ole edes SKP:n tai minkään muunkaan kom. organisaation jäsen!
Ja se, mitä tänne kirjoitan perustuu omiin näkemyksiini, joihin ammennan tietoa lähes täysin porvarillisen maalmankatsomuksen omaavien historian tutkijoiden teoksista. Eikä muuta materiaalia ole oikein saatavillakaan!
Ja NL:n ja kommunismin "valheet" olen kyllä itselleni selvittänyt. Siksi olen maailmankatsomukseltani marxilainen. Kommunisti? En usko, koska se vaatisi myös leniniläisten periaatteiden mukaan osallistumista aktiivisesti toimintaan, jota en erikoisemmin harrasta.
aina paikallaan laajemmissakinpiireissä. Kalle on vastaväittelijänä. Mutta mikä se gustos on? No se siitä. Kovaa inttämistä vaan.
porvarin propaganda ainoata, mihin saa uskoa.
-Neljästä isovaaristani kukaan ei ollut rintamalla vuoden 1918 sodassa. Kaksi isovaareistani kyllä asui Etelä-Pohjanmaalla-
Minkälaisia vellihousuja ne oli? Etelä-Pohjanmaa on kuulu lahtareistaan.
-Vasemmisto oli luvannut, että rikkaiden isäntien maat jaetaan torppareille ja muonamiehille. Näin tapahtuikin pian vuoden 1918 sodan jälkeen, mutta valkoisten toimesta.-
Arvaas olisiko maanomistajat torppareilleen maitaan jaelleet ilman sotaa?
Eikä ne jakaneet ilmaiseksi vaan möivät omat Torppansa rakentaneille ja raivanneille ne torpat omiksi.
Ruotsalainen lehtimies Bjarne Stenquist syyttää Suomea sisällissodan julmuuksien lakaisemisesta maton alle. Stenquist vertaa punaisiin kohdistuneita kostotoimia Francon hirmutöihin; "Tänään tehtyinä samat teot leimattaisiin sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan. Niihin sekaantuneet sotilaalliset ja poliittiset johtajat kutsuttaisiin Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen", Stenquist kirjoittaa Helsingin Sanomille lähettämässään 18 teesissä sisällissodasta. (HS 26.1.2008)
Ei siis lakaista mitään maton alle, vaan esitetään Bjarne Stenquistille hirmutyöt niinkuin ne historiassa on.
The Catholic Encyclopedia
" Located in Sweden; suffragan to Hamburg (990-1104), to Lund (1104-64), and finally to Upsala (1164-1530). This diocese, the most ancient in Sweden, included the Counties of Skaraborg, Elfsborg, and Vermland. It was founded about 990 at Skara, the capital of the Country of the Goths (Gauthiod), the whole of which it embraced until about 1100, when the eastern portion of the Diocese of Skara was formed into that of Linköping.
At the beginning there was no strict division of the country into dioceses, and the missionary bishops went about preaching wherever they would. Thus it is that, though Odinkar Hvite the Elder was apparently the first bishop stationed at Skara about 990, Sigurd, a court bishop of King Olaf Tryggveson of Norway, is named as the first Bishop of Skara in the list of bishops written down about 1325 as an appendix to the Laws of the Western Goths (Vestgotalagen).
It is added that he founded three churches in Vestergotland, and he also seems to have baptized Olaf Skotkonung, first Christian King of Sweden, at Husaby near Skara in 1008. Odinkar's successor was Thurgaut, first diocesan Bishop of Skara (about 1012-30). "
Huomioi että Kirkkohistoriassa käytetään nykyistä Ruotsi -nimeä mikä ei ole ajallisesti oikein, eli se pitää käsittää viitteenä nykyiseen Etelä-Ruotsiin. Gootit (Goat, Goth) saapuivat nykyisen Ruotsin alueelle 800 -luvulla. Gootit valloitti ensin nykyisen Etelä-Ruotsin rannikkoalueet ja ajan myötä alueet pohjoiseen päin. 1500 -luvulle tultaessa nykyinen Etelä-Ruotsi, Tukholman läänin alapuolelta etelään oli osa Lutherin Valtakuntaa (Toinen Valtakunta). Alue oli Lutherin Valtakunnan osavaltio ja sen nimi oli Goottien maa Gauthiod. Ruotsi ei ole Suomea vanhempi koska maalla ei ollut vakiintuneita rajoja ennen 1809. Jos mikä tahansa lähde esittää Ruotsi -nimeä ennen 1800 -lukua, se lähde valehtelee. Ajallisesti oikea nimi 1500-1809 on Luther-Ruotsi, koska Lutherin valtakunta oli hajonnut ja siitä oli jäljellä vain se, mistä myöhemmin muodostui Swerige.
Suomessa puhuttu ruotsin kieli, n.k. "suomenruotsi", ajoittuu tasan tarkalleen 1450-1550 väliselle ajalle. Se on lähinnä "sukua" Väster- ja Öster-Götlandin murteille Ruotsissa. Mainittakoon, että Suomessa puhutut ruotsin kielen eri murteet, ne voidaan puolestaan ajoittaa -100 vuoden tarkkudella. Niistä selviää tasan tarkalleen taudin leviäminen ja levittäminen. "Taudin leviäminen ja levittäminen" ei ole rasistinen ilmaisu, koska Lutherin mielen pakottaminen toiselle ihmiselle, on (Lutherin) mielenvikaisuuden tartuttamista Suomalaisiin, ja (Lutherin) mielenvikaisuuden levittämistä.
Venäjä vapautti nykyisen Suomen alueen Luther-Ruotsista ja Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta 1809. Suurin osa Suomalaisista jotka olivat paenneet Luther-Ruotsalaisten terroria itään alueelle joka tunnetaan nimellä Novgorodin Tasavalta, palasi takaisin nykyisen Suomen alueelle autonomian aikana.
Autonomian aikana Luher-Ruotsista järjestettiin Suomen ja Venäjän infiltrointi mistä 1900 -luvun tapahtumat alkaa:
Dmitri Sipjagin murhattiiin Mariinskin palatsissa, jossa Lutherilainen terroristi Stepan Balmašov ampui hänet vuonna 1902. Häntä seurasi sisäministerinä Vjatšeslav von Pleve joka oli Suomen ministerivaltiosihteeri vuosina 1899-1904. Von Pleve selvisi terroristiattentaatista vuonna 1903 ja kahdesta 1904. Heinäkuussa 1904 Lutherilainen terroristi Jegor Sozonov murhasi hänet pommi-iskussa Pietarissa. Von Pleve tuki kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin Suomen itsenäistämispolitiikkaa jonka murhasi senaatin virkamies, Luther-Ruotsalainen terroristi Eugen Schauman. Hän ampui Bobrikovin senaatin toisen kerroksen portaikossa 16. kesäkuuta 1904. Nämä kolme tapausta ovat osa sadoista terrori-iskuista joita ohjattin Luther-Ruotsista käsin. Niillä valmisteltiin Suomen ja Venäjän vallankaappausta autonomian aikana.
Eugen Schauman syntyi 10.5.1875 Harkovassa, Ukrainassa. Hän oli Luther-Ruotsalainen kouluylihallituksen apukamreeri. Hän oli Gummeruksen ryhmänä tunnetun terroristijärjestön jäsen, joka ampui vapautetun Suomen aikana vuonna 1904 kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitš Bobrikovin. Kyseessä on Suomen historian tunnetuin poliittinen murha, jolla on yhteys Lutherilaiseen uskontoon. Eugen Schaumanin isänmaallisuus heräsi jo pikkupoikana, kun hänen äitinsä luki hänelle Luther-Ruotsin kansallisrunoilija J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita. Perhe matkusti paljon ympäri Venäjän keisarikuntaa Waldemar Schaumanin työn takia, jonka tehtävänä oli valmistella vallankaappaus Venäjällä. Runebergin teoksesta muodostui kotiinkaipuusta kärsivän pojan tärkein side etäiseen isänmaahansa Lutheri-Ruotsiin. Ulkomaille Schaumaneille kuitenkin tihkui kirjeissä tietoja Suomessa harjoitetuista Suomen itsenäistämistoimista ja itsenäistämispolitiikasta.
Schauman kuului terroristiryhmään joka suunnitteli Boborikovin murhaa Lutheri-Ruotsin toimeksiannosta. Hän ja Lennart Hohenthal olivat maisteri Herman Gummeruksen johtaman Gummeruksen ryhmänä tunnetun terroristiryhmän jäseniä. Lennart Hohenthal otti yhteyttä Eugen Schaumaniin joka oli aikaisemmin järjestänyt kasakkamellakan, ja kertoi hänelle suunnitelmista surmata Bobrikov. Aikansa keskusteltuaan Hohenthal antoi Schaumanin tehtäväksi toteuttaa murha. Jos se ei onnistusi, Gummeruksen ryhmällä oli varasuunnitelma, niin kutsuttu Suunnitelma B.
Schauman käytti suunnitelmansa pohjana huhtikuussa 1902 tapahtunutta Suomen itsenäistämistä kannattaneen sisäministeri Dmitri Sipjaginin murhaa. Schaumanin pyynnöstä hänen Pietarissa asuva serkku Mary Junnelius raportoi kirjeissään kaikista kaupungin tapahtumista, m.m. Stepan Balmašovin tekemästä murhasta jonka hän teki valepuvussa. Kyseisestä murhasta oli keskusteltu Schaumaneilla, ja se oli jäänyt Eugenin mieleen. Schauman suunnitteli murhaa isänsä Waldemar Schaumanin kanssa, joka kuten hän, ei pitänyt ajatuksesta valepukeutumisesta. Lennart Hohenthal sen sijaan kopioi myöhemmin valepukeutuneena tehdyn terroristi-iskun tyylin kokonaan.
Keskiviikkona Schauman tapasi ystävänsä filosofian kandidaatin ja Helsingin kanslian esimiehen Walter Rydmanin joka myös kuului Grummeruksen terroristiryhmään. He keskustelivat Suomen itsenäistämispolitiikasta. Walter Rydman oli ärsyyntynyt siitä, että Ruotsalaisten mieliala oli niin lamaantunut, että se alistui vastarinnatta Suomen itsenäistämiselle. Bobrikovin murhaa suunnitellessa, Schauman oli kysynyt lääkäriystävältä ja terroristiryhmän jäseneltä Einar Runebergiltä, mihin tulisi ampua, jotta laukaukset olisivat tappavia. Einar Runeberg oli Luther-Ruotsin kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin pojan, lääkäri Johan Wilhelm Runebergin, nuorin poika.
Murhapäivänä, Schauman otti esiin FN Browning M1900- pistoolin, astui Bobrikovin eteen ja ampui kolme laukausta lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti kohti Bobrikovia. Ensimmäinen laukaus kimposi Bobrikovin univormun napista, toinen laukaus kimposi jykevästä rintapieleen kiinnitetystä Pyhän Vladimirin I luokan rististä naarmuttaen kaulaa. Kolmas luoti osui vyönsolkeen tunkeutuen sen pirstaleiden kanssa Bobrikovin vatsaan vahigoittaen Bobrikovia vakavasti, muttei tappavasti. bobrikovin murha epäonnistui ja Schauman teloitettiin paikan päällä toisen suunnitelman, n.k. Suunnitelma B:n mukaisesti. Schaumannia ammuttiin kaksi kertaa sydämeen. Schauman kuoli välittömästi.
Huomoi ristiriitaisuudet yksityiskohtineen joiden kautta annetaan väärä kuva. Virallinen historia kertoo että "kolmas itse tappava luoti osui vyönsolkeen tunkeutuen sen pirstaleiden kanssa Bobrikovin vatsaan" ja "Bobrikov pysyi pystyssä ja hoippui senaatin istuntosaliin". Jos luoti ei olisi osunut vyön solkeen, Bobrikov olisi kuollut välittömästi. Bobrikovin vyön solkeen pirstoutunut luoti ja sen sirpaleet ei ollut tappava eikä tappanut Bobrikovia.
Toinen huomioitava yksityiskohta on Shaumanin itsemurha. Virallisen historian mukaan Schauman ampui itseään kaksi kertaa sydämeen. Jos FN Browning M1900- pistoolilla ammut itseäsi sydämeen, toista laukausta et voi ampua sydämeesi. Bobrikov pysyi pystyssä, hoippui senaatin istuntosaliin, josta hänet kiidätettiin kotiin. Kolmas huomioitava yksityiskohta on, että virallisen historian mukaan, Bobrikov pyysi että hänet viedään Ullanlinnan sairaalaan eikä Venäläiseen sotilassairaalaan. Bobrikov tiesi kuka häntä ampunut terroristi oli ja ketä hän edusti: Terroristi Eugen Shauman edusti Luther-Ruotsia. Jos olisit Borikovin tilalla, pyytäisitkö sinä viemään itsesi Luther-Ruotsalaiseen Kirurgiseen sairaalaan?
Bobrikov oli käskenyt saattajiaan viemään hänet Senaatintorin reunalla sijainneeseen Venäläiseen sotilassairaalaan, mutta hänet vietiin Ullanlinnaan. Schaumanille ruotsalaisen lääkärin antamien neuvojen mukaisesti luoti olisi tuhonnut Bobrikovin sisäelimet, mutta osuessaan solkeen se hajosi vahingoittaen Bobrikovia vakaavasti, mutta ei tappavasti. Terroristien tekemä varasuunnitelma astui voimaan; Shaumannia ammuttiin kahdella laukauksella sydämeen ja jälkikäteen selitettiin hänen tehneen itsemurhan. Bobrikov murhattiin Ullanlinnan Kirurgisessa sairaalassa. Bobrikovin leikkauksesta vastasi kirurgi Richard Faltin, joka toteutti epäonnistuneen murhan.
Senaatinlinnassa toisen kerroksen tasanteen seinällä on kyltti, jossa lukee "Se Pro Patria Dedit". Virallisen kielitieteen mukaan sanat suomennettuna on "Antanut itsensä isänmaansa puolesta". Eugen Schaumanin isänmaa on Luther-Ruotsi. Kyltti asetettiin toisen "Ruotsin itsenäisyysmiehen" ja "Ruotsalaisten sortotoimia" vastustaneen P.E. Svinhufvudin aloitteesta vuonna 1933.
Eliel Soisalon-Soininen oli valtioneuvos ja Suomen suuriruhtinaskunnan keisarillisen senaatin prokuraattori. Soisalo-Soininen on erittäin vanhaa Suomalaista aatelisukua Novgorodin Tasavallan ajalta, joka myöhemmin on Luther-Ruotsalaistettu nimellä "Johan Mårten Eliel Johnsson". 6 helmikuuta 1905 noin puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä, Venäläiseksi sotilaaksi naamioitunut Luther-Ruotsalainen terroristi Lennart Hohenthal saapui Soisalon-Soinisen asuntoon Bulevardi 12:sta. Lennart Hohenthal esitteli olevansa "Alexander De Gadd, Lieutenant de la Garde, St. Petersbourg". Kun Soisalon-Soininen saapui paikalle, Lennart Hohenthal veti esiin pistoolin ja ampui hänet. Henkilökunnan ja Lennart Hohenthalin välillä käydyssä laukaustenvaihdossa, Lennart Hohenthal loukkaantui ja hänet vietiin sairaalaan.
Helsingin raastuvanoikeudessa huhtikuussa 1905, Lennart Hohenthalin asianajajana toimi hovioikeuden asessori P. E. Svinhufvud. Puolustuksen pääteemana oli "venäläinen hirmuvalta ja sen vastustaminen". P. E. Svinhufvud katsoi, ettei Soisalon-Soininen ollut vastustanut Suomen itsenäistämispolitiikkaa eikä puolustanut Luther-Ruotsin oikeuskäsitystä. Hohenthal ja Svinhufvud eivät pitäneet Hohenthalia murhaajana, koska kyseessä oli Luher-Ruotsalaisten silmin nähtynä tyrannin, Suomen itsenäistämispolitiikkaa ja Suomen itsenäistymistä tukevan oikeutettu tappaminen. Hohenthal tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen ja hän menetti kansalaisluottamuksen ja Hovioikeus vahvisti tuomion. Lokakuun 10. päivänä Hohenthal karkasi vankilasta Luther-Ruotsista järjestetyn operaation seurauksena. Hänet vietiin Tukholmaan josta hänet lähetettiin edelleen Englantiin. Lennart Hohenthal armahdettiin vuonna 1918 Korkeimman oikeuden päätöksellä ja tunnustettiin vapaustaistelijaksi, jollaisena Hohenthal itseään piti. Lennart Hohentahal oli Eugen Schaumanin aatetoveri; Luther-Ruotsia edustava raukkamainen, arvoton terroristi, eikä mikään "vapaustaistelija".
Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen Etu-Töölössä Nervanderinkatu 11:n kohdalla 14. helmikuuta 1922. Surmanluodit ampunut Ernst Tandefelt oli Luther-Ruotsalainen aatelinen ja terroristi. Tandefelt ilmiantoi useita henkilöitä, joista keskeisimmät murhan suunnittelijat olivat apteekkari ja terroristijohtaja Oskar Jansson ja kenraalimajuri Paul von Gerich. Tandefeltin taustalla oli laaja terroristirengas jota ohjattiin Luther-Ruotsista.
Koskien Venäjän Kuninkaallisten (R.M.S.), Tsaariperheen murhaa, Jakov Jurovskin johtamana terroristiryhmä toteutti teloituksen. Jakov Jurovskin nimi venäläisin kirjaimin kirjoitettuna on Яков Михайлович Юровский. Nimi ei ole Venäläinen nimi, vaan se on venäläistetty nimi josta tappajan todellinen kansallisuus selviää. 16.6.-17.6.1918 (16.7.-17.7 1918) välisenä yönä, vähän puolen yön jälkeen, Venäjän Kuninkaaliset (R.M.S.) teloitettiin. Heidät paloiteltiin Lutherilaisen perinteen mukaan ja paloitellut ruumiinosat tuhottiin m.m. polttamalla ja hapolla. Mitä jäi jäljelle haudattiin. Käsky Venäjän Kuningasperheen (R.M.S.) murhaamisesta tuli Moskovasta jota Luherilaiset hallitsi, mutta tappamaiskäskyn alkuperä on Luther-Ruotsi. Teloitusryhmän johtaja Jakov Jurovski oli Lutherilainen. Kaikkia Venäjän Kuninkaallisia (R.M.S) ei murhattu, sillä osa perheestä oli viety turvaan muualle.
Kokonaisuudessaan kyseessä on Luther-Ruotsista ohjattu terroristiryhmä ja laajamittainen operaatio jonka tavoitteena oli estää Suomen itsenäistyminen ja Luther-Ruotsalainen vallankaappaus Suomessa ja Venäjällä. Ennen 1905 tapahtumia, terroristit tappoivat kaikenkaikkiaan lähemmäs 300 diplomaattia, uskonnollista johtajaa ja vaikustusvaltaista henkilöä m.m. Venäjällä ja Suomessa. Terrorismilla valmisteltiin Suomalaisten joukkotuhoamista jonka päämäärä oli Suomen liittäminen Luther-Ruotsiin ja henkiin jääneiden Suomalaisten jälleen-orjuuttaminen. Huomioi että kun vieras valtio, tässä tapauksessa Luther-Ruotsi, tappaa Suomalaisia, kyseessä ei ole sisällissota. Sen minkä tunnemme Venäjän Vallankumouksena, oli yritys kaataa Venäjä ja tehdä siitä Lutherilainen. Sitä vastaan tehtiin Venäjällä Kontra-Vallankumous jonka seurauksena kaikki Lautherilaiset ja Lutherilaisuuteen kääntyneet Venäjällä tuhottiin.
0. Lutherin Valtakunta, n.k. Toinen Valtakunta sortuu
1. Venäjä vapauttaa Suomen Luther-Ruotsista, Suomi autonominen suuriruhtinaskunta 1809
2. Luher-Ruotsista järjestetty Suomen ja Venäjän infiltrointi autonomian aikana
3. Luther-Ruotsista järjestyt terroristi-iskut m.m. Suomessa ja Venäjällä, 300 diplomaattia, uskonnollista johtajaa ja johtavassa asemassa olevaa n.k. porvaria tapetaan
4. Luther-Ruotsin vallankaappaus alkaa Venäjällä 1905. Vallankumous pysähtyi ja Venäjälle perustettiin kansanedustuslaitos Duuma. Tsaari pysyi vallassa
5. Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue, Venäläisin kirjaimin kirjoitettuna Коммунистическая партия Советского Союза (Kommunistitšeskaja partija Sovetskogo Sojuza), perustettiin 1912 nimellä Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Puoluetta johti Vladimir Leninin, ja Lokakuun Vallankumouksen jälkeen 1918 puolueesta tuli Venäjän Kommunistinen Puolue.
6. Ensimmäinen Maailmansota alkaa 1914
7. Helmikuun (Jul.), Maaliskuu (Greg.) vallankumous Venäjällä 1917. Helmikuun vallankumouksessa oli keisari Nikolai II eronnut ja vallan Moskovassa otti Lutherilaiset.
8. Virallisen historian mukaan Sosialistivallankumouksellinen puolue, Venäläisin kirjaimin kirjoitettuna Партия социалистов-революционеров (Partija Sotsialistov-Revoljutsionerov), oli ennen marraskuussa 1917 suoritettua Kontra-Vallankaappausta Venäjän suurin "puolue" - Lutherilaiset
9. Lokakuun (Jul.), Marraskuun (Greg.) vallankumous Venäjällä 1917
10. Valtaan päästyään Venäläiset solmivat rauhan Saksan kanssa luovuttaen Saksalle suuria alueita. Saksan kanssa tehtyyn sopimukseen kuului Suomen itsenäisyys. Saksalaisilla ei siis ollut mitään syytä sekaantua Suomen asioihin. Luther-Ruotsalaiset nimet jotka "kuulostaa saksalaisilta", ne ei ole Saksalaisia- vaan Luther-Ruotsalaisia nimiä
11. Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 10.12.1917. Leninin johtama Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917
12. Suomalaisten joukktuhonta, 1917-1918. Sota Luther-Ruotsalaisten ja Suomalaisten välillä 27. tammikuuta - 15. toukokuuta 1918. Huomioi aika; Sota alkaa heti Suomen itsenäistymisen jälkeen. Samalla tavalla kuin Venäjällä, Luther-Ruotsalaisia kutsuttiin valkoisiksi ja Suomalaisia punaisiksi
13. Luther-Ruotsalaisen sairaan ajatusmaailman mukaan; "Koska me olemme itsenäisesä Suomessa, me olemme suomalaisia, me tapamme sisällissodassa suomalaiset" - josta väärä käsitys "sisällissodasta" on peräisin. "Valkoiset" ei ole puolue siihen aikaan, vaan lähinnä "Kuninkaallinen puhdas rotu joka ei ole koskaan sekoittunut toiseen rotuun".
14. Ruotsalainen ei ole ikinä Suomalainen, eikä Suomalainen ole ikinä Ruotsalainen. 1918 käyty sota ei ole siällissota.
15. Venäjän Kuningasperhe (R.M.S.) murhattiin kesällä 1918. Tappamiskäsky tuli Ruotsista, Moskovan kautta. Terroristiryhmää joka tappoi Venäjän kuningasperheen (R.M.S.) johti Lutherilainen. Tappamismenetelmä oli perinteisesti Lutherilainen; Tappo, ruumiiden paloittelu ja jäännösten tuhoaminen polttamalla
16. Ensimmäinen Maailmansota loppuu 1918
17. Venäjän Kontra-Vallankumous Luther-Ruotsalaisia vastaan 1918-1920. Kuningasperheen (R.M.S.) murhan, ja useiden Luther-Ruotsista järjestettyjen terroristi-iskujen jälkeen joilla yritettiin saada sota aikaan m.m. Venäjän, Saksan ja Englannin välillä, Lutherismi kitkettiin pois maasta
18. Suomessa ja muualla vihan lietsontaa Venäläisiä vastaan
19. Toinen Maailmansota alkaa 1939
20. Luther-Ruotsi Hitlerin n.k. Kolmannen Valtakunnan osakas
21. Venäjä pelkää Saksa-Ruotsin hyökkäystä, haluaa varmistaa Suomen, toisin sanoen, suojella Suomalaisia
22. Suomi-Venäjä -sota josta hyötyy Ruotsi ja Natsi-Saksa. Suomen ja Venäjän välinen sota järjestetään Ruotsista käsin
23. Kuuluisa "enimmäinen laukaus" ammutaan Suomesta, mutta laukaisija ei ole Suomalainen, vaan Suomessa asuva Luther-Ruotsalainen
24. Toinen Maailmansota päättyy 1945
Ortodoksinen uskonto oli ollut Venäjällä Venäjän perustamisesa saakka. Venäläiset ei valinneet Goottilaista (Lutherilaista) uskontoa koska se oli paha, vaan valtsivat Kreikkalais-Ortodoksisen koska se ei ollut paha. Luther-Ruotsin vainojen seurauksena, Ortodoksisen uskonnon korkein hallinto katosi kokonaan. Venäjän Kuningasperheen (R.M.S.) murha tapahtui aikaan jolloin Luther-Ruotsalaisilla oli valta Moskovassa. Kuningasperhettä (R.M.S.) suojelevat tapettiin, ja sama Moskovasta lähetetty terroristiryhmä, tappoi myös Venäjän Kuningasperheen (R.M.S.). Venäläisten Kontra-Vallakumous Lutherismia vastaan, ja kaikki sen jälkeiset välien selvittelyt, tuhosi melkein kokonaan sen uskonnollisen pohjan mikä Venäjällä oli ollut maan perustamisesta saakka.
Suomalainen ei ampunut suomalaisia 1918, vaan Suomalaisen oli joukkotuhoamisen uhan edessä tartuttava aseisiin ja puolustauduttava joukkotuhoajaa vastaan, ja ampua Luther-Ruotsalaisia. Se ei ollut sota "kommunistien ja porvarien välillä" t.m.v. vaan kyse on Suomalaisten joukkotuhoamisen estämisestä; Sota terrorismia vastaan. Luther-Ruotsin terroristit, jotka ampuivat m.m. Venäläisiä, Suomalaisia, Saksalaisia ja Englantilaisia diplomaatteja, uskonnollisia johtajia, ja johtoasemassa olevia henkilöitä, ei ole Suomen kansan kansallissankareita, k.e. Runebergit, Hohenthalit, Schaumanit, Heinrichsit y.m. mitä Luther-Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen kuuluu. Että kutsuu halpamaisia terroristeja kansallissankareiksi ja ihannoi heidän tekojaan missään mielessä, on mielenvikaisuutta. Suomen kansa, Suomalaiset, jotka Suomen kansaa puolusti ja puolustaa terroristeja ja joukkotuhoajia vastaan, on Suomen kansan sankari. Se joka esittää terroristeja kansallissankareinaan, on potentiaalinen terroristi.
Moskovan Kremlissä 6. huhtikuuta 1948 pidetyssä tilausuudessa, Josef Stalin sanoi haluavansa mainita muutaman sanan valtuuskunnan sotilasasiantuntijoille jalkaväenkenraali Heinrichsille ja kenraalimajuri Oinoselle. " Vaikka en ole varsinaisesti sotilas, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhan aikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille ". Stalin, nostaa ylös Suomen ja Suomen Armeijan miehet ja naiset jotka taisteli osoittaen sen osan Suomalaiselle Kenraalimajuri Oinoselle. Josef Stain halveksuu "maata jolla on huono armeija" jota edustaa Ruotsalainen jalkaväenkenraali Heinrichs.
Axel Erik Heinrichs syntyi 21. heinäkuuta vuonna 1890 Helsingissä ja oli 28 vuotias vuonna 1918. Hänen vanhemmat oli Axel Ossian Heinrichsin ja Johanna Matilda o.s. Rönnholm. Hänen kansallisuus oli Luther-Ruotsi. Axel Erik Heinrichs pääsi ylioppilaaksi Nya Svenska Samskolanista, Lönkanista, vuonna 1908. Lönkan on kasvattanut eniten Luther-Ruotsalaiseen ydinjoukkoon kuuluvia Pfadfindereitä joita koulutettiin Lockstedtin leirillä Saksassa. Hän sai sotilaskoulutuksen veljiensä Gunnarin, Olofin ja Bertilin kanssa 1915-1918.
Ruotsalaiselle lehtimiehelle Bjarne Stenquistille voimme kertoa, että Luther-Ruotsalaiset tänne tullessaan sanoi esi-vanhemmilemme; "Olemme syntyneet syntisiksi ja perisyntisiä, usko tai kuole". Se on tunnustus joka on annettu esi-vanhemmillemme ja esi-vanhempiemme kautta se on annettu kaikille nykyään eläville Suomalaisille. Ruotsalaisilla ei ole Lakisääteistä oikeutta arvostella Suomalaisia, mutta Suomalaisilla on Lakisääteinen oikeus arvostella heitä.
Voimme myös kertoa hänelle, että Suomi-Ruotsia ei ole koskaan ollut olemassa, mutta Suomi-Karjala-Russia on ollut olemassa monesta eri syystä; Suomi-Karjalan Venäläistetty nimi on Novgorod (Novgorodin Tasavalta), ja että Venäläiset vapautti nykyisen Suomen alueen Luther-Ruotsin monta sataa vuotta kestäneestä terrorismista. Vapautuksen jälkeen Suomalaiset palasi Novgorodin Tasavaltana tunnetulta alueelta idässä jonne olivat paenneet, nykyisen Suomen alueelle. Terrorismi, joka oli ohjattu Luther-Ruotsista käsin, jatkui 1900 -luvun alussa Venäläisten ja Suomalaisten diplomaattien, korkeassa asemassa olevien henkilöiden, ja uskonnollisten johtajien murhilla. Terrorismi johti kaikkiin sen aikaisiin levottomuuksiin m.m. Suomessa ja Venäjällä. Luther-Ruotsista johdettua terroristioperaatiota seurasi Suomalaisten joukkotuhonta ja yritys kääntää Venäjä Lutherilaiseksi.
Bjarne Stenquistille voimme kertoa myös, että Kansanmuisti on sidottu kieleen ja kielioppiin. Ruotsin kieli ja kielioppi on sinetöity vuodelle 1526, ja että Ruotsin Kansanmuisti on 1526-2008 väliltä - eli se on 482 vuotta vanha, ja korkeintaan 666 vuotta vanha. Mitään muuta ei ole. Mitä kansanmuisti pitää sisällään, on kaikki se mitä he ovat sanoneet ja tehneet sinä aikana kun heillä on kieli ja kielioppi, ja siellä joko "ON" jotain, tai siellä "EI" ole mitään; Ruotsin kieli, on Maailman historiassa viimeisenä kehittynyt kieli.
Olen Bjarne Stenquistin kanssa samaa mieltä siitä, että " Tänään tehtyinä samat teot leimattaisiin sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan. Niihin sekaantuneet sotilaalliset ja poliittiset johtajat kutsuttaisiin Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen ", koska kaikki rikokset mitä Suomen kansaa vasten on tehty, tehtiin sekunti sitten, Bjarne Stenquistin syytös rikoksiin mukaan lukien.