Täällä ei paljon keskustella eri vaihtoehdoista. joten esitän pari ideaa joista kaikkien toivon keskustelevan ja esittävän mielipiteensä. Korostan, etten osallistu keskusteluun, mutta haluan seurata sitä ja mielipiteitä joita toivottavasti kertyy.
Vaihtoehto 1. Mitäs jos tekisimme aluksi niin, että neuvottelisimme venäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan venäjä luovuttaisi karjalan vaikka 5-15 vuoden kuluttua suomelle. Tämän sopimuksen voimassa ollen pystyisimme houkuttelemaan ne sijoittajat karjalaan, koska on mustaa valkoisella siitä, että venäjän myöntymys palautukseen on tosiasia. Sitten vain odottelemme näitä sijoittajia joita usko ainakin joitakin olevan. Kun nämä mahdolliset sijoittajat olisivat rahoillaan korjanneet karjalaa 5-15 vuotta silloin karjala olisi jo paremmassa kunnossa ja asukkaat varmaankin hyötyneet sijoituksista ja parantuneesta hyvinvoinnista. Heitä voisi ammattikouluttaa tällä välin suomen toimesta (siis venäläisiä karjalaisia).Myös tällä välillä suomi voisi sijoittaa karjalaan pienenpiä summia. Ei siis kymmeniä miljardeja joita se muuten mahdollisesti veisi. vaikka miljardi kaksi tällä välillä auttaisi asiaa. Sitten kun luovuttamisen aika tulisi olisi karjala sijoittajien isojen ja suomen pienen avun turvin ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nyt. Sitten suomen ei todennäköisesti tarvitsisi enää paljoa sijoittaa ja mitä tarvitseekin tulisi suurelta osin siitä, että pääsemme hyödyntämään luonnon voimavaroja. Ja tällä välin olisimme saaneet konkreettisesti tietää miten on sijoitettu ko alueelle. Vai onko ollenkaan.
Vaihtoehto 2. Jos palautettaisiin pala kerrallaan. Silloin joutuisimme investoimaan pienempään maapalaan ja vähempää ihmismassaan kerralla. Lisäksi tällä välillä voisimme parantaa tällä pläntillä olevien ihmisten elintasoa ja kouluttaa heitä ammatteihin. Pienempi kustannus kerrallaan. Jätettäisiin viipuri viimeiseksi, varsinkin koska se on isoin menoerä. Muilla kulmilla ei ole niin suurta asukasmäärää joten heidän hyvinvointinsa parantaminen ei tulisi niin kalliiksi. Näin antaisimme pienille ryhmille kerrallaan suomen kansalaisuuden. Joten heidän ammatillisen koulutuksensa olisi kerta korvauksena pienempi ja heistä saataisiin vähin erin suomeen veronmaksajia. Siis kaikki korpiseudut ensin. Ja jos viipuri tulisi liian kalliiksi, niin miksei sitä voisi erikseen hoitaa tuolla kohdassa yksi esitetyllä tavalla.
Kertokaa toki mielipiteitänne ko asiasta.
Vaihtoehto 1. Mitäs jos tekisimme aluksi niin, että neuvottelisimme venäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan venäjä luovuttaisi karjalan vaikka 5-15 vuoden kuluttua suomelle. Tämän sopimuksen voimassa ollen pystyisimme houkuttelemaan ne sijoittajat karjalaan, koska on mustaa valkoisella siitä, että venäjän myöntymys palautukseen on tosiasia. Sitten vain odottelemme näitä sijoittajia joita usko ainakin joitakin olevan. Kun nämä mahdolliset sijoittajat olisivat rahoillaan korjanneet karjalaa 5-15 vuotta silloin karjala olisi jo paremmassa kunnossa ja asukkaat varmaankin hyötyneet sijoituksista ja parantuneesta hyvinvoinnista. Heitä voisi ammattikouluttaa tällä välin suomen toimesta (siis venäläisiä karjalaisia).Myös tällä välillä suomi voisi sijoittaa karjalaan pienenpiä summia. Ei siis kymmeniä miljardeja joita se muuten mahdollisesti veisi. vaikka miljardi kaksi tällä välillä auttaisi asiaa. Sitten kun luovuttamisen aika tulisi olisi karjala sijoittajien isojen ja suomen pienen avun turvin ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nyt. Sitten suomen ei todennäköisesti tarvitsisi enää paljoa sijoittaa ja mitä tarvitseekin tulisi suurelta osin siitä, että pääsemme hyödyntämään luonnon voimavaroja. Ja tällä välin olisimme saaneet konkreettisesti tietää miten on sijoitettu ko alueelle. Vai onko ollenkaan.
Vaihtoehto 2. Jos palautettaisiin pala kerrallaan. Silloin joutuisimme investoimaan pienempään maapalaan ja vähempää ihmismassaan kerralla. Lisäksi tällä välillä voisimme parantaa tällä pläntillä olevien ihmisten elintasoa ja kouluttaa heitä ammatteihin. Pienempi kustannus kerrallaan. Jätettäisiin viipuri viimeiseksi, varsinkin koska se on isoin menoerä. Muilla kulmilla ei ole niin suurta asukasmäärää joten heidän hyvinvointinsa parantaminen ei tulisi niin kalliiksi. Näin antaisimme pienille ryhmille kerrallaan suomen kansalaisuuden. Joten heidän ammatillisen koulutuksensa olisi kerta korvauksena pienempi ja heistä saataisiin vähin erin suomeen veronmaksajia. Siis kaikki korpiseudut ensin. Ja jos viipuri tulisi liian kalliiksi, niin miksei sitä voisi erikseen hoitaa tuolla kohdassa yksi esitetyllä tavalla.
Kertokaa toki mielipiteitänne ko asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on kaikista realistisin vaihtoehto:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000034413876
toteuttamiskelpoinenkin, toisin kuin nuo rajan siirrot. Tuota kannattaisi kehitellä eteenpäin.
Katsotaanpa tilannetta Venäjällä. Siellä on rakennettu systemaattisesti kansallistunnetta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen sillä seurauksella, että Neuvostoliiton jälkeisen masennuksen jälkeen venäläinen alkaa olla taas ylpeä venäläisyydestään ja se näkyy siinä, kuinka Venäjä pyrkii taas suurvallaksi.
Suurvalta ei alueistaan noin vain luovu, se on heikkouden merkki. Jotkut asumattomat luodot Kiinalle ja Japanille ovat tässä ihan eri sarjassa kuin Karjala, joka on energiataloudellisesti strategisessa solmukohdassa ja miljoonakaupunki Pietarin takapihalla. Karjala on myös lähes 400 tuhannen venäläisen koti.
Kaiken tämän päälle väestö vähenee Venäjällä, siellä kannustetaan lapsentekoon jopa palkkiota maksamalla. Vaikka elintärkeällä energialla maa tuloja saakin, on maa niin käsittämättömän suuri, ettei siellä valtiolla yksinkertaisesti riitä huomiota sen jokaiseen kolkkaan. Siinä Pietarin takapihalla Karjalassa on yksi sellainen suurempaa huomiota vaille jäänyt kolkka, joka kehittyy kyllä pikkuhiljaa talouskasvun myötä ihan itsekseen, mutta mitään erityistä huomiota siihen ei Venäjä jouda keskittämään.
Jos Suomi nyt ehdottaisi alueelle projektia, jonka myötä Karjala saisi Venäjän lisää kaipaamia asukkaita ja investointeja alueelle Pietarin kupeeseen niin ehdotusta aivan varmasti harkittaisiin, toisin kuin näitä rajan siirtoja, jotka koetaan Venäjällä pelkiksi revansinistisiksi provokaatioiksi. Tähän ehdotukseen mukaan lähtemällä Venäjä saisi pestyä kasvojaan maailman edessä palauttamalla suomalaisille kiinteistöomaisuutta, mikä olisi pieni hinta vaihtokaupassa, jonka myötä alue lähtisi kehittymään. Lisäksi tämä kelpaisi jopa venäläisille nationalisteille, sillä rajan paikka säilyisi, eikä Venäjää pilkottaisi. Suomalaisetkin voittaisivat, eli juuri ne jotka aikoinaan rajan siirrosta joutuivat kärsimäänkin. Häviäjiä olisivat tietysti nämä rajan siirtelyä huutavat "nationatsit", mutta ei meidän heidän huutoaan tarvitsisi kuunnella. Emmehän me kuuntele sitä nykyäänkään.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole realistinen. Venäjällä ei ole minkäänlaisia aikeita luovutella alueestaan pois palasia. Neuvotteluista voi haaveilla, mutta todellisuudessa tahto sellaisiin puuttuu rajan molemmilta puolilta.