Urbaani köyhyys on kasvussa
Helsinki on päättänyt kartoittaa noin 55 000 köyhän asukkaansa oloja. Kasaantuvatko hyvinvoinnin ongelmat suurkaupungeissa, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori (mvs.) Susan Kuivalainen?
- Viimeisen vuosikymmenen aikana köyhyys on Suomessa vahvasti kaupungistunut. Tuloilla mitattu köyhyys väheni maaseudulla 1990-luvun lopulla, kun se suurissa kaupungeissa kaksinkertaistui.
Määrällisesti ottaen köyhyys onkin nykyään selvästi urbaani ilmiö. Maailmanlaajuisesti kaupunkiköyhyyden oletetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä, mikä on pitkälti seurausta kaupungistumisesta. Siitä, että yhä suurempi osan maailman väestöstä asuu kaupungeissa.
Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa köyhyys on maaseudulla kuitenkin edelleen yleisempää kuin kaupungeissa. Pekka Kuusen kuvaus 1960-luvun alussa kertoi köyhyyden paikantuvan Suomessa maaseudun ryysyrannoille. Maaseudulla hän katsoi puutetta olevan kaikesta muusta kuin lapsista ja köyhyydestä.
Vaikka tilanne on huomattavasti parantunut sitten 1960-luvun, suhteessa kaupunkiväestöön maaseudulla ollaan edelleen useammin pienituloisia. Globaalisesti tilanne on samanlainen, YK:n esittämän laskelman mukaan 80 % maailman köyhistä elää maaseudulla.
Kaupungissa köyhyys on kurjuutta
- Köyhyys on kuitenkin erilaista kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupungeissa asumis- ja elinkustannukset ovat korkeampia, yhteisöllisyys vähäisempää ja mahdollisuudet omavaraistalouteen rajallisemmat. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kaupungissa ongelmat kasautuvat huonon elintason ympärille, köyhyyttä leimaa nimenomaan ongelmien kasautuminen. Suomalainen sanonta: Maalla köyhyys on vain köyhyyttä, mutta kaupungissa se on kurjuutta, tuntuu edelleen pitävän pintansa.
Kaupunkiköyhyyteen liittyvät osaltaan viime vuosina voimakkaasti kasvaneet tuloerot. Tuloerot ovat olleet kasvussa niin maakuntien välillä kuin sisälläkin, mutta erityisen voimakkaasti tuloerot ovat kasvaneet suurissa kaupungeissa. Suurten tuloerojen johdosta köyhyys korostuu kaupungeissa. Maaseudulla erot elintasossa ovat pienempiä ja pienituloisuus ei samalla tavalla kärjisty kuin kaupungeissa. Kaupungin köyhän arjen voidaan katsoa olevan eräällä tapaa rankempaa kuin maaseudun.
Ensimmäiset modernit köyhyystutkimukset tutkivat nimenomaan kaupunkien köyhyyttä. Englantilainen Seebohn Rowntree tutki klassikkoteoksessaan köyhyyttä viime vuosisadan vaihteessa York’ssa.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimushanke voidaan nähdä eräänlaisena paluuna köyhyystutkimuksen lähtökohdille. Turussa on kaupungin sosiaalitoimen ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen yhteistyössä tutkittu turkulaisten hyvinvointia ja elinolojen kehittymistä vuodesta 1995. Seuraavan kerran turkulaisten hyvinvointia kartoitetaan vuonna 2008, jolloin ensimmäistä kertaa toteutetaan myös erityinen maahanmuuttajille suunnattu kysely.
TN
Helsinki on päättänyt kartoittaa noin 55 000 köyhän asukkaansa oloja. Kasaantuvatko hyvinvoinnin ongelmat suurkaupungeissa, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori (mvs.) Susan Kuivalainen?
- Viimeisen vuosikymmenen aikana köyhyys on Suomessa vahvasti kaupungistunut. Tuloilla mitattu köyhyys väheni maaseudulla 1990-luvun lopulla, kun se suurissa kaupungeissa kaksinkertaistui.
Määrällisesti ottaen köyhyys onkin nykyään selvästi urbaani ilmiö. Maailmanlaajuisesti kaupunkiköyhyyden oletetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä, mikä on pitkälti seurausta kaupungistumisesta. Siitä, että yhä suurempi osan maailman väestöstä asuu kaupungeissa.
Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa köyhyys on maaseudulla kuitenkin edelleen yleisempää kuin kaupungeissa. Pekka Kuusen kuvaus 1960-luvun alussa kertoi köyhyyden paikantuvan Suomessa maaseudun ryysyrannoille. Maaseudulla hän katsoi puutetta olevan kaikesta muusta kuin lapsista ja köyhyydestä.
Vaikka tilanne on huomattavasti parantunut sitten 1960-luvun, suhteessa kaupunkiväestöön maaseudulla ollaan edelleen useammin pienituloisia. Globaalisesti tilanne on samanlainen, YK:n esittämän laskelman mukaan 80 % maailman köyhistä elää maaseudulla.
Kaupungissa köyhyys on kurjuutta
- Köyhyys on kuitenkin erilaista kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupungeissa asumis- ja elinkustannukset ovat korkeampia, yhteisöllisyys vähäisempää ja mahdollisuudet omavaraistalouteen rajallisemmat. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kaupungissa ongelmat kasautuvat huonon elintason ympärille, köyhyyttä leimaa nimenomaan ongelmien kasautuminen. Suomalainen sanonta: Maalla köyhyys on vain köyhyyttä, mutta kaupungissa se on kurjuutta, tuntuu edelleen pitävän pintansa.
Kaupunkiköyhyyteen liittyvät osaltaan viime vuosina voimakkaasti kasvaneet tuloerot. Tuloerot ovat olleet kasvussa niin maakuntien välillä kuin sisälläkin, mutta erityisen voimakkaasti tuloerot ovat kasvaneet suurissa kaupungeissa. Suurten tuloerojen johdosta köyhyys korostuu kaupungeissa. Maaseudulla erot elintasossa ovat pienempiä ja pienituloisuus ei samalla tavalla kärjisty kuin kaupungeissa. Kaupungin köyhän arjen voidaan katsoa olevan eräällä tapaa rankempaa kuin maaseudun.
Ensimmäiset modernit köyhyystutkimukset tutkivat nimenomaan kaupunkien köyhyyttä. Englantilainen Seebohn Rowntree tutki klassikkoteoksessaan köyhyyttä viime vuosisadan vaihteessa York’ssa.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimushanke voidaan nähdä eräänlaisena paluuna köyhyystutkimuksen lähtökohdille. Turussa on kaupungin sosiaalitoimen ja Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen yhteistyössä tutkittu turkulaisten hyvinvointia ja elinolojen kehittymistä vuodesta 1995. Seuraavan kerran turkulaisten hyvinvointia kartoitetaan vuonna 2008, jolloin ensimmäistä kertaa toteutetaan myös erityinen maahanmuuttajille suunnattu kysely.
TN
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä kyllä sen yhteisöllisyyden päälle maaseudullakaan kannata paljon laskea. Itse asiassa nimenomaan köyhän lie maaseudulla sitä mukavampi olla mitä vähemmän yhteisöllisyyttä siellä on.
Maalla on myöskin aika vaikea nykyään tulla tomeen ilman autoa, kun vähän aina jotin pientä asunnon remonttiakin joutuu tekemään. Köyhän on myös huollettavakin asuntonsa ja autonsa itse.
Mutta jos on esimerkiksi sukulaisia joille on helppo myydä vaikkapa joku puutarhassa onnistunut mansikkkasato, niin saahan siitä sitten avuksi vähän lisää rahaa.
Varsinkin jossain pohjoisemmassa voi myös poimia sieniä ja marjoja myyntiin. Tällaiset pienet ansiomahdollisuudet ovatkin hyviä, sillä kyllä sitä rahaa myös maaseudullakin asuva laskuihinsa, huoltokuluihinsa ja elämiseensä tarvitsee, vaikka vähän puutarhastaankin ruokapöytäänsä syötävää saa.
Kyllä jossain kerrostalossa jonka vuokra hoidetaan kunnan puolesta voi ainakin periaatteessa pärjäillä pienemmällä rahalla, mutta kurjaahan sellainen köyhyys mitä ilmeisemmin on. Toisaalta ainakin isommat kaupungit lienevät sosiaalisesti mielyttävämpiä köyhille kuin pienet paikkakunnat. Eli se riippuu vähän köyhästä ja hänen luonteestaan ja myös iästäänkin että kumpi on hänelle parempi maaseutu vaiko iso kaupunki.
Helvetissä ollaan!