Mitä ateismi

ateisti ja uskonto on yhdenvertaiset: molempien edustjien paska haisee.

Kerran nimittäin kuulin hassun ulkoamaalaisen sanonnan, joka kuului: myös pienet eläimet paskanatavt haisevaa paskaa. En ole ihan varma mitä se tarkoitti, mutta mitä sitten.

kun voi uskovaisena heittää aivot kompostiin,
ja uskoa samaa mitä muutama kamelinparittaja
2000 vuotta sitten. Jos jokainen ihminen
olisi miettinyt samoin tähän päivään asti,
täällä taputeltaisiin kameliulostetta majan
seiniin vieläkin. Niin, ja parittaisiin
niitä kameleita, kivitystä unohtamatta.

Jos rakkautta joutuu etsimään paradoksi-kirjasta,
annan vinkin; mene baariin. Sieltä voi löytää
rakkautta yhdeksi illaksi tai koko elämäksi.
Omituiselta tuntuu, jos oma rakas on joku
2k sitten kuollut puuseppä...

Yhdessä asiassa olit oikeassa. Tiedemiesten
selitykset ovat vaikeita. Etenkin sellaiselle
jolle on suoritettu henkinen lobotomia lapsena.
Sekään ei helpota, jos on mennyt peruskoulun jälkeen suoraan lehdenjakoalalle.

Kun ihminen lähtee uskonnon hiekkalaatikolta oikeaan elämään, tarjolla on vastuuta ja vapautta. Vapautta ennakkoluuloista ja käsityksistä, mieli avoimena, ajatukset kirkkaina, ja mukaan tulee myös vastuu ajatella itsenäisesti. Ateisti vastaa omista teoistaan itselleen, ei kellekään muulle. Pahoja tekoja ei kuitata rukouksella, vaan ne pitää ihan oikeasti käsitellä, omakohtaisesti. Mikäs sen hienompaa kuin olla itse vastuussa omasta elämästään, omista päätöksistään, omasta itsestään. Rakkautta ja huolenpitoa saa kyllä ihmissuhteista, lähimmäisiltään, ei satuolennolta.

Mielihyväsadut ovat kivoja, jos ei ole henkisesti kyllin kypsä kohtaamaan oikeaa maailmaan, silloinhan on ihan kiva että leikkii että on olemassa joku varjeleva jumala, mutta ongelma on siinä että oikeasti ei ole, sattuman varassa tämä elämä on. Relaa ja anna virran viedä, ja toivo että pää pysyy pinnalla.

Sen sitten pitäisi tarjota????
Minä en usko jumalaan, eli olen siis ateisti.
Minulla on rakkautta ja huolenpitoa ihan omasta takaa. Eli perhe, ystävät. Ja minun perheeni ja ystäväni rakastavat minua juuri tällaisena kun olen. Eivätkä aseta rakkaudelleen ehtoja, kuten sinun jumalasi tekee..

on jumaluskon puuttumista.

Mitä peikkouskon puute tarjoaa peikkouskon tilalle?

Ateismi on valoa, avoimuutta, rehellisyyttä, hyväksyvyyttä, vastuuta, vapautta, järkeä, avarakatseisuutta, toisten kunnioittamista, itsensä kunnioittamista, toisista huolehtimista.
Mutta kun ihminen on tyhjä itse ja tarvitsee tyhjyyden täyttämiseksi yliluonnollisia kamuja, ei hän voi edes ymmärtää nääiden sanojen sisältöä.
Jumalan lapset ovat kovia, toisia tuomitsevia ja hallitsemaan pyrkiviä, uskoonsa kahlittuja, putkikatseisia raukkoja.
Meni totaalisesti hermot tänään uskovien ahdasmielisyyden, julmuuden ja ymmärtämättömyyden takia!

Maailma sellaisena kuin se nähdään vai maailma sellaisena kuin satusedät sen sinulle maalaavat?

Ateismi ei ole mikään ilo, mutta eipä ole valekaan aidoksi iloksi ollut ainakaan minulle.

Sanon kiitos aitoudelle.

Rehellinen voi tarjota vain rehellisyytensä hedelmän. Valehtelija vaikka miten paljon.

Osa jälkimmäisistä saa palkkansa ja viihtyy Pattayalla.

Uskonto on kuten WinCapita. Paljon pohjattomia epärealistisia lupauksia. Ei katetta. Rahatkin liikkuvat ja päätyvät jonkun taskuun. Hyväuskoisia maksumiehiä riittää.

Ateismi tarjoaa ihmiselle aivot, tai pikemminkin aivot tarjoavat ihmiselle ateismin.

vaille:



On ihan järkevää täydentää elämänsä palkitsevaksi ja mielekkääksi. Enkä nyt halua vähätellä kenenkään elämää. Jokainenhan sitä korjaussäätöä tekee jossain asiassa. Kuka missäkin. Ateismi ei tarjoa kenellekään kokemusta olla rakastettu ja välitetty. Se on aivan totta. Ateisteilla on varmaan muita paikkaustarpeita, joita hoidetaan jollain muulla tavalla.

Ei uskovainenkaan useimmiten kaikkiin maailman jumaliin usko. Ateisti vain kieltää yhden jumalan enemmän kuin kristitty :).