Ihmisen hyvyys tai pahuus on aika mielenkiintoista pohdittavaa. Varsinkin uskontoihin kuuluu ihmiskäsitys, joka ottaa kantaa tuohon kysymykseen. Joissain uskonnoissa ihminen oletetaan hyväksi, vaikka sellaiselle olettamukselle on vaikea löytää kosketuspintaa todellisuudesta.
Siksi otsikkona on ihmisen pahuus. Ahneus ja ylpeys mielletään pahoiksi asioiksi, koska ne vaativat sellaista mikä on aina toisilta poissa. Lopulta aina joku maksaa laskun siitä, kun joku toinen saa itselleen enemmän, olkoonpa kysymys arvostuksesta tai materiaalisesta hyödystä.
Vaikka ideaalimaailmassa kaikkia arvostetaan heidän oman persoonallisuutensa vuoksi, reaalimaailmassa erityisen arvostuksen hankkiminen tarkoittaa toisten yläpuolelle asettumista. Kaikkein mielenkiintoisinta on se, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Miksi joku saa tai vaatii enemmän arvostusta ja miksi joku saa tai vaatii enemmän materiaalista hyötyä?
Onko se ihmisen perusluonteessa? Eikö se kuulu ihmisyyteen ja ole ihan hyväksyttävää? Kristillinen käsitys asiasta on hyvin poikkeuksellinen, koska siinä sanotaan, että sen joka tahtoo olla suurin, on asetuttava toisten palvelijaksi. Tässä yhteydessä voi miettiä sitäkin, miksi Jeesus asettui orjan asemaan pestessään opetuslastensa jalat, vaikka sitä ei voikaan suoraan rinnastaa keneenkään rivikansalaiseen.
Kun jälleen uutisoitiin siitä, että tutkimusten mukaan ihminen tekee päätöksensä jo ennen kuin tulee omasta päätöksestään tietoiseksi, on sitäkin mielenkiintoista pohtia samassa yhteydessä. Ehkä ihminen tekee sitä mitä hänen sydämessään on, kuten Raamattu kertoo. Kavalinkin ihminen voi toki harkita miten valehtelee, mutta spontaanit teot tuovat ilmi sen, mitä ihmisen sisimmässä todella on.
Spontaanit teot ilmaisevat jotain ihmisestä. Niitä nähdään tässä maailmassa paljon ja se mitä ne ilmaisevat, antavat aiheen otsikolle. Edelleen Raamatun mukaan on niitäkin, joiden spontaanit teot ilmaisevat hyvyyttä. Se kertoisi ihmisessä olevan hyvyyttä, mutta jos pysytellään Raamatussa, niin huomataan niiden spontaanien hyvien tekojen olevan seurausta tietystä maailmankatsomuksesta ja sen todellisesta sisäistämisestä.
Siksi Raamatun mukaan hyvät teot eivät itsessään vielä kerro tekijänsä hyvyydestä, vaikka voivat kertoa tietyn hyvän arvomaailman omaksumisesta, jos ne ovat spontaaneja. Kysymys on sisäisestä maailmasta, jossa on omaksuttu tietyt arvot, jotka edelleen näkyvät tekoina. Kerrotaan, että Jeesuksen seuraajan, joka tutkii ahkerasti Jeesuksen sanoja ja omaksuu ne, teot ovat Jumalalle otolliset.
Samoin kerrotaan, ettei kukaan voi ansaita harkiten hyvää tekemällä minkäänlaista asemaa Jumalan silmissä. Kristinusko ei ole silmänpalvontaa, vaikka kristillisyyden nimissä sitäkin paljon esiintyy. Kristinusko on sisäinen asenne, joka on löydetty suorassa yhteydessä kaiken hyvyyden lähteeseen, Jumalaan. Siksi voi apostoli sanoa Kristuksen seuraajan tekojen olevan otolliset ja hyvät.
Mitä teot, jos ne itse kustakin listataan ja lista julkistetaan, kertovat niiden tekojen tekijästä? Minusta tuntuu, että Raamattu on tässä suhteessa erittäin aliarvostettu kirja ja, että sillä olisi paljon sanottavaa jokaiselle ihmiselle. Sanoma on aika hyvää ja hyvään johtavaa, jos sitä vain luettaisi niin, että mietittäisi sen todellista sanomaa etsimättä siitä liikaa tukea omille mielipiteille tai muissa vastaavissa tarkoituksissa.
Siksi otsikkona on ihmisen pahuus. Ahneus ja ylpeys mielletään pahoiksi asioiksi, koska ne vaativat sellaista mikä on aina toisilta poissa. Lopulta aina joku maksaa laskun siitä, kun joku toinen saa itselleen enemmän, olkoonpa kysymys arvostuksesta tai materiaalisesta hyödystä.
Vaikka ideaalimaailmassa kaikkia arvostetaan heidän oman persoonallisuutensa vuoksi, reaalimaailmassa erityisen arvostuksen hankkiminen tarkoittaa toisten yläpuolelle asettumista. Kaikkein mielenkiintoisinta on se, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Miksi joku saa tai vaatii enemmän arvostusta ja miksi joku saa tai vaatii enemmän materiaalista hyötyä?
Onko se ihmisen perusluonteessa? Eikö se kuulu ihmisyyteen ja ole ihan hyväksyttävää? Kristillinen käsitys asiasta on hyvin poikkeuksellinen, koska siinä sanotaan, että sen joka tahtoo olla suurin, on asetuttava toisten palvelijaksi. Tässä yhteydessä voi miettiä sitäkin, miksi Jeesus asettui orjan asemaan pestessään opetuslastensa jalat, vaikka sitä ei voikaan suoraan rinnastaa keneenkään rivikansalaiseen.
Kun jälleen uutisoitiin siitä, että tutkimusten mukaan ihminen tekee päätöksensä jo ennen kuin tulee omasta päätöksestään tietoiseksi, on sitäkin mielenkiintoista pohtia samassa yhteydessä. Ehkä ihminen tekee sitä mitä hänen sydämessään on, kuten Raamattu kertoo. Kavalinkin ihminen voi toki harkita miten valehtelee, mutta spontaanit teot tuovat ilmi sen, mitä ihmisen sisimmässä todella on.
Spontaanit teot ilmaisevat jotain ihmisestä. Niitä nähdään tässä maailmassa paljon ja se mitä ne ilmaisevat, antavat aiheen otsikolle. Edelleen Raamatun mukaan on niitäkin, joiden spontaanit teot ilmaisevat hyvyyttä. Se kertoisi ihmisessä olevan hyvyyttä, mutta jos pysytellään Raamatussa, niin huomataan niiden spontaanien hyvien tekojen olevan seurausta tietystä maailmankatsomuksesta ja sen todellisesta sisäistämisestä.
Siksi Raamatun mukaan hyvät teot eivät itsessään vielä kerro tekijänsä hyvyydestä, vaikka voivat kertoa tietyn hyvän arvomaailman omaksumisesta, jos ne ovat spontaaneja. Kysymys on sisäisestä maailmasta, jossa on omaksuttu tietyt arvot, jotka edelleen näkyvät tekoina. Kerrotaan, että Jeesuksen seuraajan, joka tutkii ahkerasti Jeesuksen sanoja ja omaksuu ne, teot ovat Jumalalle otolliset.
Samoin kerrotaan, ettei kukaan voi ansaita harkiten hyvää tekemällä minkäänlaista asemaa Jumalan silmissä. Kristinusko ei ole silmänpalvontaa, vaikka kristillisyyden nimissä sitäkin paljon esiintyy. Kristinusko on sisäinen asenne, joka on löydetty suorassa yhteydessä kaiken hyvyyden lähteeseen, Jumalaan. Siksi voi apostoli sanoa Kristuksen seuraajan tekojen olevan otolliset ja hyvät.
Mitä teot, jos ne itse kustakin listataan ja lista julkistetaan, kertovat niiden tekojen tekijästä? Minusta tuntuu, että Raamattu on tässä suhteessa erittäin aliarvostettu kirja ja, että sillä olisi paljon sanottavaa jokaiselle ihmiselle. Sanoma on aika hyvää ja hyvään johtavaa, jos sitä vain luettaisi niin, että mietittäisi sen todellista sanomaa etsimättä siitä liikaa tukea omille mielipiteille tai muissa vastaavissa tarkoituksissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoista huomata, kuinka Ylen pääuutislähetyksessä juuri tänään kiinnitettiin huomiota samaan ilmiöön. En taida olla ainut, joka on sen havainnut ja nyt puhun siis ihmisen pahuudesta. Uutiset kertoivat henkirikosten määrän kasvaneen maan laajuisesti jopa kymmenyksellä.
se LISÄÄNTYY elämässäsi
http://www.youtube.com/watch?v=onLbeuEqNIE&feature=related
Hyvin kirjoitit, Crypticall!
Pitkän juttusi takia laitan tähän vain joitakin mieleeni tulleita 'heittoja'.
Ihminen on monitahoinen olento. Me olemme Henki-sielu-mieli-fyysisolentoja. Jokaisen toiminta-alue, siis se 'valaistumisen taso' jolla hän/se toimii, riippuu hänen saavuttamastaan tietoisuuden asteesta. Jotkut ihmiset ovat vasta tämän elämänkokemissarjansa alkutaipaleella ja joilla eloonjäämistaistelu ja lisääntyminen (kuten esim. eläimillä) on tärkein saavututtamisen arvoinen asia.
Useimmat (oletan) tämän hetken ihmiset elävät "teini-iässä" tietoisuuden tasonsa (ja josta riippuu se ko. elämän perusasenne) suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että useimmat ihmiset etenkin ns. hyvinvointivaltioissa tahtovat 'tulla esiin', saavuttaa, olla ja tehdä juuri sitä mitä haluavat, päättää itse, saada valtaa ja jne...
Sitten on kasvava joukko ihmisiä, joita vallan ja itsekkyyden elämänasenteet eivät enää vedäkään puoleensa (ns. täysi-ikäisyystaso). On alettu etsimään vastauksia elämän tarkoituksesta, uskonnoista ja henkisyydestä ja yleensä kaiken alkuperästä yms. Nyt parhaillaan ihmiskunta on siirtymästä pelkän uskon aikakaudesta tiedon aikakauteen, jolloin monet uskontoihinkin liittyvät asiat alkavat selkiytyä ja tulla 'järkeen käyviksi' (aina jää uskolle sijaa!)
Ihmisten perusasenteet ja niiden mukainen käyttäytyminen suhteellisella hyvä-pahalinjalla riippuu itsekunkin henkisen kehittymisen ja tietoisuuden asteesta. Tietoisuudella tarkoitan sitä tasoa, jonka itsekukin on saavuttanut, jota rajoittaa planeettamme globaalitietoisuuden taso, ja jonka maksimitaso on ns. Kosminen Tietoisuus. (Nämä heittämäni käsitteet vaatisivat ehkä tarkemman selityksen???)
Jokaisessa olennossa on vähintään uinuvana niin hyvyys kuin pahuuskin. Ne kuuluvat tähän kaksinaisuuden maailmaamme emmekä voi sulkea niitä täydellisesti pois kumpaakaan. Meidän tehtävämme on kokea niitä monipuolisesti ja kokemuksiemme perusteella tehdä valintamme tästä eteenpäin. Uskonnot ovat juuri noita ohjeita noihin valintoihimme. Jotta löytäisimme TIEN...
Voimme aina muuttaa suuntaamme Jeesuksenkin viitoittamaan Rakkauden Tiehen; itseen, kaikkiin muihin ja Jumalaan. Valitsemalla 'rakkauden ja palvelemisen' periaatteen tapahtuu meissä muutoksia kaikilla tasoilla, mutta me muutumme ennen kaikkea sisäisesti. Päätöksemme ja tekomme alkavat seurata luonnollisesti uutta asennettamme enemmän hyvyyden puolelle.
Hyvyys ja pahuus ovat siis suhteellista. Molemmat ovat saman janan eri puolia. Se missä sillä menemme riippuu vapaasta tahdostamme. Kukaan muu kuin Jumala ja me itse ei tiedä todellista sisäistä asennettamme ja tarkoitustamme tällä 'janallamme'.
Lopuksi: Todellakin on täysin turhaa 'näytellä hyvää', sillä Jumala on meissä Henkenä olisimmepa siitä tietoisia tai ei! Näin ollen jok'ikinen hetki olemme yhteydessä Häneen (emme voi olla erossa Hänestä, vaikka kuinka uskottelisimme itsellemme tai toisille jotain muuta!), sillä Jumala ON KAIKKI MITÄ ON eikä Hänen ulkopuolellaan voi olla mitään muuta.
"Kristinusko on sisäinen asenne, joka on löydetty suorassa yhteydessä kaiken hyvyyden lähteeseen, Jumalaan."
Minä sanoisin tuon näin: " Mikä tahansa uskonto on sisäinen asenne, joka jne..
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi jota myös tällainen 'uskonnoton totuuden etsijäkin' luki mielellään!
Ainut-laatuista -- > #sponttaanisuus#/.--->nano-sekend ennen ihmisen tietoista päätöstä, tai voisiko ennemmin tulkita---> ihmisen tietoisuuteen tullutta tietoa päätöksistä, joita hänessä ja hänellä on tehty---> voidaan ymmärtää---> ennalta määräämiseksi, ali-tajunnan todellisiksi motivaatioiksi, tai vaikkapa sellaiseksi kuvioksi, jossa ihminen on marionette-nukkemainen jumalien naruista vedeltävä 'leikki-kalu'.
Raamatun sisään on kirjattu tilanteita, joissa ihmisen raadollisuus esittäytyy ovelammin, kuin reaalissa näkyvä toistemme nuijiminen elossa-säilymisen verukkeella.
Kristillisyyden perustajat näyttäytyvät rivien-välisessä tekstissä tarpeineen---> joita johtajuus, auktoriteettisyys sanoman puhtauden suhteen etc. vaatii, hyvinkin viattomilta ja joissain tapauksissa jopa hyveellisiltä.
Kuitenkin taustoista löytyy aivan samaa raadollisuutta kuin muussakin ihmisten välisessä toiminnassa---> raamatussa "järjestelmä" puetaan ja pidetään kuosissa--> vetoamalla suurimpaan auktoriteettiin jota ihminen voi kuvitella olevan --> eli luojaansa ja niihin ihmisen sisäisiin-->pelkoihin,toiveisiin etc. joita tuo tilanne/tieto mahdollistaa.
Ulko-kohtainen "Kannettu vesi ei kaivossa pysy"- ajatus ei toimi koskaan kestävästi.
Sen ei luulisi tyydyttävän motiiveiden tutkijaakaan, eli jumaluutta.
Siksi varsinainen kristillinen käännytys-työ tuntuu oudolta ja väärältäkin mm.epä-oikeudenmukaiselta.
Eikä tästäkään kummuten voi välttyä taas ajatukselta, että -asiat ovat niin kuin niiden kuuluu ollakin- ja -menevät niin kuin on tarkoitettukkin-, saarnataan sitten tahi ei ["Kivet puhuisivat jos te ette" , "Minun joukkoni taistelisivat, jos niin olisi tarkoitettu"/taisi Jeesus todeta].
Ihminen ei inhimillisesti katsoen voi olla kuin "paha tahi hyvä". Tuo määritelmän kulloinenkin loppu-tulema riippuu siitä, kuka määrittelee ja millä perusteilla "pahuuden" tahi "hyvyyden".
Terroristi on omilleen sankari, ja vihollisille suurin perkele.
Terroristi voidaan määriteellä Bin Ladeneiksi tai G.Buskiksi-->riippuen kummalla puolella olet.
Vetoamalla rauhan-omaisiin ratkaisuihin, viedään niiden ulko-puolella syystä tahi toisesta jääviltä 'jalat alta' ja mahdollisuudet puolustatua, jolloin ainut keino voi olla 'kättä-pidempään tarttuminen'.
Kuka tuossa tilanteessa on oikeasti paha, se joka juonittelee itselleen lähtökohdat, jossa on varma voitostaan, vai se, joka ryhtyy puolustamaan oikeuksiian ainoalla tilanteen vaatimalla tavalla, koska ei saa mahdollisuutta muuten pitää puoliaan?
Sama on ihmisen ja jumaluuksien suhteissa. Millä oikeudella voidaan ihmistä syyttää mistään, jos hän ei ole vapaa-ehtoisesti maailmaan halunnut, vaan pakonomaisesti luotu olemassaolonsa?
Tai rajoittuneen maailman mahdottomuudessa elävän ihmiskunnan tarpeiden luonnollista tyydytystä pidettäisiin "pahuutena"-->kun muuta mahdollsiuutta ei luomisen tulos edes tue?
Tässä minusta kaunista runoutta, puhumattakaan musiikillisestä annista, mitäs mieltä itse olet?
Ainakin otsikko viittaa hyvänä-pitämiseen. ;)
["LOVERMAN"
There's a devil waiting outside your door
(How much longer?)
There's a devil waiting outside your door
It is bucking and braying and pawing at the floor
And he's howling with pain and crawling up the walls
There's a devil waiting outside your door
He's weak with evil and broken by the world
He's shouting your name and he's asking for more
There's a devil waiting outside your door
Loverman! Since the world began
Forever, Amen Till end of time Take off that
dress I'm coming down I'm your loverman
Cause I am what I am what I am what I am
L is for LOVE, baby
O is for ONLY you that I do
V is for loving VIRTUALLY all that you are
E is for loving almost EVERYTHING that you do
R is for RAPE me
M is for MURDER me
A is for ANSWERING all of my prayers
N is for KNOWING your loverman's going to
be the answer to all of yours
Loverman! Till the bitter end
While empires burn down Forever and ever
and ever and ever Amen I'm your loverman
So help me, baby So help me
Cause I am what I am what I am what I am
I'll be your loverman!
There's a devil crawling along your floor
There's a devil crawling along your floor
With a trembling heart, he's coming through your door
With his straining sex in his jumping paw
There's a devil crawling along your floor
And he's old and he's stupid and
he's hungry and he's sore
And he's lame and he's blind
and he's dirty and he's poor
ive him more
There's a devil crawling along your floor
Loverman! Here I stand Forever, Amen
Cause I am what I am what I am what I am
Forgive me, baby My hands are tied
And I got no choice No, I got no choice at all
I'll say it again
L is for LOVE, baby
O is for O yes I do
V is for VIRTUE, so I ain't gonna hurt you
E is for EVEN if you want me to
R is for RENDER unto me, baby
M is for that which is MINE
A is for ANY old how, darling
N is for ANY old time
I'll be your loverman! I got a masterplan
To take off your dress And be your man
Seize the throne Seize the mantle
Seize the crown Cause I am what I am
What I am what I am I'm your loverman!
There's a devil lying by your side
You might think he's asleep
but look at his eyes
He wants you, baby, to be his bride
There's a devil lying by your side
Loverman! Loverman!]
Älä viitti lässyttää raamatun hyvästä sanomasta, kun on siellä luettavissa sivutolkulla järjetöntä splätteröintiä milloin ihmisen ja milloin itse jumalan toimesta.
on olettaa mielikuvituskaverinsa Jumalan olevan hyvä ja pyrkivän hyvyyteen.
Jos loogisesti seuraisitmielihyväsatuasi, ymmärtäisit että Jumalasi ei ole hyvä ja että hän on kaikkivaltiudessaan tehnyt ihmisestä itsensä kopion myös tässä suhteessa.
Vai haluatko vastustaa Jumalaa?
Onneksi tietysti järkevät ihmiset ymmärtävät sadun ja toden eron sekä sen pahuuden mitä hihhulismi aiheuttaa.
Sinäkin olet valmis tappamaan mielikuvitusystäväsi nimissä, luullen sen olevan hyvä teko.
Asiallisen kritiikin esittäminen edellyttäisi sitä, että olisi jotain tietoa siitä, mistä esittää kritiikkiä. Sen tietäminen, mitä kritisoit, ei ole ollut vahvimpia puoliasi ja näytät edelleen jatkavan samalla linjalla.
Ilman tietoa kritiikin kohteesta voi esittää ihan omien tuntemusten perusteella vaikka sellaisia heittoja, kuten "Vai haluatko vastustaa Jumalaa?"
Jos aihetta ei tunne, niin ei myöskään huomaa tuollaisen heiton olevan melko laajan lukijakunnan silmissä hyvinkin naurettava. Ehkä viihdyt uskontopalstoilla siksi, että täällä ketään ei tyrmätä kovin rankasti. Täällä saa laskeutua ystävälliseen syleilyyn sellaistenkin mokien jälkeen, jotka olisi ammuttu varsin armottomasti alas monilla muilla palstoilla.
voihan olla että olen tulkinnut mielikuvitusjumalasi ominbaisuudet ja tahtotilan väärin.
Yleensä hihhulit kyllä pitävät luomiaan jumalia sekä hyvinä että kaikkivoipina.
Hihhulin perusongelma on siis mielestäsi se, ettei hän ymmärrä mikä on hyvä teko ja mikä on paha teko?
Entä eikö tämä sama perusongelma koske kaikkia ihmisiä?
Toimiiko täällä jokin sensuuri, vai mihin viestit oikein katoilevat?
Se minuakin kiinnostaisi tietää. Vastauksesi oli asiallinen, kuten luulen siihen esittämäni vastineenkin olleen. Varmaankin kysymys on jostain muusta, tai sitten sheriffi ei luultavasti pääse kovin korkeaan virkaikään :)