KRP julkaisi

http://static.iltalehti.fi/kuvat/liitteet/jokela_krp.pdf

Ei tästä raportista juurikaan uutta tietoa löydy. Eikä mitään erityistä motiivia.
5522771
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 55

Vanhimmat

edelliset samasta aiheesta tehdyt avaukset...

Äänestä

esille jo heti surmatöiden jälkeen.

Yhdysvalloissa julkaistiin kaikkien vuosi sitten surmattujen nimet, miksi meillä tämä on niin salainen asia. Epäilys elää väkisinkin...

Äänestä
  • Ja mikäköhän tämä epäilys sitten mahtaa olla?

    Äänestä

  • Marko* kirjoitti:

    Ja mikäköhän tämä epäilys sitten mahtaa olla?

    Netistä löytyy kaikkien Suomen 1900-luvun sodissa kuolleiden sotilaiden nimet, mutta sodan todellisten uhrien, viattomien siviilien, nimiä ei ole julkaistu.

    Esim. pommituksissa kuolleiden siviilien tietoja ei löydy vieläkään mistään. On ymmärrettävää, että ne salattiin sodan aikana, mutta nyt jo sodan todellisuudenkin voisi jo paljastaa.

    Äänestä

  • Mitä merkitystä sinulle olisi nimillä. Jos minä itse tai omaiseni olisi kuollut, en minä tahtoisi kaltaistesi räkänokkakorppien penkovan nimiä.

    Äänestä

  • perinteet kirjoitti:

    Netistä löytyy kaikkien Suomen 1900-luvun sodissa kuolleiden sotilaiden nimet, mutta sodan todellisten uhrien, viattomien siviilien, nimiä ei ole julkaistu.

    Esim. pommituksissa kuolleiden siviilien tietoja ei löydy vieläkään mistään. On ymmärrettävää, että ne salattiin sodan aikana, mutta nyt jo sodan todellisuudenkin voisi jo paljastaa.

    Sinä et nimitiedoilla tee yhtään mitään, ei kukaan ole velvollinen ilmoittamaan uhrien nimiä. Kaikkein vähiten poliisi. Tuollaiset ihmiset ovat sairaalloisia uteliaita kyttääjiä. Mene hoitoon!

    Äänestä

  • Hiljentykäämme minuutin hiljaiseen hetkeen!
    Auvisen muistolle.

    Äänestä

  • ?????? kirjoitti:

    Mitä merkitystä sinulle olisi nimillä. Jos minä itse tai omaiseni olisi kuollut, en minä tahtoisi kaltaistesi räkänokkakorppien penkovan nimiä.

    tähän saakka kaikissa suuronnettomuuksissa on uhrien nimet julkaistu ja veikkaampa, että seuraavissakin tullaan julkaisemaan.

    Miksi Jokelan suhteen tehtiin poikeus - miesten kohdalla. Kaikkien ammuttujen naisten nimet ovat tiedossa rehtori, terveydenhoitaja sekä naisluokatoveri oli 8.11. päivälehdessä. Ei kukaan ole penkonut yhtään mitään.

    Mitä penkomista tässä pelätään surmattujen poikien kohdalta???

    Äänestä

  • mutta, mutta... kirjoitti:

    tähän saakka kaikissa suuronnettomuuksissa on uhrien nimet julkaistu ja veikkaampa, että seuraavissakin tullaan julkaisemaan.

    Miksi Jokelan suhteen tehtiin poikeus - miesten kohdalla. Kaikkien ammuttujen naisten nimet ovat tiedossa rehtori, terveydenhoitaja sekä naisluokatoveri oli 8.11. päivälehdessä. Ei kukaan ole penkonut yhtään mitään.

    Mitä penkomista tässä pelätään surmattujen poikien kohdalta???

    jokaiseen ketjuun saada ikioma salaliittohörhökin. Ei mitään uutta.

    Äänestä

  • perrrrrrrrr kirjoitti:

    Sinä et nimitiedoilla tee yhtään mitään, ei kukaan ole velvollinen ilmoittamaan uhrien nimiä. Kaikkein vähiten poliisi. Tuollaiset ihmiset ovat sairaalloisia uteliaita kyttääjiä. Mene hoitoon!

    Yleensä kyllä on ollut tapana ilmoittaa kuolleiden nimet, kuten esim. Konginkankaan onnettomuuden aikana. Monesti tämä julkinen ilmoittaminen on joillekin ainoa keino selvittää läheisten kohtalo...

    Voi olla että nyt nimet on salattu omaisten pyynnöstä, en tiedä...

    Äänestä

  • Huhhahhei kirjoitti:

    jokaiseen ketjuun saada ikioma salaliittohörhökin. Ei mitään uutta.

    sinun mielestä miespuolisten uhrien nimien peräänkuuluttaminen kertoo salaliittoteorian epäilystä. Kerrohan millä tavalla...?

    Äänestä

  • mutta, mutta... kirjoitti:

    tähän saakka kaikissa suuronnettomuuksissa on uhrien nimet julkaistu ja veikkaampa, että seuraavissakin tullaan julkaisemaan.

    Miksi Jokelan suhteen tehtiin poikeus - miesten kohdalla. Kaikkien ammuttujen naisten nimet ovat tiedossa rehtori, terveydenhoitaja sekä naisluokatoveri oli 8.11. päivälehdessä. Ei kukaan ole penkonut yhtään mitään.

    Mitä penkomista tässä pelätään surmattujen poikien kohdalta???

    Miten lie sitten kun menehtyneen yksinhuoltaja äidin elämää retosteltiin, kun ns ystävät saatiin herkässä tunnetilassa avautumaan...... menikö oikein? Olisi edes omaisilta kysytty lupa juttujen julkaisuun mutta tiedän että ei. Kaikenlaista muuta olisi omaisilta kyllä haluttu tietää.... Lehdistö saisi hävetä. Tiedän senkin että ensimmäinen lehtitoimittaja soitti silloin 7.11 illalla ennen yhdeksää omaisille asiaan liittyen vaikka poliisi toi suruviestin vasta puolen yön jälkeen......

    Äänestä

  • Auvisen muistolle kirjoitti:

    Hiljentykäämme minuutin hiljaiseen hetkeen!
    Auvisen muistolle.

    Mutta ei A:n muistolle. Pitkään on hiljaista kun käy lapsensa haudalla...... Miettikääpä se omalle kohdalle, voitteko kuvitella itsennne oman lapsenne haudalle, monikaan tällä palstalla kirjoittaneista sitä tuskin oo kokenut.......

    Äänestä

Siis jos opettajat saa puolivuotta palkallista sairauslomaa, vaikkei niihin edes osunut, niin ohan se tosi älytöntä. Eiks niitten pitäis olla aikuisia ja esimerkillisiä, eikä vaan merkillisiä?

Eihän edes sodassa ohiammutut veteraanit mitään lomia saaneet. Ja tää oli yhden nuoren kundin pienoispistoolijuttu, eikä mikään sota iivanoitten kanssa.

Äänestä
  • Epäilenpä vahvasti, ettet ole itse ollut sodassa, tai missään ammuskelussa. Et voi tietää, miten raastavaa se henkisesti voi olla. Antaa heidän pitää sairaslomansa, jos se on heille myönnetty.

    Äänestä

  • _Salmiakki_ kirjoitti:

    Epäilenpä vahvasti, ettet ole itse ollut sodassa, tai missään ammuskelussa. Et voi tietää, miten raastavaa se henkisesti voi olla. Antaa heidän pitää sairaslomansa, jos se on heille myönnetty.

    Minusta on kumma, jos joku ei viitsi tehdä edes itse valitsemaansa puolipäiväjobia, josta kuitenkin saa kokopäiväjobin palkan ja pitkät kesälomat.

    Musta sellaset lääkärit,jotka myöntää laiskoille pitkiä sairaslomia pelkästään niitten omien puheiden perusteella, ovat ammattikunnan häpeäpilkkuja.

    Sairaslomien myöntämisoikeuksia pitäisi tarkistaa, jos tämmöinen meno jatkuu. Tällainen tulee yhteiskunnalla kalliiksi ja ihan turhaan, tilanne on ollut ohi jo kauan.

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jokelan opettajista osa yhä sairauslomalla/1135235640747

    Äänestä

  • veteraaneilla ollut siihen mahdollisuuksia, oli muuten ikäviä ja väkivaltaisia seurauksia.

    Äänestä

  • Vieläkö ovat sairaslomalla!!!??? Ja tämän jutun tutkimiseen ei mennyt kuin 5-6 kk! Kyllä taas rahaa paloi ja palaa. Niilläkin rahamäärillä olisi taas saatu pelastettua monta somalia ja afrikkalaista ja romanialaista Suomeen!

    Äänestä

  • Pikkusen kyrsii kirjoitti:

    Minusta on kumma, jos joku ei viitsi tehdä edes itse valitsemaansa puolipäiväjobia, josta kuitenkin saa kokopäiväjobin palkan ja pitkät kesälomat.

    Musta sellaset lääkärit,jotka myöntää laiskoille pitkiä sairaslomia pelkästään niitten omien puheiden perusteella, ovat ammattikunnan häpeäpilkkuja.

    Sairaslomien myöntämisoikeuksia pitäisi tarkistaa, jos tämmöinen meno jatkuu. Tällainen tulee yhteiskunnalla kalliiksi ja ihan turhaan, tilanne on ollut ohi jo kauan.

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jokelan opettajista osa yhä sairauslomalla/1135235640747

    Minusta on aina hyvin huvittavaa seurata, miten "tavan talliaiset" nostavat hetkessä itsensä lääkärin ammattitaidon tasolle ilman koulutuksia saati sekunninkaan työkokemusta alalta. Kyllä, EHDOTTOMASTI väärästä syystä nyt saikkua myönnetty, TODELLAKIN. Juu näin se on - tottapahan minä tiedän, olenhan jopa lääkärisarjoja telkkarista seurannu!

    Jos lääkäri on todennut, että nimenomaan tällä ko. ihmisellä/näillä ihmisillä on saikun pituus oltava ehdottomasti se ja se, niin onko muilla siihen jotain sanottavaa? Ammattilainen on tehnyt päätelmän ihmisen toimintakyvystä (josta sinä ja muut epäilevät tiedätte siis kuinka paljon?) ja sen mukaan myös ratkaissut sairasloman laidan. Olisiko parempi sitten, että opettaja selvästi toimintakyvyttömänä opettaisi teidän lapsianne koulussa? Sitten kirjoiteltaisiin taas lääkärin tittelillä "juu, kyllä ehdottomasti oli nyt väärin antaa lupa palata töihin - näkeehän tuosta nyt kilsan päähän, että saikun tarpeessa on".

    Järki käteen!

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Minusta on aina hyvin huvittavaa seurata, miten "tavan talliaiset" nostavat hetkessä itsensä lääkärin ammattitaidon tasolle ilman koulutuksia saati sekunninkaan työkokemusta alalta. Kyllä, EHDOTTOMASTI väärästä syystä nyt saikkua myönnetty, TODELLAKIN. Juu näin se on - tottapahan minä tiedän, olenhan jopa lääkärisarjoja telkkarista seurannu!

    Jos lääkäri on todennut, että nimenomaan tällä ko. ihmisellä/näillä ihmisillä on saikun pituus oltava ehdottomasti se ja se, niin onko muilla siihen jotain sanottavaa? Ammattilainen on tehnyt päätelmän ihmisen toimintakyvystä (josta sinä ja muut epäilevät tiedätte siis kuinka paljon?) ja sen mukaan myös ratkaissut sairasloman laidan. Olisiko parempi sitten, että opettaja selvästi toimintakyvyttömänä opettaisi teidän lapsianne koulussa? Sitten kirjoiteltaisiin taas lääkärin tittelillä "juu, kyllä ehdottomasti oli nyt väärin antaa lupa palata töihin - näkeehän tuosta nyt kilsan päähän, että saikun tarpeessa on".

    Järki käteen!

    Tilanne on ohi.

    On aika palata päiväjärjestykseen.

    Työ on parasta terapiaa. Saa muutakin ajateltavaa kuin puoli vuotta sitten tapahtuneen nyt jo vanhan jutun. Ei varmasti ole kenenkään päälle hyväksi kelailla tapahtuneita kokopäivätoimisesti (Ja jos ei kelaa, niin silloinhan on turhaan saikulla.)

    Äänestä

  • on liioittelua kirjoitti:

    Tilanne on ohi.

    On aika palata päiväjärjestykseen.

    Työ on parasta terapiaa. Saa muutakin ajateltavaa kuin puoli vuotta sitten tapahtuneen nyt jo vanhan jutun. Ei varmasti ole kenenkään päälle hyväksi kelailla tapahtuneita kokopäivätoimisesti (Ja jos ei kelaa, niin silloinhan on turhaan saikulla.)

    Olet oikeassa, jos kyseessä olisi jokin muu kuin niinkin vastuullinen ja ihmisläheinen ammatti kuin opettajan ammatti. Kaikki pitää olla edes jotenkin kasassa oman pään sisällä, jos meinaa opettaa lapsia ja nuoria koulussa.

    Osa opettajista on palannut jo täyspäiväiseen työhön. Jos osa ei ole, on selvää että nimenomaan heidän kohdallaan lääkäri ei sitä syystä tai toisesta suosittele. Voin olla ehkä pikkutarkka, mutta kyllä minä luotan lääkärin arvioon siitä, milloin opettaja on kykenevä opettamaan jälleen minun lapsiani.

    Äänestä

  • Sodan aiheuttamien traumojen jälkiseuraamuksiahan kannetaan vielä useamman sukupolven ajan. Onneksi tietotaito on tässäkin asiassa kehittynyt.

    Kukaan toinen ihminen ei pysty määrittelemään toisen traumatisoitumisen tasoa ja kuinka kauan siitä kestää toipua. Pääasia on, että toipuu.

    Äänestä

  • tuhlaus kirjoitti:

    Vieläkö ovat sairaslomalla!!!??? Ja tämän jutun tutkimiseen ei mennyt kuin 5-6 kk! Kyllä taas rahaa paloi ja palaa. Niilläkin rahamäärillä olisi taas saatu pelastettua monta somalia ja afrikkalaista ja romanialaista Suomeen!

    RAHAA TULEE JA MENEE!!mutta vääriin paikkoihin.
    miksi palkataan kokoajan joitain turhia virkoja
    tämän jokelan tapauksen johdosta?Saavatko kaikki????
    OMAISET sieltä kautta apua elämäänsä??
    Tiedän tähän liityvän esim:TAPAUKSEN!!
    OMAINEN EI PYSTYNYT ajamaan itse hautajaisiin:otti
    kuskin omaan autoonsa:kuinkas ollakkaan:Kilometri korvausta ei herunut kuskin osalta/joka olisi ollut 2c/km lisää..näin niitä senttejä säästetään tässäkin
    JOKELAN TAPAUKSESSA!!mutta sitten ne pistetään työttömyys lukemien korjauksiin..
    YHDYN ILTASANOMIEN kirjoituksessa olevaan juttuun::että SUOMEESSA saat paremmat korvaukset jos sinua nimitetään vaikka sonniksi;kuin se että JOLTAIN MURHATAAN OMA LAPSI!

    Äänestä

  • Pikkusen kyrsii kirjoitti:

    Minusta on kumma, jos joku ei viitsi tehdä edes itse valitsemaansa puolipäiväjobia, josta kuitenkin saa kokopäiväjobin palkan ja pitkät kesälomat.

    Musta sellaset lääkärit,jotka myöntää laiskoille pitkiä sairaslomia pelkästään niitten omien puheiden perusteella, ovat ammattikunnan häpeäpilkkuja.

    Sairaslomien myöntämisoikeuksia pitäisi tarkistaa, jos tämmöinen meno jatkuu. Tällainen tulee yhteiskunnalla kalliiksi ja ihan turhaan, tilanne on ollut ohi jo kauan.

    http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jokelan opettajista osa yhä sairauslomalla/1135235640747

    kyllä nykyään annetaan sairaslomia hiukan liian iisisti. eräskin tuttuni ei ole ollut töissä vuoteen vedoten masennukseen ja muuhun paskaan ja lomaa vaan annetaan lisää. kaupassa käyntikin on hänelle liikaa. Silti voimat riittävät viikonlopun rientoihin, kavereiden näkemiseen ja baarissa käymiseen. ja tämä baari on viereinen ovi kaupasta jonne ei kykene menemään.
    Jokelan opettajat ovat kyllä tainneet kokea hiukan isompia traumoja mitä tämä kyseinen ihminen. Ainakin heillä on päivämäärä jolloin pää loma loppuu, tutullani se taitaa jatkua iättömyyksiin.

    Äänestä

  • Silloin pitäisi jo erottaa psykologisista syistä.

    NORMAALI ihminen selviytyy tuollaisesta muutamassa päivässä. Luotien kohteeksi (osumatta) joutunutkin muutamassa viikossa.

    Jos vieläkin on työkyvytön vain siksi että sattui työskentelemään samassa koulussa, niin siloin nupissa heittää niin saakelisti, että on itsekin Auvisen kaltainen turvallisuusriski.

    Nyt olisi viimeinen aika perata lintsailevat opettajat. Joko takaisin töihin ja HETI tai mielisairaalaan oikein kunnon nuppilääke-kuurille.

    Äänestä

  • Joku laittaa aseen ohimollesi ja sanoo että kuolet minuutin sisällä. Ja sen jälkeen et saa kuin viikon sairasloman... :D

    Äänestä

  • Lääkäri.... kirjoitti:

    Joku laittaa aseen ohimollesi ja sanoo että kuolet minuutin sisällä. Ja sen jälkeen et saa kuin viikon sairasloman... :D

    luotia ammuta? :) LOL!!!

    Äänestä

pakko mässätä kuitenkin. Saapahan tästä lööpin taas yhdelle päivälle.

Äänestä

Meitä täällä opetetaan että lääkkeet maailman parantavat. Jos on mt-ongelmainen, on erityisen vaarallinen yhdistelmä jos lääkkeiden käyttö on vasta alkanut, katkolla tai jotakin muuta poikkeavaa käytössä. Ensimmäiset pari viikkoa lääkekäytön muutoksissa puoleen tai toiseen lisäävät psykoottisia tai muita pahoja esim depressiivisiä oireita jotka voivat johtaa väkivaltaan jos on taipuvaisuutta. Myöskään lievään masennukseen ei lääkitys pysty auttamaan vaikka niin lääkärit ja asiantuntijat uskottelevat. Paras lääke on liikunta, säännölliset elämäntavat ja säännöllinen ruokailu, vähän, pienissä erissä.
Jos on aivokuoren toimintahäiriö kyseessä eli taipumusta psykopatioihin eli tunne-elämän ylenpalttiseen kylmyyteen tai äkkinäisiin väkivallan ajatteluun tai tekoihin, on hyvin vaarallista kun lääkitys vaihtelee. Miksi sellaista kuitenkin annetaan joka päivä tapahtua, masennukseen tuputetaan lääkkeitä vaikkei tarvitsisi.

Hoitavan tahon on oltava tarkkaan hoidettavan riskitekijöistä selvillä = pidempi hoitosuhde takana sekä omaisten kanssa keskustelu elämäntavoista ja ajatusmaailmasta ennenkuin aletaan laittamaan pään kemioita lääkkeillä "kuntoon".

KOSKA AUVISTA HOITANEET VIRANOMAISET, KUTEN LÄÄKÄRIT JOTKA OVAT HÄNELLE LÄÄKKEITÄ MÄÄRÄNNEET TULEVAT KAAPISTA ULOS JA ALKAVAT KERTOA REHELLISESTI TÄSTÄ?

Äänestä

tästä keskustelusta aiheen "hölmöillä".

Äänestä

Mikä helvetti saa jonku noin sekasin?
ristus!

Äänestä
  • Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    Äänestä

  • ja eristäminen kirjoitti:

    Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    Jollain tavalla ymmärrän auvista..

    Seuraavassa tiivistelmä lapsuudestani, lähinnä peruskoulu-ajoistani.
    Vannon etukäteen, että seuraavasta jokainen sana on totta


    olin jo päiväkodissa se, joka sai aina syyt niskoilleen ja selkäänsä.
    Koulussa homma meni raadollisemmaksi; n. joka toinen päivä turpaan ja joka päivä nimittelyä.

    1. luokalla minulta vedettiin pari kertaa housut kinttuihin välitunnilla, koko koulun nähden.

    Minut myös hakattiin muutamaan otteeseen puolikuoliaaksi mm. koska minulla olin samanlainen reppu kuin toisella oppilaalla.

    Talvella olimme leikkimässä pihalla, kun yhtäkkiä liukastuin ja otteeni pulkastani irtosi, jolloin pulkka lensi toista lasta päin.
    kohta 12 lasta oli päälläni, ja kolkkasin pääni maassa pystyssä olleeseen metallitankoon.

    2. luokalla minut siirrettiin tarkkailu-luokalle, koska minut katsottiin syypääksi mellakoihin, vaikka olin todellisuudessa ollut mellakoiden kohde.

    Kun minulle oltiin katsomassa uutta koulua, minua oltiin jopa tyrkyttämässä eräänlaiseen häiriintyneille lapsille tarkoitettuun kouluun.

    päädyin kuitenkin lopulta tarkkaili-luokalle, ja luulin jo päässeeni pahimmasta.
    pahin oli kuitenkin vasta edessä.

    2. luokan aloitettuani eräs oppilas toivotti minut tervetulleeksi potkaisemalla minua silmään rautakärkisellä kengällä, selvisin huippauksella ja mustalla silmällä. oppilas sai nuhtelut.

    Kun muut olivat välitunnilla leikkimässä iloisesti hippaa tai pelaamassa palloa pihalla, minä istua kyhjötin ulkorappusilla silmät suolaisista kyyneleistä punaisina, aina.

    3. luokalla olin päästä tästä kärsimyksestä jota elämäksikin kutsutaan; olimme menossa jäähalliin.
    Olimme ylittämässä suojatietä ja muut viittoilivat toisella puolella että voi tulla.
    Seuraava tajuamani asia oli, että makasin punaisen wolkkarin konepellillä, ja luisuin hissukseen maahan.
    Ambulanssi kuskasi sairaalaan, mitään vakavaa ei todettu paitsi että takkiani oli repäissyt repussa ollut luistin luistin, josta oli suoja pois, ja näin ollen olisi voinut tehdä selkärangastani tohjoa.

    Hieman myöhemmin olimme liikuntatunnilla liikuntasalissa ja olimme jo pukemassa, kun menin juomaan vettä.
    Yhtäkkiä eräs oppilas meinasi käydä päälleni ja juoksimme pitkin salia, pääsin kuitenkin karkuun.

    Seuraavana päivänä minut kutsuttiin opettajahuoneeseen; opettajan mukaan olisin edellisenä päivänä mennyt pukuhuoneeseen, ottanut minua jahdanneen oppilaan kellon ja rikkoneen sen.
    En voinut puolustautua, koska opettaja esitteli nyrkkiään aina kun olin sanomassa jotain.

    Kotona sain luonnollisesti selkään, ja sana "teostani" levisi sukulaisille, jotka sitten nälvivät tästä kuukausia.

    Joitain kuukausia myöhemmin olin veljen kanssa suihkussa, ja tämä pyysi laittamaan hieman lämpimämpää vettä.
    laitoin tietenkin vettä, mutta kraana hajosi ja veli sai turhankin lämmintä vettä niskaansa.
    Rakastava isäni tuli kylppäriin, katsoi minua n. 2 sekuntia ja löi minua niin lujaa kasvoihin, että veri lensi seinille.
    Hoipertelin tokkuraisena ja itkevänä alakertaan verivana perässäni äidin luo.

    4-5½ luokka jatkuivat samanlaisina, kunne järkeni pimeni ja kävin erään kiusaajan kurkkuun kiinni, kun tämä oli taas ilkkumassa.
    Kouluavustaja tuli väliin ja sai pienen mustelman.

    Seuraavaksi olinkin sitten nuorten psykiatrisella osastolla 6½ luokkaan saakka.

    Syy: keskitason masennus.
    ps. myös veli joutui sinne pian tuloni jälkeen.

    oltuani sairaalassa n. vuoden, palasin samaiseen kouluun, josta minut olit potkittu pois puolustettuani itseäni.

    Olin täysissä lääkehuuruissa, joten en voinut tehdä mitään puolustaakseni itseäni, koska en halunnut takaisin siihen sairaalaan.

    7. luokan loputtua olimme jo niin uupuneita, että meidän oli pakko muuttaa omasta kotikaupungistamme. Kaupunki hääti meidät. (minut ja veljeni olisi laitettu laitokseen, jos emme olisi muuttaneet)(ollessani sairaalassa, äiti ja isä olivat eronneet ja äiti löytänyt uuden miehen.)


    Keski-Suomi, uusi alku.

    Aloitin 8. luokan täysin uudessa koulussa uusien ihmisten kanssa.
    Ajan myötän tajusin, että vain paikka ja ihmiset olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ei; sain jatkuvasti kuulla piruilua ja pari kertaa sain jopa selkääni.

    Luulin jo, että ei peruskoulun viimeinen luokka, 9.luokka voi olla enää paha, luulin väärin.

    Tapasin erään 8. luokkalaisen tytön, joka oli ihan ok.
    Myöhemmin aloin ymmärtää, että hänhän pitikin minua pilkkanaan muiden ohella, ja että osa kiusaajistani nälvi minua kasvattaakseen osakkeitaan hänen silmissään.

    kestin kuitenkin peruskoulun loppuun, ja menin kympille, jossa tapasin ensimmäistä kertaa tavallisia ihmisiä; eivät nälvineet tai mukiloineet toisiaan, nauroivat toistensa kutuille ja pitivät hauskaa keskenään.

    Kivaa oli, ja kohta jo olinkin päässyt 10.luokan läpi ja nykyään opiskelen POKEssa kohtuullisella menestyksellä.

    Olen kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta, kuin mitä tyyni ulkonäköni antaa ymmärtää; olen onnistunut pääsemään jo lapsena joistakin tarpeettomista tunteista eroon ja sisustani kalvaa niin syvä viha kaikkia kohtaan, että se oikeasti särkee rinnassa, ja tulee mitä todennäköisimmin tappamaan minut ajan myötä.

    Äänestä

  • ja eristäminen kirjoitti:

    Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    Jäi vielä sanomatta että em. kaikki opiskelivat kyllä elämässään hyvään ammatiin ja pärjäävät niissä hyvin. Lapset on hyvä tehdä nuorena jos siihen on mahdollisuus, keskittyä sitten taas uransa edistämiseen, se on erinomaista elämän hallintaa.

    Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

    Minä äitinä koen vieläkin suurta inhoa koulua ja ns. luokkatoveita kohtaan enkä niin vähällä unohda niitä koettuja vääryyksiä, kolmikko elää tahoillaan kukin hyvää elämää.

    Äänestä

  • killer89 kirjoitti:

    Jollain tavalla ymmärrän auvista..

    Seuraavassa tiivistelmä lapsuudestani, lähinnä peruskoulu-ajoistani.
    Vannon etukäteen, että seuraavasta jokainen sana on totta


    olin jo päiväkodissa se, joka sai aina syyt niskoilleen ja selkäänsä.
    Koulussa homma meni raadollisemmaksi; n. joka toinen päivä turpaan ja joka päivä nimittelyä.

    1. luokalla minulta vedettiin pari kertaa housut kinttuihin välitunnilla, koko koulun nähden.

    Minut myös hakattiin muutamaan otteeseen puolikuoliaaksi mm. koska minulla olin samanlainen reppu kuin toisella oppilaalla.

    Talvella olimme leikkimässä pihalla, kun yhtäkkiä liukastuin ja otteeni pulkastani irtosi, jolloin pulkka lensi toista lasta päin.
    kohta 12 lasta oli päälläni, ja kolkkasin pääni maassa pystyssä olleeseen metallitankoon.

    2. luokalla minut siirrettiin tarkkailu-luokalle, koska minut katsottiin syypääksi mellakoihin, vaikka olin todellisuudessa ollut mellakoiden kohde.

    Kun minulle oltiin katsomassa uutta koulua, minua oltiin jopa tyrkyttämässä eräänlaiseen häiriintyneille lapsille tarkoitettuun kouluun.

    päädyin kuitenkin lopulta tarkkaili-luokalle, ja luulin jo päässeeni pahimmasta.
    pahin oli kuitenkin vasta edessä.

    2. luokan aloitettuani eräs oppilas toivotti minut tervetulleeksi potkaisemalla minua silmään rautakärkisellä kengällä, selvisin huippauksella ja mustalla silmällä. oppilas sai nuhtelut.

    Kun muut olivat välitunnilla leikkimässä iloisesti hippaa tai pelaamassa palloa pihalla, minä istua kyhjötin ulkorappusilla silmät suolaisista kyyneleistä punaisina, aina.

    3. luokalla olin päästä tästä kärsimyksestä jota elämäksikin kutsutaan; olimme menossa jäähalliin.
    Olimme ylittämässä suojatietä ja muut viittoilivat toisella puolella että voi tulla.
    Seuraava tajuamani asia oli, että makasin punaisen wolkkarin konepellillä, ja luisuin hissukseen maahan.
    Ambulanssi kuskasi sairaalaan, mitään vakavaa ei todettu paitsi että takkiani oli repäissyt repussa ollut luistin luistin, josta oli suoja pois, ja näin ollen olisi voinut tehdä selkärangastani tohjoa.

    Hieman myöhemmin olimme liikuntatunnilla liikuntasalissa ja olimme jo pukemassa, kun menin juomaan vettä.
    Yhtäkkiä eräs oppilas meinasi käydä päälleni ja juoksimme pitkin salia, pääsin kuitenkin karkuun.

    Seuraavana päivänä minut kutsuttiin opettajahuoneeseen; opettajan mukaan olisin edellisenä päivänä mennyt pukuhuoneeseen, ottanut minua jahdanneen oppilaan kellon ja rikkoneen sen.
    En voinut puolustautua, koska opettaja esitteli nyrkkiään aina kun olin sanomassa jotain.

    Kotona sain luonnollisesti selkään, ja sana "teostani" levisi sukulaisille, jotka sitten nälvivät tästä kuukausia.

    Joitain kuukausia myöhemmin olin veljen kanssa suihkussa, ja tämä pyysi laittamaan hieman lämpimämpää vettä.
    laitoin tietenkin vettä, mutta kraana hajosi ja veli sai turhankin lämmintä vettä niskaansa.
    Rakastava isäni tuli kylppäriin, katsoi minua n. 2 sekuntia ja löi minua niin lujaa kasvoihin, että veri lensi seinille.
    Hoipertelin tokkuraisena ja itkevänä alakertaan verivana perässäni äidin luo.

    4-5½ luokka jatkuivat samanlaisina, kunne järkeni pimeni ja kävin erään kiusaajan kurkkuun kiinni, kun tämä oli taas ilkkumassa.
    Kouluavustaja tuli väliin ja sai pienen mustelman.

    Seuraavaksi olinkin sitten nuorten psykiatrisella osastolla 6½ luokkaan saakka.

    Syy: keskitason masennus.
    ps. myös veli joutui sinne pian tuloni jälkeen.

    oltuani sairaalassa n. vuoden, palasin samaiseen kouluun, josta minut olit potkittu pois puolustettuani itseäni.

    Olin täysissä lääkehuuruissa, joten en voinut tehdä mitään puolustaakseni itseäni, koska en halunnut takaisin siihen sairaalaan.

    7. luokan loputtua olimme jo niin uupuneita, että meidän oli pakko muuttaa omasta kotikaupungistamme. Kaupunki hääti meidät. (minut ja veljeni olisi laitettu laitokseen, jos emme olisi muuttaneet)(ollessani sairaalassa, äiti ja isä olivat eronneet ja äiti löytänyt uuden miehen.)


    Keski-Suomi, uusi alku.

    Aloitin 8. luokan täysin uudessa koulussa uusien ihmisten kanssa.
    Ajan myötän tajusin, että vain paikka ja ihmiset olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ei; sain jatkuvasti kuulla piruilua ja pari kertaa sain jopa selkääni.

    Luulin jo, että ei peruskoulun viimeinen luokka, 9.luokka voi olla enää paha, luulin väärin.

    Tapasin erään 8. luokkalaisen tytön, joka oli ihan ok.
    Myöhemmin aloin ymmärtää, että hänhän pitikin minua pilkkanaan muiden ohella, ja että osa kiusaajistani nälvi minua kasvattaakseen osakkeitaan hänen silmissään.

    kestin kuitenkin peruskoulun loppuun, ja menin kympille, jossa tapasin ensimmäistä kertaa tavallisia ihmisiä; eivät nälvineet tai mukiloineet toisiaan, nauroivat toistensa kutuille ja pitivät hauskaa keskenään.

    Kivaa oli, ja kohta jo olinkin päässyt 10.luokan läpi ja nykyään opiskelen POKEssa kohtuullisella menestyksellä.

    Olen kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta, kuin mitä tyyni ulkonäköni antaa ymmärtää; olen onnistunut pääsemään jo lapsena joistakin tarpeettomista tunteista eroon ja sisustani kalvaa niin syvä viha kaikkia kohtaan, että se oikeasti särkee rinnassa, ja tulee mitä todennäköisimmin tappamaan minut ajan myötä.

    No tossa on paljon tuttua kuvioo vaikka muille jakaa ja tarkoitus onkin että saat puhua,tätä juuri arvostan käännä kaikki hyväksi sillä sata paskaa juttua tuo yleensä 1000 hyvää juttua, älä kanna kaunaa ihmisille vaikka ne täysin sairaita ovatkin(useasti), sun täytyy uskoa vaan että hyviä ihmisiä on paljon enemmän vaikka häviävän vähän onkin, älä usko siihen lauma juttuun, ole karhu mutta jalo, kosto ei höydytä
    käännä se kosto pois itsestäsi positiiviseen ajatteluun ja voit paljon paremmin! Et tarvi siihen satukirjaa vaan oikeita ystäviä jotka tukee sinua ja uskoo sinuun kuten ainakin minä! Se mitä on tapahtunut tuskin toistuu sehän on jo matemaattinen epätodennäköisyys,siihen voit vaikuttaa itsekkin,tässä esim. olen kokeillu sen Key Westin ulkopuolella merellä pienellä tavaratalon kumiveneellä että ei ne haikalat käy päälle jollein mulla vuotavaa verta ole, no kun ei uimarannalla saanut ankkuroida sano vartijat, joten päästin ankkurin niin että saaresta ei erottanut kun puut ja talot, olin sillä reissulla sitten 2pv, sitä sitten soudin ja uimalla toin venettä aamusta iltamyöhään, kuule en hirveesti minäkään tykänny ensinmäisistä toijottelivistä ihmisistä mutta opin sen että kierrä jos sulla on pienikin aavistus voitko luottaa ihmiseen!
    Jos haluut lisää vinkkejä kuinka pärjäät elämässä muiden kalojen kanssa jossa on paljon kaltaisiani ehdottoman oikeudenmukaisia ja vääryyksiä puolustava kuten minä niin seuraa tilannetta jossain vaiheessa julkaisen BLOGIN eli silloin rupee tutiseen monessa virastossa se alkaa pienestä riidasta sanon että MUN SANANI ON KUIN MIEKKA YHTÄ TERÄVÄ KIELI KUIN TOISILLA SE ON RUSKEA!

    Äänestä

  • ja eristäminen kirjoitti:

    Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    TÄMÄ JUTTU ON HYVÄ ! LUKEKAA KAIKKI TIEDÄTTE SIIS MISSÄ MENNÄÄN, NIITÄKÄÄN SYYLLISTÄMÄTTÄ JOTKA TUNTEVAT ITSENSÄ "ERISTÄMÄLLÄ TOISET" VOIS IHMITELLÄ ONKO HIEKKALAATIKKO AIKUISTEN MAAILMASSA TAI VOIKO SELLAINEN VÄÄRYTTÄ TEKEVÄ EDES TUNNISTAA ITSENSÄ !
    OLEN SAMAA MIELTÄ KIRJOITTAJAN KANSSA !
    EI TÄLLÄINEN KUULU TERVEIDEN AIKUISTEN MAAILMAAN
    MISTÄ KIRJOITTAJA KIRJOITTAA !
    JÄÄTÄ TYHMYYKSIEN TEKIJÖILLE EN VOIN MUUTA SANOA !
    USKON EDELLEEN OIKEUDENMUKAISUUTEEN JA VÄKIVALLOTTOMAAN ASIANRATKOMISEEN TUOMITSEN KAIKEN VÄKIVALLAN NIIN MYÖS PSYYKKISEN MANIPULOINNIN !

    Äänestä

  • ja eristäminen kirjoitti:

    Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    kiusaajista ja vastuuseen teoistaan mahdollisimman aikaisin.

    Äänestä

  • killer89 kirjoitti:

    Jollain tavalla ymmärrän auvista..

    Seuraavassa tiivistelmä lapsuudestani, lähinnä peruskoulu-ajoistani.
    Vannon etukäteen, että seuraavasta jokainen sana on totta


    olin jo päiväkodissa se, joka sai aina syyt niskoilleen ja selkäänsä.
    Koulussa homma meni raadollisemmaksi; n. joka toinen päivä turpaan ja joka päivä nimittelyä.

    1. luokalla minulta vedettiin pari kertaa housut kinttuihin välitunnilla, koko koulun nähden.

    Minut myös hakattiin muutamaan otteeseen puolikuoliaaksi mm. koska minulla olin samanlainen reppu kuin toisella oppilaalla.

    Talvella olimme leikkimässä pihalla, kun yhtäkkiä liukastuin ja otteeni pulkastani irtosi, jolloin pulkka lensi toista lasta päin.
    kohta 12 lasta oli päälläni, ja kolkkasin pääni maassa pystyssä olleeseen metallitankoon.

    2. luokalla minut siirrettiin tarkkailu-luokalle, koska minut katsottiin syypääksi mellakoihin, vaikka olin todellisuudessa ollut mellakoiden kohde.

    Kun minulle oltiin katsomassa uutta koulua, minua oltiin jopa tyrkyttämässä eräänlaiseen häiriintyneille lapsille tarkoitettuun kouluun.

    päädyin kuitenkin lopulta tarkkaili-luokalle, ja luulin jo päässeeni pahimmasta.
    pahin oli kuitenkin vasta edessä.

    2. luokan aloitettuani eräs oppilas toivotti minut tervetulleeksi potkaisemalla minua silmään rautakärkisellä kengällä, selvisin huippauksella ja mustalla silmällä. oppilas sai nuhtelut.

    Kun muut olivat välitunnilla leikkimässä iloisesti hippaa tai pelaamassa palloa pihalla, minä istua kyhjötin ulkorappusilla silmät suolaisista kyyneleistä punaisina, aina.

    3. luokalla olin päästä tästä kärsimyksestä jota elämäksikin kutsutaan; olimme menossa jäähalliin.
    Olimme ylittämässä suojatietä ja muut viittoilivat toisella puolella että voi tulla.
    Seuraava tajuamani asia oli, että makasin punaisen wolkkarin konepellillä, ja luisuin hissukseen maahan.
    Ambulanssi kuskasi sairaalaan, mitään vakavaa ei todettu paitsi että takkiani oli repäissyt repussa ollut luistin luistin, josta oli suoja pois, ja näin ollen olisi voinut tehdä selkärangastani tohjoa.

    Hieman myöhemmin olimme liikuntatunnilla liikuntasalissa ja olimme jo pukemassa, kun menin juomaan vettä.
    Yhtäkkiä eräs oppilas meinasi käydä päälleni ja juoksimme pitkin salia, pääsin kuitenkin karkuun.

    Seuraavana päivänä minut kutsuttiin opettajahuoneeseen; opettajan mukaan olisin edellisenä päivänä mennyt pukuhuoneeseen, ottanut minua jahdanneen oppilaan kellon ja rikkoneen sen.
    En voinut puolustautua, koska opettaja esitteli nyrkkiään aina kun olin sanomassa jotain.

    Kotona sain luonnollisesti selkään, ja sana "teostani" levisi sukulaisille, jotka sitten nälvivät tästä kuukausia.

    Joitain kuukausia myöhemmin olin veljen kanssa suihkussa, ja tämä pyysi laittamaan hieman lämpimämpää vettä.
    laitoin tietenkin vettä, mutta kraana hajosi ja veli sai turhankin lämmintä vettä niskaansa.
    Rakastava isäni tuli kylppäriin, katsoi minua n. 2 sekuntia ja löi minua niin lujaa kasvoihin, että veri lensi seinille.
    Hoipertelin tokkuraisena ja itkevänä alakertaan verivana perässäni äidin luo.

    4-5½ luokka jatkuivat samanlaisina, kunne järkeni pimeni ja kävin erään kiusaajan kurkkuun kiinni, kun tämä oli taas ilkkumassa.
    Kouluavustaja tuli väliin ja sai pienen mustelman.

    Seuraavaksi olinkin sitten nuorten psykiatrisella osastolla 6½ luokkaan saakka.

    Syy: keskitason masennus.
    ps. myös veli joutui sinne pian tuloni jälkeen.

    oltuani sairaalassa n. vuoden, palasin samaiseen kouluun, josta minut olit potkittu pois puolustettuani itseäni.

    Olin täysissä lääkehuuruissa, joten en voinut tehdä mitään puolustaakseni itseäni, koska en halunnut takaisin siihen sairaalaan.

    7. luokan loputtua olimme jo niin uupuneita, että meidän oli pakko muuttaa omasta kotikaupungistamme. Kaupunki hääti meidät. (minut ja veljeni olisi laitettu laitokseen, jos emme olisi muuttaneet)(ollessani sairaalassa, äiti ja isä olivat eronneet ja äiti löytänyt uuden miehen.)


    Keski-Suomi, uusi alku.

    Aloitin 8. luokan täysin uudessa koulussa uusien ihmisten kanssa.
    Ajan myötän tajusin, että vain paikka ja ihmiset olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ei; sain jatkuvasti kuulla piruilua ja pari kertaa sain jopa selkääni.

    Luulin jo, että ei peruskoulun viimeinen luokka, 9.luokka voi olla enää paha, luulin väärin.

    Tapasin erään 8. luokkalaisen tytön, joka oli ihan ok.
    Myöhemmin aloin ymmärtää, että hänhän pitikin minua pilkkanaan muiden ohella, ja että osa kiusaajistani nälvi minua kasvattaakseen osakkeitaan hänen silmissään.

    kestin kuitenkin peruskoulun loppuun, ja menin kympille, jossa tapasin ensimmäistä kertaa tavallisia ihmisiä; eivät nälvineet tai mukiloineet toisiaan, nauroivat toistensa kutuille ja pitivät hauskaa keskenään.

    Kivaa oli, ja kohta jo olinkin päässyt 10.luokan läpi ja nykyään opiskelen POKEssa kohtuullisella menestyksellä.

    Olen kuitenkin todellisuudessa kaikkea muuta, kuin mitä tyyni ulkonäköni antaa ymmärtää; olen onnistunut pääsemään jo lapsena joistakin tarpeettomista tunteista eroon ja sisustani kalvaa niin syvä viha kaikkia kohtaan, että se oikeasti särkee rinnassa, ja tulee mitä todennäköisimmin tappamaan minut ajan myötä.

    aavistatkaan!

    Olen kuullut osuvan sanonnan: Ei ole olemassa kovia ihmisiä, on vain luumuja ja pähkinöitä. - Ne kiusaajasi ovat niitä kovakuorisia pähkinöitä, jotka murtuvat pienenkin vastoinkäymisen kohdatessaan. Me luumut sensijaan annamme periksi tiettyyn rajaan saakka, mutta sisimmässämme kestämme paljonkin.

    Sinun olisi hyvä löytää keino, jolla saisit purettua tuon sisälläsi olevan suuren vihan ulos. Ilman muuta siellä on paljon vihaa ja kenellä tahansa olisi, jos olisi joutunut kokemaan noin paljon epäoikeudenmukaisuutta.

    Esimerkiksi psykologinen vyöhyketerapia voisi auttaa, mutta siinä pitäisi edetä todella hitaasti ja hoidon aikana pitäisi muu elämä olla suht tasaista ja ymmärtävät läheiset kotona. Hoidossa viha nousee uudelleen pintaan, jotta se tulee käsiteltyä eikä se tunnu kivalta eikä ole kivaa lähellä olevillekaan, mutta vain käsittelemällä siitä pääsee.

    Älä annan vihan tuhota itseäsi. Muuta esim. tuo nimimerkkisikin, että et anna itsellesi viestiä, että olet sellainen.

    Minua ilahdutti tuo, kun olit kohdannut ihmisiä juuri kymppiluokalla. Itsekin tunnen kymppiluokkalaisia, jotka ovat ihania ihmisiä. :)

    Äänestä

  • olet todennäköisesti vahvem... kirjoitti:

    aavistatkaan!

    Olen kuullut osuvan sanonnan: Ei ole olemassa kovia ihmisiä, on vain luumuja ja pähkinöitä. - Ne kiusaajasi ovat niitä kovakuorisia pähkinöitä, jotka murtuvat pienenkin vastoinkäymisen kohdatessaan. Me luumut sensijaan annamme periksi tiettyyn rajaan saakka, mutta sisimmässämme kestämme paljonkin.

    Sinun olisi hyvä löytää keino, jolla saisit purettua tuon sisälläsi olevan suuren vihan ulos. Ilman muuta siellä on paljon vihaa ja kenellä tahansa olisi, jos olisi joutunut kokemaan noin paljon epäoikeudenmukaisuutta.

    Esimerkiksi psykologinen vyöhyketerapia voisi auttaa, mutta siinä pitäisi edetä todella hitaasti ja hoidon aikana pitäisi muu elämä olla suht tasaista ja ymmärtävät läheiset kotona. Hoidossa viha nousee uudelleen pintaan, jotta se tulee käsiteltyä eikä se tunnu kivalta eikä ole kivaa lähellä olevillekaan, mutta vain käsittelemällä siitä pääsee.

    Älä annan vihan tuhota itseäsi. Muuta esim. tuo nimimerkkisikin, että et anna itsellesi viestiä, että olet sellainen.

    Minua ilahdutti tuo, kun olit kohdannut ihmisiä juuri kymppiluokalla. Itsekin tunnen kymppiluokkalaisia, jotka ovat ihania ihmisiä. :)

    En mene enää terapiaan, vaikka pakotettaisiin.
    Ne vaan aivopesisivät minut taas uskomaan, että elämä on pelkkää juhlaa, ja että itsepuolustus itseään "korkeampiarvoisia" vastaan on epäasiallista ja sivistymätöntä.

    En myöskään tarvitse ns. läheisiä, koska ne eivät ole rääkkäjiä parempia.
    ne osaavat vain aivopestä kallonkutistajien tavoin uskomaan, että elämä on ok, satoi tai paistoi, ja että kaikkea ja kaikkia tulisi rakastaa.
    (tuohon omistamis-paskaan en ole enää vuosiin uskonut, oma-terapia kunniaan.)

    killer-nimimerkki minulla on ollut jo ylä-asteen alusta saakka, joten siitä en luovu.

    Minulla ei myöskään ole mitään syytä antaa kellekkään anteeksi sitä, että minut hylättiin ja laitettiin sairaalaan, kun tarvitsin vain hieman tukea.

    Puolestani jotakuinkin kaikki saisivat vain kuolla.

    2000-luvun myötä myös kiusaaminen on raaistunut.
    (sähköistä mustamaalausta ei voita mikään, kuten nolaavien videoiden lähetys youtubeen tai mustamaalaavat, perättömät juorut.)

    Oma veikkaukseni on, että jossain vaiheessa joku pentu saa tarpeekseen kaikesta, ostaa ebaysta 100€lla kiväärin ja menee kouluun moikkaamaan kiusaajiaan uuden lelunsa kanssa.

    = te itse luotte hirviöitä omalla välinpitämättömyydellänne ja tekopyhyydellänne, joten kestäkää vain suosiolla seuraukset.
    vaihtoehtosiesti voitte aina painua sinne, minne muutenkin joudumme, helvettiin.

    Äänestä

  • ja eristäminen kirjoitti:

    Sitäpä sietäisi kaikkien kiusaajien miettiä. Teitä on lastentarhoissa, kouluissa ja työpaikoilla, kaikkialla. Saatte kiksejä siitä että alistatte jonkun läheisistänne. Erotatte porukasta, luotte kaikkitietäviä katseita toisiinne "muka selän takana". Ette kutsu luokan tai työyhteisön tapahtumiin tai kutsutte älä vaan tule- "naamalla". Kun olette saaneet aikaiseksi kohteelle sen "tietyn" maineen, seuraatte tätä jopa uuteen kouluun tai työpaikalle, aina joku tunteen jonkun joka valaisee toivottaman taustoja. Eristäminen on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa lapsen tai nuoren, jopa aikuisenkin mieli. Tämän eristämisen kyllä huomaa jokainen opettaja ja jokainen oppilas, työpaikoilla se sallitaan yleisen ilmapiirin parantamisen vuoksi, annetaan kovaäänisten narsisti-natsien johtaa. Ja hovi seuraa.
    Minulla itselläni ei ole koulukiusaamisesta kokemusta tai olin niin tyhmä etten sitä havainnut itselleni aiheutettavan. Olin myös puoleni pitävää tyyppiä. Sen sijaan tyttäreni kävi Peltolan yläastetta koulukiusattuna. Kolme tyttöä jotka vaihtoivat koulua joutuivat julman eristämisen kohteeksi siellä ja opettajat sallivat, jopa tukivat sitä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koko kouluaikana vain yksi opettaja oli minuun yhteydessä (äidinkielen opettaja) ja olin siitä kovin iloinen. Matematiikan opettaja, luokanvalvoja ja musiikinopettaja kannustivat luokkaa eristämään "te kolmea". Yksi heistä selvisi kodin tukemisella ja koulua vaihtamalla yliopisto-opiskelijaksi. Yksi sai vakavia sielullisia traumoja joista ei meinaa vielä aikuisellakaan iällä selvitä. Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa.
    Pahiten näistä kärsivä tahtoisi nostaa nyt jälkikäteen oikeusjutun koulua vastaan mutta kaksi muuta pysyttelevät vaiti. Hirveää katsella miten lapsia ja lahjakkaista nuoria kohdellaan. Ei auta vaikka kuinka hokisi että jokin vastuu on itsellään ja kodilla. Tottakai.
    Auttaisko koulukiusattujen aseman parantamista se että syytteen voisi nostaa milloin tahansa kiusaajakoulua ja mahdollisesti kiusaajia vastaan jos kokee tulleensä todella väärinkohdelluksi? Että nämä joutuisivat vastuuseen aikuisena tekemistään julmuuksista? Silloin voisi moni kiusaaja miettiä muutamaan kertaa alkaako tallomaan opiskelutoveriaan ja pilaamaan järjestelmällisesti tämän elämää. Opettajat kenties olisivat vastuullisempia kouluaikana, seuraisivat tarkemmin mitä yhteisöissä tapahtuu.
    Yksikään kiusaajaluonne ei muutu jos siihen ei puututa vaan jatkaa terrosisointiaan työelämässä. Ja aina on joku saatava uhriksi. Aletaanko julkaista vaikka koulukaveri-sivustoilla kiusaajien nimiä ja tekoja? Olisi syytä tietää mitkä vaikutukset jonkun viattoman elämään on jättänyt.
    En puolusta Auvisen tekoa mitenkään enkä hyväksy väkivaltaa sen missään muodossa.
    Jokaiselle on annettu yksi lippu elämään jonka toki voi omilla teoillaan ja valinnoillaan pilata mutta ei sitä pitäisi sallia kenenkään toisen pilaavan ja jättää asia ilmaan.......

    "Kolmannen itsetunto jäi puutteelliseksi, hän luopui haaveistaan eikä jaksanut käyttää erityiskykyjään hyväkseen vaan alistui perheen äidin rooliin. On siis piilossa maailmaa kotona lasten kanssa."

    Outoa miten perheenäitiys on jotenkin muka alistumista? Kiusaatko sinä perheenäitejä? Pidätkö heitä jotenkin huonompina ihmisinä? Maailma on pullollaan luusereita jotka eivät käytä erityiskykyjään vedoten kasvatukseen, kouluun, yhteiskuntaan, kiusaajiin, isiin, äitiin, korvien asentoon jne jne... Aikuiset ihmiset itku silmässä kertovat kurjasta lapsuudestaan ja kuinka viina ja huumeet maittaa kun isi oli sitä ja äiti tätä... hohhoijaa

    Äänestä

  • Hae apua,
    varmasti löydät netistä myös lähimmän
    mielenterveystoimiston yhteystiedot!

    Totta se on : Ihminen on julmin eläin!
    Miksi märehtiä enää, lisäten kaikkien omaisten tuskaa?

    Äänestä

  • Miten voi olla noin julma? kirjoitti:

    Hae apua,
    varmasti löydät netistä myös lähimmän
    mielenterveystoimiston yhteystiedot!

    Totta se on : Ihminen on julmin eläin!
    Miksi märehtiä enää, lisäten kaikkien omaisten tuskaa?

    Minä en tarvitse apua, en ole enää vuosiin ollut puutteessa.

    Mutta tiedän kouluajoilta että mikään ei voi katkerampaa kuin se että on koulukiusattu ja sen lisäksi juuri ne kiusaajat saa kaikki naiset. Mutta juuri näinhän elämä toimii.

    Mutta mielestäni on kyllä todella omituista kun joku kertoo Jokelan tapahtumien ilmiselvän ykkössyyn, kaikki alkavat agressiivisesti haukkumaan ja kieltämään totuutta.

    Miksi sitä ei voida myöntää?

    Äänestä

  • sanoa. Ei ole häpeä, jos lukioikäinen poika on neitsyt eikä ole häpeä, jos hän kuolee neitsyenä.

    Mutta nimenomaan juuri tuota puutetta minä olen syyksi ajatellut. Sen edesmenneen Jokela-kundinkin ihailemat ammuskelijat eivät ole taatusti koskaan saaneet, näin ajattelin heti tragedian tultua julkisuuteen ja siihen liittyvät videot katsottuani. (Olin silloin kotonani potemassa flunssaa ja näin videot ja tiesin tapahtumat ja tekijän jo ennen poliiseja, kiitos näiden keskustelupalstojen).

    Seksuaalisten paineiden taakkaa pitäisi saada jotenkin vähennettyä miehiltä ja se tulisi aloittaa aikaisessa vaiheessa melko nuorten poikien kohdalla jo.

    Äänestä

  • Miten voi olla noin julma? kirjoitti:

    Hae apua,
    varmasti löydät netistä myös lähimmän
    mielenterveystoimiston yhteystiedot!

    Totta se on : Ihminen on julmin eläin!
    Miksi märehtiä enää, lisäten kaikkien omaisten tuskaa?

    vuoksi, ei ole mitään hävettävää.

    Mutta ylipäätään tuo koko Jokelan tragedia pitäisi unohtaa. Tai ainakin sen surullisen tekijän tuominen kerta toisensa perään julkisuuteen. Hänet voisi jättää todella rauhaan.

    Nuoret haluavat kuuluisiksi keinolla millä hyvänsä. Mieluummin lukisin juttuja uhreista, jos tästä aiheesta on kirjoitettava. Media saisi tehdä uhreista kuuluisia, muuten tuota järjetöntä ja julmaa tekoa vain ihannoidaan ja nuoret pitävät sitä keinona tulla "kuuluisaksi" vaikka on kyse vain viikon parin julkkiksena olosta, jonka jälkeen hänet unohdetaan. Millainen tulevaisuus heiltä vietiin? Mitä heidän elämäänsä oli kuulunut? Heidän omia ideologioitaan, lemmikeistään ja niiden sekä läheisten elämästä heidän kanssaan sekä suru-uutisen jälkeisestä elämästä.

    Äänestä

Kunpa voisi vain unohtaa

Äänestä

Auvinen oli kiinnostunut vasemmistolaisesta diktatuurista, jossa muut alistetaan tai hävitetään jos eivät alistu.

Äänestä
  • tässä maassa alista alempiaan kaikki viedään köyhiltä että rikkaat rikastuvat ja köyhät kyykkyyn jotakin vielä tapahtuu jos meno jatkuu näin kyllä omaisuusverot pitää saada takas ja rikkaitten verotus suhteessa köyhien verotukseen eli rikkaat maksavat 80% tuloistaan alle 20000e tulot verottomiksi ja alle 30000e vero olis 10% 40000e 15% 50000%30% 60000 40% 70000 50% 800006o% 90000e 70% 100000 ja yli verotus olis 80% oli kyseessä pääoma osinko tsi työtulo ps sillä saadaan tähän yhteiskuntaan tasaarvoa lapsilisät rikkailta pois köyhille kaksinkertaiset

    Äänestä

  • Poliisien tehtävä on selvittää asiat, tutkitut asiat ja tosia-asiat saattaa yleisön tietoon!

    Tottakai video on karmea! Ei kai tuollaisesta mitään unisatua voi tehdä!

    Noin kamala tapahtuma, ei saa jäädä unholaan, se on näytettävä, mitä todella tapahtui, että tajutaan, ettei nyt ollut kyse mistään elokuvasta tai muusta sellaisesta!
    Asiallinen ja selkeä tapahtumakulku julki, näin on hyvä!

    Äänestä

tiedotushan järjestettiin vain sitä varten,että poliisi sai uudelleen sanella omista toimistansa eli evakoi 150 ihmistä mitä ei aikaisemmin ole mainittu.

Äänestä

Niin, miksi jokin syy pitäisi löytyä?
Tapahtunut on tapahtunut!
Sitä ei voi muuksi muuttaa!
eikö nyt olisi aika mielummin katsoa eteenpäin,
auttaa kaikkien uhrien omaisia,
ampujan omaisia!???

En koskaan pysty itse, ymmärtämään sitä, miten tällaista tapahtui, enkä koskaan pysty ymmärtämään omaisten valtavaa tuskaa!

En pysty käsittämään, miten ampujan vanhemmat kärsivät, en koskaan pysty käsittämään sitä tuskan ja surun määrää!

toivon vain kaikille jaksamista!

Elämää eteenpäin,jaksamista, jaksamista!
Sanat loppuu,
toivoa voi vain ettei tällaista enää tapahdu, koskaan!

Äänestä
  • Tällä palstalla olen lukenut monenlaista tekstiä. Olen ollut vihainen, surullinen, hämmentynyt ja hätääntynyt. Maailmani romahti kun sain tietää lapseni kohtalosta aamuyöllä 8.9.2008.... Sitä edeltävä päivä oli pisin tiistai elämässäni. Mitä pitemmälle päivä kului ja painui iltaan ilman pienintäkään elonmerkkiä, viestiä. Puhelin kertoi että:soititte matkapuhelimeen johon juuri nyt ei saada yhteyttä..... Sitä pelon tunnetta ei voi mitenkään sanoin kuvailla. Ja nyt kun nuo pöytäkirjat tulivat julkisuuteen palasi tuo kaikki mieleen kuin se olisi ollut eilen. Tuska hellittää ehkä joskus, ikuinen ikävä jää... Lapseni puhelin numero on edelleenkin kännykässäni, en voi sitä poistaa kai koskaan.

    Äänestä

löytyhän siitä se että kyseessä kun on poliisivaltio, niin poliisin toiminta on ollut moitteetonta. Kuten aina, ne jotka kyseenalaistaa poliisin tekemiset syyllistyvät rikokseen itse.

Pelottavaa kun on olemassa tuollainen ammattikunta joka on aina oikeassa eikä ota mistään tapahtuneesta vastuuta.

Äänestä
  • Ai että poliisivaltio? No käyppä huviksesi englannnissa, Jenkkilässä, Sveitsissä, puhumattakaan Venäjästä, tahi esim. Pohjois-Koreasta, sitten näet poliisivaltion.

    Jos sinä poliisiantipatioittesi keskeltä osaisit löytää tapahtumien punaisen langan niin huomaisit että poliisi toimi yllättävän hyvin kys. tapauksessa. Ensimmäiset poliisit olivat paikalla reilussa 10 minuutissa, lisää väkeä parinkymmenen minuutin sisällä, evakuointi päällä samassa ajassa, ja kaikki tämä poliisin tietämättä kuinka monta ampujaa paikalla on (kun alkuun puhuttiin jopa 2-3 henkilöstä), samoin kuin aseistuksesta ei ollut tietoa (ajattele poliisin kannalta: entä jos ampujalla on esim. haulikko), eikä tarkempaan tieto ollut, missä ampuja oli, missä uhrit olivat, ja missä luokissa oppilaita yhä on. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

    Virheitä tehdään aina, niin tässäkin tilanteessa. Mutta homman pointti on siinä, että poliisin tulo ei enää lisännyt uhrien määrää, pikemminkin päinvastoin. Poliisin tullessa paikalle kaikki uhrit olivat jo menehtyneet, joten heille apu tuli liian myöhään. Toisaalta, 10 minuutin vasteaika on maailmallakin hyvä, vertaappa esim Lontooseen - vasteaika on puolesta tunnista kolmeen varttiin.

    Mutta ajateleppa itse: olet koulun ovella, ja sisällä riehuu epälukuinen määrä aseilla varustautuneita ihmisiä. Mitä teet? Todennäköisesti paskot housuusi ja pakenet paikalta. Ja mitä tekevät poliisit?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 49 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


raportin kirjoitti:

http://static.iltalehti.fi/kuvat/liitteet/jokela_krp.pdf

Ei tästä raportista juurikaan uutta tietoa löydy. Eikä mitään erityistä motiivia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu