Pitääkö luottaa edelleen hitaaseen muutokseen edustuksellisen demokratian kautta, vaikka se viekin kauan, ja vaikka tilanne ehtiikin pahentua ennen kuin järjestelmä lopulta muuttuu – jos muuttuu? Vai onko tilanne jo niin vakava, että kansallisen itsepuolustuksen nimissä tulisi turvautua muihin keinoihin? Voidaanko - teoriassa tietenkin vain - ajatella, että maahan perustettaisiin jonkinlainen kansallisen pelastuksen hallitus, joka määrätietoisten isänmaanystävien komennossa tekisi sen, mitä sen on tehtävä? Tai olisiko ajateltavissa, että perustettaisiin - tämäkin ajatus on vain teoreettinen – jonkinlaiset suoran toiminnan joukot, jotka viestittäisivät maahan pyrkijöille riittävän selvästi ja tehokkaasti, että on viisainta luopua muuttosuunnitelmista. Ja jos tänne on jo tultu, on parasta opetella maan tavoille tai pakata matkalaukku.
Kun kansakunta aikaisemmin on ollut uhattuna, määrätietoiset miehet ovat alkaneet toimia pelkureilta ja miehittäjän lakeijoilta lupaa kysymättä. 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa aktivistit ja maanalaiset järjestöt taistelivat venäläismiehittäjää ja sen harjoittamaa sortoa vastaan tavoitteena maan itsenäisyys. 1930-luvun alussa osittain samat tahot kyyditsivät kommunisteja itärajalle suojatakseen länsimaista yhteiskuntajärjestelmää. Ja 1940-luvulla osittain edelleenkin samat tahot kätkivät aseita neuvostomiehityksen varalta.
Mikään edellä mainittu teko ei ehkä itsessään ja yksistään ole johtanut miehityksen päättymiseen tai miehityksen vaaran poistumiseen, mutta teoilla on ollut kansaa vahvistava ja miehittäjää heikentävä symbolinen merkitys.
Tällä hetkellä kansakunta on ehkä suurimmassa vaarassa kuin koskaan historiansa aikana. Kertaakaan aikaisemmin koko kulttuuri uskontoineen ja perinteineen ei ole ollut samalla tavalla uhanalainen kuin nyt. Olisiko nyt aika toimia muutenkin kuin blogeja kirjoittamalla?
Edellä esitetyt ajatukset ovat spekulatiivisia - eivät ehdotuksia. Ne on tarkoitettu keskustelun herättämiseksi.
http://uusiviesti.blogspot.com/2008/04/demografisia-trendej.html
Kun kansakunta aikaisemmin on ollut uhattuna, määrätietoiset miehet ovat alkaneet toimia pelkureilta ja miehittäjän lakeijoilta lupaa kysymättä. 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa aktivistit ja maanalaiset järjestöt taistelivat venäläismiehittäjää ja sen harjoittamaa sortoa vastaan tavoitteena maan itsenäisyys. 1930-luvun alussa osittain samat tahot kyyditsivät kommunisteja itärajalle suojatakseen länsimaista yhteiskuntajärjestelmää. Ja 1940-luvulla osittain edelleenkin samat tahot kätkivät aseita neuvostomiehityksen varalta.
Mikään edellä mainittu teko ei ehkä itsessään ja yksistään ole johtanut miehityksen päättymiseen tai miehityksen vaaran poistumiseen, mutta teoilla on ollut kansaa vahvistava ja miehittäjää heikentävä symbolinen merkitys.
Tällä hetkellä kansakunta on ehkä suurimmassa vaarassa kuin koskaan historiansa aikana. Kertaakaan aikaisemmin koko kulttuuri uskontoineen ja perinteineen ei ole ollut samalla tavalla uhanalainen kuin nyt. Olisiko nyt aika toimia muutenkin kuin blogeja kirjoittamalla?
Edellä esitetyt ajatukset ovat spekulatiivisia - eivät ehdotuksia. Ne on tarkoitettu keskustelun herättämiseksi.
http://uusiviesti.blogspot.com/2008/04/demografisia-trendej.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
sait armeijasta hullunpaperit!
Näille uhoajille tulee pahana yllätyksenä sitten kun he tuota vallankaappaustaan yrittävät, että kansa ja armeija eivät ole heidän puolellaan.
Melkein naurattaa kun ajattelen sivari-uhoajan naamaa kun hän pistoolin kanssa natsivallankaappausta touhutessaan saakin armeijan rynnäkkökivääristä kutin ruuansulatusosastolle.