Käännelläänpäs jotain kohtia.
"In the life and ministry of Ellen G White (1827-1915), we see God's promise fulfilled to provide the remnant church with the "spirit of prophecy." Although Ellen G White did not claim the title "prophet," we believe she did the work of a prophet, and more. She said: "My commission embraces the work of a prophet, but it does not end there" (Selected Messages, Book One, p 36); "If others call me by that name [prophetess], I have no controversy with them" (ibid., p 34); "My work includes much more than this name signifies. I regard myself as a messenger, entrusted by the Lord with messages for His people" (ibid., p 36)."
Ellen G. Whiten elämässä ja papinvirassa (1827-1915), me näemme Jumalan lupauksen antaa jäännöskirkolle ”profetian henki” täytettynä. Vaikka Ellen G White ei vaatinut itselleen”profeetan” titteliä, me uskomme, että hän teki profeetan työn ja enemmän. Hän sanoi: ”Minun tehtäväni käsittää profeetan työn, mutta se ei lopu siihen” (Selected Messages, Book One, p 36); ”Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä (profeetta), minä en väitä heitä vastaan” (ibid., p 34); ”Minun työni sisältää niin paljon enemmän kuin tämä nimi ilmaisee. Minä pidän itseäni sanansaattajana, jolle Herra on uskonut viestinsä kansalleen” (ibid., p 36).
"Ellen G White's chief burden was to direct attention to the Holy Scriptures. She wrote: "Little heed is given to the Bible, and the Lord has given a lesser light to lead men and women to the greater light" (Review and Herald, January 20, 1903). She believed that although her writings are a "lesser light," they are light, and that the source of this light is God."
Ellen G Whiten pääpaino oli ohjata huomio Pyhiin Kirjoituksiin. Hän kirjoitti: ”Vähän on annettu huomiota Raamatulle, ja Herra on antanut pienemmän valon johtamaan miehiä ja naisia suurempaan valoon” (Review and Herald, January 20, 1903). Hän uskoi, että vaikka hänen kirjoituksensa ovat ”pienempi valo”, ne ovat valo, ja että tämän valon lähde on Jumala.
"Therefore, we recommend:
1) That as a church we seek the power of the Holy Spirit to apply to our lives more fully the inspired counsel contained in the writings of Ellen G White, and
2) That we make increased efforts to publish and circulate these writings throughout the world."
Siksi me suosittelemme:
1) Että me kirkkona etsimme Pyhän Hengen voimaa soveltamalla elämäämme yksityiskohtaisemmin innoittuneet neuvot Ellen G Whiten kirjotuksista ja
2) Että me tehostamme ponnistuksiamme julkaista ja levittää näitä kirjoituksia koko maailmaan.
http://www.adventist.org/beliefs/statements/main_stat24.html
Että tuommoisia määräyksiä Pääkonferenssi antaa teille Adventtikirkon jäsenille! Ja vaikka kuinka yrittäisitte esittää, että ei Ellen White teille merkitse juuri mitään, niin hyvinpä vaan sitoudutte häneen kirkkonne kautta.
"In the life and ministry of Ellen G White (1827-1915), we see God's promise fulfilled to provide the remnant church with the "spirit of prophecy." Although Ellen G White did not claim the title "prophet," we believe she did the work of a prophet, and more. She said: "My commission embraces the work of a prophet, but it does not end there" (Selected Messages, Book One, p 36); "If others call me by that name [prophetess], I have no controversy with them" (ibid., p 34); "My work includes much more than this name signifies. I regard myself as a messenger, entrusted by the Lord with messages for His people" (ibid., p 36)."
Ellen G. Whiten elämässä ja papinvirassa (1827-1915), me näemme Jumalan lupauksen antaa jäännöskirkolle ”profetian henki” täytettynä. Vaikka Ellen G White ei vaatinut itselleen”profeetan” titteliä, me uskomme, että hän teki profeetan työn ja enemmän. Hän sanoi: ”Minun tehtäväni käsittää profeetan työn, mutta se ei lopu siihen” (Selected Messages, Book One, p 36); ”Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä (profeetta), minä en väitä heitä vastaan” (ibid., p 34); ”Minun työni sisältää niin paljon enemmän kuin tämä nimi ilmaisee. Minä pidän itseäni sanansaattajana, jolle Herra on uskonut viestinsä kansalleen” (ibid., p 36).
"Ellen G White's chief burden was to direct attention to the Holy Scriptures. She wrote: "Little heed is given to the Bible, and the Lord has given a lesser light to lead men and women to the greater light" (Review and Herald, January 20, 1903). She believed that although her writings are a "lesser light," they are light, and that the source of this light is God."
Ellen G Whiten pääpaino oli ohjata huomio Pyhiin Kirjoituksiin. Hän kirjoitti: ”Vähän on annettu huomiota Raamatulle, ja Herra on antanut pienemmän valon johtamaan miehiä ja naisia suurempaan valoon” (Review and Herald, January 20, 1903). Hän uskoi, että vaikka hänen kirjoituksensa ovat ”pienempi valo”, ne ovat valo, ja että tämän valon lähde on Jumala.
"Therefore, we recommend:
1) That as a church we seek the power of the Holy Spirit to apply to our lives more fully the inspired counsel contained in the writings of Ellen G White, and
2) That we make increased efforts to publish and circulate these writings throughout the world."
Siksi me suosittelemme:
1) Että me kirkkona etsimme Pyhän Hengen voimaa soveltamalla elämäämme yksityiskohtaisemmin innoittuneet neuvot Ellen G Whiten kirjotuksista ja
2) Että me tehostamme ponnistuksiamme julkaista ja levittää näitä kirjoituksia koko maailmaan.
http://www.adventist.org/beliefs/statements/main_stat24.html
Että tuommoisia määräyksiä Pääkonferenssi antaa teille Adventtikirkon jäsenille! Ja vaikka kuinka yrittäisitte esittää, että ei Ellen White teille merkitse juuri mitään, niin hyvinpä vaan sitoudutte häneen kirkkonne kautta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riittaa, jos Ellenillä sattui olemaan puolivalot päällä, niin ei sitä hämärässä kaikkea huomaa.
Miksihän Jeesus ei kutsunut yhtään naista opetuslapsekseen?
(( ”Minun tehtäväni käsittää profeetan työn, mutta se ei lopu siihen” (Selected Messages, Book One, p 36); ”Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä (profeetta), minä en väitä heitä vastaan” (ibid., p 34); ”Minun työni sisältää niin paljon enemmän kuin tämä nimi ilmaisee. Minä pidän itseäni sanansaattajana, jolle Herra on uskonut viestinsä kansalleen” (ibid., p 36). ))
Kiitos, ykkösuskova, suuremmasta valosta!
Hyvin paljastit adventismin pakonomaisen
tarpeen noudattaa Ellen-äidin perinnäissääntöjä.
Ylifariseuksen valvonnassa.
Mutta Jeesus tuli valkeudeksi maailmaan, vastoin
fariseusten tahtoa ja käskyttämistä.
Matt. 23:13
Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset,
te ulkokullatut,
kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle,
ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
Matt. 23:27
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset,
te ulkokullatut,
kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia:
ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta,
mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita
ja kaikkea saastaa!
Kaikkea saastaa vastaan
tulleet heidän joukkoonsa viettelemään miehiä.
Raamatun mukaan ei kylläkään naisille kuulu, Ellen ei tätä nähtävästi ymmärtänyt, hän oli erehtyväinen niin kuin ihmiset yleensäkin ovat.
Ellen kuitenkin käski pitäytymään suuremmassa valossa Raamatussa.
Vai vielä puolustat väärää profeettaa Ellen Whiteä, joka omisti koko elämänsä demoninäyilleen, juorutodistuksilleen ja tekstiensä toisilta varastamiseen ja sihteereillään ne kirjoiksi kirjoituttamiseen.
Olikohan pikkuerehdys vain?
Oli niin ylpeä, että vaikka kymmenet ja taas kymmenet ihmiset häntä koko hänen elinaikansa kehottivat parannukseen, niin ei vaan taipunut.
No niitä Ellenin nuhtelijoita oli kautta matkan alkaen metodistikirkosta, joka erotti hänet harhaoppisena ja William Milleristä, joka katui vääriä laskelmiaan:
Miller kirjoitti: "Julkistamani päivän mentyä tunnustin suoraan pettymykseni... Me odotimme Kristuksen henkilökohtaista tulemista sinä aikana ja on epärehellistä nyt väittää, ettemme erehtyneet. Meidän ei pitäisi olla koskaan häpeissämme, kun tunnustamme suoraan virheemme. Minä en usko mihinkään uusista teorioista, jotka ovat nousseet siitä liikkeestä, nimittäin että Kristus tuli silloin sulhasena, että armon ovi oli suljettu, että syntisille ei ole pelastusta, että seitsemäs pasuuna soi, tai että oli minkäänlaista profetian täyttymystä." Tästä ei Ellen White pitänyt, vaan kirjoitti: "Näin inhimillisen vaikutuksen pitävän hänen mielensä pimeässä ja säilyttävän hänen vaikutuksensa heidän joukossaan. Lopulta William Miller korotti äänensä taivaasta tulevaa valoa vastaan.” Kirjeessään Advent Heraldissa 3.12.1844 vanhemmistolle, Miller sanoo: ”Syyt, miksi Jumalan rankaiseva käsi tuli meidän päällemme, olivat, minun mielestäni, Ylpeys, Fanatismi ja Lahkolaisuus." (Sears Clara Endicott. DAYS OF DELUSION – A STRANGE BIT OF HISTORY.)
Ellen itsekin mainitsee nuhtelijoitaan eikä vain muut lähteet. Pitääpäs alkaa pistämään ylös niitä aina, kun hyppää esiin, niin voin sitten laittaa luetteloa myöhemmin.
on olemassa? Jos mulla palaa 250 watin halogeenlamppu työvalona, niin ei siinä
vierellä 10 watin tuikku enää paljonkaan lisävalaistusta anna.
Vai meinaako se sitä, että pitää ensin etsiä sen pikku tuikun kanssa se isompi lamppu? Mutta mitä varten jos tietää muutenkin tuon isomman lampun paikan. Onko tuossa touhussa nyt sitten järkeä? Ja jos on, niin minkälaista?
Joo on siitä hyötyä.... siitä saa hyvät naurut!
Adventtikirkossa fundamentalistit pitäytyvät tiukasti jopa sananmukaisesti Ellen Whitessa ja liberaalit valikoivat Ellenin opetuksia. Silti liberaalitkin puolustavat kantojaan Ellenillä.
Eli Ellen on liberaaliadventistienkin (nimiadventistien, kuten Flink sanoi) lähde.
Ellenpiiri pyörii.
http://www.spectrummagazine.org/collegiate/2008/03/30/ellen_white_paragon_adventism
Ellen Whitesta. Sun kirouksesi on suun pieksäntää. Se siitä.