Ilmenee yhdysvaltalaistutkimuksesta.
80 vuotiaista vastaajista yli puolet kertoi olevansa hyvin onnellisia.
Tutkimuksen mukaan naiset olivat onnellisempia kuin miehet.
Mitäs mieltä täällä porukka on asiasta?
Mietin asiaa tänään työn lomassa, ja tulin tulokseen, että tätä nykyä olen onnellisempi kuin koskaan. Kuinkahan "onnelliseksi" tulen 80 vuotiaana :=)))
80 vuotiaista vastaajista yli puolet kertoi olevansa hyvin onnellisia.
Tutkimuksen mukaan naiset olivat onnellisempia kuin miehet.
Mitäs mieltä täällä porukka on asiasta?
Mietin asiaa tänään työn lomassa, ja tulin tulokseen, että tätä nykyä olen onnellisempi kuin koskaan. Kuinkahan "onnelliseksi" tulen 80 vuotiaana :=)))
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siinä vaiheessa, kun on 80-vuotias ja joku rosvojengi yrittää ryöstää Sinut skootterin kanssa kadulla, niin he eivät huomaakaan rullaattorisi takapyörää, joten he suistuvat tien ojaan ja joutuvat sairaalaan.
tapauksessa on oikein, että paha saa palkkansa :=))
Onnellisuus kylläkin kasvais, jos rosvojengi ei loukkaantuisi kovin pahasti :=))
Paha saakoon palkkansa.
Kuulin muuten hyvän jutun tänään radiosta ja se liittyy jollain tapaa Kevätpörriäisyytteen.
Se Kevätpörriäinen on koululaisten juttukirja, joka on nyt markkinoilla.
Siellä on paljon kehittäviä sivuja, mutta onneksi siellä on myös vitsejä. Kuten...
Se juttu kuuluu suurin piirtein:
Kaksi sikaa käveli markkinoilla. Yhdessä kojussa oli tarjoilla siansorkkaa. Toinen sika sanoi toiselle: "En minä tiennytkään, että meillä on nykyään jo varaosia tarjolla".
muualla taisin muistella lukeneeni jostakin että eniten elämässä nauretaan kuusivuotiaina ja vähiten nelikymppisinä. Kai se heijastelee tuota onnellisuuttakin, eli lapset ovat yleensä onnellisia, sitten on nuoruus ja työikäisyys jolloin työt ja vastuut painavat, niiden hellittäessä taas onnellisuuskin alkaa lisääntyä varsinkin jos on ehtinyt parantua ahneuden ja kilpailun vaivoista.
on 6-vuotiaana nauranut. Ei oikein muista.
Nelikymppisenä olen kyllä nauranut enemmän kuin nykyään, silti nykyään tunnen itseni onnellisemmaks.
Oliskohan tuo totta, että nauru ja onnellisuus kulkis välttämättä käsi kädessä? Nykyinen onnellisuus ainakin itselläni tulee sisältä päin :=))
Tuosta ahneudesta ja kilpailusta en tiedä, kun ei ole kokemuksia. Olen ollut aina aika vähään tyytyväinen :=))
Johtuu siitä, kun tyytyväiset ihmiset
elävät vanhemmiksi.
Kun lukee haastatteluja vanhoista ihmisistä,
yli 90- vuotiaista, niin poikkeuksetta
ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Tai voisi sittenkin tulkita niin, että
onnellisuus ei välttämättä lisäänny,
vaan onnettomat ovat karsiutuneet pois.
Omalta kohdaltani voisin sanoa, että en
välttämättä ole onnellinen, mutta tyytyväinen
olen elämääni.
Pyrin ajattelemaan asioita positiivisesti.
Huumori on osa elämääni.
Positiivinen ajattelu on positiivista ajattelua.
Possutkin ajatteelee positiivisesti, kun niitä hieman rapsuttaa korvan takaa. Ne lähtevät jopa maatalousmessujen järjestämiin sikajuoksuihin, vaikka sattuisivatkin laihtumaan pari grammaa.
Miten se tuo onnellisuus sanana käsitetään.
Tyytyväinen olisi ehkä parein sana :=))
Positiivinen ajattelu on kaiken a ja o. Siihen sekaan vielä ripaus huumoria, niin hyvin menee :=))
Lähinnä tuo positiivinen ajattelu tässä kaihertaa, kun sekin on jo varmaan patentoitu moneen kertaan ja asiasta tullaan käymään vielä verisiä oikeudenkäyntejä.
Onhan niitä kurssejakin tullut kyllä käytyä, joten olenkin ajatellut olla potkimatta poliisiautojen oviin.
mitä olen kokenut, oli nauruterapia.. tai naurujooga, johon kerran jouduin.
Tuo positiivisen ajattelun kurssikin vielä menetteli, mutta toi nauruterapia... kaikkea sitä ihminen keksiikin :=))
Kansalaisina ovat mun mielestä aika tyhmiä. Tutkimus joka peilaa heidän tuntojaan on samaa luokkaa tutkittavien kanssa.
Sinä se osaat ajatella asioita aina niin positiivisesti :=))
Taidatkin olla huumorimiehiä :=))
oman pienen sielusi
ollut kivaa :=((
Me kaikki voimme kehittää sielumme syvyyttä, ja kasvaa ihmisenä :=))
huonommalta aina näyttääkin, niin onhan siinä koko ajan enemmän kehittelyn varaa.
tuliskaan, jos kaikki laulut ois laulettu, naurut naurettu ja itkut itketty.
Mahtais se elämä olla aika ankeaa :=))
omastasi jos heiltä kysytään suomalaisista.
Kovin viisas ei tarvitse ihmisen olla pystyäkseen toista tyhmäksi kutsumaan.
voisi ollakin.
mä olen just pahassa iässä *pitelee epätoivoisena päätään* ;D
Onnellisuus? Olisko pikemminkin tyytyväisyys ja hyväksyminen? Mä ainakin hyväksyn paljon enemmän asioita kuin parikymppisenä. Hyväksyn virheitäkin enemmän, ja se varmaan lisää tyytyväisyyttä niin itseeni kuin muihinkin. Ja kai sitä on 'onnellisempi', kun ei tarvi niuhoa joka asiasta?
Sen verran kyllä kyseenalaistan tuota tutkimusta, että mikähän mahtaa olla ns. vertailukohde? 8-kymppinen muistelee omaa elämäänsä? Liekö totuudenmukainen muistelo? Vaiko otos eri ikäisistä? Ja miten heitä taas voi verrata toisiinsa ja mistä he tietävät, miten onnellisia ovat melkein vuosisadan ikäisinä?
Äh. Ei ONNELLISUUTTA voi mitata! Mitä se oikein edes on?! Eikö jokainen käsitä sen omalla tavallaan? *huuli pyöreenä*
Hih.. tietty naiset oli onnellisempia kuin miehet. Ton ikäisiä miehiä on vähemmän, joten akat oli 'päässeet eroon' ukoistaan ja tulleet onnellisiksi? ;)
pääset tähän ikään :=))
Virheitä on pakko hyväksyä. Ainakin kun katsoo silmien alla paria niihin ilmaantunutta ryppyä. Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että ne ovat naururyppyjä. Eikös tämäkin oikeestaan ole sitä positiivista ajattelua :=))
Minäs lähetän tästä jutusta linkin, kun näkyi kuulemani juttu olevan myös Ylen uutissivulla.
Ehkä tää linkki poistetaan, mutta jospa ehdit sen lukea :=))
http://yle.fi/uutiset/24h/id88190.html
Miehet nyt ovatkin sellaisia totisia torvensoittajia. Mutta sehän me jo tiedetäänkin :=))
noita amerikkalaistutkimusten tuloksia on vähän väliä, mitä merkillisimpiä. Välillä ei tiedä itkiskö vaiko naurais, kun miettii jonkin tutkimuksen turhanpäiväisyyttä ja sitä, mitä muuta samalla rahalla olis voinut ko. maan kansalaisille saada.
Juu, ryppyjä tulee, naurustakin. Enpä niitä ole sen kummemmin alkanut aamusella peilistä tarkkailla. Ikä näkyköön ja kukin kantakoon sen ylpeänä. Minusta on hauska ajatella, että elämänviisaus piileksii kasvojen rypyissä :)
hiipivällä dementialla jotain asian kanssa tekemistä? ;))
Juuri sen takia laitoin lainausmerkit tuohon avaukseeni: Kuinkahan "onnellinen" olenkaan kahdeksankymppisenä :=))
Tuo dementtia tuli mieleen myös minulla :=))
on pieniä arkisia asioita. SItten kun sen ymmärtää, alkaa olemaan onnellinen. Yleensä vanhetessa nämä asiat kirkastuu.
pitää paikkaansa ainakin omalla kohdalla.
Jos nyt niinkään onnellisuudesta on kysymys,mutta tasapainoisuudesta ainakin.
Murheet ovat jopa suurempia ja todellisempia kuin nuorena,mutta suhtautumistapa niihin on muuttunut.
Varmaan 80v olet vähintään perin onnellinen.
Itse voin kertoa "onnellisuusindeksistäni" nyt 70v.
Kai se on juuri ja juuri nollatason yläpuolella. Oikeastaan meikälle riittää, että
kuupassa on hiukan himmeää valoa.
Itämaan tietäjät painottavat, että onneakin tarvitaan, mutta mielentasapaino on jo riittävä.