Suomi lienee ainoa länsimaa, jossa suurin puolue on sellainen, joka ilmoittaa edustavansa keskustaa. Kenties ainoa maa maailmassakin? No – taitaa se Robert Mugaben johtama ZANU Zimbabwessa myös ilmoittaa olevansa keskustalainen. Sehän on ollut vallassa Zimbabwen koko itsenäisyyden ajan ja on yltänyt melkoisiin saavutuksiin. Yksi Afrikan menestyneimmistä talouksista on romahtanut, kansalaisten elinikäodote on laskenut 60 vuodesta (Afrikan korkeimpia) 37 vuoteen (maailman alhaisin), ja maasta on tullut kansainvälinen hylkiö. Onneksi keskustamme ei edes Kekkosen ja Neuvostoliiton avulla päässyt meillä yhtä vahvaan asemaan kuin tuo ZANU – tiedä häntä, millaisiin saavutuksiin sekin olisi yltänyt!
Joko sain huomionne hereille?
Mutta todellakin – länsimaissa on aina selkeä oikeisto ja selkeä vasemmisto, nykyisin kyllä yhä useammin keskustaoikeisto ja keskustavasemmisto. Mutta ei meikäläistä keskustaa, joka vain itselleen – siis puolueelle – edullisimmiksi näkemiensä tarkoitusperiensä vuoksi voi opportunistisesti olla osa oikeistoa tai osa vasemmistoa, liittoutua yhtä hyvin kumman kanssa tahansa. Sellainen on pahaa häiriköintiä, sotkee poliittisen kenttämme ja tekee politiikan arvaamattomaksi. Kaiken lisäksi keskusta itse on alati epätietoinen siitä, kumpaa se politiikalta haluaa, oikeistolaisuutta vai vasemmistolaisuutta. Veri vetäisi oikealle, mutta jakopolitiikka puoltaisi vasemmalle. Ja niinpä se on jatkuvissa ristiriidoissa itsensä kanssa. Kuten nytkin.
Aatepoliittisesti ajateltuna keskusta on siipiveikko. Ei sillä ole omaa aatetta. Jos sdp kohoaa suurimmaksi, silloin keskusta haluaa siipeillä sitä, jos suurimmaksi nousee kokoomus, silloin keskusta siipeilee sitä, ja jos keskusta pääsee suurimmaksi, on ihan arvaamatonta, haluaako se kumppanikseen oikeiston vai vasemmiston. Tuo onneton tilanne on johtanut siihen, että myös sdp ja kokoomus ovat alkaneet käyttäytyä samalla tavalla, eli ovat hypänneet tuon häirikön yli liittoutuakseen keskenään. Niin on tehty Holkerin ja Lipposen johdolla. Varsinkin viimeksi mainitun liiton tulokset olivat kyllä hyvät, siitä paljolti kiitos määrätietoisen, taitavan pääministerin. Noilla ”epäpyhän allianssin” kahdella isoimmalla jäsenellä taitaa sittenkin olla enemmän yhteisiä arvoja kuin niillä kummallakaan kepun kanssa.
Jos keskusta haluaa olla porvarillinen puolue, niin miksi ihmeessä se ei lyö hynttyitään yhteen kokoomuksen kanssa? Silloin meille syntyisi aidosti porvarillinen, keskustaoikeistolainen puolue, jolloin kansalaiset tietäisivät, millaista politiikkaa he siltä voisivat odottaa. Silloin myös vasemmalla jouduttaisiin yhdistymään, ja sdp:n ympärille nousisi keskustavasemmistolainen voimaryhmä, joka pian muodostuisi jokseenkin tasavahvaksi keskustaoikeiston kanssa, ja myös sen politiikka olisi nykyistä paremmin ennustettavaa, kun tuo voimaryhmä ei missään tapauksessa liittoutuisi tuon toisen voimaryhmän kanssa. Näin äänestäjillä olisi valittavanaan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa poliittista voimaa. Kuten on lähes kaikkialla länsimaissa.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa nuo kaksi voimaryhmää ovat kauan olleet niin tasavahvoja, että ovat vaihtuneet vallassa usein jopa vaalikausittain. Yhdysvalloissa ovat republikaanit olleet nyt vallassa kaksi vaalikautta – kuten demokraatit sitä ennen – ja lienee taas demokraattien ”vuoro”. Britanniassa labourin eli työväenpuolueen valtakausi on ollut nyt historiallisen pitkä, kiitos paljolti puolueen valovoimaisen johtajan Tony Blairin, ja eräitä välivaiheita aikaisemmin myös konservatiivien valtakausi oli melko pitkä, siitä kiitos Margaret Thatcherin. Aikaisemmin poliittisesti pirstaleisessa Italiassakin nyt muodostui selvästi oikeisto-vasemmisto-jako. Berlusconin voitostahan monet kepulaiset jo täällä ovat ilakoineet. Kyllähän Berlusconi täyttää kepulaisuuden kriteerit; on onnistunut jopa paremmin kuin Kauko Juhantalo. Saksassa on nyt vallassa poikkeuksellisesti ns. suuri koalitio, jossa sekä keskustaoikeistolaisiksi katsottavat kristillisdemokraatit että sosialidemokraatit ovat mukana. Mutta esim. Ruotsissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan.
Koska Ruotsi on meihin lähinnä vertautuva maa, tarkastelen siellä tapahtunutta kehitystä tarkemmin:
Ruotsissa sosialidemokraatit ovat olleet vallassa viimeksi kuluneesta sadasta vuodesta enemmän kuin kolme neljäsosaa. Koskaan ne eivät (minun tietääkseni) ole ottaneet hallituskumppania oikeistosta, vaan ovat hallinneet vaikka vähemmistöhallituksin, kuten usein ovat joutuneet tekemään. Eivätkä ole koskaan menneet mukaan oikeisto- tai keskustaoikeistolaisiin hallituksiin.
Sosialidemokraatit olivat vallassa Ruotsissa yhtäjaksoisesti 44 vuotta, vuodesta 1932 vuoteen 1976, eli mm. sodan ja sen jälkeisen voimakkaan nousun ajan, myös aikana, jolloin Kekkosen hallitsemasta Suomestamme meni Ruotsiin 300 000 suomalaista ”elintasopakolaista”. Vuonna 1976 demarien valtakausi katkesi, ja Ruotsia johdettiin keskustalaisen Fälldinin johdolla vuoteen 1982, jolloin demarit taas palasivat valtaan ja olivat siinä vuoteen 2006 saakka.
Vuoden 2006 vaaleissa demarit kokivat suurtappion, eli saivat 349-paikkaiseen eduskuntaan (riksdag) ”vain” 130, eli 37,2 % eduskunnan jäsenistä. Ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi demarit silti jäivät, mutta kun keskustaoikeistolainen koalitio nousi vasemmistokoalitiota suuremmaksi, Ruotsiin muodostettiin keskustaoikeistolainen hallitus nyt kokoomuslaisen Fredrik Reinfeldtin johdolla.
Hallituksen alkutaival on ollut kovin kinkkinen, ja mielipidemittaukset ovat kertoneet, että jos vaalit olisivat nyt, demarit palaisivat valtaan saaden yli 45 % äänistä ja jopa 160 edustajaa. Vasemmistopuolueen ja vihreiden kannatuksella lisätty koalitio olisi nyt hyvin selvästi oikeistokoalitiota suurempi. Meidänkin lehdissämme referoitujen tietojen mukaan kokoomuksen kannatus näyttäisi nyt olevan alle 25 %:n ja keskustan n. 6 %. Nythän Ruotsin eduskunnassa kokoomuksella on 97 edustajaa (27,7 %) ja keskustalla 29 edustajaa (8,3 %). Ei noiden puolueiden kannatus tainnut vaaleissa olla ihan yhtä korkeaa prosentuaalisesti, sillä Ruotsinkin vaalilaki taitaa hieman vääristää.
Tilanne Ruotsin eduskunnassa on kuitenkin vuoteen 2010 saakka tämä, ellei tule ennenaikaisia vaaleja:
Sosialidemokraatit (s), 130 paikkaa
Kokoomus (m), 97 paikkaa
Keskustapuolue (c), 29 paikkaa
Liberaalinen kansanpuolue (fp), 28 paikkaa
Kristillisdemokraatit (kd), 24 paikkaa
Vasemmistopuolue (v), 22 paikkaa
Vihreät (mp), 19 paikkaa
http://www.riksdagen.se/templates/R_Page____1094.aspx
Ehkä tuossakin on kylliksi tavoitetta meidän sdp:llemme. Ja sen uskoa varmasti vahvistaa se historiallinen totuus, että mitä Ruotsi on mennyt edellä, sitä pieni Suomi on tullut perässä! Mutta ensiksi pitäisi saada poliittisen kenttämme kuviosta pois sen pahin häirikkö, keskusta. Meillä äänestäjillähän olisi valta siihen, mutta valitettavasti me suomalaiset olemme ”poliittisesti harvinaisen tyhmä kansa”, kuten Paasikivi viisaasti totesi.
Joko sain huomionne hereille?
Mutta todellakin – länsimaissa on aina selkeä oikeisto ja selkeä vasemmisto, nykyisin kyllä yhä useammin keskustaoikeisto ja keskustavasemmisto. Mutta ei meikäläistä keskustaa, joka vain itselleen – siis puolueelle – edullisimmiksi näkemiensä tarkoitusperiensä vuoksi voi opportunistisesti olla osa oikeistoa tai osa vasemmistoa, liittoutua yhtä hyvin kumman kanssa tahansa. Sellainen on pahaa häiriköintiä, sotkee poliittisen kenttämme ja tekee politiikan arvaamattomaksi. Kaiken lisäksi keskusta itse on alati epätietoinen siitä, kumpaa se politiikalta haluaa, oikeistolaisuutta vai vasemmistolaisuutta. Veri vetäisi oikealle, mutta jakopolitiikka puoltaisi vasemmalle. Ja niinpä se on jatkuvissa ristiriidoissa itsensä kanssa. Kuten nytkin.
Aatepoliittisesti ajateltuna keskusta on siipiveikko. Ei sillä ole omaa aatetta. Jos sdp kohoaa suurimmaksi, silloin keskusta haluaa siipeillä sitä, jos suurimmaksi nousee kokoomus, silloin keskusta siipeilee sitä, ja jos keskusta pääsee suurimmaksi, on ihan arvaamatonta, haluaako se kumppanikseen oikeiston vai vasemmiston. Tuo onneton tilanne on johtanut siihen, että myös sdp ja kokoomus ovat alkaneet käyttäytyä samalla tavalla, eli ovat hypänneet tuon häirikön yli liittoutuakseen keskenään. Niin on tehty Holkerin ja Lipposen johdolla. Varsinkin viimeksi mainitun liiton tulokset olivat kyllä hyvät, siitä paljolti kiitos määrätietoisen, taitavan pääministerin. Noilla ”epäpyhän allianssin” kahdella isoimmalla jäsenellä taitaa sittenkin olla enemmän yhteisiä arvoja kuin niillä kummallakaan kepun kanssa.
Jos keskusta haluaa olla porvarillinen puolue, niin miksi ihmeessä se ei lyö hynttyitään yhteen kokoomuksen kanssa? Silloin meille syntyisi aidosti porvarillinen, keskustaoikeistolainen puolue, jolloin kansalaiset tietäisivät, millaista politiikkaa he siltä voisivat odottaa. Silloin myös vasemmalla jouduttaisiin yhdistymään, ja sdp:n ympärille nousisi keskustavasemmistolainen voimaryhmä, joka pian muodostuisi jokseenkin tasavahvaksi keskustaoikeiston kanssa, ja myös sen politiikka olisi nykyistä paremmin ennustettavaa, kun tuo voimaryhmä ei missään tapauksessa liittoutuisi tuon toisen voimaryhmän kanssa. Näin äänestäjillä olisi valittavanaan kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa poliittista voimaa. Kuten on lähes kaikkialla länsimaissa.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa nuo kaksi voimaryhmää ovat kauan olleet niin tasavahvoja, että ovat vaihtuneet vallassa usein jopa vaalikausittain. Yhdysvalloissa ovat republikaanit olleet nyt vallassa kaksi vaalikautta – kuten demokraatit sitä ennen – ja lienee taas demokraattien ”vuoro”. Britanniassa labourin eli työväenpuolueen valtakausi on ollut nyt historiallisen pitkä, kiitos paljolti puolueen valovoimaisen johtajan Tony Blairin, ja eräitä välivaiheita aikaisemmin myös konservatiivien valtakausi oli melko pitkä, siitä kiitos Margaret Thatcherin. Aikaisemmin poliittisesti pirstaleisessa Italiassakin nyt muodostui selvästi oikeisto-vasemmisto-jako. Berlusconin voitostahan monet kepulaiset jo täällä ovat ilakoineet. Kyllähän Berlusconi täyttää kepulaisuuden kriteerit; on onnistunut jopa paremmin kuin Kauko Juhantalo. Saksassa on nyt vallassa poikkeuksellisesti ns. suuri koalitio, jossa sekä keskustaoikeistolaisiksi katsottavat kristillisdemokraatit että sosialidemokraatit ovat mukana. Mutta esim. Ruotsissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan.
Koska Ruotsi on meihin lähinnä vertautuva maa, tarkastelen siellä tapahtunutta kehitystä tarkemmin:
Ruotsissa sosialidemokraatit ovat olleet vallassa viimeksi kuluneesta sadasta vuodesta enemmän kuin kolme neljäsosaa. Koskaan ne eivät (minun tietääkseni) ole ottaneet hallituskumppania oikeistosta, vaan ovat hallinneet vaikka vähemmistöhallituksin, kuten usein ovat joutuneet tekemään. Eivätkä ole koskaan menneet mukaan oikeisto- tai keskustaoikeistolaisiin hallituksiin.
Sosialidemokraatit olivat vallassa Ruotsissa yhtäjaksoisesti 44 vuotta, vuodesta 1932 vuoteen 1976, eli mm. sodan ja sen jälkeisen voimakkaan nousun ajan, myös aikana, jolloin Kekkosen hallitsemasta Suomestamme meni Ruotsiin 300 000 suomalaista ”elintasopakolaista”. Vuonna 1976 demarien valtakausi katkesi, ja Ruotsia johdettiin keskustalaisen Fälldinin johdolla vuoteen 1982, jolloin demarit taas palasivat valtaan ja olivat siinä vuoteen 2006 saakka.
Vuoden 2006 vaaleissa demarit kokivat suurtappion, eli saivat 349-paikkaiseen eduskuntaan (riksdag) ”vain” 130, eli 37,2 % eduskunnan jäsenistä. Ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi demarit silti jäivät, mutta kun keskustaoikeistolainen koalitio nousi vasemmistokoalitiota suuremmaksi, Ruotsiin muodostettiin keskustaoikeistolainen hallitus nyt kokoomuslaisen Fredrik Reinfeldtin johdolla.
Hallituksen alkutaival on ollut kovin kinkkinen, ja mielipidemittaukset ovat kertoneet, että jos vaalit olisivat nyt, demarit palaisivat valtaan saaden yli 45 % äänistä ja jopa 160 edustajaa. Vasemmistopuolueen ja vihreiden kannatuksella lisätty koalitio olisi nyt hyvin selvästi oikeistokoalitiota suurempi. Meidänkin lehdissämme referoitujen tietojen mukaan kokoomuksen kannatus näyttäisi nyt olevan alle 25 %:n ja keskustan n. 6 %. Nythän Ruotsin eduskunnassa kokoomuksella on 97 edustajaa (27,7 %) ja keskustalla 29 edustajaa (8,3 %). Ei noiden puolueiden kannatus tainnut vaaleissa olla ihan yhtä korkeaa prosentuaalisesti, sillä Ruotsinkin vaalilaki taitaa hieman vääristää.
Tilanne Ruotsin eduskunnassa on kuitenkin vuoteen 2010 saakka tämä, ellei tule ennenaikaisia vaaleja:
Sosialidemokraatit (s), 130 paikkaa
Kokoomus (m), 97 paikkaa
Keskustapuolue (c), 29 paikkaa
Liberaalinen kansanpuolue (fp), 28 paikkaa
Kristillisdemokraatit (kd), 24 paikkaa
Vasemmistopuolue (v), 22 paikkaa
Vihreät (mp), 19 paikkaa
http://www.riksdagen.se/templates/R_Page____1094.aspx
Ehkä tuossakin on kylliksi tavoitetta meidän sdp:llemme. Ja sen uskoa varmasti vahvistaa se historiallinen totuus, että mitä Ruotsi on mennyt edellä, sitä pieni Suomi on tullut perässä! Mutta ensiksi pitäisi saada poliittisen kenttämme kuviosta pois sen pahin häirikkö, keskusta. Meillä äänestäjillähän olisi valta siihen, mutta valitettavasti me suomalaiset olemme ”poliittisesti harvinaisen tyhmä kansa”, kuten Paasikivi viisaasti totesi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaan enemmän Keskusta-oikeistolaisiin voimiin. Tilanne on sama Suomessa eli ei Suomen tarvitse enää seurata siinä mielessä Ruotsia. Tilanne on siis sama eli samantyyppinen koalitio täälläkin vallassa! ;)
on siinä meillä poliitisesti harvinaisen tyhmä
"mies" !!!
- mukaillaan omia otsikoitasi, ja tähän viitaten
"mielipidemittaukset ovat kertoneet, että jos vaalit olisivat nyt, demarit palaisivat valtaan saaden yli 45 % äänistä ja jopa 160 edustajaa. Vasemmistopuolueen ja vihreiden kannatuksella lisätty koalitio olisi nyt hyvin selvästi oikeistokoalitiota suurempi. Meidänkin lehdissämme referoitujen tietojen mukaan kokoomuksen kannatus näyttäisi nyt olevan alle 25 %:n ja keskustan n. 6 %. Nythän Ruotsin eduskunnassa kokoomuksella on 97 edustajaa (27,7 %) ja keskustalla 29 edustajaa (8,3 %)"
Varsinkin keskustan kannatus on Ruotsissa kohdallaan! (-;
...ja todennäköisesti tuossakin, eli kyllä kai kepu meilläkin aikanaan kutistuu "luonnolliseen kokoonsa", mutta siihen menee vielä varmaan melko kauan.
Sitä pitää kyllä ihmetellä, miksi näissä monessa asiassa läheisissä naapureissa tuo poliittinen kulttuuri on niin erilainen. Miksi ihmeessä meillä vierastetaan ja ainakin eräillä tahoilla suorastaan pelätään sosialidemokratiaa, joka osaltaan on ollut nostamassa Ruotsia meitä parempaan asemaan niin, että meiltä tosiaan silloin ihannoituna Kekkosen aikana meni sinne sellainen määrä ihmisiä paremman elämän toivossa?
Kertauksen vuoksi toistettakoon tuo avauksessa sanomani:
>> Ruotsissa sosialidemokraatit ovat olleet vallassa viimeksi kuluneesta sadasta vuodesta enemmän kuin kolme neljäsosaa. Koskaan ne eivät (minun tietääkseni) ole ottaneet hallituskumppania oikeistosta, vaan ovat hallinneet vaikka vähemmistöhallituksin, kuten usein ovat joutuneet tekemään. Eivätkä ole koskaan menneet mukaan oikeisto- tai keskustaoikeistolaisiin hallituksiin.
Sosialidemokraatit olivat vallassa Ruotsissa yhtäjaksoisesti 44 vuotta, vuodesta 1932 vuoteen 1976, eli mm. sodan ja sen jälkeisen voimakkaan nousun ajan, myös aikana, jolloin Kekkosen hallitsemasta Suomestamme meni Ruotsiin 300 000 suomalaista ”elintasopakolaista”.
Ruotsia jäljessä kännykäntekijöinä, veroissa, skinien ja natsien lukumäärässä, rikkaiden muuttamisessa ulkomaille ja mitä vielä muuta.
ennen demareita luonnonvarat, tekniset innovaatiot yli sata vuotta sitten ja niiden pitkä voittokulku markkinoilla (Volvo, Saab, L M Ericsson, Alfa Laval ym. ym.), mutta niistähän on demarivoimin pääosin päästy. Vaurastuminen sodissa erityisesti 2. maailmansodassa natsien hovihankkijana ja tietysti siinä, että sodat eivät tuhonneet infrastruktuuria.
jäljessä ministerimurhissa.
On mahdotonta vastata noin pitkään kirjoitukseen.
Voisitko kirjoittaa lyhytiä aloituksia, mieluiten yksia asia kerrallaan.
Jotkut arvioivat paljon pitempiäkin kirjoituksia, jopa kokonaisia kirjoja. Minäkin olen niin tehnyt, jo aikoinaan siellä "Rottakoulussa" (olet kai täällä siitä kuullut) suomen kielen opintoihin liittyen jokainen oppilas joutui lukemaan jonkun määrätyn kirjan ja laatimaan siitä esseen - tavallaan kirja-arvostelun. Itselleni sattui Joel Lehtosen "Putkinotko", ja se olikin mieluinen sattuma, sillä siitä oli helppo laatia essee, jolla sai kiitettävän arvosanan.
No - tiedänhän toki, että nämä palstat ovat keskustelupalstoja, mutta minun mielestäni keskustelun pohjaksi olisi aina paras varsin pitkä esitys, jossa on monia aineksia keskustelulle. Mínusta sellainen yhden lauseen, yhden mielipiteen heitto kuin esim. "keskusta on paras" eivät anna mitään pohjaa mielekkäälle keskustelulle.
Yleensä nuo avaukseni ovat toimineet hyvin siinä tarkoituksessa ja tuottaneet paljon keskustelua. Takavuosina paljon enemmänkin, kun tänne ei vielä ollut pesiytynyt tuollaisia sonni"miehiä" ja muita tyhjäpää-törkimyksiä.
Ei kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä. Mutta provosi näkyy kyllä hyvin toimivan. Turha tuohon kuitenkin on mitään viisasta vastineeksi laittaa, vaikka joku hyväuskoinen näkyy kyllä niinkin tehneen.
Tarkoituksesi oli siis vain saada provollasi huomiota itsellesi. Niin aina, surullista, mutta totta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000034475916
Tässäpä vielä toinen, jonka voit laittaa raameihin seinällesi lastesi ihasteltaviksi sitten kun kasvat aikuiseksi ja saat ehkä lapsiakin!
Vastaus: Keskusta-oikeistolainen eli Keskustan ja Kokoomuksen muodostama hallitus apupuolueineen.
Näin ollen Ruotsin ja Italian tie on meidän tiemme ainakin hallituskoalition suhteen.
Kyllä kansa tietää, mikä on kansalle parhaaksi ja kansa näyttää sen äänetystuloksin, joiden myötä Keskusta-oikeisto (Kokoomus) pysyy vallassa parantaen heikko-osaisten elämän tilannetta sekä tehden muita parannuksia köyhien, rikkaiden sekä keskituloisten elämään.
Olisikohan noissa esimerkkitapauksissasi kyse vain ihmisten muistista, jok tunnetusti on lyhyt, ja poliittinen muisti vielä lyhyempi? Berlusconi on saanut jo kaksi kertaa laittaa asiat kuntoon Italiassa, ja kummallakin kertaa on jättänyt jälkeensä savuavat rauniot.
No - omaa valtavaa omaisuuttaan hän kyllä on pystynyt kartuttamaan ja poliittisella vallallaan - mm. kahmimalla valtaansa Italian koko median - hän on pystynyt estämään joutumisensa tuomiolle tekemisistään, joiden lainvastaisuudesta ei ole epäilystäkään. Ilmankos häntä täällä monet kepulaiset niin ihailevat.
Mutta luulenpa, että taas jonkin ajan kuluttua huudetaan apuun muita voimia Italiassakin, kuten jo nyt tehdään Ruotsissa. Etkö lukenut avaustani?
…. totean, että ilmeisesti avaukseni oli ajatuksia herättävä niissä, joilla on kykyä ajatella, ja he ajattelevat yhä, eivätkä ole kiirehtuineet vastineitaan antamaan. Hyödyksi se oli niillekin, joilla ei ole mainittua kykyä, mutta oli tarvetta päästä tyhjentämään sitä ainoaansa. Toivottavasti kokevat nyt olonsa helpottuneeksi. Vai kokevatkohan sittenkään?
Kun tässä ryhdyin syvällisiä pohtimaan, niin jatkan vielä muutamalla aforismilla. Varastettuja viisauksiahan nuokin ovat, eli sitä ”kopiointia”, mutta yleisessä käytössä kuluneita varmaan jo niin, ettei niihin kenelläkään ole enää tekijänoikeutta, joten voin ne laittaa tähän mainitsematta viisauden alkuperäistä esittäjää (jota monessakaan tapauksessa en edes muista):
- - -
Muistutus, joka on jo liian myöhäinen täällä oleville: Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Muistutus kaikille jo täällä oleville: Riidat eivät kestäisi kauan, jos vain toinen osapuoli olisi väärässä.
Huomio monien esityksistä täällä: Hänen muistinsa on ihailtavan hyvä – hän pystyy muistamaan mitä tahansa, olipa se tapahtunut tai ei.
Ohjeita monille:
Selvittäkää ensin tosiasiat, sitten voitte vääristellä niitä mielenne mukaan.
Tee aina niin kuin oikein on. Se ilahduttaa monia ja lyö monet ällikällä.
Monen toivomus täällä muille: Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla
Lohdutukseni itselleni: Säälin saa lahjaksi, kateus pitää ansaita!
Kannustukseni eräille täällä: Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä
Ohjeeni eräille ulkonäköäni arvostelleille: Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa. Jos et kehtaa näyttää sitä kuvaasi muille, ei matkakaan auta.
Motiivini kirjoitteluuni täällä: Ihmiset, jotka mielellään sanovat enemmän kuin heillä on sanottavaa, ovat epäitsekkäitä. Heidän sanomassaan saattaa olla vaikkapa sattumalta myös jotain viisasta ja muillekin hyödyllistä. Mutta ihmiset, joilla mielestään olisi paljon sanottavaa, mutta eivät sano sitä, ovat itsekkäitä: miksi he pitävät omana tietonaan sen, josta saattaisi olla hyötyä myös muille.
Hyvää yötä!