rippi-isän roolia? Ekumenisen perheen kasvattina valitsin aikuistuvana nuorena ortodoksisen kirkon, äitini kirkkokunnan. Minut liitti kirkkokuntaan piispa ja myös hän oli tukenani ensimmäisessä (ja tähän asti yhteensä 6:ssa) katumuksen sakramentissa. Tähän väliin on toki mahtunut paljon muitakin seurakuntien pappeja ja luostarin isiä. Olin sukulaisvierailulla itä-Suomessa ja siellä kirkkokahveilla väki kertoi omakohtaisia kokemuksiaan siitä, miten heille on helppoa pitää yhteyttä rippi-isiin, välimatkojen pituuden johdosta myös kirjeitse ja nettiteitse. Jos miellän piispan tai luostarin isän rippi-isäkseni, niin tässä tilanteessa nousee kuitenkin eräänlainen pelko siitä, että tuottaisin mahdollisilla kysymyksilläni heille ylimääräistä työtä. Ovatkohan he jo virkakiireittensäkin puolesta valmiit olemaan tämän sakramentin ja yksittäisen seurakuntalaisen tukemisen ulkopuolella. Seurakuntaa usein vaihtaneena(tulee myös työsuhteitten vuoksi vaihtumaan)on joskus ikävä hengellistä, ohjaavaa isää!
Miten ymmärtäisi
laitakaupungin tyttö
1148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun tuohon yllä esitettyyn kysymykseen ei ole muilta vastausta sinulle tullut, niin esitän tässä oman näkemykseni asiaan.
Mainitset joutuvasi usien vaihtamaan asuinpaikkaa. Siksi pidän parhaana, että rippi-isäsi olisi Uuden-Valamon isiä.
Mitä erityisen hyvää tässä vaihtoehdossa sitten on? Itselleni, myös monilla paikkakunnilla asuneena, on tuosta luostarista muodostunut sellainen henkinen ja hengellinen tukikohta, vaikka väki siellä onkin vaihtunut melkein kokonaan niiden yli neljän vuosikymmenen aikana, joina siellä olen vieraillut, että se edustaa jotain sellaista pysyvää ja iäti säilyvää, jota tarvitsen. Sinne voi suunnata kulkunsa, olipa ja tulipa sitten itse missä ja mistä hyvänsä.
Kysymällä suoraan, suostuuko pyydetty luostari-isä rippi-isäksesi asia selviää.