mihin kategoriaan uskovaiset tässä gallupissa sijoittuvat?
http://www.suomi24.fi/survey2/show_votes.fcgi?question_id=364
http://www.suomi24.fi/survey2/show_votes.fcgi?question_id=364
Mitä luulette
Kössönöm
17392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Luen vain yhtä kirjaa, en pidä muita kirjoja enkä lausu turhaan kirjani nimeä"
Ei ihme, että dhimmikin luuli vihreän rouvan olevan jonkun henkilön, jota maailman suurimmissa yliopistoissa ei tunneta. Heh.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000034482399
sanoa edes viittä-kuutta filosofia nimeltä? Puhumattakaan niistä "johtavista filosofeista", mitä ihmettä se sitten tarkoittaisikaan..
Jutut vaikuttavat olevan samaa tasoa kuin 15v poikulilla, jolla on (netissä) missitasoinen tyttöystävä, 30v urakokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta, pari ferraria, jne.
Oikeasti sillon mopo:)
http://www.youtube.com/watch?v=16eeHNcRleM
tällä palstalla sanonut, että elän uskovaisten ympäröimässä maailmassa. Niitä puolisoni suuressa akateemisessa suvussa paljon.
Kokemukseni mukaan akateemisuus ei takaa lukeneisuutta, sillä siellä uskovaisessa suvussa ei ole muuta lukeneisuutta harrastavia kuin yksi. Hänkin on pappi. Surullista kun ei voi keskustella kirjallisuudesta muiden kuin vaimon ja hänen veljensä kanssa.
Itse kuulun tuohon 48 %:iin.
kirjallisuudesta. Voi tosin olla, että lempikirjat ovat erit, mutta mitä se haittaa. Ei akateemisuus lukeneisuutta takaakaan. Se on totta.
Harmittaa, että hyllyssä on paljon lukemattomia kirjoja ja niitä, jotka on aikoja sitten lukenut, mutta ei muista juuri mitään koko tarinasta. Yhtä olen hyllystäni hakenut, mutta ilmeisesti olen lainannut sen jollekin, joka ei ole sitä viitsinyt palauttaa. Nimittäin Tom Sharpen Piemburgin pelottomat.
ehkä sitten sinä, jonka kanssa kerran yritin aloittaa keskustelun, mutta se tyrehtyi siihen, että yhtään samaa kirjaa emme olleet lukeneet.
Minun suuria nimiäni ovat Marquez, vanhemman tuotannon olen kokonaan lukenut, Dostojevski, en ole lukenut koko tuotantoa, Tsehov, novellit olen lukenut, Gogol, jonkun verran, Jaan Kross, Tolstoi, ja onhan niitä, mutta kun käyt tämän luettelon läpi, saat jonkun laisen kuvan minun kirjallisuusmaustani.
Kotimaista olen lukenut kovin vähän. No, Donner, Hannu Mäkelä jne.. Tietenkin Kivi ja Linna...
Nyt en kerkiä lukemaan juuri muuta kun kasvatustieteen oppikirjoja, koska olen ikämiesopiskelija. Siis työn ohessa haluaisin hankkia itselleni pätevyyden opettajan hommiin, kun olen ollut niin kauan epäpätevänä sijaisena ja sitten aikuisopettajana.
Pidän varsinkin hänen pienoisromaanistaan Kukapa everstille kirjoittaisi.
Eeva Joenpelto, Kaari Utrio, Erno Paasilinna, Doris Lessing, William Wharton, Henning Mankell, André Brink...
Nykyään tuota tietokirjallisuutta enemmän on tullut selattua, vaikka suurin osa meneekin yli hilseen. Mutta Valtaoja on valloittava kirjoittaja.
ainoa jonka tuosta luettelosta blokkasin. Olen varannut sen Valtaojan Kotona maailman kaikkeudesta meidän kirjastosta, mutta se ei ole vielä vapaa.
William Whartonin kirjan Isä, niin lue ihmeessä. Sama mies, joka kirjoitti Birdyn.
Ja jos kirjastosta lukemista haet, niin lainaa ihmeessä André Brinkin Tuokio tuulessa ja Valkoinen kuiva kausi. Tuskin petyt.
ja onhan tuo Brink totta kai tuttu nimi. Sitä ovat muutkin kehuneet. Edellä mainittua en ole koskaan lukenut enkä edes kuullut, mutta pitänee tutustua. Näitä Isä-kirjoja olen lukenut kaksi. Toisen kirjoitti Hannu Mäkelä ja toisen Jörn Donner. Molemmat olivat omalla tavallaan hyviä. Mäkelän suhde isäänsä oli vaikea, koska hänen äitinsä ja isänsä olivat jo päättäneet erota, mutta kerta kiellon päälle aiheutti sitten raskauden ja Hannu lähti tulemaan. Kirjassaan hän tilittää suhdettaan isään, joka oli sitä mieltä, pojasta ei voi tulla kirjailijaa.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta sinä vuonna sen voitti Nadine Gordimer. Hänenkin kirjojaan minulla on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/André_Brink
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nadine_Gordimer
Olen lukenut Mäkelän kirjan Isä ja minusta se oli hieno. Mutta tämä Whartonin kirja on kyllä täysin erilainen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/William_Wharton
sillä jokainenhan kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Niinhän se oli Donnerinkin. Hänhän ei edes ehtinyt tuntea isäänsä.
Itsekin olen kirjoittanut novellin, jossa isäni on pääosassa. Se on julkaistu antologiassa Ettei sanomatta jää. Kirja on valitettavasti loppuunmyyty, eikä Gummerus aio siitä ottaa uusintapainosta.
islam-palstalla ihmettelemässä. Isään liittyen, katsoitko A-Zoomin tänään? Miten joku islamilainen isä voi uhata tappaa tyttärensä, jos tämä ei tee hänen tahtonsa mukaan? Siis Suomessa???
Minulla ei ole isästäni paljon muuta muistikuvaa, kuin että hän oli aina vihainen. Olin 11-vuotias kun hän kuoli.
Minun yksi humoristinen juttuni on julkaistu eräässä antologiassa.
Voi kun uskaltaisi laittaa sähköpostiosoitteen niin laittaisin sinulle lauluni, joka pari vuotta sitten esitettiin Turussa. Mutta kun...
laittaa s-postiosoitettani tälle palstalle vaikka nimeni ei käy siitä selville. En halua herjauspostia uskiksilta. En katsonut A-zoomia tänään, mutta areenalta sen voi katsella myöhemmin.
Poistun täältä tämän illan jälkeen, koska lähden Helsinkiin luokkakokoukseen huomenna aamulla ja siinä vierähtää aina sunnuntaihin asti.
Silloin kun olin tuon psyko-palstan vakkari, kerroin siellä harrastavani kirjoittamista. Eräs sieltä, Trisse nimeltään halusi jotain tekstiäni luettavaksi. No, laitoin erään runon samasta antologiasta, koska sain häneltä sähköpostiosoitteen.
Tein virheen, koska sanoin samalla hänelle, että runo oli Nuoren voiman liiton, näytelmäkirjailija Ilpo Tiihosen tarkistettavana, ja hän piti sitä hyvänä.
Seuraavana päivänä sain häneltä hirveän herjausviestin ihan palstalle, että älä sinä tule tänne pullistelemaan ystävilläsi ja mitä kaikkea se nyt sisälsikään. No, hän pyysi käytöstään anteeksi, eikä ole häirinnyt minua sen jälkeen, vaikka s-postiosoitteeni tallentui hänen koneelleen.
näitä varjopuolia. Osoite kun sitten näkyy kaikille ja siitä saattaa seurata mitä vaan.
Lukee korkeintaan kirjan taikka pari vuodessa.
Kuten varmasti jonkinlainen enemmistö suomalaisista.
Itselläni on ainankin sellainen käsitys ettei suurinkaan osa suomalaisista kuuluivat sitten minkäälaiseen uskontoon taikka eivät, eivät harrasta juurikaan kirjojen lukemista. Olenko väärässä?
No itse en kuitenkaan kuulu niihin jotka eivät juurikaan lue kirjallisuutta vaikkakin on pakko myöntää että viime aikoina on lukeminen jäänyt hieman vähemmälle mutta tässä viime vuonna tuli luettua sellainen 50 eri teosta. Pääosin kevyttä kirjallisuutta ja joitakin elämänkerta teoksia.