Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa "tiedon" suoraan Jumalalta näyssä:
"I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers" (Early Writings, s. 33)
EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että
"Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers" (Early Writings, s. 8. )
Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikea kristityt" ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) "luopiokristityistä" (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa".
Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan "lopun ajan koetuksessa" ja "kuuliaisuuden kokeessa") pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).
"I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers" (Early Writings, s. 33)
EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että
"Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers" (Early Writings, s. 8. )
Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikea kristityt" ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) "luopiokristityistä" (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa".
Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan "lopun ajan koetuksessa" ja "kuuliaisuuden kokeessa") pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voiko EGW luottaa? Hänhän on kirjoittanut myös:
- lihansyöjät eivät pääse taivaaseen (1Testimonials, s. 187; CD, s. 380-381)
- kahvin ja teen juominen on syntiä (Evangelism, s. 266)
- rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydälläsi on voita, kananmunia tai lihaa (CD, s. 366)
on pomppinut esiin kautta koko ihmiskunnan historian. Jotkut heistä jäävät paikallisiksi kylähulluiksi, jotkut toiset taas saavat suuria kannattajoukkoja taakseen niin, että syntyy uusia uskonyhteisöjä, kirkkokuntia ja kultteja, joista jotkut parhaiten ihmisten tarpeisiin vastaavat voivat olla varsin pitkäikäisiäkin, varsinkin jos ne saavat niin laajan kannatuksen, että pääsevät muodostumaan itseään ylläpitäviksi instituutioiksi.
Hyvin kirjoitettu!
Adventismissa sapattikäsky on nostettu pelkästä lauantaina lepäämisestä suorastaan eskatologisiin (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän apokalyptisessa lopputaistelussa. Ts. kuuluuko kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" (Ilm. 14:12; adventistit soveltavat itseensä tämä jakeen ja väittävät Raamatun ennustaneen heidän liikkeensä tulemisen).
Kiintoisaa, että adventismin teologiassa ei painoteta uudenkuun eikä lehtimajajuhlan vieton tärkeyttä eikä uhraamistakaan vaikka näiden VT:n profeetallisten tekstien mukaan Mooseksen lain juhlia vietetään universaalisesti ajan lopussa ja Jumalan luomassa uudessa maailmassa.
A.Kantolan kirjoituksia hän niitä lehtimajan juhlia korostaa lähes joka kirjoituksessaan, ja uudenkuun sapatti lepoa uudessa maassa jos olet niistä kiinostunut niin kysy häneltä.
Jeesus vietti sapattia opetuslapsineen kuten muutkin hurskaat juutalaiset, hänhän eli ja vaikutti vanhan liiton lain aikana ja sen alaisena. Mutta Jeesus vietti sapattia täysin eri tavalla kuin hänen aikansa farisealainen juutalaisuus ja Jeesus olikin jatkuvasti riidassa fariseusten kanssa sapattikysymyksestä. Jeesus vastusti sapatin korostamista ja ihmisten rasittamista lukuisilla säännöillä ja kielloilla (esim. Matt.12:1-14; fariseukset ryhtyivät suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista hänen sapattiin suhtautumisensa takia).
Takiahan nuo kirjoista oppineet suuttuivat, Kun tämä Jeesus niminen kansan parantaja alkoi purkaa tuota valtavan suurta Fariseusten ja kirjansa lukeneiden kuormaa. Pitää meidän ymmärtää Fariseuksiakin. Heillä oli mennyt paljon aikaa keksiessään kovia rangaistuksia kansalle sapatin vieton johdosta. Eihän se raskaan taakan purkaminen ollut Tälle Jeesukselle helppoa. Hän kuitenkin hävitti tämän liika kuorman ristille.
Tästä Juutalaisten sian kasvatuksesta liiketoimena pakanoille sai Jeesus myös vihat päälleen, kun Jeesus ajoi nämä pahat henget sikoihin jotka syöksyivät Jyrkänteeltä rotkooon. Tämä taloudellinen menetys oli myös eräs motiivi saada Jeesus tapettua. Siellä Temppelin esipihassa hän tekemällään ruoskalla ajoi uhrieläinten kaupusteliat ulos kaataen heidän pöytänsä kumoon. lisäksi hänellä oli voima, jota nämä kansan viisaat kadehtivat. Jesaja sanoo, että hänet luettiin pahantekiäin joukkoon. Vielä virallisissa kirjoissa hänet on tuomittu rikollisena, eikä koskaan mitään puhdistus oikeuden käyntiä ole koskaan hänelle tehty. Jesajan mukaan tämä on totta .
Virallinen uusi liitto syntyi silloin, kun Apostolien jälkeinen Kristikunta otti 300 vuotta tämän Jeesuksen Kuoleman jälkeen sunnuntain uuden liittonsa sinetiksi. Tunnuskirjojen mukaan
, kuitenkaan Raamatun mukaan Jeesus ei ole misään liitossa pakanuuden kanssa. Tällaisesta maininnasta ei ole ilmoitusta Raamatussa. Raamatun mukaan Jeesus on edelleen Sapatin Herra. Onhan sunnuntaillakin ihan ikioma Herransa. Juuri tässä piilee Todellisen Kristillisyyden ja minä itse Kristillisyyden ero. Yks Laulajakin sanoi: Minä teen minun tavallani!
kuuluu. Sinä, joka vääntelet sanoja, tekeytyen adventiksi.
Usein tapahtuu ettei pelastu vaikka mitä tekisi. Esimerkiksi taannoin Thaimaan tsunamissa eräs tunnettu suomalainenkin pelastui kiipeämällä tolppaan: pelastuminen vaati siis tekoa. Lukemattomat kuitenkin kuolivat eikä mikään auttanut.
Mitätulee johonkin sapatin npitämiseen, se voi tietysti pelastaa silloin jos sapatin ntakia jättää jonkun kovin vaarallisen homman tekemättä. Muutoinhan sillä ei ole mitään vaikutusta sanoipa nyt sitten joku uskonopin julistaja mitä tahansa.
mitä tarkoitit että pelastuminen vaatii tekoja, minä uskon että ei vaadi, koska se on Jumalan teko ei meidän,vasta kun olemme pelastuneet niin me teemme luonnostamme hyviä tekoja, mutta ei sillä että me saisimme siitä mitään hyvitystä, näin minä olen tämän aina käsittänyt.
Voi olla että ymmärsin väärinkin tuon sinun ajatuksesi, korjaa jos olen väärässä.
jostakin uhkaavasta vaaratilanteesta enkä kuvitteellisesta uskonnollisesta sielunpelastuksesta. Tosin ns. uskoontuleminen voi ilmeisesti joissakin tapauksissa eheyttää ihmistä ja hänen psyykeään, mikäli pelastuksella tuollaista tarkoitetaan, mutta yleisesti uskonnollisessa kielenkäytössä sana ' pelastus' tarkoittanee jotain kuvitteellista, jonka konkreettisuudesta ei ole mitään näyttöä.
Ei tietenkään riitä se, että ymmärtää Jeesuksen
olevan ainoa Jumala. Aasikin ja kaikki elämäimet
Luojansa tiedostavat.
Vaan tarvitaan lisäksi ylhäältä annettava rakkaus.
Se riittää. Riittää ihan kaikkeen.
Gal 5:6b
Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
[1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
Siunattua sapativiettoa sapatisteille ja siunattua
kevätaurinkoista
vapaapäivää kaikille. Aurinkoista ylösnousemuspäivän aattoa kaikille, jotka uskovat.
päässyt jo askeleen eteen päin uskontiellä kun toivotat sapatisteillekin siunattua päivää, olisithan nyt voinut sanoa sapatin viettäjille, olis kuulostanut paremmalta, mutta hyvä näinkin se on askel eteenpäin, jatka vain tuohon malliin niin pysyy rauha palstalla, sehän on Jumalan tarkoituskin että me uskovat kunniottasimme toisiamme vaikka nyt ei opit täsmäisikään aivan samaan.Siunausta sinunkin pyhäpäivällesi, minun sapatti on jo ohi kun asu suomessa.
on tasan epäjumalanpalvelija, koska sunnuntain pyhittäminen on itsevanhurskauttamista.
luulee voivansa pyhittää, koska pelastuskysymys se ei ole.
Joka luulee pelastuvansa omalla käskyjenpidolla, on vapaa yrittämään, mutta vaikeuksia tulee jo ensimmäisessä.
Huom: Jaakobin kirjan toinen luku.
Tästä syystä, Vapahtaja täytti jokaisen käskyn, ja luottamalla Hänen sovitusvereensä meillä on mahdollisuus pelastua.
Raamattu vaatii kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. Sen kirjoitti Paavalikin kaikkien luettavaksi.
on, että uskomme Vapahtajan nimeen, joka suomeksi on Jeesus, jonka aiempi kantamuoto on Yehoshua("Jumalassa on pelastus").
Deal with that.
5.Mooseksen kirja luku 13n alku
2.tess.2:7-12.
Adventistien on vaikea ymmärtää, että Ellen Gould White oli Jumalan lähettämä väkevä eksytys.
sekä kohdista, joissa Paavali varoittaa valkeuden enkeliksi pukeutuneesta paholaisesta
(Harm-on -> White).
No johan oli väite. Tuollaiseen ei voi olla tarttumatta, sillä se kuulostaa jotenkin hyvin osuvalta ja sopivalta.
On syytä havaita Joh.1. luvun mukaan, että Jeesus on Jumalan Sana eli hän on jumaluudessaan antanut Pyhät Kirjoitukset eli Raamatun meille profeettojensa kautta.
Usko Jeesukseen on siten myös sitä että uskomme HÄNTÄ eli olemme kaikessa Hänen Sanalleen uskossa kuuliaisia. Silloin Jeesus on meidän Herramme.
Mikäli apostolit eivät olisi olleet uskossa kuuliaisia Kristuksen Hengelle, niin he olisivat uskoneet enemmän Juudan johtohenkilöitä ja kirjanoppineita eivätkä olisi kiellon saatuaan jatkaneet evankeliumin julistusta. Mitähän siitä olisi seurannut?
Ainut pelastuskysymys adventtiuskossa on usko Jeesukseen, joka johtaa hänen tottelemiseensa, kun asia oikein ymmärretään.
Ainut asia taas, mikä mitätöi pelastuksen, on Jumalan käskyjen tahallinen rikkominen ilman tunnustamista, katumista, lopullisesti.
Sehän on kapinaa Jumalaa vastaan ja on siksi uskottomuutta.
Vaikka emme voikaan täydellisesti Jumalan lakia noudattaa, niin pyrkimys siihen on jokaisella tosiuskovalla pelastuksen ja armahduksen kiitollisuudessa, sillä se on Jumalan, Herramme Jeesuksen kunnioittamista, joka on tuo Lainantaja itse. Jeesus on samalla se, jonka veriuhrin ansioissa me saamme sen armon, että Isä-Jumala näkee meidät Kristuksessa lakinsa täydellisinä noudattajina, vaikka itsessämme monesti rikomme sen käskyjä ainakin ajatuksissamme.
Vielä on hyvä täsmentää, että paljon on puhetta sapatista, jolloin ei havaita, että ei siinä ole kyse vain jostain viikonpäivästä vaan Jumalan pyhän lain yhdestä käskystä, joka tosin kohdistuu tietylle yhdelle ja määrätylle viikonpäivälle.
Lepopäiväkäskyssä on kyse Luojan ja Lunastajan palvonnasta ja kunnioittamisesta eikä päivän palvonnasta. Lepopäivän muuttaminen on rikos Luojaa ja Lunastajaa vastaan, sillä hän ei ole antanut sen muuttamiselle mitään lupaa.