mihin kysymykseen ateismi vastaa? minä kysyin kahta kysymystä ensimmäinen oli: mistä minä tulen? toinen oli mihin minä menen? mitä ateismi vastaa minulle?
Ateismista
sisarMaria
24720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mitään. Minä voin vastata. Sinä tulit äitisi kohdusta ja elettyäsi jonkun aikaa, sinua ei enää ole, koska kuolet.
itsekin, kaikkihan me tiedämme. Se mistä sinne kohtuun tulin ja minne menen, kun henki loppuu pihisemästä tässä ruumiissani, minua kiinnostikin. Et voinut tuolla vastauksellasi antaa mitään uutta.Se järki minulla oli kun aloin kyselemään, että ihminen on paljon enemmän kuin luuta, nahkaa, lihaksia, verta ja sisäelimiä.Näin mummoni kuolleen ruumiin ja ymmärsin, ettei ihminen ole tämä ruumis vaan jotakin muuta, me vain asumme tämän ruumiin sisällä.
ihmisellä on kyky ajatella abstraktisesti ja kommunukoida symbolein. Voimme siis puhua asioista joita emme silmin näe emmäkä käsin kosketella. Tämä johtuu aivojemme toiminnasta ja sen kyvystä käsitellä ja muistaa asioita, tapahtumia ja tuneitamme jotka liittyvät näihin tapahtumiin.
Ihminen muodostaa, kaikesta kohtaamastaan ja kokemastaan johon hän on jossakin suhteessa käsityksen minästä. Mutta harvoin hän ajattelle mikä tuo minä oikeasti on. Onko sitä minää ilman vurovaikutussuhdetta ympäristöönsä eli tapahtumiin, tunteisiin, kohtaamisiin, kaikkeen mikä jättä jonkunlaisen jäljen mieleemme, edes olemassa. Eikö tuo minä ole ajatuksemme tuote?
Kun sanoit:
"... että ihminen on paljon enemmän kuin luuta, nahkaa, lihaksia, verta ja sisäelimiä."
viittasit asiaan jonka oletan sinun kutsuvan sielusi. Sielusta ei ole minkäänlaista todistetta. Missä se oli ennen syntymäämme?
tarvitse tietenkään lisääntymisen biologiaa opettaa. Kaipailet kai jotain varmistusta siitä, että olet "sieluna" ollut olemassa ennen kuin se majoittui ruumiiseesi.
No, minä en sellaiseen usko.
Kovin kristillistä kieltäytyä itse ajattelemasta mitään, vaan vaatia valmiit vastaukset. Ateismissa ei ole valmiita vastauksia, vaan mahdollisuus miettiä vastauksia itse. Koulussakin opetetaan etsimään itse vastauksia. Jos katsoo oikeat vastaukset jostain, se on lunttaamista. Mitäpä jos valmiita vastauksia ei ole?
Vastaan zenmäisesti että sinä tulet sieltä missä sinä olit ennen, ja että sinä menet sinne minne olet matkalla. Muista nauttia matkasta, sillä matka on tärkein, ei päämäärä.
ehkä on todellakin nöyrää pyytää vastauksia. en olisi pystynyt itse vastaamaan enkä keksimään tarpeeksi uskottavia vastauksia, kysyin koska en tiennyt. en tiennyt minne rakas ihmiseni meni kun hän kuoli, näin vain ettei häntä laitettu hautaan, sinne meni vain hänen kuorensa.
uskon myös, että palaan sinne mistä tulin, matkasta nautin koska elän jo uutta elämää Hänessä. kiitos kauniista vastuksestasi, näen että sydämesi on hyvä.
>>> en olisi pystynyt itse vastaamaan enkä keksimään tarpeeksi uskottavia vastauksia, kysyin koska en tiennyt.
monista näkökohdista. Olen samaa mieltä ettei kenelläkään ihmisellä ole viisautta kertoa minulle vastauksia, ei myöskään minulla kenellekään toiselle. Vain Jumala voi antaa vastauksia ihmiselle, sillä vain HÄN TIETÄÄ.Siksi kysyinkin Häneltä joka antaa vastauksia.
olen samaa mieltä myös siitä, että ensin synnytään ja sitten kuollaan, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin ;)
Olet sinä aika vinkeä.
Tulet tänne palstalle kysymään ja lopuksi toteat näin:
"Vain Jumala voi antaa vastauksia ihmiselle, sillä vain HÄN TIETÄÄ.Siksi kysyinkin Häneltä joka antaa vastauksia. "
Onko ateismi-palsta sinun jumalasi?
Vai oletko pilkkaamassa käsitystäsi ateismin tyhjyydestä?
hän vastasi?
tulin Hänen luotaan, kuoltuani sieluni palaa Hänen luokseen. Minut on tehty Häntä varten, Hänen rakkauden kohteekseen ja rakastamaan Häntä.
Vastauksen itse, koska olet ateisti lähes kaikkien jumalien suhteen.
Mitä se, että et usko Poseidoniin(oletus) kertoo sinulle mistä tulet ja mihin menet?
Kukaan ei kysynyt minulta haluanko syntyä tähän maailmaan eikä kukaan tule kysymään, haluanko lähteä täältä. Minut on tänne pullautettu ihan kokonaan minulta kysymättä ja ihan yhtä lailla minut täältä aikoinaan heivataan, minulta mitään kysymättä.
Ja noiden välissä minä tietysti voisin aina yrittää keksiä erinäisiä syitä siihen, miksi olen täällä tai miksi joudun lähtemään täältä.
Mutta eiväthän ne muuta mitenkään sitä perimmäistä totuutta, ettei olemassaoloni tai sen päättyminen ole mitenkään oma valintani, vaan kaikki vain tapahtuu, täysin minun omasta tahdostani riippumatta.
Nikean kirkolliskokous teki vuonna 325 päätöksen siitä, minkälaisia vuohipaimenten kansantaruja hyväksytään viralliseen raamattuun ja mitä jätetään pois (no eivät onnistuneet kovin hyvin, esim. se puhuva aasi).
Valitettavasti minä en pysty tuota hätäisesti kokoonkyhättyä tarukokoelmaa lukemaan lävitse nauramatta koko ajan ääneen. Mutta jos sinä kykenet, niin varmaan ihan hyvä sinulle. Meille tervejärkisille taas tuollaiset tarukokoelmat eivät tarjoa muuta kuin tahatonta huumoria ja edelleenkin ihmettelemme, missä se pihvi on?
(Minä tykkään pihveistä, en ole mikään vegaani).
mihin kysymykseen peikkouskon puute vastaa? minä kysyin kahta kysymystä ensimmäinen oli: mistä minä tulen? toinen oli mihin minä menen? mitä peikkouskon puute vastaa minulle?
"mistä minä tulen?"
Minä tulen ainakin vanhemmistani. Käsittääkseni tämä on aika normaalia.
"mihin minä menen?"
Ei minkäänlaista havaintoa. Menen aina sinne mihin on tarkoituskin mennä esim. kohta minä menen syömään ja illalla menen nukkumaan ja aamulla työpaikalle. Tämän pidemmälle en ajattele tai voisin ajatella mutta en näe sille mitään varsinaista merkitystä. Ellei kyseessä ole jokin erikoistapaus kuten kutsu saapua johonkin tilaisuuteen/tapahtumaan joskus lähitulevaisuudessa tai jotakin jossa tarvitaan vähäsen pidempiaikaista suunnittelua.
sitä, että tämän kaltaisia vastauksia ei ole tullut enempää, kuten oletin.
Itsensä ja elämän realiteettien suhteen sinut oleva ymmärtää nöyrästi, ettei tuollaisiin kysymyksiin ole vastauksia. Ei millään ismillä, ei johtajilla eikä hengellisillä johtajilla.
Tällä haavaa tiedämme, että ihmisen alku on siinä kohtaa kun erottui apinasta homo sapiensiksi Kauan Kauan sitten. Siihen aikaan minä en vain haluaisi palata.
Me menemme maan multiin kun elämä kohtaa loppunsa. Kristillinen sanonta; maasta olet tullut ja maaksi olet takaisin muuttuva (tai mitä lie) pitää hienosti paikkaansa; meidän alkulähteemme on maassa ja loppusijoituspaikka samassa kohteessa. Elämä on kiertokulkua.
Se, miksi toiset eivät suostu ymmärtämään tällaisia faktoja kertoo ahidistavasta pelosta, tietämättömyydestä ja ankarasta himosta olla -jostain syystä- tärkeä, huomattu, pursuavan rakastettu, eläinkunnan kruunu jne jonkin näkymättömän voiman silmissä. Miksi et tekisi sille itse pelolle jotain? Koitat vain epätoivoisesti kätkeä sitä pinnan alle sepittelemällä itsellesi epärehellisiä muka-vastauksia.
Mikset sinäkin vain nöyrry ja tajua, että elämä on mitä on eikä sinun edes kuulu tietää siitä kaikkea. Kenelläkään MISSÄÄN ei ole vastauksia.
Evoluution edetessä ihmiskunta löytää vastauksia kysymyksiin, mutta tällä tämän hetkisellä aivokapasiteetilla olemme nähtävästi liian kehittymättömiä vastaaottamaan tai löytämään sellaista informaatiota.
So be it.
Miksi tapella koko ajan vastaan ja ängetä päätä pusikkoon?
juuri minä sain tämän uskon sydämeeni ja saan olla onnellinen ilman mitään pelkoa ja kohdata elämän sellaisena kuin se tulee. olen nimenomaan päässyt kaikista peloistani, jonkun verran kamppailen vielä turhan ihmispelon kanssa. Ei sen pitäisi olla yhtään tärkeää mitä toiset meistä ajattelevat.
Minä luulen, että sinä tiedät vastauksen, miksi "sait uskon". Kun kelaat siihen hetkeen ja jonkin aikaa taakse päin uskoontulostasi, alat varmasti huomaamaan kohtia, missä on tapahtunut jotain aivopesuun, pelotteluun tai manipuolointiin viittaavaa. Muistatko? Voitko ehellisesti myöntää niin tapahtuneen vai intätkö, että "sait kuulla herran sanaa" (kun joku kertoi uskonnostaan sinulle)?
Niin. Sitä ohitat tällaiset kirjoitukset olankohautuksella ja minä ohitan sinun julistuksesi olankohautuksella. Hyötyä? Molemmille nolla.
tulin uskoon, kun elämäni oli tosi hajalla. Sanoin Jumalalle sydämessäni, jos olet olemassa lähetä joku, joka tulee sinusta kertomaan, koska en tiedä sinusta mitään. Kyllä, seuraavana päivänä tuli ihmiset jotka kertoivat Jeesuksen pelastustyöstä ja kysyivät haluanko ottaa sen henkilökohtaisesti vastaan ja MINÄ sanoin TAHDON. Niin minusta tuli uskova yli 20 vuotta sitten ja olen siitä onnellinen etten sanonut silloin ei.
Eikös -70 ja -80 ollut lahkojen kulta-aikaa?
Sehän on monen pienen asian summa, että he sattuivat juuri silloin tulla kertomaan uskonnostaan sinulle.
Mutta niin...en minä saa sinua vakuutettua, että sattumia vain tapahtuu, eikä niillä ole mitään tekemistä näkymättömien henkien kanssa.
Mikset aikoinaan pahoissa oloissasi rukoillut apua miltään muulta jumalalta? Etkö vain tiennyt niiastä vai olikohan kr.uskon jumala eniten oppimasi malli aiemmasta elämästä?
Olivatkohan nämä kertomasi ihmiset sittenkin joitain tuttujasi..sukulaisia kenties?
Usko kun ei noin vain tupsahda kenellekään päähän vaan se tulee vaikutteiden kautta.
En tarkoita vähätellä asiaa sinun näkökannaltasi, mutta usein käy niin, että kun juttua hiukan miettii ja penkoo se paljastuukin aivan muuksi miksi sitä alussa luuli. Haluatko sinä elää luulossa vai tiedossa, siitähän tässä on kyse.
Vielä yksi kysymys.
Miksi koet että sinulla on oikeus olla tällä(kin) palstalla tuputtamassa uskontoasi meille ateisteille?
en halua tuputtaa uskoani kenellekkään, jos joku haluaa kanssani keskustella, keskustelen mielelläni, jos ketään ei kiinnosta juttuni ja mielipiteiden vaihto kanssani, siirryn mitä pikimmin muille laitumille.
täällä olen rikastunut paljon, olen joutunut vastatusten itseni kanssa. täällä ihmiset oikeasti pohtivat asioita, on tietenkin poikkeuksia, kuten aina, pidän täällä käydyistä keskusteluista ja pohdinnoista, täältä olen saanut hyviä haasteita ja olen todella joutunut turvautumaan Häneen johon olen luottamukseni asettanut, sillä en todellakaan osaa teille vastata omalla älylläni, useimmat täällä keskustelevista ovat todella älykkäitä, ja nautin älykkäiden ihmisten pohdinnoista, sillä opin itse koko ajan.
keskustelen miellläni ihmisten kanssa, jotka ovat nöyriä, ylpeät ihmiset eivät halua kuulla mitään muuta kuin oman mielipiteensä. Tälläisiä ihmisiä on niin uskovissa kuin ateisteissa ja pelkään, että useimmiten juuri meissä uskovissa.
Tulin uskoon 84 vuonna. Vaitettavasti en tullut suurten herätysten aikaan en suurissa saleissa enkä missään kokoushuoneissa, en tiennyt mistä ja mitä jumalaa lähden etsimään tai kyselemään. tiesin vain kokemukseni perusteella, että joku jossain ohjailee asioitani, sillä omat päätökseni ja suunnitelmani pistettiin usein uusiksi. päättelin, että joku täytyy olla näiden juttujen takana. odotin tältä Jumalalta itselleni hyviä asioita, mutta sanoin, etten ole valmis antamaan hänelle mitään, en edes uskoa.
kun sitten elämäni oli siinä pisteessä, etten enää ymmärtänyt miten mennä eteenpäin. sanoin tälle Jumalalle, että en tiedä sinusta mitään. Olin nyt valmis kuulemaan Hänestä ja valmis antamaan uskoni Hänelle. Tämä ainokainen Jumala, joka kuuli, myös vastasi rukoukseeni, eikä minulla ollut syytä epäillä, etteikö Hän juuri olisi lähettänyt, enoani ja hänen vaimoaan, jotka eivät olleet puhuneet aikaisemmin minulle uskostaan mitään. elin silloin sellaista elämää, ettei heidän juttunsa ollut kiinnostanut.
tullut minkään lahkon tai lohkon vaikuttamaksi, sillä en milloinkaan liittynyt mihinkään ryhmittymään.eikä mikään lahko vaikuttanut etsiskelyyni. ehkä juuri siksi olen säilyttänyt vapauteni ja oppinut turvautumaan yksin Häneen, en ihmisiin, oppeihin, julistajiin.
>>>..ja olen todella joutunut turvautumaan Häneen johon olen luottamukseni asettanut, sillä en todellakaan osaa teille vastata omalla älylläni,>keskustelen miellläni ihmisten kanssa, jotka ovat nöyriä, ylpeät ihmiset eivät halua kuulla mitään muuta kuin oman mielipiteensä.>tiesin vain kokemukseni perusteella, että joku jossain ohjailee asioitani, sillä omat päätökseni ja suunnitelmani pistettiin usein uusiksi.>Tämä ainokainen Jumala, joka kuuli, myös vastasi rukoukseeni, eikä minulla ollut syytä epäillä, etteikö Hän juuri olisi lähettänyt, enoani ja hänen vaimoaan, jotka eivät olleet puhuneet aikaisemmin minulle uskostaan mitään.