Pistä naiset asialle..=)

vm.77

Avopuolisoni (siis nainen, olen heteromies)soitti juuri töistä minulle, tuskastuneen kuuluisena. Kertoili uudesta EU-projektista ja sanoi, ettei hommista meinaa tulla mitään. Hän kuvasi tilannetta näin: pistä naiset asialle, niin riita tulee.
Avopuolisoni mielipide oli myös sellainen, että työhommat hoituu paljon nopeammin ja kitkattomamin, kun tiimissä on edes yksi mieshenkilö mukana.

Mitä mieltä te feministit olette? Entä pidättekö naistani sukupuolensa ja feministit pettäneinä, kun hän sanoi työnteon miesten kanssa olevan toimivampaa ja helpompaa?

30

765

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sanelma

      että porukkaa on moneen junaan; tässä EU-projektissa on yksi kahjo nainen, yksi kahjo mies, monia päteviä ja mukavia naisia, monia päteviä ja mukavia miehiä ja kaiken vetäjänä, tuuppajaana, ylimpänä ideoijana ja mestarina äärettömän pätevä (ja lisäksi mukava) nainen. TYö luistaa kuin tanssi mitä projektin henkilökuntaan ja vetäjään tulee - eu-sääntöjen lukeminen vetää kyllä silmät kieroon :)

      Muuten täällä fyysisessä työpisteessäni on talo täynnä naisia ja ilmapiiri on mukava ja rento - se ainoa mies tulee toisinaan häiritsemään hössötyksellään, mutta onneksi hänellä on ykköspiste muualla :)

      • Jack

        Hei Sanelma, tuo hyvä henki on pelkästään sinun ansiotasi. Ilman sinua nuo toimiston akat tappelisivat keskenään sen ainoan miehen suosiosta.

        Toisaalta tällainen happy family ilmapiiri on usein tehoton, koska konfliktit haudataan ja epäkohdat vaietaan. Sellainen sopii laulukuoromiehille, mutta ei sellaisessa epädynaamisessa ympäristössä kyllä kovinkaan usein mitään tulosta synny.


    • Jack

      niin katson oikeudekseni sanoa, että vaimosi ei todellakan ole näkemyksiensä kanssa mikään poikkeus. Minun mielestäni kuitenkin paras työyhteisö se, jossa on riittävästi kumpaakin sukupuolta, miehet johtajina ja naiset sihteereinä...vitsi, vitsi, vitsi :) kaikki ovat varmasti kuulleet, miten myrkyttyneitä eukkoporukoiden välit saattavat toimihenkilöporukoissa olla. On sitä kyräilyä ja kateutta, kai sen nyt voi ääneen sanoa leimautumatta sovinistiksi?

      Vaikka yksilöiden välinen ero onkin suurempi kuin sukupuolten välinen, ovat miehet keskimäärin parempia ja rohkeampia päätöksen tekijöitä. On siis enemmän niitä toiminnanmiehiä kuin -naisia.

      • Sanelma

        olen väliinputoaja ikäluokan puolesta ja siksi tulen toimeen koko porukan kanssa; vanhempien sihteerien kanssa kipitän teatteriin ja taidenäyttelyihin, nuorempien tutkijoiden kanssa kaljalle ja puhumaan härskejä. Koko n. 40 hengen porukassa on yksi nainen joka on aiheuttanut konflikteja, mutta hänellä on psyykkisiä ongelmia. Hänkin on hurjan mukava kunhan vain tietää mitä välttää.

        Koko työikäni olen pyörinyt pääasiassa muijien kanssa, ja oma teoriani on palkkaluokka- eikä sukupuolimalli. Nuorena likkana hakkasin tavaratalon kassaa, ja siellä oli juuri semmoista kuin kuvailit. Siistiin sisätyöhön päästyäni eli saatuani jalan ensimmäisen toimiston oven väliin en ole kohdannut parinkymmenen vuoden aikana kuin yhden ikävän naisen.

        Sääntönäni on; 1) kuuntele kaikkia mutta älä klikkiydy ja 2) älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, karjaa tai parkkipaikkaa, niin kaikki sujuu.


    • Sohvi

      ovat elinvoimaisia, se tiedetään, ja yleistäminen ylivoimaisen houkuttelevaa. Työyhteisöt ja yksilöt ovat erilaisia. Joukossa voi olla erikoinen, aggressiivinen tms. tapaus, mutta kuten Sanelma sanoo, se on suhtautumiskysymys. Kliseinen ajattelu ei johda mihinkään hyvään, ei ainakaan positiiviseen muutokseen.

      Minun mielestäni motivaatio merkitsee eniten. Klisee, joo, mutta ei kupla. Jos pitää siitä, mitä tekee, ei joku keljuilija tai byroon byrokratiakaan ole kuin kiusallista ininää, se haittaa, muttei mitätöi työhaluja.

      Mutta epäsopiva, innostamaton duuni nostaa tärkeimmiksi nuridoiden aiheeksi "työhygieniset" tekijät: kalut, laitteet, pomot, työkaverit, palkan, koko firman jne.

      Kuulin juuri aamupäivällä hyvän vertauksen. Jos nauttii kävelystä (raikas ilma, hyvä seura ym ym), niin edes kivi kengässä ei vie siitä nautintoa ja lopeta kävelyä. Mutta jos tilanne on tosi kurja, niin ei kivetönkään kenkä siitä kivaa tee.

      Ja motivaatio sitten, se taas on jo toinen tarina. Lisäksi "kiviä" voidaan poistaa. Mutta nämä jutut eivät ole "sukupuoliasioita".

      • Jack

        Se hiertää naisporukkoja ja miksei myös joskus äijärinkejä. Miksi se on harvinaisempaa miesten kesken johtuu siitä, että valittaminen, kyräily ja juoruaminen eivät ole miehekästä. Se on niin akkamaista, että eivät edes naiset halua sitä miesten suusta kuulla. Sellainen mies on luuseri.

        Jos työntekijöillä ei ole mitään ylenemismahdollisuuksia, niin ei ole sisäistä kilpailua. Kilpailussa hävinneiden mielestä yleensä se voittaja käytti epäreiluja keinoja, mokamakin pyrkyri ja nuoleskelija. Voittaja puolestaan ihmettelee miksi muut ovat niin kateellisia, että muuttavat suhtautumistaan häneen. Mikään tässä maailmassa ei mene tasan. Joku saa aina josakin hieman enemmän.

        On totta, että kunnon työolosuhteet poistavat tyytymättömyyttä, mutta eivät luo tyytyväisyyttä, koska jossakin vaiheessa niistä tulee saavutettuja etuja.


      • Ida
        Jack kirjoitti:

        Se hiertää naisporukkoja ja miksei myös joskus äijärinkejä. Miksi se on harvinaisempaa miesten kesken johtuu siitä, että valittaminen, kyräily ja juoruaminen eivät ole miehekästä. Se on niin akkamaista, että eivät edes naiset halua sitä miesten suusta kuulla. Sellainen mies on luuseri.

        Jos työntekijöillä ei ole mitään ylenemismahdollisuuksia, niin ei ole sisäistä kilpailua. Kilpailussa hävinneiden mielestä yleensä se voittaja käytti epäreiluja keinoja, mokamakin pyrkyri ja nuoleskelija. Voittaja puolestaan ihmettelee miksi muut ovat niin kateellisia, että muuttavat suhtautumistaan häneen. Mikään tässä maailmassa ei mene tasan. Joku saa aina josakin hieman enemmän.

        On totta, että kunnon työolosuhteet poistavat tyytymättömyyttä, mutta eivät luo tyytyväisyyttä, koska jossakin vaiheessa niistä tulee saavutettuja etuja.

        Ilman ylenemismahdollisuuksia työpaikalla on juoruilua, kiusaamista ja tyytymättömyyttä vielä enemmän.
        Yritetään saada silti etuja itselleen, vaikkei se aina palkkajuttuja olekaan.
        Ja juuri se, että terväväkyynärpäiset karriäärityypit eivät pääse etenemään aiheuttaa hirvittävää jälkeä.
        Koulut ja terveydenhoito-alat esimerkiksi.
        Äläkä sano, että se on naisten aluetta.
        Siellä on myös miehiä töissä, varsinkin koulupuolella.
        Asia on nimittäin juuri päinvastoin, juuri siksi että joku ala on tyypillinen naistenala, ei sinne ole sisäänrakennettu mitään ylenemismahdollisuuksia.
        Naiset pidetään köyhinä.


      • janne

        Yleistämisistä puheenollen:

        "...länsimaisten yhteiskuntien suurimpia systemaattisia epäkohtia on sukupuolten välinen epätasa-arvo, se, ettei NAISILLE ole annettu samoja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia kuin miehille."

        Naisten heikommat mahdollisuudet näkyvät ainoastaan hakeuduttaessa suurten yritysten johtopaikoille. Raskauden riski on joskus työpaikkaa haettaessa toinen asenteista johtuva haitta. Muualla elämässä mahdollisuudet ovat samat tai paremmat kuin miehillä.

        Perustavia mahdollisuuksia ja henk.koht valintoja ja elämää ei kannata sekoittaa keskenään. Myöhempää viestiäsi mukaillen: "Päättäkääs lastenhoito ja kodinhoito haluamiksenne valitsemalla mies tarkoin".

        Asenteista voidaan aina keskustella, ja silloin on muistettava että niitä esteitä on myös miehillä.

        "Siitä syystä juuri tälle alueelle pitää panostaa, ei se sulje pois, että vähäisiä, erityisesti miehiin kohdistuvia epäkohtia pitää poistaa myös."

        "Vähäisiä", haiskahtaa selvältä yleistykseltä.

        "Laittakaas miehet mieskansanedustajanne (joita on enemmistö) päättämään armeija-asia mieleiseksenne. Onko teillä yhteinen kanta siihen?"

        Suomessa on myös yli 50% kansalaisista naisia eikä "naisasia" näytä saavuttavan mitenkään murskaenemmistöä äänestettäessä päättäjiä. Kertooko se siitä ettei naisten asemaa tarvitse parantaa tai se olisi jotenkin vähäpätöistä?

        "Me vain tavoittelemme sitä, että saisimme samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet elämässä kuin miehetkin."

        Haistan tässäkin jotain... mitähän se olisi? :)


      • janne
        janne kirjoitti:

        Yleistämisistä puheenollen:

        "...länsimaisten yhteiskuntien suurimpia systemaattisia epäkohtia on sukupuolten välinen epätasa-arvo, se, ettei NAISILLE ole annettu samoja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia kuin miehille."

        Naisten heikommat mahdollisuudet näkyvät ainoastaan hakeuduttaessa suurten yritysten johtopaikoille. Raskauden riski on joskus työpaikkaa haettaessa toinen asenteista johtuva haitta. Muualla elämässä mahdollisuudet ovat samat tai paremmat kuin miehillä.

        Perustavia mahdollisuuksia ja henk.koht valintoja ja elämää ei kannata sekoittaa keskenään. Myöhempää viestiäsi mukaillen: "Päättäkääs lastenhoito ja kodinhoito haluamiksenne valitsemalla mies tarkoin".

        Asenteista voidaan aina keskustella, ja silloin on muistettava että niitä esteitä on myös miehillä.

        "Siitä syystä juuri tälle alueelle pitää panostaa, ei se sulje pois, että vähäisiä, erityisesti miehiin kohdistuvia epäkohtia pitää poistaa myös."

        "Vähäisiä", haiskahtaa selvältä yleistykseltä.

        "Laittakaas miehet mieskansanedustajanne (joita on enemmistö) päättämään armeija-asia mieleiseksenne. Onko teillä yhteinen kanta siihen?"

        Suomessa on myös yli 50% kansalaisista naisia eikä "naisasia" näytä saavuttavan mitenkään murskaenemmistöä äänestettäessä päättäjiä. Kertooko se siitä ettei naisten asemaa tarvitse parantaa tai se olisi jotenkin vähäpätöistä?

        "Me vain tavoittelemme sitä, että saisimme samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet elämässä kuin miehetkin."

        Haistan tässäkin jotain... mitähän se olisi? :)

        ...heikommat mahdollisuudet näkyvät ainoastaan hakeuduttaessa joidenkin yritysten johtopaikoille.


      • Sohvi
        Jack kirjoitti:

        Se hiertää naisporukkoja ja miksei myös joskus äijärinkejä. Miksi se on harvinaisempaa miesten kesken johtuu siitä, että valittaminen, kyräily ja juoruaminen eivät ole miehekästä. Se on niin akkamaista, että eivät edes naiset halua sitä miesten suusta kuulla. Sellainen mies on luuseri.

        Jos työntekijöillä ei ole mitään ylenemismahdollisuuksia, niin ei ole sisäistä kilpailua. Kilpailussa hävinneiden mielestä yleensä se voittaja käytti epäreiluja keinoja, mokamakin pyrkyri ja nuoleskelija. Voittaja puolestaan ihmettelee miksi muut ovat niin kateellisia, että muuttavat suhtautumistaan häneen. Mikään tässä maailmassa ei mene tasan. Joku saa aina josakin hieman enemmän.

        On totta, että kunnon työolosuhteet poistavat tyytymättömyyttä, mutta eivät luo tyytyväisyyttä, koska jossakin vaiheessa niistä tulee saavutettuja etuja.

        Sorry, etten ole voinut vastailla aiemmin. Ilman mitään aatteen paloa, aivan todellisena kokemuksenani sanoisin, etten ole huomannut naisten olevan sen kateellisempia kuin miestenkään. Tämä tunne ei perustu tutkimukseen eikä mihinkään "suurempaan", vain omaan kokemuspiiriin. Tuolla jo näytti olevan vastakkainen kokemus, en väitä vastaan. Meitä on moneksi.

        Olen ehkä fakkityyppi ja kaverini myös. Miehet kertovat perheestään, lapsistaan, arkitouhuistaan, ihastuneina, ihan kuin me naiset. Arvostellaan johtoa, talouselämää ym. Onko se juoruilua? En pidä sellaisena.

        Pahansuopia juoruja en jatka enkä kerro kaiken maailman sattumuksista, joita itse kullekin voi tapahtua. Otetaan aikamoinen riski, jos ruvetaan yhden tai parin jutun takia levittämään väärää kuvaa. Jos kuva ei ole väärä, sen tietävät muutenkin jo kaikki, miksi enää sittenkään vaivautua levittämään? Näin minun porukoissa ilmeisesti muutkin ajattelevat. En väitä tietäväni kaikkea.


      • Sohvi
        janne kirjoitti:

        Yleistämisistä puheenollen:

        "...länsimaisten yhteiskuntien suurimpia systemaattisia epäkohtia on sukupuolten välinen epätasa-arvo, se, ettei NAISILLE ole annettu samoja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia kuin miehille."

        Naisten heikommat mahdollisuudet näkyvät ainoastaan hakeuduttaessa suurten yritysten johtopaikoille. Raskauden riski on joskus työpaikkaa haettaessa toinen asenteista johtuva haitta. Muualla elämässä mahdollisuudet ovat samat tai paremmat kuin miehillä.

        Perustavia mahdollisuuksia ja henk.koht valintoja ja elämää ei kannata sekoittaa keskenään. Myöhempää viestiäsi mukaillen: "Päättäkääs lastenhoito ja kodinhoito haluamiksenne valitsemalla mies tarkoin".

        Asenteista voidaan aina keskustella, ja silloin on muistettava että niitä esteitä on myös miehillä.

        "Siitä syystä juuri tälle alueelle pitää panostaa, ei se sulje pois, että vähäisiä, erityisesti miehiin kohdistuvia epäkohtia pitää poistaa myös."

        "Vähäisiä", haiskahtaa selvältä yleistykseltä.

        "Laittakaas miehet mieskansanedustajanne (joita on enemmistö) päättämään armeija-asia mieleiseksenne. Onko teillä yhteinen kanta siihen?"

        Suomessa on myös yli 50% kansalaisista naisia eikä "naisasia" näytä saavuttavan mitenkään murskaenemmistöä äänestettäessä päättäjiä. Kertooko se siitä ettei naisten asemaa tarvitse parantaa tai se olisi jotenkin vähäpätöistä?

        "Me vain tavoittelemme sitä, että saisimme samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet elämässä kuin miehetkin."

        Haistan tässäkin jotain... mitähän se olisi? :)

        mitä haistat Janne, olen vain tätä mieltä. Naiset ovat edelleen monessa kohdin alempia ja syrjittyjä verrattuina miehiin. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että miehetkin kärsivät. Naisten huonompiosaisuus on verrattain laaja-alaista, mutta ei "syvää" enää nykyään Suomessa. Kommentoin tätä joskus enemmän, jos ennätän, olen pahoillani, etten nyt ehdi. Olet oikeassa, että yleistän, mutta en mielestäni turhaan.


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        mitä haistat Janne, olen vain tätä mieltä. Naiset ovat edelleen monessa kohdin alempia ja syrjittyjä verrattuina miehiin. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että miehetkin kärsivät. Naisten huonompiosaisuus on verrattain laaja-alaista, mutta ei "syvää" enää nykyään Suomessa. Kommentoin tätä joskus enemmän, jos ennätän, olen pahoillani, etten nyt ehdi. Olet oikeassa, että yleistän, mutta en mielestäni turhaan.

        tarkka selonteko "alemmasta asemasta" kunhan vain ennätät. Lukisin sen mielelläni.

        Itse en keksi oikeastaan mitään asiaa johon naisilla ei olisi yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuten asian mainitsit. Ne asiat missä sitten epätasa-arvoa ilmenee tapaavat olla aika vaihtelevia ihmisten yksilöllisten kohtaloiden ja joskus myös osittain samalla sukupuolen vuoksi. Mm. lastenhoitoon voi ihminen vaikuttaa itse valitsemalla kumppanin, samoin kotitöihin jne. Noista puhuttaessa tullaankin jo tapoihin ja tottumuksiin jotka ovat tietystikin kokonaan toinen asia kuin perustavat mahdollisuudet. Tavat ja tottumukset ovat toki osa tasa-arvoa, mutta niissä on paljon enemmän eri muuttujia kuin pelkissä mahdollisuuksissa.

        Kannattaisi keskustella mieluummin mahdollisuuksien hyödyntämisestä, ei miesten ja naisten epätasa-arvosta. Monikin "naisia sorretaan" asia on myös samalla "miehiä sorretaan" asia, kunhan vain asiaa tarkastelee kaikista näkökohdista, ei vain siitä "oman maailman" piiristä.

        Luulen aika vahvasti että teet usein päätelmiä juuri sen pienen naisten "epätasa-arvoisen" joukon mukaisesti, vaikka todellisuudessa se ryhmä on syntynyt yksilöllisyydestä, ihmisen omista elämänvalinnoista ja ehkä osin myös kärjistyneistä tasa-arvoon liittyvistä epäkohdista. Saman "epätasa-arvoa" kohtaavan ryhmän voi löytää myös miehistä ja sekin ryhmä on syntynyt paljon muusta kuin suoranaisesta epätasa-arvosta.

        Useasti voikin kysyä miksi yhteiskunta ei pidä huolta asunnottomista, lapsiperheistä/tue vanhemmuutta enemmän jne. Tässä on se yksi kompastuskivi minkä ainakin minä huomaan ns."miehet sortavat naisia" keskusteluissa. Miehet sortavat naisia-aate tuntuu syntyvän elämän eri epäkohdista. Asioiden kiinteä suhde sukupuoliin ja oma käsitys omista mahdollisuuksista muovaa sitten epäkohdista sukupuoliasian.

        Ajattele n.20-vuotiasta nuorta naista ja n.20-vuotiasta nuorta miestä. Löydät tästäkin maasta tuhansia erilaisia esimerkkejä, ja ne asiat jotka saattavat luoda esteitä elämälle ovat paljon muutakin kuin puhtaita sukupuolikysymyksiä. Elämässä on tietysti aina joitain enemmän toisella sukupuolella esiintyviä epäkohtia, mutta niitäkään ei voi nimetä suoraan tasa-arvoasiaksi tyyliin "se ja se sortaa sitä". Asioihin liittyy aina täysin lukematon ja rajaton määrä erilaisia ja aina ihmisen kohdalla yksilöllisiä asioita.

        Joskus on kyse myös ihmisen omasta halusta ns. vapaaseen käyttäytymiseen. Eihän ketään ihmistä voi pakottaa ns. vapaamieliseen käyttäytymiseen jos hän ei sitä halua, vaikka se veisikin tasa-arvoa eteenpäin. Tasa-arvo ja elämä on siis erilaisten mahdollisuuksien lisäksi myös ihmisten erilaisuuden kunnioittamista. Ja kuten tiedät, ihmisten selkeä henkinen erilaisuus ei ole kuin aniharvoin sukupuolisidonnaista. Otan tästä viimeisestä esimerkiksi erotiittiset filmit.


      • Valerie S.
        janne kirjoitti:

        tarkka selonteko "alemmasta asemasta" kunhan vain ennätät. Lukisin sen mielelläni.

        Itse en keksi oikeastaan mitään asiaa johon naisilla ei olisi yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuten asian mainitsit. Ne asiat missä sitten epätasa-arvoa ilmenee tapaavat olla aika vaihtelevia ihmisten yksilöllisten kohtaloiden ja joskus myös osittain samalla sukupuolen vuoksi. Mm. lastenhoitoon voi ihminen vaikuttaa itse valitsemalla kumppanin, samoin kotitöihin jne. Noista puhuttaessa tullaankin jo tapoihin ja tottumuksiin jotka ovat tietystikin kokonaan toinen asia kuin perustavat mahdollisuudet. Tavat ja tottumukset ovat toki osa tasa-arvoa, mutta niissä on paljon enemmän eri muuttujia kuin pelkissä mahdollisuuksissa.

        Kannattaisi keskustella mieluummin mahdollisuuksien hyödyntämisestä, ei miesten ja naisten epätasa-arvosta. Monikin "naisia sorretaan" asia on myös samalla "miehiä sorretaan" asia, kunhan vain asiaa tarkastelee kaikista näkökohdista, ei vain siitä "oman maailman" piiristä.

        Luulen aika vahvasti että teet usein päätelmiä juuri sen pienen naisten "epätasa-arvoisen" joukon mukaisesti, vaikka todellisuudessa se ryhmä on syntynyt yksilöllisyydestä, ihmisen omista elämänvalinnoista ja ehkä osin myös kärjistyneistä tasa-arvoon liittyvistä epäkohdista. Saman "epätasa-arvoa" kohtaavan ryhmän voi löytää myös miehistä ja sekin ryhmä on syntynyt paljon muusta kuin suoranaisesta epätasa-arvosta.

        Useasti voikin kysyä miksi yhteiskunta ei pidä huolta asunnottomista, lapsiperheistä/tue vanhemmuutta enemmän jne. Tässä on se yksi kompastuskivi minkä ainakin minä huomaan ns."miehet sortavat naisia" keskusteluissa. Miehet sortavat naisia-aate tuntuu syntyvän elämän eri epäkohdista. Asioiden kiinteä suhde sukupuoliin ja oma käsitys omista mahdollisuuksista muovaa sitten epäkohdista sukupuoliasian.

        Ajattele n.20-vuotiasta nuorta naista ja n.20-vuotiasta nuorta miestä. Löydät tästäkin maasta tuhansia erilaisia esimerkkejä, ja ne asiat jotka saattavat luoda esteitä elämälle ovat paljon muutakin kuin puhtaita sukupuolikysymyksiä. Elämässä on tietysti aina joitain enemmän toisella sukupuolella esiintyviä epäkohtia, mutta niitäkään ei voi nimetä suoraan tasa-arvoasiaksi tyyliin "se ja se sortaa sitä". Asioihin liittyy aina täysin lukematon ja rajaton määrä erilaisia ja aina ihmisen kohdalla yksilöllisiä asioita.

        Joskus on kyse myös ihmisen omasta halusta ns. vapaaseen käyttäytymiseen. Eihän ketään ihmistä voi pakottaa ns. vapaamieliseen käyttäytymiseen jos hän ei sitä halua, vaikka se veisikin tasa-arvoa eteenpäin. Tasa-arvo ja elämä on siis erilaisten mahdollisuuksien lisäksi myös ihmisten erilaisuuden kunnioittamista. Ja kuten tiedät, ihmisten selkeä henkinen erilaisuus ei ole kuin aniharvoin sukupuolisidonnaista. Otan tästä viimeisestä esimerkiksi erotiittiset filmit.

        Idiootti.
        Cutting up-terveisin,Valerie.


      • Sohvi
        janne kirjoitti:

        tarkka selonteko "alemmasta asemasta" kunhan vain ennätät. Lukisin sen mielelläni.

        Itse en keksi oikeastaan mitään asiaa johon naisilla ei olisi yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuten asian mainitsit. Ne asiat missä sitten epätasa-arvoa ilmenee tapaavat olla aika vaihtelevia ihmisten yksilöllisten kohtaloiden ja joskus myös osittain samalla sukupuolen vuoksi. Mm. lastenhoitoon voi ihminen vaikuttaa itse valitsemalla kumppanin, samoin kotitöihin jne. Noista puhuttaessa tullaankin jo tapoihin ja tottumuksiin jotka ovat tietystikin kokonaan toinen asia kuin perustavat mahdollisuudet. Tavat ja tottumukset ovat toki osa tasa-arvoa, mutta niissä on paljon enemmän eri muuttujia kuin pelkissä mahdollisuuksissa.

        Kannattaisi keskustella mieluummin mahdollisuuksien hyödyntämisestä, ei miesten ja naisten epätasa-arvosta. Monikin "naisia sorretaan" asia on myös samalla "miehiä sorretaan" asia, kunhan vain asiaa tarkastelee kaikista näkökohdista, ei vain siitä "oman maailman" piiristä.

        Luulen aika vahvasti että teet usein päätelmiä juuri sen pienen naisten "epätasa-arvoisen" joukon mukaisesti, vaikka todellisuudessa se ryhmä on syntynyt yksilöllisyydestä, ihmisen omista elämänvalinnoista ja ehkä osin myös kärjistyneistä tasa-arvoon liittyvistä epäkohdista. Saman "epätasa-arvoa" kohtaavan ryhmän voi löytää myös miehistä ja sekin ryhmä on syntynyt paljon muusta kuin suoranaisesta epätasa-arvosta.

        Useasti voikin kysyä miksi yhteiskunta ei pidä huolta asunnottomista, lapsiperheistä/tue vanhemmuutta enemmän jne. Tässä on se yksi kompastuskivi minkä ainakin minä huomaan ns."miehet sortavat naisia" keskusteluissa. Miehet sortavat naisia-aate tuntuu syntyvän elämän eri epäkohdista. Asioiden kiinteä suhde sukupuoliin ja oma käsitys omista mahdollisuuksista muovaa sitten epäkohdista sukupuoliasian.

        Ajattele n.20-vuotiasta nuorta naista ja n.20-vuotiasta nuorta miestä. Löydät tästäkin maasta tuhansia erilaisia esimerkkejä, ja ne asiat jotka saattavat luoda esteitä elämälle ovat paljon muutakin kuin puhtaita sukupuolikysymyksiä. Elämässä on tietysti aina joitain enemmän toisella sukupuolella esiintyviä epäkohtia, mutta niitäkään ei voi nimetä suoraan tasa-arvoasiaksi tyyliin "se ja se sortaa sitä". Asioihin liittyy aina täysin lukematon ja rajaton määrä erilaisia ja aina ihmisen kohdalla yksilöllisiä asioita.

        Joskus on kyse myös ihmisen omasta halusta ns. vapaaseen käyttäytymiseen. Eihän ketään ihmistä voi pakottaa ns. vapaamieliseen käyttäytymiseen jos hän ei sitä halua, vaikka se veisikin tasa-arvoa eteenpäin. Tasa-arvo ja elämä on siis erilaisten mahdollisuuksien lisäksi myös ihmisten erilaisuuden kunnioittamista. Ja kuten tiedät, ihmisten selkeä henkinen erilaisuus ei ole kuin aniharvoin sukupuolisidonnaista. Otan tästä viimeisestä esimerkiksi erotiittiset filmit.

        Tapana ja tottumuksena on Suomessakin edelleen, etteivät naiset pääse urallaan yhtä helposti eteenpäin kuin miehet (ei nimitetä, vaikka on lahjakkuutta, koulutusta). Tämä koskee sekä julkis- että yksityissektoria, sivistyselämää (esim. yliopistouraa), mitä alaa vain. Ei ole naispiispaa, onko juridisesti edes mahdollista päästä kenraaliksi? Naisten ansiotaso on järestään alempi kuin miesten. Naisia on tuntuvasti enemmän pätkätöissä. Naisten irtisanomisalttius (äitiyden tai muiden syiden takia) on suurempi. Esimerkkejä on lukemattomia, tarvitseeko minun luetella enempää? Me lähes kaikki elämme ansiotöillä (paitsi elämäntapaveijarit), niin naiset kuin miehet, työelämässä pitäisi olla oikeudenmukaisuutta. Ei yksi naispresidentti tai pois potkittu naispääministeri vielä kesää tee, mutta ovathan ne ilmentymiä tiestä parempaan. Minun mielestäni.

        Tapana ja tottumuksena on sallia miespappiklikkien (Paavalin synodi ja vastaavat) syrjiä naispappeja, miespappien syrjintä ei tulisi kuuloon. Ja kyseessä on sentään "hurskas" ala.

        Tapana ja tottumuksena on edelleen jättää syyttämättä vaimonhakkaajia, jopa raiskaajia, miehiä kun ovat, heitä ymmärretään lähes loputtomiin (on kunnon palkkatyössä, ei siis voi olla siivoton, raiskaus ei kestänyt pitkään, nainen oli liian kaunis ja mitäs tuli vierailulle ym). Lapsia pakotetaan tapaamisiin pelottavien, psyykkisesti nyrjähtäneiden tai sieppausta suunnittelevien isien luo sakkojen tai vankeuden uhalla. Ex-vaimojaan tai naisystäviään terrorisoivat miehet saavat edelleen melko vapaasti toteuttaa itseään, tapaamiskiellotkin ovat usein lain tyhjää kirjainta.

        Nykyään ei Suomessa ole juurikaan enää kysymys juridisista esteistä, vaan tavoista ja tottumuksista: miespäättäjät valitsevat tottuneesti miehiä, suosivat miehiä ja ymmärtävät miehiä.

        On vieläkin melko paljon asioita, joita nainen ei oikein voi tehdä tai jos tekee, saa vissinlaista kohtelua, jota miehille ei tuputeta. Hesarissa oli muutama vuosi sitten reportaasi miehestä, joka pukeutui naiseksi ja hän kierteli kapakoissa. Miespolo oli järkyttynyt kohtelusta.

        Em. tyyppisiä asioita tarkoitan, kun puhun "alemmista asemista" ja siitä, että syrjivä kohtelu ei ole "syvää" (eli ei juridista, ei muodollisesti oikeutettua), mutta on laajaa (ilmenee tavattoman monissa, pienemmissä ja suuremmissa asioissa).

        Kyllä minä ihmisten erilaisuuden tunnustan ja erilaiset kyvykkyydet. Samoin sen, että on paljon kaikenlaista kurjaa täällä maailmassa. Mutta tällä palstalla puhutaan feminismistä ja siinäkin riittää puhumista, eikö?


      • janne
        Valerie S. kirjoitti:

        Idiootti.
        Cutting up-terveisin,Valerie.

        pisti Valerien pään pyörälle? Kerro niin yritän selittää.


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        Tapana ja tottumuksena on Suomessakin edelleen, etteivät naiset pääse urallaan yhtä helposti eteenpäin kuin miehet (ei nimitetä, vaikka on lahjakkuutta, koulutusta). Tämä koskee sekä julkis- että yksityissektoria, sivistyselämää (esim. yliopistouraa), mitä alaa vain. Ei ole naispiispaa, onko juridisesti edes mahdollista päästä kenraaliksi? Naisten ansiotaso on järestään alempi kuin miesten. Naisia on tuntuvasti enemmän pätkätöissä. Naisten irtisanomisalttius (äitiyden tai muiden syiden takia) on suurempi. Esimerkkejä on lukemattomia, tarvitseeko minun luetella enempää? Me lähes kaikki elämme ansiotöillä (paitsi elämäntapaveijarit), niin naiset kuin miehet, työelämässä pitäisi olla oikeudenmukaisuutta. Ei yksi naispresidentti tai pois potkittu naispääministeri vielä kesää tee, mutta ovathan ne ilmentymiä tiestä parempaan. Minun mielestäni.

        Tapana ja tottumuksena on sallia miespappiklikkien (Paavalin synodi ja vastaavat) syrjiä naispappeja, miespappien syrjintä ei tulisi kuuloon. Ja kyseessä on sentään "hurskas" ala.

        Tapana ja tottumuksena on edelleen jättää syyttämättä vaimonhakkaajia, jopa raiskaajia, miehiä kun ovat, heitä ymmärretään lähes loputtomiin (on kunnon palkkatyössä, ei siis voi olla siivoton, raiskaus ei kestänyt pitkään, nainen oli liian kaunis ja mitäs tuli vierailulle ym). Lapsia pakotetaan tapaamisiin pelottavien, psyykkisesti nyrjähtäneiden tai sieppausta suunnittelevien isien luo sakkojen tai vankeuden uhalla. Ex-vaimojaan tai naisystäviään terrorisoivat miehet saavat edelleen melko vapaasti toteuttaa itseään, tapaamiskiellotkin ovat usein lain tyhjää kirjainta.

        Nykyään ei Suomessa ole juurikaan enää kysymys juridisista esteistä, vaan tavoista ja tottumuksista: miespäättäjät valitsevat tottuneesti miehiä, suosivat miehiä ja ymmärtävät miehiä.

        On vieläkin melko paljon asioita, joita nainen ei oikein voi tehdä tai jos tekee, saa vissinlaista kohtelua, jota miehille ei tuputeta. Hesarissa oli muutama vuosi sitten reportaasi miehestä, joka pukeutui naiseksi ja hän kierteli kapakoissa. Miespolo oli järkyttynyt kohtelusta.

        Em. tyyppisiä asioita tarkoitan, kun puhun "alemmista asemista" ja siitä, että syrjivä kohtelu ei ole "syvää" (eli ei juridista, ei muodollisesti oikeutettua), mutta on laajaa (ilmenee tavattoman monissa, pienemmissä ja suuremmissa asioissa).

        Kyllä minä ihmisten erilaisuuden tunnustan ja erilaiset kyvykkyydet. Samoin sen, että on paljon kaikenlaista kurjaa täällä maailmassa. Mutta tällä palstalla puhutaan feminismistä ja siinäkin riittää puhumista, eikö?

        Minä mainitsin jo tuolla aikaisemmin yhtenä poikkeuksena "raskauden riskistä" johtuvan syrjinnän. Huomautan vielä että kaikissa työpaikoissa ei siitäkään kärsi.

        Tässä tullaankin nyt siihen mitä pidetään puhtaana tasa-arvokysymyksenä. Jos ajatellaan raskaus-kysymystäkin, on luonnollista että nuorilta miehiltä odotetaan sitä työpanosta jota nuorille naisille ei pystytä/uskalleta lainsäädännön tai tapojen vuoksi antaa.

        Miten nuori mies, raskauden yhteydessä nuori isä voi asettaa työpaikkansa kyseenalaiseksi pyrkimällä kotiin hoitamaan lapsia? Mitä realistisia mahdollisuuksia isällä olisi? Miten isä pystyisi hakeutumaan kotiin leimautumatta työnantajan silmissä nuoreen naiseen verrattavaan raskaus riski-työntekijään? Uskoisin että äärimmäisen harva perhe haluaa ottaa riskiä miehen työpaikan menetyksestä, korvaajia riittää usein jonoksi asti. Isällä on tässä aivan yhtä paljon asenteellisia esteitä kuin nuorella naisellakin, erona on vain se että naisiin kohdistunut syrjintä näkyy selvästi ja sen olemassa olo on tiedostettu. Ei ole sattumaa että eniten ylitöitä tekevät ovat nuoria isiä.

        Tietysti Suomessa on myös miehiä (ja myös naisia) jotka pyrkivät mahdollisimmaan korkeaan palkkaan, he tarjoutuvat töihin jos joku ei toimi mahdollisimman tuottavimmalla tavalla (nainen ei jää äitiyslomalle ja isä isyyslomalle). Miehillä ei ole ollut ikinä raskaus-riskiä, ja siksi miehet ovat myös aina potentiaalisia mahdollisimman tuottavia työntekijöitä. Siitä roolista on hankala rimpuilla irti.

        Pitäisikö vastuu vierittää "huolettomia päiviä eläville nuorille miehille", jotka eivät ole vielä isiä. Näin siis syytä etsittäisiin miehistä jotka eivät huomioi tasa-arvoa. Samaa voitaisiin sanoa myös naisista jotka elävät "huolettomia päiviä" usein opiskelun parissa miesten käydessä asevelvollisuutta. Vastuita on hankala alkaa jakelemaan muille, tai osoittamaan sormella että tämä on miesten tai tämä on naisten syytä. Tasa-arvoa kyllä syntyy, ennemin tai myöhemmin, kunhan sille annetaan kasvupohja ja ihmisille mahdollisuus ja tarvittava tuki erilaisia valintoja varten.

        Edellisiin asioihin liiittyy myös seuraava juttu. Tässä taannoin amiraali Kaskela (puolustusvoimien komentaja) kertoi kakistelun jälkeen miten hänen mielestään naiset hoitavat lapsia (täysin oletusarvoisesti) ja tekevät siinä samalla miehen asevelvollisuuteen verrattavan työtehtävän. Voit vain kuvitella mitä tunnetta ja mitä arvoja tuo lausahdus sisältää. Siinä ei ole hippustakaan sitä tasa-arvoa mitä epätasa-arvoiset asiat vaatisivat. Voit myös kuvitella mitä tuollainen ajattelu kertoo asenteista miesten lastenhoitoa kohtaan. Ja lopulta, mitä se kertoo suhtautumisesta epätasa-arvoiseen raskausriskiin jos naisen odotetaan olevan hyväksikäytettävä "vain raskaaksi välillä tuleva" työntekijä.

        Tässä kaikessa kannattaa muistaa myös ne ihmiset jotka eivät halua lapsia. Olisi myös hyvä muistaa, valitettavasti toistaiseksi vain kuvittelun asteella, ne miehet jotka eivät koe asevelvollisuutta lastenhoidon vastakohtana.

        Näihin asioihin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin erilaisten ihmisten kunnioitus. Nykyisellä järjestelmällä se ei toimi.

        Keskustelin jokunen aika sitte netissä erään hieman fanaattisen vanhemman naisen kanssa tästä samasta aiheesta. Hän piti vanhoillista asetelmaa ongelmattomana, ja jopa ryhtyi puolustamaan osaltaan epätasa-arvoon johtavia asioita. Näissä mielipiteissä on näkyvissä selvästi sukupolvien välinen kuilu. Siitä, ja kaikista edellisistä asioista johtuen en näe tätä asiaa perinteisenä sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä, jossa tavoiteltava asia pystyttäisiin määrittelemään "tavoiteltavaksi toiselta sukupuolelta". Ymmärrän kyllä miksi niin saatetaan ajatella, en vain usko että sellainen ajattelutapa tuottaisi lopulta sen kokonaisvaltaisimman lopputuloksen.

        Pappeus on jo ajan mutaan vajoava juttu. Ei kai kukaan ajatteleva ihminen voi sanoa että ehkäisy pitäisi lakkauttaa? Suomea ajatellen, (siitähän tässä on keskusteltu, ehkäisy liittyi katolisuuteen) tuo kysymys on hyvin pienen piirin ongelma. Käsittääkseni naispappeja ei syrjitä kuin pienissä kuppikunnissa. Teoriassa sitä perimmäistä ihmisen sisäistä syrjintää ei voida poistaa, sille saa keksiä kuka haluaa perusteita raamatusta jos kerran Suomi hyväksyy valtionkirkon ja kirkko raamatun mukaiset käsitykset. Samalla ainakin minä katsoisin että teologiaa opiskelevat naiset tietävät mihin altistavat itsensä, ja toivottavasti miettivät toiseen kertaan aatettaan tai tekevät periaatepäätöksen ja hakeutuvat vain sinne missä syrjintää ei ole. Syrjintää "laillisesti" harrastavien ikä tulee aikanaan täyteen.

        En ole aivan varma tästä aiheesta, kirjoitinkin nyt vain omien tietojeni/uutisten pohjalta. Hyväksyn ja puollan naispappeutta, mikäli joku sinne vain haluaa. Mutta jos kirkko ja valtio hyväksyy syrjinnän, eikä raamattua pysty muuttamaan, kirkko ei näe siihen mahdollisuuksia, silloin ainoa keino on odottaa. Tosin näin maallikkona voisi ajatella että raamatussa on paljon muutakin "erikoista", eikä niitä nykyisin enää noudateta.

        "Vaimonhakkaaja" ongelma on kyllä todellinen. Mutta minä en näe tätä ehkä ihan puhtaana tasa-arvokysymyksenä, kumppanuuteen kun liittyy se puolisonvalinta, ihmisten väliset yksilölliset tunteet, kahdenkeskeiset riitelyt jne. Tietystikin pahoinpitely on pahasta, mutta tuntuisi siltä että ongelmaa kannattaisi lähteä purkamaan kokonaan muita teitä kuin yksin tuomioiden kautta, täällä Suomessa kun eletään monella tapaa "sulkeutunutta" elämää, ja väkivalta saattaa olla vain yksi näkyvä muoto kaikesta "väkivallasta". Jos kuitenkin tuomioita pystyttäisiin langettamaan riittävän tarkasti, ja samalla niiden teho olisi hyvä (fyysinen "väkivalta" olisi se merkittävän riitojen aihe), niiden laajempaan langettamiseen ei olisi mitään estettä.

        Lapsien pakottaminen "naksahtaneiden" isien luokse ei ole minusta tasa-arvokysymys, enemmänkin perhepolitiikka tms. Tosin äiditkin harrastavat vastaavaa, piilottelevat lapsia, luovat perättömiä pedofiliaväitteitä ja hankaloittavat eroprosessia jne. Ehkä tässä olisi jotain tasa-arvoon viittavaa, mutta en kyllä ihan heti nimeäisi "naksahtaneita" miksikään epätasa-arvon ilmentymäksi, ei vaikka "naksahtaneet" äidit nimittelisi entisiä miehiä julkisesti pedofiileiksi. Saattaakin olla että ne "toimenpiteet" ja parannukset olisi hyvä olla tasa-arvoon liittyviä, vaikka itse asia onkin vain melko harvoja yksilöitä koskeva.

        Jos noista teoista on löydettävissä jotain järjestelmällisyyttä, selvää sukupuoleen sitoutunutta syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta, silloin lukisin sen epätasa-arvoksi.

        "Hyvä veli-kerhon" mainitsin jo tuolla aikaisemmassa viestissä. Mutta se äärimmäinen kerho liittyy vain joihinkin piireihin, yleisiksi totuuksiksi niistä tuskin on. Pienemmissä piireissä saman sukupuolen suosiminen on luultavasti aivan yhtä yleistä, riippuen siitä mikä työpaikka tai asia on kyseessä.

        Naisten (ja miestenkin) kohtelusta täytyy sanoa että siinä jos missä on yksilöllisyys usein sukupuolta suurempi tekijä. Kapakoistakin kannattaa valita niitä miellyttävempiä paikkoja, voin luvata että niitäkin löytyy. Harva mieskään menee paikkoihin joissa saa naisilta huonoa kohtelua. Luulen vain että tässä on kysymys nyt siitä että osa naisista saa toisinaan huonoa kohtelua, samoin kuin miehetkin joskus naisilta, mutta jokainen hyväksyy asian ollessaan pääsääntöisesti tyytyväinen paikan ilmapiiriin ja omaan viehätykseen/houkuttelevuuteen.

        Uskallan siis väittää että miehet ja naiset saavat ihan vastaavahkoa kohtelua, ja sen kohtelun laadun määrittelee yleensä se mihin itse menee, meneekö sinne missä tietää olevan kännisiä koheltavia miehiä tai naisia jne.

        Käyttäytyminen on noin muuten naisilla miehiä vapaampaa. Käsikkäin ystävän kanssa kävelevä nainen on hyvä ystävätär, samaa tekevä mies on täysiverinen homoseksuaali. Julkinen itkeminen, naisen vapaampi "käyttäytyminen" heikompana ja suojeltuna henkilönä jne. Monilla asioilla on useasti myös se toinen puolensa.

        Muistutan vielä siitä miten asuinpaikka, kasvatus, luonteen kehittyminen, ihmisten käytös toisia kohtaan sukupuoleen katsomatta jne. vaikuttaa usein sukupuolta enemmän ihmisen persoonaan. Joku saattaa siis käyttäytyä provokatiivisesti ja joku toinen taas kavahtaa moista.

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat laajalla syrjivällä kohtelulla, mutta en ole kanssasi aina samaa mieltä. Erilaisuutta tämäkin.

        Niin, maailmassa on todellakin paljon kielteisiä asioita. Ja ne kuuluvat minusta usein tälläisiin asioihin mistä minäkin nyt kirjoitin, huomasin että sinäkin kirjoitit usein enemmän ns. kielteisistä asioista, et niinkään epätasa-arvosta. Epätasa-arvo on alkujaan kielteisiä asioita. Missä ne asiat sitten eroavat toisistaan? En usko että ne eroavat ollenkaan jos ihminen ei halua rajoittaa niitä asioita oman katsontakantansa perusteella. Asioihin liittyy aina rajaton määrä positiivisia ja kielteisiä asioita riippuen ihmisen ajatuksista, siksihän mekin tässä jaamme erilaisia mielipiteitä melko samoista asioista.


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        Tapana ja tottumuksena on Suomessakin edelleen, etteivät naiset pääse urallaan yhtä helposti eteenpäin kuin miehet (ei nimitetä, vaikka on lahjakkuutta, koulutusta). Tämä koskee sekä julkis- että yksityissektoria, sivistyselämää (esim. yliopistouraa), mitä alaa vain. Ei ole naispiispaa, onko juridisesti edes mahdollista päästä kenraaliksi? Naisten ansiotaso on järestään alempi kuin miesten. Naisia on tuntuvasti enemmän pätkätöissä. Naisten irtisanomisalttius (äitiyden tai muiden syiden takia) on suurempi. Esimerkkejä on lukemattomia, tarvitseeko minun luetella enempää? Me lähes kaikki elämme ansiotöillä (paitsi elämäntapaveijarit), niin naiset kuin miehet, työelämässä pitäisi olla oikeudenmukaisuutta. Ei yksi naispresidentti tai pois potkittu naispääministeri vielä kesää tee, mutta ovathan ne ilmentymiä tiestä parempaan. Minun mielestäni.

        Tapana ja tottumuksena on sallia miespappiklikkien (Paavalin synodi ja vastaavat) syrjiä naispappeja, miespappien syrjintä ei tulisi kuuloon. Ja kyseessä on sentään "hurskas" ala.

        Tapana ja tottumuksena on edelleen jättää syyttämättä vaimonhakkaajia, jopa raiskaajia, miehiä kun ovat, heitä ymmärretään lähes loputtomiin (on kunnon palkkatyössä, ei siis voi olla siivoton, raiskaus ei kestänyt pitkään, nainen oli liian kaunis ja mitäs tuli vierailulle ym). Lapsia pakotetaan tapaamisiin pelottavien, psyykkisesti nyrjähtäneiden tai sieppausta suunnittelevien isien luo sakkojen tai vankeuden uhalla. Ex-vaimojaan tai naisystäviään terrorisoivat miehet saavat edelleen melko vapaasti toteuttaa itseään, tapaamiskiellotkin ovat usein lain tyhjää kirjainta.

        Nykyään ei Suomessa ole juurikaan enää kysymys juridisista esteistä, vaan tavoista ja tottumuksista: miespäättäjät valitsevat tottuneesti miehiä, suosivat miehiä ja ymmärtävät miehiä.

        On vieläkin melko paljon asioita, joita nainen ei oikein voi tehdä tai jos tekee, saa vissinlaista kohtelua, jota miehille ei tuputeta. Hesarissa oli muutama vuosi sitten reportaasi miehestä, joka pukeutui naiseksi ja hän kierteli kapakoissa. Miespolo oli järkyttynyt kohtelusta.

        Em. tyyppisiä asioita tarkoitan, kun puhun "alemmista asemista" ja siitä, että syrjivä kohtelu ei ole "syvää" (eli ei juridista, ei muodollisesti oikeutettua), mutta on laajaa (ilmenee tavattoman monissa, pienemmissä ja suuremmissa asioissa).

        Kyllä minä ihmisten erilaisuuden tunnustan ja erilaiset kyvykkyydet. Samoin sen, että on paljon kaikenlaista kurjaa täällä maailmassa. Mutta tällä palstalla puhutaan feminismistä ja siinäkin riittää puhumista, eikö?

        Hetken mietittyäni luulisin että se minkä minä huomaan noista "naiset ovat alistettuja" mielipiteistä on juuri se yleistys, en usko että tasa-arvosta pystyisi sanomaan "se ja se sukupuoli on alistettu".

        Tuntuu kuin väitteen tueksi olisi poimittu ne itselle tärkeät asiat ja luotu sillä tavoin jokin tasa-arvonäkemys täyttämään sisäistä "tarvetta" tai "halua". Täällä keskusteluissakin voi nähdä nimeltä mainitsemattomilta kirjoittajilta äärimuotoja tuosta sisäisestä tarpeesta.


      • Sohvi
        janne kirjoitti:

        Minä mainitsin jo tuolla aikaisemmin yhtenä poikkeuksena "raskauden riskistä" johtuvan syrjinnän. Huomautan vielä että kaikissa työpaikoissa ei siitäkään kärsi.

        Tässä tullaankin nyt siihen mitä pidetään puhtaana tasa-arvokysymyksenä. Jos ajatellaan raskaus-kysymystäkin, on luonnollista että nuorilta miehiltä odotetaan sitä työpanosta jota nuorille naisille ei pystytä/uskalleta lainsäädännön tai tapojen vuoksi antaa.

        Miten nuori mies, raskauden yhteydessä nuori isä voi asettaa työpaikkansa kyseenalaiseksi pyrkimällä kotiin hoitamaan lapsia? Mitä realistisia mahdollisuuksia isällä olisi? Miten isä pystyisi hakeutumaan kotiin leimautumatta työnantajan silmissä nuoreen naiseen verrattavaan raskaus riski-työntekijään? Uskoisin että äärimmäisen harva perhe haluaa ottaa riskiä miehen työpaikan menetyksestä, korvaajia riittää usein jonoksi asti. Isällä on tässä aivan yhtä paljon asenteellisia esteitä kuin nuorella naisellakin, erona on vain se että naisiin kohdistunut syrjintä näkyy selvästi ja sen olemassa olo on tiedostettu. Ei ole sattumaa että eniten ylitöitä tekevät ovat nuoria isiä.

        Tietysti Suomessa on myös miehiä (ja myös naisia) jotka pyrkivät mahdollisimmaan korkeaan palkkaan, he tarjoutuvat töihin jos joku ei toimi mahdollisimman tuottavimmalla tavalla (nainen ei jää äitiyslomalle ja isä isyyslomalle). Miehillä ei ole ollut ikinä raskaus-riskiä, ja siksi miehet ovat myös aina potentiaalisia mahdollisimman tuottavia työntekijöitä. Siitä roolista on hankala rimpuilla irti.

        Pitäisikö vastuu vierittää "huolettomia päiviä eläville nuorille miehille", jotka eivät ole vielä isiä. Näin siis syytä etsittäisiin miehistä jotka eivät huomioi tasa-arvoa. Samaa voitaisiin sanoa myös naisista jotka elävät "huolettomia päiviä" usein opiskelun parissa miesten käydessä asevelvollisuutta. Vastuita on hankala alkaa jakelemaan muille, tai osoittamaan sormella että tämä on miesten tai tämä on naisten syytä. Tasa-arvoa kyllä syntyy, ennemin tai myöhemmin, kunhan sille annetaan kasvupohja ja ihmisille mahdollisuus ja tarvittava tuki erilaisia valintoja varten.

        Edellisiin asioihin liiittyy myös seuraava juttu. Tässä taannoin amiraali Kaskela (puolustusvoimien komentaja) kertoi kakistelun jälkeen miten hänen mielestään naiset hoitavat lapsia (täysin oletusarvoisesti) ja tekevät siinä samalla miehen asevelvollisuuteen verrattavan työtehtävän. Voit vain kuvitella mitä tunnetta ja mitä arvoja tuo lausahdus sisältää. Siinä ei ole hippustakaan sitä tasa-arvoa mitä epätasa-arvoiset asiat vaatisivat. Voit myös kuvitella mitä tuollainen ajattelu kertoo asenteista miesten lastenhoitoa kohtaan. Ja lopulta, mitä se kertoo suhtautumisesta epätasa-arvoiseen raskausriskiin jos naisen odotetaan olevan hyväksikäytettävä "vain raskaaksi välillä tuleva" työntekijä.

        Tässä kaikessa kannattaa muistaa myös ne ihmiset jotka eivät halua lapsia. Olisi myös hyvä muistaa, valitettavasti toistaiseksi vain kuvittelun asteella, ne miehet jotka eivät koe asevelvollisuutta lastenhoidon vastakohtana.

        Näihin asioihin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin erilaisten ihmisten kunnioitus. Nykyisellä järjestelmällä se ei toimi.

        Keskustelin jokunen aika sitte netissä erään hieman fanaattisen vanhemman naisen kanssa tästä samasta aiheesta. Hän piti vanhoillista asetelmaa ongelmattomana, ja jopa ryhtyi puolustamaan osaltaan epätasa-arvoon johtavia asioita. Näissä mielipiteissä on näkyvissä selvästi sukupolvien välinen kuilu. Siitä, ja kaikista edellisistä asioista johtuen en näe tätä asiaa perinteisenä sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä, jossa tavoiteltava asia pystyttäisiin määrittelemään "tavoiteltavaksi toiselta sukupuolelta". Ymmärrän kyllä miksi niin saatetaan ajatella, en vain usko että sellainen ajattelutapa tuottaisi lopulta sen kokonaisvaltaisimman lopputuloksen.

        Pappeus on jo ajan mutaan vajoava juttu. Ei kai kukaan ajatteleva ihminen voi sanoa että ehkäisy pitäisi lakkauttaa? Suomea ajatellen, (siitähän tässä on keskusteltu, ehkäisy liittyi katolisuuteen) tuo kysymys on hyvin pienen piirin ongelma. Käsittääkseni naispappeja ei syrjitä kuin pienissä kuppikunnissa. Teoriassa sitä perimmäistä ihmisen sisäistä syrjintää ei voida poistaa, sille saa keksiä kuka haluaa perusteita raamatusta jos kerran Suomi hyväksyy valtionkirkon ja kirkko raamatun mukaiset käsitykset. Samalla ainakin minä katsoisin että teologiaa opiskelevat naiset tietävät mihin altistavat itsensä, ja toivottavasti miettivät toiseen kertaan aatettaan tai tekevät periaatepäätöksen ja hakeutuvat vain sinne missä syrjintää ei ole. Syrjintää "laillisesti" harrastavien ikä tulee aikanaan täyteen.

        En ole aivan varma tästä aiheesta, kirjoitinkin nyt vain omien tietojeni/uutisten pohjalta. Hyväksyn ja puollan naispappeutta, mikäli joku sinne vain haluaa. Mutta jos kirkko ja valtio hyväksyy syrjinnän, eikä raamattua pysty muuttamaan, kirkko ei näe siihen mahdollisuuksia, silloin ainoa keino on odottaa. Tosin näin maallikkona voisi ajatella että raamatussa on paljon muutakin "erikoista", eikä niitä nykyisin enää noudateta.

        "Vaimonhakkaaja" ongelma on kyllä todellinen. Mutta minä en näe tätä ehkä ihan puhtaana tasa-arvokysymyksenä, kumppanuuteen kun liittyy se puolisonvalinta, ihmisten väliset yksilölliset tunteet, kahdenkeskeiset riitelyt jne. Tietystikin pahoinpitely on pahasta, mutta tuntuisi siltä että ongelmaa kannattaisi lähteä purkamaan kokonaan muita teitä kuin yksin tuomioiden kautta, täällä Suomessa kun eletään monella tapaa "sulkeutunutta" elämää, ja väkivalta saattaa olla vain yksi näkyvä muoto kaikesta "väkivallasta". Jos kuitenkin tuomioita pystyttäisiin langettamaan riittävän tarkasti, ja samalla niiden teho olisi hyvä (fyysinen "väkivalta" olisi se merkittävän riitojen aihe), niiden laajempaan langettamiseen ei olisi mitään estettä.

        Lapsien pakottaminen "naksahtaneiden" isien luokse ei ole minusta tasa-arvokysymys, enemmänkin perhepolitiikka tms. Tosin äiditkin harrastavat vastaavaa, piilottelevat lapsia, luovat perättömiä pedofiliaväitteitä ja hankaloittavat eroprosessia jne. Ehkä tässä olisi jotain tasa-arvoon viittavaa, mutta en kyllä ihan heti nimeäisi "naksahtaneita" miksikään epätasa-arvon ilmentymäksi, ei vaikka "naksahtaneet" äidit nimittelisi entisiä miehiä julkisesti pedofiileiksi. Saattaakin olla että ne "toimenpiteet" ja parannukset olisi hyvä olla tasa-arvoon liittyviä, vaikka itse asia onkin vain melko harvoja yksilöitä koskeva.

        Jos noista teoista on löydettävissä jotain järjestelmällisyyttä, selvää sukupuoleen sitoutunutta syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta, silloin lukisin sen epätasa-arvoksi.

        "Hyvä veli-kerhon" mainitsin jo tuolla aikaisemmassa viestissä. Mutta se äärimmäinen kerho liittyy vain joihinkin piireihin, yleisiksi totuuksiksi niistä tuskin on. Pienemmissä piireissä saman sukupuolen suosiminen on luultavasti aivan yhtä yleistä, riippuen siitä mikä työpaikka tai asia on kyseessä.

        Naisten (ja miestenkin) kohtelusta täytyy sanoa että siinä jos missä on yksilöllisyys usein sukupuolta suurempi tekijä. Kapakoistakin kannattaa valita niitä miellyttävempiä paikkoja, voin luvata että niitäkin löytyy. Harva mieskään menee paikkoihin joissa saa naisilta huonoa kohtelua. Luulen vain että tässä on kysymys nyt siitä että osa naisista saa toisinaan huonoa kohtelua, samoin kuin miehetkin joskus naisilta, mutta jokainen hyväksyy asian ollessaan pääsääntöisesti tyytyväinen paikan ilmapiiriin ja omaan viehätykseen/houkuttelevuuteen.

        Uskallan siis väittää että miehet ja naiset saavat ihan vastaavahkoa kohtelua, ja sen kohtelun laadun määrittelee yleensä se mihin itse menee, meneekö sinne missä tietää olevan kännisiä koheltavia miehiä tai naisia jne.

        Käyttäytyminen on noin muuten naisilla miehiä vapaampaa. Käsikkäin ystävän kanssa kävelevä nainen on hyvä ystävätär, samaa tekevä mies on täysiverinen homoseksuaali. Julkinen itkeminen, naisen vapaampi "käyttäytyminen" heikompana ja suojeltuna henkilönä jne. Monilla asioilla on useasti myös se toinen puolensa.

        Muistutan vielä siitä miten asuinpaikka, kasvatus, luonteen kehittyminen, ihmisten käytös toisia kohtaan sukupuoleen katsomatta jne. vaikuttaa usein sukupuolta enemmän ihmisen persoonaan. Joku saattaa siis käyttäytyä provokatiivisesti ja joku toinen taas kavahtaa moista.

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat laajalla syrjivällä kohtelulla, mutta en ole kanssasi aina samaa mieltä. Erilaisuutta tämäkin.

        Niin, maailmassa on todellakin paljon kielteisiä asioita. Ja ne kuuluvat minusta usein tälläisiin asioihin mistä minäkin nyt kirjoitin, huomasin että sinäkin kirjoitit usein enemmän ns. kielteisistä asioista, et niinkään epätasa-arvosta. Epätasa-arvo on alkujaan kielteisiä asioita. Missä ne asiat sitten eroavat toisistaan? En usko että ne eroavat ollenkaan jos ihminen ei halua rajoittaa niitä asioita oman katsontakantansa perusteella. Asioihin liittyy aina rajaton määrä positiivisia ja kielteisiä asioita riippuen ihmisen ajatuksista, siksihän mekin tässä jaamme erilaisia mielipiteitä melko samoista asioista.

        pintapuolisesti kommentoida perusteellista kirjoitustasi, valitettavasti. Syyllistämällä miehiä palstan keskusteluissa en todellisuudessa tarkoita koko mieskuntaa. Oikeastaan sovinistitkin, lievemmän tai vakavamman asteiset, ovat eräänlaisia "uhreja", aikansa lapsia, ihmisiä, jotka eivät pohdiskele riittävästi, eivät ponnistele selvittääkseen asioita itselleen (ja muille), eivät ehkä erityisemmin piittaa oikeudenmukaisuudesta, nauttivat härnäämisestä. Ja tämä sallitaan heille.

        Sama koskee naisia, enemmistö ei välitä erityisemmin ponnistella paremman asiaintilan vuoksi, ottavat kyllä vastaan sen hyvän, mitä saavutetaan. Osa naisista vastustaa vastaanottamistakin. Olemme osasyyllisiä, mutta hyödytöntä meitäkin on syyllistää.

        Kyllä meihin kaikkiin vaikuttaa vallitseva kulttuuri, normit, odotukset. On turha odottaa laajoilta "kansanjoukoilta" voimallista irtautumista vanhasta ja urheaa, uhrauksiakin edellyttävää toimintaa, kunnes oikeudenmukaisempi tilanne on saatu. (Vrt. esimerkkisi nuorista isistä). Kulttuuriset, asenteisiin vaikuttavat muutokset ovat hitaita. Ja vasta vaikutettuaan asenteisiin päätöksentekoportaiden yläpäässä alkavat muutostuulet muuttua rakenteellisiksi, näkyä normeissa, instituutioissa ja käyttäytymisessä laajemmin.

        Mielestäni redusoit naisia syrjiviä käytäntöjä liikaa yksilötason ongelmiksi, kyllä minä koen ne (ja havainnoin) aivan riittävän reaalisiksi ja yleistettävästi naisia koskeviksi (ei siis jokaista naista koskevaksi, mutta katson yleistämisen relevantiksi).


      • Holmes
        Valerie S. kirjoitti:

        Idiootti.
        Cutting up-terveisin,Valerie.

        Miltä tuntuu kun silvon pillusi päreiksi parrullani! vaanin sinua, varo!


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        pintapuolisesti kommentoida perusteellista kirjoitustasi, valitettavasti. Syyllistämällä miehiä palstan keskusteluissa en todellisuudessa tarkoita koko mieskuntaa. Oikeastaan sovinistitkin, lievemmän tai vakavamman asteiset, ovat eräänlaisia "uhreja", aikansa lapsia, ihmisiä, jotka eivät pohdiskele riittävästi, eivät ponnistele selvittääkseen asioita itselleen (ja muille), eivät ehkä erityisemmin piittaa oikeudenmukaisuudesta, nauttivat härnäämisestä. Ja tämä sallitaan heille.

        Sama koskee naisia, enemmistö ei välitä erityisemmin ponnistella paremman asiaintilan vuoksi, ottavat kyllä vastaan sen hyvän, mitä saavutetaan. Osa naisista vastustaa vastaanottamistakin. Olemme osasyyllisiä, mutta hyödytöntä meitäkin on syyllistää.

        Kyllä meihin kaikkiin vaikuttaa vallitseva kulttuuri, normit, odotukset. On turha odottaa laajoilta "kansanjoukoilta" voimallista irtautumista vanhasta ja urheaa, uhrauksiakin edellyttävää toimintaa, kunnes oikeudenmukaisempi tilanne on saatu. (Vrt. esimerkkisi nuorista isistä). Kulttuuriset, asenteisiin vaikuttavat muutokset ovat hitaita. Ja vasta vaikutettuaan asenteisiin päätöksentekoportaiden yläpäässä alkavat muutostuulet muuttua rakenteellisiksi, näkyä normeissa, instituutioissa ja käyttäytymisessä laajemmin.

        Mielestäni redusoit naisia syrjiviä käytäntöjä liikaa yksilötason ongelmiksi, kyllä minä koen ne (ja havainnoin) aivan riittävän reaalisiksi ja yleistettävästi naisia koskeviksi (ei siis jokaista naista koskevaksi, mutta katson yleistämisen relevantiksi).

        että "naiset ovat alistettuja" viestit välittävät melko yksinkertaistetun sanoman, ja ne raektiot joita saatat sitten saada ovat ihmisestä riippuen sen mukaisia kuin on viestisi sanomakin.

        "Oman aikansa lapsi" on myös hyvä kuvaus erilaisista ihmisistä. Älä nyt hyppää ilmaan, mutta minusta tuntuu että "naiset ovat alistettuja" viestitkin sisältävät jotain tukahdetettua sisäistä halua jota pyritään ohjaamaan miesten suuntaan.

        Niin ei tietenkään ole jos käytät "naiset ovat alistettuja" kommenttia vain tahattomana yksilöiden kohtaloiden yleistyksenä, tehokeinona, ja voisit käyttää tietyissä yhteikissä myös termiä "miehet ovat alistettua". Mutta lukija ei voi tietää kumpaa tarkoitat, joten minusta olisi hyväksi keskustella niistä asioista tapauskohtaisesti, eikä lähteä liikkeelle jo valmiiksi "naiset ovat alistettuja" tilanteesta. Niinhän ei useinkaan ole, ja epätasa-arvoiset tilanteet ovat usein lukemattomien eri valintojen ja sattumien summaa.

        Ajatellaan vaikka sitä naisen saamaa kohtelua baareissa. Mentäessä johonkin paikkaan täysin tietoisena sen ilmapiiristä, ihminen, oli hän sitten nainen tai mies, tekee tietoisen teon. Hän voi valita eri paikkojen välillä täysin vapaasti, ihmistä pakotetaan harvoin mihinkään vastentahtoisesti.

        Ajatellaan että nainen kohtaa muutaman miehen kohdalla naisen sukupuoleen liittyvää (tämän keskustelun aiheen mukaisesti, jätetään toisten naisten käytös pois) törkeää käytöstä. Samaan aikaan mies kohtaa "törkeää" käytöstä naiselta, mutta hän naurahtaa ja pitää sitä mukavana eleenä.

        Nyt tullaan siihen miten sukupuolet mieltävät "törkeän" käytöksen siellä paikassa jossa ilmapiiri on kaikkien kävijöiden tiedossa (ajatellaan että se oli tässä tapauksessa seksuaalisuuteen liittyvää). Nainen saattaa pitää mielenkiinnon osoitusta mukavava eleenä, kun taas osa naisista ei pidä suorasta käytöksestä. Tärkeintä tässä on se että naisten seksuaalinen käytös ilmenee laajasti ottaen pidättyväisempänä kuin miesten, ja se on luonut erilaisiin baareihin erilaisia ilmapiirejä sen mukaan miten sukupuolten käyttäytyminen on päässyt kulloinkin esille.

        Sukupuolten erilainen käytös ilmenee siis useastikin lähes puhtaasti siinä miten kulttuuri pääsee eri paikoissa esille, sillä eihän jokainen miesten ja naisten ajanviettopaikka ole suinkaan samanlainen. Sukupuolien ominaisuudet, biologia, ei näyttele tässä baarikysymyksessä suurtakaan roolia, kulttuuri on se suurin tekijä.

        Miehiä pidetään useasti seksuaalisesti aktiivisina. Lähes pääsääntöisesti "vapaamieliseen" illanviettopaikkaan hakeutunut mies suhtautuu naisen osoittamaan fyysiseen kiinnostukseen positiivisesti. Kaikki miehet eivät kuitenkaan välttämättä pidä niin suorista osoituksista, joten he eivät tietenkään hakeudu sinne missä sellaista käytöstä saa osakseen.

        Tässäkään asiassa ei kannattaisia lähteä liikkeelle siitä miten "nainen ei saa olla rauhassa siellä ja siellä" baarissa, oleellisempaa on ajatella miksi ihminen on hakeutunut jonnekin jos hän tietää sen paikan ilmapiiri. Sama toimii miehillä joten se toimii myös naisilla.

        On tietysti totta että nainen voi saada "törkeäköä" käytöstä myös muualla kuin "vapaamielisessä" paikassa, mutta olenkin tässä tarkoittanut juuri sitä Helsingin sanomien tekemää tutkimusta.

        Tätä asiaa on vaikea ymmärtää jos lähestyy sitä "miksi naisen pitäisi rajoittaa liikkumistaan" asenteella. Totuus kun on se etteivät kaikki naisetkaan käyttäydy enää niin kuin naiset perinteisesti käyttäytyivät, naiset ovat valikoituneet "vapaamielisissä" paikoissa useastikin sen paikan ilmapiirin mukaisesti. Vanhanaikainen ajattelutapa missä sukupuolten välille tehdään selkeä ero toimii vain jos ongelmatilanteissa tukeudutaan niihin vanhoihin odotuksiin eikä nähdä sitä että ihminen voi tehdä nykyisin valintoja enemmän omien arvojen kuin vanhanaikaisten roolien pohjalta.

        Tässä kaikessa on siis tärkeintä sisäistää omien valintojen merkitys, sukupuoli ei ole enää se vallitsevin asia kaikissa ihmisen kohtaamissa asioissa.

        No kuten varmaan näit, en hyväksy ihmisryhmien yleistystä kuin vain äärimmäisen selvissä tapauksissa. Meillä on tästä asiasta erilaiset mielipiteet.

        Jos toteat nyt että naisia kohdellaan törkeästi myös muualla elämässä, eikä sitä voi välttää valitsemalla yksinkertaistetusti paikkaa A paikan B sijaan, se on totta. Mutta kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä muistaa omien valintojen merkitys. Minä en luottaisi suurkaupungissa tilastoihin ajatellen että "ei nainen voi hyökätä kimppuun". Sitten kun "Valerien" tapainen on toteuttanut uhkauksensa, tilastoilla ei ole mitään merkitystä, olkoonkin että naiset tekevät vähemmän rikoksia. Korostan siis käytöksessäkin sitä vastuullisuutta.

        Vastuullisuuden merkitys on yhä suurempi mitä suurempaan kaupunkiin mennään. Suurkaupungeissa on täysin sama oletko mies vai nainen, saatat kohdata aseellisen ryöstön tai raiskauksen lähes yhtä varmasti. Pidemmällä tähtäimellä on siis järkevämpää kohdistaa toimet ongelmatapauksiin, se "miesten vapaus liikkua ulkona" kun on tasa-arvokysymys vain niissä maissa joissa rikollisuutta on vähän. Tosin täällä Suomessakin miehillä on naisia suurempi riski joutua pahoinpidellyksi.


      • Valerie S.
        Holmes kirjoitti:

        Miltä tuntuu kun silvon pillusi päreiksi parrullani! vaanin sinua, varo!

        TUohan kuulostaa melkein runolta:
        Pillusi parrellani päreiksi nain.

        No kiihotu vaan kaikessa rauhassa, tuleehan tämä Cutting up-hoito paljon helpommaksi suorittaa.
        Se on niinku kerrasta poikki, sanon suoraan sen.
        Cutting up-terveisin,
        Valerie


      • Sohvi
        janne kirjoitti:

        että "naiset ovat alistettuja" viestit välittävät melko yksinkertaistetun sanoman, ja ne raektiot joita saatat sitten saada ovat ihmisestä riippuen sen mukaisia kuin on viestisi sanomakin.

        "Oman aikansa lapsi" on myös hyvä kuvaus erilaisista ihmisistä. Älä nyt hyppää ilmaan, mutta minusta tuntuu että "naiset ovat alistettuja" viestitkin sisältävät jotain tukahdetettua sisäistä halua jota pyritään ohjaamaan miesten suuntaan.

        Niin ei tietenkään ole jos käytät "naiset ovat alistettuja" kommenttia vain tahattomana yksilöiden kohtaloiden yleistyksenä, tehokeinona, ja voisit käyttää tietyissä yhteikissä myös termiä "miehet ovat alistettua". Mutta lukija ei voi tietää kumpaa tarkoitat, joten minusta olisi hyväksi keskustella niistä asioista tapauskohtaisesti, eikä lähteä liikkeelle jo valmiiksi "naiset ovat alistettuja" tilanteesta. Niinhän ei useinkaan ole, ja epätasa-arvoiset tilanteet ovat usein lukemattomien eri valintojen ja sattumien summaa.

        Ajatellaan vaikka sitä naisen saamaa kohtelua baareissa. Mentäessä johonkin paikkaan täysin tietoisena sen ilmapiiristä, ihminen, oli hän sitten nainen tai mies, tekee tietoisen teon. Hän voi valita eri paikkojen välillä täysin vapaasti, ihmistä pakotetaan harvoin mihinkään vastentahtoisesti.

        Ajatellaan että nainen kohtaa muutaman miehen kohdalla naisen sukupuoleen liittyvää (tämän keskustelun aiheen mukaisesti, jätetään toisten naisten käytös pois) törkeää käytöstä. Samaan aikaan mies kohtaa "törkeää" käytöstä naiselta, mutta hän naurahtaa ja pitää sitä mukavana eleenä.

        Nyt tullaan siihen miten sukupuolet mieltävät "törkeän" käytöksen siellä paikassa jossa ilmapiiri on kaikkien kävijöiden tiedossa (ajatellaan että se oli tässä tapauksessa seksuaalisuuteen liittyvää). Nainen saattaa pitää mielenkiinnon osoitusta mukavava eleenä, kun taas osa naisista ei pidä suorasta käytöksestä. Tärkeintä tässä on se että naisten seksuaalinen käytös ilmenee laajasti ottaen pidättyväisempänä kuin miesten, ja se on luonut erilaisiin baareihin erilaisia ilmapiirejä sen mukaan miten sukupuolten käyttäytyminen on päässyt kulloinkin esille.

        Sukupuolten erilainen käytös ilmenee siis useastikin lähes puhtaasti siinä miten kulttuuri pääsee eri paikoissa esille, sillä eihän jokainen miesten ja naisten ajanviettopaikka ole suinkaan samanlainen. Sukupuolien ominaisuudet, biologia, ei näyttele tässä baarikysymyksessä suurtakaan roolia, kulttuuri on se suurin tekijä.

        Miehiä pidetään useasti seksuaalisesti aktiivisina. Lähes pääsääntöisesti "vapaamieliseen" illanviettopaikkaan hakeutunut mies suhtautuu naisen osoittamaan fyysiseen kiinnostukseen positiivisesti. Kaikki miehet eivät kuitenkaan välttämättä pidä niin suorista osoituksista, joten he eivät tietenkään hakeudu sinne missä sellaista käytöstä saa osakseen.

        Tässäkään asiassa ei kannattaisia lähteä liikkeelle siitä miten "nainen ei saa olla rauhassa siellä ja siellä" baarissa, oleellisempaa on ajatella miksi ihminen on hakeutunut jonnekin jos hän tietää sen paikan ilmapiiri. Sama toimii miehillä joten se toimii myös naisilla.

        On tietysti totta että nainen voi saada "törkeäköä" käytöstä myös muualla kuin "vapaamielisessä" paikassa, mutta olenkin tässä tarkoittanut juuri sitä Helsingin sanomien tekemää tutkimusta.

        Tätä asiaa on vaikea ymmärtää jos lähestyy sitä "miksi naisen pitäisi rajoittaa liikkumistaan" asenteella. Totuus kun on se etteivät kaikki naisetkaan käyttäydy enää niin kuin naiset perinteisesti käyttäytyivät, naiset ovat valikoituneet "vapaamielisissä" paikoissa useastikin sen paikan ilmapiirin mukaisesti. Vanhanaikainen ajattelutapa missä sukupuolten välille tehdään selkeä ero toimii vain jos ongelmatilanteissa tukeudutaan niihin vanhoihin odotuksiin eikä nähdä sitä että ihminen voi tehdä nykyisin valintoja enemmän omien arvojen kuin vanhanaikaisten roolien pohjalta.

        Tässä kaikessa on siis tärkeintä sisäistää omien valintojen merkitys, sukupuoli ei ole enää se vallitsevin asia kaikissa ihmisen kohtaamissa asioissa.

        No kuten varmaan näit, en hyväksy ihmisryhmien yleistystä kuin vain äärimmäisen selvissä tapauksissa. Meillä on tästä asiasta erilaiset mielipiteet.

        Jos toteat nyt että naisia kohdellaan törkeästi myös muualla elämässä, eikä sitä voi välttää valitsemalla yksinkertaistetusti paikkaa A paikan B sijaan, se on totta. Mutta kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä muistaa omien valintojen merkitys. Minä en luottaisi suurkaupungissa tilastoihin ajatellen että "ei nainen voi hyökätä kimppuun". Sitten kun "Valerien" tapainen on toteuttanut uhkauksensa, tilastoilla ei ole mitään merkitystä, olkoonkin että naiset tekevät vähemmän rikoksia. Korostan siis käytöksessäkin sitä vastuullisuutta.

        Vastuullisuuden merkitys on yhä suurempi mitä suurempaan kaupunkiin mennään. Suurkaupungeissa on täysin sama oletko mies vai nainen, saatat kohdata aseellisen ryöstön tai raiskauksen lähes yhtä varmasti. Pidemmällä tähtäimellä on siis järkevämpää kohdistaa toimet ongelmatapauksiin, se "miesten vapaus liikkua ulkona" kun on tasa-arvokysymys vain niissä maissa joissa rikollisuutta on vähän. Tosin täällä Suomessakin miehillä on naisia suurempi riski joutua pahoinpidellyksi.

        olemme yhtä mieltä, siitä, että meillä on perustavaa laatua oleva ero yleistyksiin. Minä keskustelen mieluiten yleistettävissä olevista ilmiöistä ja käyttäytymisestä. Samalla myönnän, ettei yleistyksiä voi soveltaa mekaanisesti kaikkiin ryhmäkriteerit täyttäviin yksilöihin. Minua eivät kiinnosta yksittäiset tapahtumat muuten kuin silloin, kun niiden voidaan katsoa indikoivan jotain trendin kannalta oleellista tai ulos murtautuvaa.

        Sinä vedät keskustelun mieluiten yksilötasolle ja selität sitä kautta.

        Naiseksi puettu mies tajusi ensimmäistä kertaa oikeasti naisen osan useissa eri baareissa, kokemus oli siinä mielessä baaririippumaton. Kyllä mies oli etukäteen prepannut tilanteet ja oli omasta miesnäkökulmastaan tietoinen aika monista ns. naisongelmista. Mutta ei siitä ahdistuksesta, esineellistämisestä ja rajoitteista, mitkä normaali itsetietoinen toimiva subjekti joutui kohtaamaan tultuaan kohdelluksi naisena.

        Olet oikeassa, että suurkaupungeissa miehetkin ovat vaarassa. Jos miehet kohtaavat tilastollisesti enemmän tällaista väkivalta, johtuu se siitä, että mies on kuitenkin tottunut liikkumaan vapaasti, me naiset emme. Ja miehen suurin vaara kaduilla on toinen mies (prostituutiota en jaksa kommentoida).


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        olemme yhtä mieltä, siitä, että meillä on perustavaa laatua oleva ero yleistyksiin. Minä keskustelen mieluiten yleistettävissä olevista ilmiöistä ja käyttäytymisestä. Samalla myönnän, ettei yleistyksiä voi soveltaa mekaanisesti kaikkiin ryhmäkriteerit täyttäviin yksilöihin. Minua eivät kiinnosta yksittäiset tapahtumat muuten kuin silloin, kun niiden voidaan katsoa indikoivan jotain trendin kannalta oleellista tai ulos murtautuvaa.

        Sinä vedät keskustelun mieluiten yksilötasolle ja selität sitä kautta.

        Naiseksi puettu mies tajusi ensimmäistä kertaa oikeasti naisen osan useissa eri baareissa, kokemus oli siinä mielessä baaririippumaton. Kyllä mies oli etukäteen prepannut tilanteet ja oli omasta miesnäkökulmastaan tietoinen aika monista ns. naisongelmista. Mutta ei siitä ahdistuksesta, esineellistämisestä ja rajoitteista, mitkä normaali itsetietoinen toimiva subjekti joutui kohtaamaan tultuaan kohdelluksi naisena.

        Olet oikeassa, että suurkaupungeissa miehetkin ovat vaarassa. Jos miehet kohtaavat tilastollisesti enemmän tällaista väkivalta, johtuu se siitä, että mies on kuitenkin tottunut liikkumaan vapaasti, me naiset emme. Ja miehen suurin vaara kaduilla on toinen mies (prostituutiota en jaksa kommentoida).

        ei kerrottu missä paikoissa toimittaja oli käynyt. Tietäessäni että on olemassa myös erilaisia paikkoja, eikä niissä ole "röyhkeitä miehiä", on selvää että paikan valitseminen on avainasemassa. Tiedän myös että on olemassa "röyhkeitä" naisia, joten paikan valitseminen on tarpeellista myös miehille.

        Tiedän että eri paikkojen hengen lisäksi on olemassa myös suurempi "trendi", miten sukupuolet käyttäytyvät niissä kaikissa mahdollisissa "baareissa", löytyykö niistä jotain sukupuolten eroa jolla voi sanoa "naiset ovat alistettuja".

        Niin saattaa hyvinkin olla. Mutta kun otit esimerkiksi yhden tapauksen, silloin suurimmaksi selittäväksi tekijäksi nousee ihmisen omakohtainen päätös minne hän menee. Löydät siis Hs:n jutusta sen yhden ihmisten kokemukset, et voi siirtää niitä yleisiksi totuuksiksi koskemaan kaikkia ihmisiä. Kirjoitatkin Hs:n jutun kohdalla suurelta osin myös omista kokemuksista. Siinä ei ole mitään kielteistä, sinun on vain huomioitava paikan valitsemisen vaikutus kohteluun.

        Onko erilaisten paikkojen välillä sitten jokin yhteys, miehet olisivat siis kaikkialla "enemmän röyhkeitä kuin naiset"?

        Se voi olla mahdollista, mutta on yhtä mahdollista että keskustelemme vain miesten suuremmasta "röyhkeästä" vähemmistöstä, tavallisten tallukoiden ollessa molempien sukupuolten keskuudessa se yleisin muoto. Ja se mikä tässä on tärkeintä, vähemmistö saattaa tulla esille selkeimmin juuri tietyn tyyppisissä paikoissa, joten paikka on tässäkin suhteessa tärkeä.

        En pyri kieltämään etteikö ns. baarikäyttäytymisessä olisi kaikki paikat huomioiden mitään eroa. Se voi olla mahdollista.

        Valitettavasti en tiedä tarkalleen missä ja miten miehet kohtaavat väkivaltaa. Saattaa olla että liikkumisen "vapaus" lisää pahoinpitelyjä, ja alkoholi vielä enemmän, mutta niin ne tekevät myös raiskauksissa.


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        olemme yhtä mieltä, siitä, että meillä on perustavaa laatua oleva ero yleistyksiin. Minä keskustelen mieluiten yleistettävissä olevista ilmiöistä ja käyttäytymisestä. Samalla myönnän, ettei yleistyksiä voi soveltaa mekaanisesti kaikkiin ryhmäkriteerit täyttäviin yksilöihin. Minua eivät kiinnosta yksittäiset tapahtumat muuten kuin silloin, kun niiden voidaan katsoa indikoivan jotain trendin kannalta oleellista tai ulos murtautuvaa.

        Sinä vedät keskustelun mieluiten yksilötasolle ja selität sitä kautta.

        Naiseksi puettu mies tajusi ensimmäistä kertaa oikeasti naisen osan useissa eri baareissa, kokemus oli siinä mielessä baaririippumaton. Kyllä mies oli etukäteen prepannut tilanteet ja oli omasta miesnäkökulmastaan tietoinen aika monista ns. naisongelmista. Mutta ei siitä ahdistuksesta, esineellistämisestä ja rajoitteista, mitkä normaali itsetietoinen toimiva subjekti joutui kohtaamaan tultuaan kohdelluksi naisena.

        Olet oikeassa, että suurkaupungeissa miehetkin ovat vaarassa. Jos miehet kohtaavat tilastollisesti enemmän tällaista väkivalta, johtuu se siitä, että mies on kuitenkin tottunut liikkumaan vapaasti, me naiset emme. Ja miehen suurin vaara kaduilla on toinen mies (prostituutiota en jaksa kommentoida).

        pohdinta on usein välttämättömyys jotta asiaan saisi jotain uutta sisältöä "naiset ovat alistettuja" lisäksi.

        Jo pelkkä toteamus "naisia kohdellaan jossain huonosti" sisältää paljon erilaisia mahdollisuuksia. Tässä baarikysymyksessäkin (ja Hs:n jutussa) sen yksilöllisyyden esilletuominen on välttämättömyys.

        En minä pyri tietoisesti yksilötasolta yleistyksiin, joskus on vain otettava yksilötason esimerkki avuksi yleistysten purkamiseen ja pohdintaan. Pelkkä "minä olen tätä mieltä vaikken kerro miksi" ei ole pitemmän päälle mielekästä. Rahtunen kyseenalaistusta mukaan niin keskustelu aukenee kokonaan uudella tavalla.


      • janne
        janne kirjoitti:

        ei kerrottu missä paikoissa toimittaja oli käynyt. Tietäessäni että on olemassa myös erilaisia paikkoja, eikä niissä ole "röyhkeitä miehiä", on selvää että paikan valitseminen on avainasemassa. Tiedän myös että on olemassa "röyhkeitä" naisia, joten paikan valitseminen on tarpeellista myös miehille.

        Tiedän että eri paikkojen hengen lisäksi on olemassa myös suurempi "trendi", miten sukupuolet käyttäytyvät niissä kaikissa mahdollisissa "baareissa", löytyykö niistä jotain sukupuolten eroa jolla voi sanoa "naiset ovat alistettuja".

        Niin saattaa hyvinkin olla. Mutta kun otit esimerkiksi yhden tapauksen, silloin suurimmaksi selittäväksi tekijäksi nousee ihmisen omakohtainen päätös minne hän menee. Löydät siis Hs:n jutusta sen yhden ihmisten kokemukset, et voi siirtää niitä yleisiksi totuuksiksi koskemaan kaikkia ihmisiä. Kirjoitatkin Hs:n jutun kohdalla suurelta osin myös omista kokemuksista. Siinä ei ole mitään kielteistä, sinun on vain huomioitava paikan valitsemisen vaikutus kohteluun.

        Onko erilaisten paikkojen välillä sitten jokin yhteys, miehet olisivat siis kaikkialla "enemmän röyhkeitä kuin naiset"?

        Se voi olla mahdollista, mutta on yhtä mahdollista että keskustelemme vain miesten suuremmasta "röyhkeästä" vähemmistöstä, tavallisten tallukoiden ollessa molempien sukupuolten keskuudessa se yleisin muoto. Ja se mikä tässä on tärkeintä, vähemmistö saattaa tulla esille selkeimmin juuri tietyn tyyppisissä paikoissa, joten paikka on tässäkin suhteessa tärkeä.

        En pyri kieltämään etteikö ns. baarikäyttäytymisessä olisi kaikki paikat huomioiden mitään eroa. Se voi olla mahdollista.

        Valitettavasti en tiedä tarkalleen missä ja miten miehet kohtaavat väkivaltaa. Saattaa olla että liikkumisen "vapaus" lisää pahoinpitelyjä, ja alkoholi vielä enemmän, mutta niin ne tekevät myös raiskauksissa.

        voin vain todeta että meillä ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, eikä nuo tavat käsitellä aihettakaan ole niin kaukana toisistaan kuin äkkiä näyttäisi. Tuntuu kuin täällä olevat keskustelut menee turhan usein lähelle "riitelyä", harmi...


      • Sohvi
        janne kirjoitti:

        ei kerrottu missä paikoissa toimittaja oli käynyt. Tietäessäni että on olemassa myös erilaisia paikkoja, eikä niissä ole "röyhkeitä miehiä", on selvää että paikan valitseminen on avainasemassa. Tiedän myös että on olemassa "röyhkeitä" naisia, joten paikan valitseminen on tarpeellista myös miehille.

        Tiedän että eri paikkojen hengen lisäksi on olemassa myös suurempi "trendi", miten sukupuolet käyttäytyvät niissä kaikissa mahdollisissa "baareissa", löytyykö niistä jotain sukupuolten eroa jolla voi sanoa "naiset ovat alistettuja".

        Niin saattaa hyvinkin olla. Mutta kun otit esimerkiksi yhden tapauksen, silloin suurimmaksi selittäväksi tekijäksi nousee ihmisen omakohtainen päätös minne hän menee. Löydät siis Hs:n jutusta sen yhden ihmisten kokemukset, et voi siirtää niitä yleisiksi totuuksiksi koskemaan kaikkia ihmisiä. Kirjoitatkin Hs:n jutun kohdalla suurelta osin myös omista kokemuksista. Siinä ei ole mitään kielteistä, sinun on vain huomioitava paikan valitsemisen vaikutus kohteluun.

        Onko erilaisten paikkojen välillä sitten jokin yhteys, miehet olisivat siis kaikkialla "enemmän röyhkeitä kuin naiset"?

        Se voi olla mahdollista, mutta on yhtä mahdollista että keskustelemme vain miesten suuremmasta "röyhkeästä" vähemmistöstä, tavallisten tallukoiden ollessa molempien sukupuolten keskuudessa se yleisin muoto. Ja se mikä tässä on tärkeintä, vähemmistö saattaa tulla esille selkeimmin juuri tietyn tyyppisissä paikoissa, joten paikka on tässäkin suhteessa tärkeä.

        En pyri kieltämään etteikö ns. baarikäyttäytymisessä olisi kaikki paikat huomioiden mitään eroa. Se voi olla mahdollista.

        Valitettavasti en tiedä tarkalleen missä ja miten miehet kohtaavat väkivaltaa. Saattaa olla että liikkumisen "vapaus" lisää pahoinpitelyjä, ja alkoholi vielä enemmän, mutta niin ne tekevät myös raiskauksissa.

        baariesimerkillä vain kuvata sitä, mitä pidin Hesarin jutun ytimenä: vapaa itsenäinen mies ei kerta kaikkiaan pitänyt roolistaan ja oli onnellinen, kun sai jatkaa elämäänsä miehenä. Muistelisin, ettei oleellista ollut välttämättä miesten röyhkeys, vaan juuri se "rooli" ja siitä syntyvät odotukset. Miesrooleille suodaan kaikissa kulttuureissa suurempia vapausasteita kuin naisille.

        Meillä kaikilla on roolikäyttäytymistä, joihinkin rooleihimme sujahdamme mukavasti, joihinkin pakotetaan (pitkälti kulttuurikysymys). Rooleista voi olla sekä hyötyä että haittaa.

        En väitä, että miehet ovat tavallisesti röyhkeämpiä kuin naiset kapakoissa. Oletan, että alkoholilla on niin sanotusti aina osuutta asiaan, sukupuolesta riippumatta.


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        baariesimerkillä vain kuvata sitä, mitä pidin Hesarin jutun ytimenä: vapaa itsenäinen mies ei kerta kaikkiaan pitänyt roolistaan ja oli onnellinen, kun sai jatkaa elämäänsä miehenä. Muistelisin, ettei oleellista ollut välttämättä miesten röyhkeys, vaan juuri se "rooli" ja siitä syntyvät odotukset. Miesrooleille suodaan kaikissa kulttuureissa suurempia vapausasteita kuin naisille.

        Meillä kaikilla on roolikäyttäytymistä, joihinkin rooleihimme sujahdamme mukavasti, joihinkin pakotetaan (pitkälti kulttuurikysymys). Rooleista voi olla sekä hyötyä että haittaa.

        En väitä, että miehet ovat tavallisesti röyhkeämpiä kuin naiset kapakoissa. Oletan, että alkoholilla on niin sanotusti aina osuutta asiaan, sukupuolesta riippumatta.

        kaikessahan oli nyt kysymys siitä miksi toisella sukupuolella olisi käytös toista vapaampaa.

        Se päätelmä tehdään aina henk.koht. kokemusten pohjalta.

        Hs:n jutussa mies koki juuri niissä tietyissä paikoissa käytöstä jota hän ei pitänyt ilmeisesti mieleisenään. Mutta kun on yleisesti tiedossa että erilaisia paikkoja riittää, ja monessa paikassa toimittaja olisi tuskin kohdannut vastaavaa, henkilön omat valinnat tulevat merkittäväksi syrjintäkokemuksen "luojaksi".

        Miesten käytöksen suuremman "vapausasteen" mieltäminen saattaa siis johtua välillä myös osin ihmisen omista valinnoista.

        Ymmärrän kyllä että Hesarin jutun "ytimestä" voi ajatella omien kokemusten ohella että miehillä olisi "vapaampaa" kuin naisilla. Hesarin juttu on varmasti hyvää materiaalia, mutta se ei ole puutteidensa vuoksi mitenkään aukoton "todiste", vain suuntaa antava yksittäinen esimerkki omien mielipiteiden tueksi.

        Lisäksi pohdittaessa sukupuolten "vapausasteita", on muistettava että samanlaisen tutkimuksen tehnyt nainen mieheksi pukeutuneena olisi saattanut saada lopputulokseksi täysin päinvastaisen tuloksen, ja ymmärrätkin että siihen olisi vaikuttaneet monet eri tekijät alkaen aina naisen luonteesta aina ulkonäköön asti.

        Silloin suureksi tekijäksi olisi muodostunut, kuten miestoimittajankin kohdalla, ihmisen henk.koht. maailma, eli kokemus sukupuolten "vapausasteesta" kaikkialla tässä elämässä.

        Keskustelemme puhtaasti omista mielipiteistä. Se mitä minä olen yrittänyt selittää on ollut omien valintojen suuri merkitys oman sukupuolen "vapausasteen" kokemisessa. En ole kieltänyt Hs:n jutun ydintä, olen tainnut itsekin lukea sen.

        Omien valintojen merkityksen ollessa suuri "vapausasteen" kokemisessa, suhtaudun varauksella miesten suurempaan "vapausasteeseen". En tyrkytä yksilöllisyyttä, tämä on vain oma mielipiteeni :)


      • janne
        Sohvi kirjoitti:

        baariesimerkillä vain kuvata sitä, mitä pidin Hesarin jutun ytimenä: vapaa itsenäinen mies ei kerta kaikkiaan pitänyt roolistaan ja oli onnellinen, kun sai jatkaa elämäänsä miehenä. Muistelisin, ettei oleellista ollut välttämättä miesten röyhkeys, vaan juuri se "rooli" ja siitä syntyvät odotukset. Miesrooleille suodaan kaikissa kulttuureissa suurempia vapausasteita kuin naisille.

        Meillä kaikilla on roolikäyttäytymistä, joihinkin rooleihimme sujahdamme mukavasti, joihinkin pakotetaan (pitkälti kulttuurikysymys). Rooleista voi olla sekä hyötyä että haittaa.

        En väitä, että miehet ovat tavallisesti röyhkeämpiä kuin naiset kapakoissa. Oletan, että alkoholilla on niin sanotusti aina osuutta asiaan, sukupuolesta riippumatta.

        Kaikessahan oli nyt kysymys siitä miksi toisella sukupuolella olisi käytös toista vapaampaa.

        Se päätelmä tehdään aina henk.koht. kokemusten pohjalta.

        Hs:n jutussa mies koki juuri niissä tietyissä paikoissa käytöstä jota hän ei pitänyt ilmeisesti mieleisenään. Mutta kun on yleisesti tiedossa että erilaisia paikkoja riittää, ja monessa paikassa toimittaja olisi tuskin kohdannut vastaavaa, henkilön omat valinnat tulevat merkittäväksi syrjintäkokemuksen "luojaksi".

        Miesten käytöksen suuremman "vapausasteen" mieltäminen saattaa siis johtua välillä myös osin ihmisen omista valinnoista.

        Ymmärrän kyllä että Hesarin jutun "ytimestä" voi ajatella omien kokemusten ohella että miehillä olisi "vapaampaa" kuin naisilla. Hesarin juttu on varmasti hyvää materiaalia, mutta se ei ole puutteidensa vuoksi mitenkään aukoton "todiste", vain suuntaa antava yksittäinen esimerkki omien mielipiteiden tueksi.

        Lisäksi pohdittaessa sukupuolten "vapausasteita", on muistettava että samanlaisen tutkimuksen tehnyt nainen mieheksi pukeutuneena olisi saattanut saada lopputulokseksi täysin päinvastaisen tuloksen, ja ymmärrätkin että siihen olisi vaikuttaneet monet eri tekijät alkaen aina naisen luonteesta aina ulkonäköön asti.

        Silloin suureksi tekijäksi olisi muodostunut, kuten miestoimittajankin kohdalla, ihmisen henk.koht. maailma, eli kokemus sukupuolten "vapausasteesta" kaikkialla tässä elämässä.

        Keskustelemme puhtaasti omista mielipiteistä. Se mitä minä olen yrittänyt selittää on ollut omien valintojen suuri merkitys oman sukupuolen "vapausasteen" kokemisessa. En ole kieltänyt Hs:n jutun ydintä, olen tainnut itsekin lukea sen.

        Omien valintojen merkityksen ollessa suuri "vapausasteen" kokemisessa, suhtaudun varauksella miesten suurempaan "vapausasteeseen". En tyrkytä yksilöllisyyttä, tämä on vain oma mielipiteeni :)


      • janne
        janne kirjoitti:

        Kaikessahan oli nyt kysymys siitä miksi toisella sukupuolella olisi käytös toista vapaampaa.

        Se päätelmä tehdään aina henk.koht. kokemusten pohjalta.

        Hs:n jutussa mies koki juuri niissä tietyissä paikoissa käytöstä jota hän ei pitänyt ilmeisesti mieleisenään. Mutta kun on yleisesti tiedossa että erilaisia paikkoja riittää, ja monessa paikassa toimittaja olisi tuskin kohdannut vastaavaa, henkilön omat valinnat tulevat merkittäväksi syrjintäkokemuksen "luojaksi".

        Miesten käytöksen suuremman "vapausasteen" mieltäminen saattaa siis johtua välillä myös osin ihmisen omista valinnoista.

        Ymmärrän kyllä että Hesarin jutun "ytimestä" voi ajatella omien kokemusten ohella että miehillä olisi "vapaampaa" kuin naisilla. Hesarin juttu on varmasti hyvää materiaalia, mutta se ei ole puutteidensa vuoksi mitenkään aukoton "todiste", vain suuntaa antava yksittäinen esimerkki omien mielipiteiden tueksi.

        Lisäksi pohdittaessa sukupuolten "vapausasteita", on muistettava että samanlaisen tutkimuksen tehnyt nainen mieheksi pukeutuneena olisi saattanut saada lopputulokseksi täysin päinvastaisen tuloksen, ja ymmärrätkin että siihen olisi vaikuttaneet monet eri tekijät alkaen aina naisen luonteesta aina ulkonäköön asti.

        Silloin suureksi tekijäksi olisi muodostunut, kuten miestoimittajankin kohdalla, ihmisen henk.koht. maailma, eli kokemus sukupuolten "vapausasteesta" kaikkialla tässä elämässä.

        Keskustelemme puhtaasti omista mielipiteistä. Se mitä minä olen yrittänyt selittää on ollut omien valintojen suuri merkitys oman sukupuolen "vapausasteen" kokemisessa. En ole kieltänyt Hs:n jutun ydintä, olen tainnut itsekin lukea sen.

        Omien valintojen merkityksen ollessa suuri "vapausasteen" kokemisessa, suhtaudun varauksella miesten suurempaan "vapausasteeseen". En tyrkytä yksilöllisyyttä, tämä on vain oma mielipiteeni :)

        jostain syystä sivu ei päivittynyt.


    • meddie

      Oman kokemukseni mukaan, pelkästään naisista koostuvissa työyhteisöissä ilmapiiri on aina huonompi kuin jos mukana on parikin miestä. En osaa edes arvailla mistä tämä johtuu. Ehkä se on kateutta tai jotain vastaavaa. Puolisosi on täysin oikeassa sanoessaan asiat niinkuin ne ovat. Pitää olla aika sokea tai yksinkertaisesti kokematon , jos ei huomaa eroa kahden erilaisen työyhteisön välillä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      656
      8023
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2306
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2228
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1803
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1302
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1186
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      855
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      841
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      769
    Aihe