Jaakobin kirje 5
17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Psalmit 138
1 Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.
2 Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
3 Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.
4 Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.
5 Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.
6 Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
7 Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
8 Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.
17 Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
18 Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Psalmit 138
1 Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.
2 Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
3 Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.
4 Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.
5 Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.
6 Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
7 Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
8 Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
1.
Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.
2.
Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.
3.
On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.
4.
Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme.
5.
Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.
6.
Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät.
7.
Sä turvaa maamme vapaus,
sen kansalle suo viisaus.
Suo armokaste maille sen
ja sydämihin ihmisten.
8.
Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.
9.
Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Lasten Suometar 1857, Wäinö Havas 1938. Virsikirjaan 1938.
1.
Nouse mieli, käänny kieli
Jeesuksesta veisaamaan.
Hän on täällä surun säällä
turvan tuonut kuollessaan,
syntisille, saastaisille
Isän armon autuaan.
2.
Jumalasta armiaasta
olimme me luopuneet,
kirouksen, kadotuksen
vallan alle vaipuneet,
syntisiksi, syyllisiksi,
tuomituiksi joutuneet.
3.
Herra täällä ristin päällä
kantoi tuskat tuimimmat,
sielussansa, ruumiissansa
kärsimykset katkerat.
Synneistämme päästäksemme
haavat verta vuotivat.
4.
Vaivan alla Golgatalla
Jeesus Isää rukoili.
Uhrinamme puolestamme
syntimme hän sovitti,
hautaan mennen meitä ennen
meille haudan pyhitti.
5.
Voiton jalon, uuden valon
Jeesus meille valmisti,
luopuneille, langenneille
Isän armon ilmoitti.
Kuolemasta kauheasta
meidät Kristus lunasti.
6.
Noustessansa haudastansa
julisti hän voittoaan.
Omillensa, rakkaillensa
hän toi rauhan tullessaan,
kuninkaana, valtiaana
astui taivaan kunniaan.
7.
Näin on tuotu, meille suotu
armo iankaikkinen.
Saatanasta, kuolemasta
voiton saamme riemuisen.
Turvallinen, lohdullinen
tie on Herran omien.
8.
Elää saamme! Laulakaamme
ratki riemullisesti
Jeesukselle Kristukselle,
joka meidät lunasti.
Kiittäkäämme! Eläkäämme
kunniakseen iäti!
Venantius Fortunatus n. 600. Ruots. Sigfrid Aronus Forsius 1614. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, komitea 1984.