Edellisen eron jälkeen rukoilin jumalalta että antaa minun tavata "elämäni mies". Muutama viikko siitä tapasin miehen, joka vei jalat täysin alta. Molemmat valehtelematta rakastuivat miltei ensisilmäyksellä. Nyt suhde kuitenkin alkaa olla ohi. Ahdistus on suurempi kuin missään muussa erossa. Miksi jumala tekee minulle aina näin? Miksi hän ei koskaan anna minun olla onnellinen, vaikka se on ainoa asia mitä pyydän? Miksi hän ei suo minulle rakkauden iloa, jota koin monta kuukautta tämän täydellisen miehen kanssa. Nyt kaikki on mennyt pieleen, enkä pysty korjaamaan asiaa.
Pyydän että rukoilisitte kanssani, jotta saisin asiat korjattua tämän miehen kanssa. Kumpikaan ei haluaisi laskea irti, vaikka mies sanoo ettei hän tiedä onko hänellä voimia seurustella kanssani. Minä tiedän että tämä ero vie minut pohjalle, entinen syömishäiriöni on alkanut nostaa päätään sekä tunnen itseni arvottomaksi ja hylätyksi. Tätäkö hän haluaa, vaikka joka ilta mielessäni kiitin jumalaa tästä pojasta ja pyysin ikuista onnea hänen kanssaan?
Pyydän että rukoilisitte kanssani, jotta saisin asiat korjattua tämän miehen kanssa. Kumpikaan ei haluaisi laskea irti, vaikka mies sanoo ettei hän tiedä onko hänellä voimia seurustella kanssani. Minä tiedän että tämä ero vie minut pohjalle, entinen syömishäiriöni on alkanut nostaa päätään sekä tunnen itseni arvottomaksi ja hylätyksi. Tätäkö hän haluaa, vaikka joka ilta mielessäni kiitin jumalaa tästä pojasta ja pyysin ikuista onnea hänen kanssaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
nostaa, ellei kissa itse?
Voimia*
Niin kai sitten.. Tuntuu vaan että kun yritämme selvittää välejämme niin ne asiat menevät vaan vielä vaikeammiksi. En tiedä.
Hassua, että sanot ikäänkuin vähätellen, että ainoa asia mitä pyydät, on olla onnellinen. Voiko enempää pyytää, kysyn vaan.
Olisitko todella onnellinen, vieläpä ikuisesti, jos vierelläsi olisi kumppani? Riittäisikö hän, jos sinulta puuttuisi asunto, ruoka, tai kuulo tai näkö tai liikuntakyky tai terveys muulla tavoin? Monelta puuttuu, mutta sinä taidat pitää näitä itsestään selvinä asioina?
Sinulla on realismintajussa jotain pahasti vialla, kun luulet jonkun miehen tuovan sinulle ikuisen onnen. Haet moista aivan väärästä asiasta.
Vähän mukaillen raamattua sanoisin sinulle: Älä murehdi, mistä saisit kunnon miehen ja oikeanlaisia ystäviä ynnä muuta kaikkea mitä tarvitsen. Älä murehdi, mistä saisit jokapäiväisen leipäsi. Jokapäiväiseen leipään kuuluvat myös kaikki tarvittavat ystävät. Siihen sisältyy kaikki tarpeellinen, sillä eihän ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan tarvitsee paljon muutakin.Älä siis murehdi, mistä, jne...
Sillä
"Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Lainaus Matteuksen evankeliumin 6. luvusta)
Ikuisen onnen lähde ei ole elinkumppani. Elinkumppani on kumppani, joka tukee sinua elämän matkalla, mutta jota myös sinun tulisi tukea yhtä lailla. Kumppanuudessa ei olla vain saajia, vaan myös antajia. Ihmisten välisessä kumppanuudessa toteutuu se, että vain antaessaan saa. Ja kestävän kumppanuuden edellytys on, että jaksat sietää ja välittää ja kantaa toista myös vastamäessä, vaikka hän ei toteutua kaikkia toiveitasi tai vaikka hän ei jaksaisi toteuttaa yhtään toivettasi. Monenlaisia vastamäkiä tosielämässä on paljon. Ikuista onnea tässä ajassa on ihan turha etsiä.
Tämä elämä on matka. Jeesukseen uskoville tämä on matka ikuiseen onneen, tilaan, jossa ei ole enää murhetta, kipua eikä kyyneleitä.
Älä syytä Jumalaa siitä, jos poikakaveri jättää ja päätät sitten syödä itsesi sairaaksi tai olla syömättä ja sairastua sen vuoksi. SE on sinun oma tapasi kiukutella. Mutta ketään se ei auta eikä hyödytä.
Katso ympärillesi, todellista hätää kärsiviä ja oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä on maailma pullollaan, ja sinä päätät syödä itsesi hengiltä tai jättää syömättä sen takia kun poikakaveri syystä tai toisesta väsyy - ja syytät tästä kaikesta Jumalaa.
Herra haluaa auttaa tässäkin asiassa.
Epäjumalana? Tuskin.
Viestini tarkoitus ei ollut syyttää ongelmastani jumalaa. Käyn tällä hetkellä läpi hyvin raskasta vaihetta elämässäni ja tarvitsen tukea. Kukaan ei ole ymmärtänyt minua samalla tavalla kuin poikaystäväni. Hän on ainoa, joka on nähnyt minun romahtavan täysin mutta osannut silti sanoa oikeat asiat. Uskon vahvasti että meidät on tarkoitettu yhteen, sillä niin moni asia puhuu sen puolesta. Pyydän jumalalta vain vähän armeliaisuutta ja voimaa selvittää tämä riita. Pyydän että osaisin sanoa oikeat sanat poikaystävälleni, sillä hänenkin elämänsä on tällä hetkellä vaikeaa. Rukoilen hänen puolestaan, jotta hän olisi vahva eikä lannistuisi.
Ongelmamme johtuu juuri molempien elämien sekaisuudesta sekä siitä että molemmat eivät uskalla sanoa kaikkea rehellisesti sillä pelkäämme että satutamme toisiamme. Haluan tukea poikaystävääni vaikeassa elämäntilanteessaan ja tuoda valoa hänen elämään. Rakastan hänen hymyään, jota harvoin enää näen..
Viestistäsi sai vähän epäselvän kuvan, kestikö tämä "suuri rakkaus" muutaman viikon vai muutaman kuukauden?
Onko Jumala jossakin luvannut, että saisit olla onnellinen? Raamatusta selviää, että Kristuksen seuraajaa odottavat monenlaiset vaivat ja pilkka.
Jumala on luvannut olla kanssasi joka päivä, mutta onnea hän ei ole luvannut. Kaikki mitä hengelliseen vaellukseen tarvitaan on sinun, mutta maallinen onni?
Jumala ei ole sinua jättänyt, vaikka sukset menevätkin seurustelu suhteessa ristiin. Se on teidän kahden ihmisen välinen asia.
Olen niin vanha käpy, että en ollenkaan usko "rakkauteen" ensisilmäyksellä. Ihastua voi, mutta rakastaminen tarkoittaa sitä, että siedät toisen hikisiä sukkia ja ärsyttäviä tapoja.
Jos joku ukko vie sinulta jalat alta niin upsitarallaa, ensi viikolla hän ei ehkä soittele mitään kannelta sinun sismmässäsi. Mitä kiihkeämmin homma alkaa sitä nopeammin se lopahtaa. jos suhteeseen lähdetään hitaasti lämmitellen ja toiseen rauhassa tutustuen se usein kestää paljon kauemmin.
Pyydät todella vähän jos pyydät Jumalalta vain omaa onneasi. luuletko, että tämä on Jumalan mielen mukainen rukous. Pelastiko Jumala sinut siksi, että saat narsistisesti käyttää loppuelämäsi oman onnesi etsimiseen. Enpä usko. Ehkä sinun tehtäväsi on tehdä TOISET onnelliseksi.
Jos kyseessä on vain muutaman viikon suhde niin se ei mielestäni voi viedä sinua mitenkään pohjalle, eikä olosi voi olla arvoton ja hylätty. Lepääkö sinun itsetuntemuksesi jonkun uroksen harteilla. Kasva aikuiseksi, seiso omilla jaloillawsi ja rakenna sitten tasavertainen suhde kumppaniin, joka on kanssasi samalla tasolla.
Jumala ei sinua kiusaa, vaan oma himosi ja halusi. Ei elämässä ole mitää takeita siitä, että saa kaiken mitä haluaa. Jos olet terve ihminen, sinulla on jo todella paljon. Jos Jumala on sydämesi rakkaus olet todella rikas.
En saa Jumalalta kaikkea mitä keksin tilata. Kurja juttu, mutta silti luotan siihen että hän vie minut perille, pitää huolen minusta ja minun maaliisen elämäni tarpeista. Jos Jumalan ja minun toiveeni lyövät ristiin, pakko luottaa siihen että Isäni tietää paremmin, vaikka välillä tekee vähän kipeääkin.
Älä rupea pelleilemään syömishäiriön kanssa vain siksi, että joku kolli ei nyt ollutkaan se oikea. kolleja tulee ja kolleja menee, mutta sinun tehtäväsi on pitää huolta itsestäsi. Opettele rakastamaan ensin itseäsi, niin rakkaus muihin syntyy sen myötä.
Tsemppiä!
Todella toivon, että pääsisit jaloillesi. Tiedän jotenkin että et tämä kirjoitus on turha sinulle, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.
Jos aloitetaan siitä että tapasit miehen, rakastuit ja aloitit suhteen. Herää kysymys, missä vaiheessa kerkesit kysyä Jumalalta onko tämä se oikea? Jalat alta ensisilmäyksellä, anteeksi nyt että sanon inhorealistisesti, mutta kun ottaa huomioon mitä putken toisessa päässä on, olisi hyvä ottaa selvää myös siitä mitä on siellä ylemmässä päässä, vai onko mitään.
Olen tässä saarnannut yhdelle ja toiselle aikuiselle naiselle, että meidän tulisi kasvaa täyteen naiseuden mittaan, meidän tulisi kasvaa Aikuisiksi. Mistä sitten erottaa aikuisen ja lapsen, siitä että aikuisella on elämänkokemuksen kautta tullutta viisautta, viisaus elämänkokemuksen kautta antaa voimaa selvitä ongelmista, joita elämä tuo. Joskus elämä potkii pahastikin, mutta aikuisen elämänkokemus ja oman itsensä tuntemus auttaa häntä selviämään elämän tilanteistaan.
Miten sitten oppii tuntemaan itsensä, olemalla itsensä kanssa kahden ja ottamalla vastuu omasta elämästään.
Tiedätkö mitä miehelle sanotaan, jos hän sanoo, ettei jaksa olla sinun kanssasi. Hänelle sanotaan että tuossa on ovi ja se ei ole sisältä lukossa, mutta paina se kiinni mennessäsi. Sen jälkeen sinä katsot peiliin että millaiseen muottiin se Jumala minut loi. Tiedätkö sinun sielusi on pantu just tuollaiseen ruukkuun kuin peili näyttää ja tiedätkö sinulle on annettu tehtävä pitää niin ruukusta kuin sen sisäpuolella olevasta juurakosta huolta. Nyt kuule titinät pussiin ja alat voimistua ja tutustua itseesi. Sitten vasta kun olet vahvoilla oman elämäsi suhteen ala katsella tasapainoista uskovaista miestä itsellesi.
Jos siinä menee aikaa niin sitten menee antaa mennä. Rukoilen puolestasi, että Herra antaisi sinun löytää itsesi ja todellisen yhteyden Jeesukseen, antaisi sinun huomata, että sinä olet Jumalan palvelija, silloin asetelmasi on oiken päin.
Etsi ensin rakkautta ja iloa ITSESTÄSI...sitten vasta pyri jakamaan se muiden kanssa.
itse olen tehnyt Jumalan kanssa kerran tuon saman virheen, halusin antaa Jumalalle vain ongelmani, en itseäni, enkä kohdannut silloin Jumalaa, mutta ei Jumala alistu meidän juoksupojaksemme, eikä meidän ongelmanratkaisijaksemme.
Jumala haluaa auttaa sinua, mutta ei noilla ehdoilla. Jos todella haluat apua Jumalalta niin sinun on annettava kaikki Jumalan käsiin, koko elämäsi ja itsesi Jumalan johdettavaksi, sinun on annettava Jumalalle joko kaikki tai sitten ei mitään.
kaikella on tarkoituksensa. siis että sinulle käy noin, jotta tulevaisuudessa sinulle kävisi "niin ja niin" (en voi tietenkään tietää mitä).
minä en olisi tässä ja nyt tällaisena ilman menneisyyteni kipeitä ja iloisia tapahtumia ja uskon että tämä ei ole vain sattumasta kiinni.
joten sinuna olisin huoleti. tämä kuullostaa nyt ihan ylimalkaiselta, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. tämä ei tietenkään auta sinua mikäli elämänkatsomuksesi eroaa täysin tästä.
sitä paitsi luulen että jokaiselle meistä on puoliso olemassa jossakin. et ole vain vielä kohdannut häntä. suhtaudu avoimesti uusiin ihmisiin, mutta älä siedä mitä tahansa käytöstä mieheltä.
Vaikka moni sinulle vastanneista ihmisistä vastasikin mielestäni sinulle muuten ihan hyvällä ja oikealla tavalla, niin pahan olosi ja henkisen tuskasi vähätteleminen on epäasiallista.Itse rukoilin jo lapsesta asti Jumalaa, että saisin itselleni kumppanin nuoruudessa.Se toive ei toteutunut, sillä nuoruus tuli ja meni ilman, että sain koskaan seurustella.Mutta tuo elämän suuren haaveen pirstaloituminen sai aikaan sen, että ahdistuksessani rukoilin Raamatun Jumalaa ja Jeesusta avukseni ja Herra vastasi hätääni.Mutta Jeesus näytti minulle asioiden oikean tärkeysjärjestyksen ja antoi minulle voimakkaan synnintunnon.Pyysin anteeksi syntejäni ja sain kokea Jumalan Pyhän Hengen johdatusta ja ihmeellisiä rukousvastauksiakin.Mutta seurusteluun liittyvät asiat pysyivät täysin ennallaan.Uskoni tukahtui elämän huolien alle, kun en enää jaksanut muuta kuin pyytää, että Jumala ratkaisisi jollain yliluonnollisella tavalla seurusteluongelmani.Ajattelin, ettei sitä Jumalaa taidakaan olla sittenkään olemassa, kun Hän ei auttanut toivomallani tavalla.Mutta vuosien päästä, kun luin huvikseni katkelman Raamattua netissä, ylleni laskeutui yliluonnollinen totuudentunto siitä, että lukemani on totta.Ja nämä vuodet olivat vaikuttaneet minun ajatusmaailmassani Pyhän Hengen kautta sellaisen muutoksen, että en pitänytkään enää tässä ajassa tapahtuvaa seurustelua niin tärkeänä asiana.Jeesushan sanoo, että joka voi naimattomuuden valita, se valitkoon.Mutta taitaa olla niin, että suurimmalle osalle uskovista Jumala on antanut avioliiton lahjan neitsyyden lahjan sijaan.Itsekin tahdoin nuoruudessani olla osallinen tuosta avioliiton lahjasta mieluummin kuin neitsyyden lahjasta, mutta Jumalan tarkoitus elämälleni oli erilainen kuin luulin.Uskon ja toivon kuitenkin, että saan seurustella sitten 1000-vuotisen Valtakunnan aikana, jossa tämä nykyisen kaltainen elämä saa Jeesukseen uskovilla täyttymyksensä.Mutta palatakseni kirjoitukseni alun aiheeseen toisen ongelmien vähättelystä, tahdon sanoa, että jokainen kokee erilaiset puutteet ja vastoinkäymiset eri lailla, ja eri asteisina.Minulle oli seurusteluhaaveeni toteutumatta jääminen tässä elämässä todella katkeraa.Jollekin toiselle sitä voisi olla vaikka lapsettomuus, joka taas ei minua haittaa yhtään.Älkäämme siis tuomitko Murtunutta miksikään pienistä asioista valittelijaksi, kun emme voi tietää hänen tuskansa suuruutta.Nimittäin jos sille linjalle lähdettään, että "auttamiskeinona" vähätellään toisten tuskia, niin saamme todella paljon pahaa aikaiseksi.Voisinhan minäkin vähätellä esim. lapsettomuudesta kärsivän tuskaa sanomalla, että mitä siinä valitat kun sinulla on muut asiat hyvin, on puoliso ja katto pään päällä ja ruokaa ynnä muuta.Mutta silloin vain pahentaisin tuon lapsettomuudesta kärsivän oloa ymmärtämättömyydelläni.Kyllä sen verran tulisi olla uskovalla perspektiiviä, ettei heti oltaisi tuomitsemassa valittelijaksi.Murtuneen paha olo voi olla ihan yhtä vaikea kuin jonkun "paremmin käsitettävän ongelman" johdosta kärsivän.Jeesuksesta puhuminenkin ymmärretään silloin paremmin ja vastaanottavammin, kun ei asetuta kärsivän ihmisen yläpuolelle ikäänkuin tuomariksi ja lokeroida apua tarvitsevaa lähimmäistä johonkin "toivottomien ja säälittävien" tapausten joukkoon joille sanotaan vain: "Ota nyt ressukka ittees niskasta kiinni!"
Mutta niin kuin sanoin, oli noissa vastauksissa paljon hyvääkin.Vinkkinä sanoisin sinulle Murtunut, että ota vaari Raamatun Sanasta, sillä se on Tie, Totuus ja Elämä ja se on varmasti totta.Sillä kun noudatat Raamatun/Jeesuksen ohjeita, niin kirous poistuu elämästäsi, ja se on tämä: "Joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään." Tuo kohta oli minullakin kompastuskivenä siihen saakka, että ymmärsin tehdä parannuksen niistä asioista elämässäni, jotka olivat Jeesuksen opetusten vastaisia(eli syntejä).Jos et ole vielä paremmin tutustunut Raamattuun, niin aloita Johanneksen evankeliumista, se on ikään kuin Raamattu pienoiskoossa.