eduskuntaryhmässä ollut puhetta valtion ja kirkon erosta? Ihmettelen jos ei ole, sillä kirkosta eroaminenhan on kasvanut huimasti. Miksi tämä asia tuntuu olevan tabu?
Olen ymmälläni, koska paljon muitakin asioita käsitellään julkisuudessa ihan avoimesti, kuten esim. homoliitot, adoptio-oikeudet, hedelmöityshoidot jne. Mikä tässä valtion ja kirkon erossa voi olla niin vaikeaa, että poliitikot eivät ainakaan julkisesti siitä puhu?
Äänestäjilläkin pitäisi olla tieto siitä, mitä ehdokkaat ajattelevat.
Olen ymmälläni, koska paljon muitakin asioita käsitellään julkisuudessa ihan avoimesti, kuten esim. homoliitot, adoptio-oikeudet, hedelmöityshoidot jne. Mikä tässä valtion ja kirkon erossa voi olla niin vaikeaa, että poliitikot eivät ainakaan julkisesti siitä puhu?
Äänestäjilläkin pitäisi olla tieto siitä, mitä ehdokkaat ajattelevat.
Vastaukset 12
Vanhimmat
varsinkin eduskuntavaaleissa yritetään olla ärsyttämättä ketään. Mutta minusta se on myös valehtelua, jos ei kerro kantaansa jostain asiasta.
Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka moni nykyisistä kansanedustajista olisi valmis äänestämään kirkon ja valtion eron puolesta.
Joskus 90-luvulla Vihreän liiton puolueohjelmassa oli maininta "Kirkon ja valtion on erottava." ja joitain vuosia sitten vihreiden kansanedustajat Rosa Meriläinen ja Irina Krohn tekivät lakialoitteenkin asiasta joka ei mennyt läpi. Tämän hetken tilannetta en tiedä, että onko tuo ero ajankohtaisena asiana pöydällä.
Lisäksi Vasemmistoliitossa on jonkin verran ollut sellaisia näkemyksiä että kirkon ja valtion tulisi erota. Esimerkiksi Paavo Arhinmäki on tuonut sitä jonkin verran esille että kirkko ja valtio voitaisiin erottaa.
Kannattaa tehdä kuten Kössönöm taannoin palstalla ehdotti, sähköpostia vain kansanedustajille että aihe pysyy tuoreena mielessä.
Ymmärrän kyllä, että esim. Norjassa valtio ja kirkko ottavat etäisyyttä toisiinsa, kun esim. ministereiden on ollut pakko kuulua kirkkoon ja kirkon asioista on päättänyt hallitus ja kunigas. Meillä kirkko päättää omista asioistaan, uskonnonvapaus toteutuu hyvin ja jokainen saa kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta. Valtiokirkolliset jäänteet, kuten valtiopäiväjumalanpalvelukset ovat detaljeja, jotka voidaan säilyttää tai lakkauttaa, mutta suurta merkitystä niillä ei ole. Poliittinen keskustelu on laiskaa, koska on niin vähän mistä keskustella ja nykytilanne on valtiolle edullinen (kirkko hoitaa hautaustoimen ja paikkaa hyvinvointiyhteiskunnan aukkokohdat).
ole uskonnonvapautta. Edelleenkin lapsen voi liittää kirkkoon ja uskonnonopetus on silloin pakollista. Kirkko tulee yhteiskunnalle kalliiksi, ihan turha muuta väittää.
Niin hulluksi maailma ei mene, etteivätkö vanhemmat saisi päättää lapsensa kuulumisesta uskontokuntiin. Edes vapaa-ajattelijat harvoin lähtevät muuta ehdottelemaan ja sinäkin voisit hiukan arvostaa vanhempia ja kunnioittaa heidän valintaansa. Hyvää kasvatusta voi olla kuuluipa kirkkoon tai ei, kasvatuksen laadun kannalta sillä ei ole merkitystä, samoin uskonnollinen kasvatus voi olla aidosti lasta kuuntelevaa ja kunnioittavaa. Mutta kuten sanottua, näillä kysymyksillä ei ole eikä tule poliittista keskustelua.
Kirkkoon kuuluu vielä liikaa ihmisiä ja kirkosta eroamista saatetaan pitää vain jonkinlaisena ohimenevänä muoti-ilmiönä (jota se ei toivottavasti ole). Vasta sitten kun kirkkoon kuuluu reilusti vähemmän (en osaa arvioida prosenttimäärää), asiasta saatetaan jopa keskustella, mutta mitään konkreettista tuskin tapahtuu vielä aikoihin.
"Meillä kirkko päättää omista asioistaan, uskonnonvapaus toteutuu hyvin ja jokainen saa kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta."
Uskonnonvapaus on osa mielipiteenvapautta. Eli eri uskontokuntiin tulisi julkisen vallan taholta suhtautua yhtä neutraalisti kuin eri poliittisiin mielipiteisiin ja puolueisiin.
Ajatus siitä että vain Keksustalla olisi verotusoikeus on absurdi. Yhtä absurdi on kirkon verotusoikeus. Se että yliopistossa olisi oma tiedekunta alkiolaiselle politiikantutkimukselle (mutta ei muille) tuntuisi niin ikään kummalliselta.
Se että useat kirkon jäsenet eivät näe kirkkonsa aseman ja mielipiteenvapauden perusperiaatteiden välistä ristiriitaa, johtuu vain siitä, että useimmat kirkon jäsenet eivät kannata aitoa uskonnonvapautta.
maksamaan esim. jalkapalloseuran jäsenyydestä, jos vanhemmat ovat hänet siihen liittäneet. Eikä sinne harkkareihin laki edes velvoita menemään, toisin kuin uskonnonopetukseen.
Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus päättää OMASTA uskontokuntaan kuulumisesta, ei TOISEN ihmisen, tässä tapauksessa puolustuskyvyttömän lapsen. Uskonnollinen kasvatus on toki asia erikseen, jokainen vanhempi voi päättää, mitä opettaa lapselle uskonnoista, laittaa tämän halutessaan pyhäkouluun jne. Mutta se, että liittää lapsen uskonnolliseen yhteisöön, josta tämä ei voi erota ennen kuin täyttää 18 vuotta, ja jolle tämä joutuu maksamaan vielä veroja tuloistaan, on lapsen uskonnonvapautta vastaan.
Ei lapsia saa liittää poliittisen puolueenkaan jäseneksi lapsena, joille nämä joutuisivat maksamaan veroja tuloistaan, ilman mahdollisuutta erota ennen täysikäisyyttä vaikka tämä kuinka sotisi heidän aatteitaan vastaan. Vanhemmat voivat toki opettaa omaa poliittista arvomaailmaansa ja näkemyksiään lapselle, mutta he eivät pysty tekemään päätöstä lapsensa puolesta, mihin puolueeseen hänen olisi kuuluttava, kuten asian tuleekin mennä.
"Ajatus siitä että vain Keksustalla olisi verotusoikeus on absurdi. Yhtä absurdi on kirkon verotusoikeus. Se että yliopistossa olisi oma tiedekunta alkiolaiselle politiikantutkimukselle (mutta ei muille) tuntuisi niin ikään kummalliselta. "
Mutta yliopistoissa harjoitettava uskontojen tutkimus on neutraalia. Se miksi kristinuskon tutkimusella on suuri painopiste selittyy pitkälti kyseisen uskonnon asemalla länsimaiden (myös Suomen) historiassa, ja sen merkityksellä nykypäivänä. Aihe kaipaakin akateemista tutkimusta ympärilleen.
"Mutta yliopistoissa harjoitettava uskontojen tutkimus on neutraalia."
Tarkoitatko että on vain hassu sattuma, että meillä on teologisissa tiedekunnissa eri laitokset molempia valtionkirkkoja varten?
Vihreä liitto otti kesällä 2006 puolueohjelmaansa kirkon ja valtion eron. Päätös tehtiin melko pienellä äänten enemmistöllä, ja mikä tärkeämpää, puolueen johto ilmoitti saman tien ettei aio tehdä mitään konkreettista asian hyväksi. (Voikin aiheellisesti kysyä mitä puolueohjelman kohdat sitten ovat oikeasti voimassa!)
Vasemmistoliitto otti vastaavan kannan kesällä 2007. Tässä tapauksessa ei johto sanoutunut irti jäsenistön tahdosta.
UV-sivun vaalikoneesta löytyy tätä vahvistavaa tietoa, ks. http://www.uskonnonvapaus.fi/vaalit/eduskunta2007/
*Jokaisen* puolueen sisällä ainakin joku ajaa kirkon ja valtion eroa. Toivoa muutoksesta siis on.
Silti itse näen tärkeämmäksi nyt pyrkiä politiikassa pienempiin askeliin, ja samalla kasvattaa kirkosta eroamista jotta aikanaan päästään lopulliseen tavoitteeseen kirkon ja valtion erosta.