Näyttää että ateistit ja uskovaiset eivät tule hyvin toimeen keskenään, ainakaan tällä palstalla.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen ateisti ja vaimoni on ortodoksi. Ja ihan hyvin tullaan toimeen ja uskon asioista ei juuri keskustella. Mitens on, löytyykö muita vastaavia tapauksia tältä palstalta? Ja miten olette käytännön asiat ratkaisseet, esim. kirkolliset pyhät, lasten kastamiset jne.?
Ollaan vaimon kanssa sovittu että lastamme ei kasteta kirkossa, tämä ihan kyllä minun vaatimuksesta. Sovittiin että sitten kun muksu on tarpeeksi vanha tajuamaan uskonasioita, niin sitten voi uskoa mihin lystää, tähän vaimokin suostui vaikka uskovainen onkin. Mutta kumpikaan ei tyrkytä lapselle omia näkemyksiään.
Mitäs tollainen palosammutimen kokoinen nassikka uskonnosta tai ateismista ymmärtäisikään...
Itselläni on sellainen tilanne, että olen ateisti ja vaimoni on ortodoksi. Ja ihan hyvin tullaan toimeen ja uskon asioista ei juuri keskustella. Mitens on, löytyykö muita vastaavia tapauksia tältä palstalta? Ja miten olette käytännön asiat ratkaisseet, esim. kirkolliset pyhät, lasten kastamiset jne.?
Ollaan vaimon kanssa sovittu että lastamme ei kasteta kirkossa, tämä ihan kyllä minun vaatimuksesta. Sovittiin että sitten kun muksu on tarpeeksi vanha tajuamaan uskonasioita, niin sitten voi uskoa mihin lystää, tähän vaimokin suostui vaikka uskovainen onkin. Mutta kumpikaan ei tyrkytä lapselle omia näkemyksiään.
Mitäs tollainen palosammutimen kokoinen nassikka uskonnosta tai ateismista ymmärtäisikään...
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei ole ollut sellaista parisuhdetta, jostain syystä "kaikki" mieheni ovat jakaneet ateistisen maailmankuvani. Onko se sitten ollut sattumaa etten ole "uskiksen" kanssa seurustellut... Tai sitten mulla vaan on niin hyvä tutka:))
Ei mut oikeasti on hienoa (!) jos teillä asiat sujuu, mikäs siinä, noin sen pitäisi ollakin että uskonto tosiaan on vain niin henkilökohtainen asia ettei siitä pitäisi tulla erimielisyyttä KOSKAAN,jos kunnoitetaan toistemme uskomuksia ja ajatuksia, eikä sekoitettaisi niitä politiikkaan eikä MIHINKÄÄN MUUHUN oman sisäisen maailman "ulkopuoliseen" maailmaan. Ymmärsitkö mitä tarkoitin? Oli vähän pitkä lause...:)
Eli "Annan sinun uskoa mihin haluat jos annat minunkin, ja lapsemme saa tarpeeksi vanhana päättää mihin uskoo", niin maailmassa olisi rauha uskonsodilta ja uskonnolliselta kiusaamiselta.
että uskonnot ovat huijausta ja satua. Kirkosta eronnut saa valita, lukeeko et:tä vai uk:ta ja meitin yksi aloitti suoraa net:llä ja toinen vaihtaa pari vuoden uk:n lukemisen jälkeen et:hen.
Ystävä hyvä, kyllä lapset ovat fiksumpia kuin oletat. Lasten on hyvä kasvaa kastettuna ja kristillisen etiikan mukaan.
lapset pitää kastaa luterilaiseen kirkkoon loitsuja lukemalla? Mitä fiksua siinä muka on?
Mitä sitten on kristillinen etiikka? Raamattuun se tietysti pohjautuu ja sitä epäeettisempää kirjaa ei hevillä löydy.
Ennen kuin koet Jumalan itse. Sitä ennen olet tuuliajolla.
Mutta et vastannut kysymykseen. Tuuliajolla en ole. Itse et taida tajuta, että sinut on aivopesty ja pidät oikeutenasi jatkaa sitä samaa mallia eteenpäin.
jakaa samaa harhaa sinun kanssasi.
Luulisi nyt uskovankin tuon verran ymmärtävän. Ainakin minun on vaikea mennä edes massapsykoosiin mukaan.
ja itämaisista katsomuksista, mistä on alkuperäisdokumenttia alkaen 5000 ekr.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sumerin_historia
Miten voisivatkaan, kun heille on väitetty, että jumala loi maailman 6000 vuotta sitten. Miten uskovaiset ovat ikinä voineet saada koulutodistuksen?
Tietääkseni siellä nyt kuitenkin vielä opetetaan biologiaa ja kerrotaan maailmankaikkeuden synnystä ja evoluutiosta.
siitä kasteesta sitten saa, jos muksu on niin pieni että tajuaa vaan teletappien ja nalle puhin päälle? Oma muksuni saa uskoa mihin lystää, tai olla uskomatta, sitten kun on tarpeeksi vanha tajuamaan noita asioita. Ja ei siihen kristinuskoa tarvita jos haluaa opettaa lapsen elämään "etiikan mukaan".
jos molemmat ovat suomalaisia.
että ainakaan nuorempana olisi ollut seurustelukumppanien kanssa mitään juttua uskonnoista. Ehkä oli muut asiat tiiviimmin mielessä:)
Mutta ne muutamat pitemmät suhteeni olen taatusti jakanut ateistin kanssa. En enää aikuisena voisi kuvitella asuvani ihmisen kanssa, joka ei tajua kantaani uskontoon. En yksinkertaisesti voisi elää ihmisen kanssa jolle uskonto on tärkeää. Ja joka tosissaan uskoisi johonkin jumalaan.
Eihän siitä tulisi yhtään mitään, koska olen aktiivinen toimija kirkon ja valtion erottamiseksi ja jos puoliso painelisi kirkkoon, niin mitä siitä voi syntyä muuta kuin eripuraa?
...uskovaisen kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 2 vuotta, arkielämää ei haittaa. Uskonnoista kiinnostuneena kyselen hänen näkökantaansa joihinkin kysymyksiin.
Tulevaisuudessa kirkkohäät ja mahdollisten lapsien kastamiset tulevat olemaan kiistakapuloina. Itse en kuulu kirkkoon enkä ole käynyt rippikoulua, ukkoni taas on vakaumuksellinen luterilainen.
Aikoinaan tuli muutaman vuoden seurusteltua lestadiolaisen tytön kanssa. Tiesin jo ennen suhteen alkua että hänen perheensä oli ns. tosiuskovaisia ja tyttökin oli jonkin sortin uskovainen.
No eipä siinä mitään, eipä tuo tytön uskonnollisuus minua paljoa haitannut. Meillä synkkasi sen verran hyvin, ettei uskonasioista mitään sen suurempaa kiistakapulaa tullut, tosin meistä kummatkin joustivat näissä asioissa jonkin verran. Tyttö ei yrittänyt muuttaa minua enkä minä häntä uskonasioissa, mutta kyllähän nuo uskon asiat olivat aina vähän läsnä. Tuli käytyä yhtenä kesänä oikein suviseuroillakin, mutta en tehnyt sitä uskon vaan naiseni vuoksi, koska se tuntui olevan niin tärkeää hänelle, että samahan tuo oli tuollakin käväistä.
No eipä siinä sen kummempaa, suhteemme päättyi tuossa jokusen aikaa sitten, eikä se mihinkään uskon asioihin kaatunut, tai jos kaatui niin en minä ainakaan tiedä siitä mitään. Kaverini kyllä vähän vihjaili että tytön perhe oli painostanut tyttöä päättämään suhteensa, mutta miksi se tapahtui vasta useamman vuoden seurustelun jälkeen? Mene ja tiedä, hauskaa meillä silti oli ja hyvät muistothan tuosta jäi...
Jeesuksen seuraaja ymmärtää, ettei seurustele saati mene avioliittoon uskomattoman kanssa. Usko on asia joka on niin kokonaisvaltainen, ettei sellaista voi pitää henkilökohtaisena asiana. Parasta parisuhteessa on usko jonka voi jakaa ja iloita siitä yhdessä. Miten avioliitossa voi edes tulla yhdeksi kuten Sana sanoo, jos niin suuri asia kuin usko, ei ole yhteinen???
Jos usko ei haittaa parisuhdetta, silloin voitte huoletta ajatella olevanne uskomattoman kanssa, sillä ei jokainen joka SANOO olevansa uskova, todella ole.
Mitäs kävi sille suvaitsevaisuudelle, josta kristinuskossa paasataan? Ja jos parisuhteessa on parasta usko, niin otan osaa.
Kannattaisiko viettää vähän enemmän aikaa vällyjen välissä yhdessä, eikä raamatun ääressä? : )
kristinusko joka on suvaitsevainen eli suvaitsee kaiken ei ole kristinuskoa.
vastauksestasi sai sen kuvan, että avioliitossa tärkeintä on se mitä tapahtuu vällyjen välissä?
Jassoo.
No itse lukeudun niihin, jotka itse ovat ateisteja, mutta joidenka puoliso on edelleen kirkon jäsen.
Meillä olen ollut sikäli mukautuvainen,että tapakristityn vaimoni mieliksi sallin lapsemme kastamisen. Selväksi tein kyllä senkin, että jos lapsemme joskus ilmaisee halunsa erota kirkosta, en minä sitä tule vastustamaan. En liioin tule piilottelemaan ateistisia näkemyksiäni lapseltamme ja esiintymään ympäristön mieliksi uskovaisempana kuin olen.
Muuten on pakko olla kanssasi eri mieltä, kun sanot "Jeesuksen seuraaja ymmärtää, ettei seurustele saati mene avioliittoon uskomattoman kanssa".
Eräs diakoniksi opiskellut naispuolinen sukulaiseni meni naimisiin muslimimiehen kanssa. Avioliitossa molemmat pitivät uskontonsa. (Sukulaiseni ei ole sama kristitty naispappi joka kirjoitti kirjankin avioliitostaan muslimin kanssa).
Väitän muuten että lasten kannalta on helpompaa, jos toinen vanhemmista on ateisti, kun jos että molemmat vanhemmat edustavat keskenään kilpailevia voimakkaita uskonnollisia näkemyksiä. Siitä se riita syntyisi. Alkaen kasteesta.
ja siunausta teille.
Se nyt oli vaan yksi esimerkki mikä on parempaa avioliitossa kuin yhteinen usko.
Mitens olisi lapsen kasvatus, lomareissut, keskusteleminen, yhdessäolo noin yleensä?
Tarkoitin vaan, että jos se usko paras asia niin ei hyvin mene. Eiköhän sen parisuhteen pitäisi perustua
ihan muihin asioihin, ainakin minun mielestäni.