Joka arvostelee ankarasti Raamattua ilman lukukokemusta, lukekoon sen ensin kannesta kanteen ja sitten kritisoikoon.
Eikö ole kohtuullinen ja järkevä pyyntö?
Mielestäni tämä on jo ehto kriittiselle keskustelulle. Jos vetoaa johonkin vakavasti, niin on myös tunnettava aineisto johon vetoaa.
Eikö ole kohtuullinen ja järkevä pyyntö?
Mielestäni tämä on jo ehto kriittiselle keskustelulle. Jos vetoaa johonkin vakavasti, niin on myös tunnettava aineisto johon vetoaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs jos ehdottasit että lukevat Johanneksen evankeliumin. Ja jos viellä haluavat kritisoida, niin tehköön sitä sitten. (hymy)
Sanalla "kriittisyys" ei ole pelkästään negatiivinen merkitys. Esim. kirjallisuuskriitikko punnitsee arvosteltavaa kirjaa monipuolisesti, laajaan ammattitaitoonsa ja kirjallisuudentuntemukseensa tukeutuen. Raamatun kriittinen lukija tuntee Raamatun kirjojen synnyn historian ja taustan, on ehkä selvillä kääntämisen ongelmista, ja tuntee vaiheet, joilla kristillinen oppi on muotoutunut sen jälkeen, kun itse Raamatun kirjoitukset ovat jo vakiintuneet. Kriittinen lukija saa Raamatusta irti eniten.
Raamatun lyöminen (sitä tuntematta) ja Raamatulla lyöminen (sen sisällön tuntien) eivät kumpikaan johda mihinkään pysyvään.
Raamatun sisältämä aineisto kuitenkin pystyy luomaan perusteita monenlaisiin (jopa ristiriitaisiin) näkökohtiin. Monet monituiset lahkot ja suuntaukset ovat toki tarkkaan Raamattunsa lukeneet... Kun he eivät Raamattua lähde arvostelemaan, jäljelle jää vain niiden arvosteleminen, jotka tulkitsevat Raamattua eri tavalla.
Olen samaa mieltä kanssasi. Kiteytit asian hyvin.
Ja silti Raamattua kannattaa tutkia, vaikka aina ei ihan oikein ymmärtäisikään. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Jos tietäisi kaiken, niin ei kannattaisi enää etsiä. Ja on se hyvä merkki, että huomaa olevansa joskus väärässä. Ja huomaa kirkkonsa olevan väärässä. Jos näitä ei tapahdu, on toden näköisesti jonkilaisessa lahkossa.
En väheksyisi kenenkään persoonaa kristittynä. Kun ihminen uskoontultuaan, uskossa oltuaan antaa itsensä Jumalan käyttöön ajatuksineen, yllätysyllätys: Alkaa nousta kysymyksiä.
Tutkien&rukoillen vastauksia löytyy. Ne eivät aina ole valmiina luettavissa, ei edes opetettuina, ja on turvallista kysellä, kun tietää, että kyselee Jumalan tahdosta!
Ilman Pyhää Henkeä voidaan puhua teoreettisesti Raamatusta Kirjojen Kirjana. Sieltä löytyy paljon kaunista&hyvää. Kuin myös sotaa&vihaa!
Kuinka paljon me poimimmekaan Jeesuksen sanoja toisiamme vastaan... ...
Puhumme rakkaudesta. (Ja puhumme toistemme ohi... *Ei sinua voi rakastaa...*)
Puhumme armosta. (Missä armollisuus itseämme kohtaan? Missä sisarta/veljeä kohtaan?)
Niinkuin Pyhä Henki kirkastaa kirjoitettua Jumalan Sanaa elävänä nykyajassa, niin myös elämämme muuttuu&uudistuu. Mikä rakkaus!
Kun Jumala saa minut hiljaiseksi kuuntelemaan ja kertomaan rakkaudestaan minua kohtaan. Kun minä nöyrryn huomaamaan, etten minä löytänyt. Kun sitten kysyn lisää, ihmetellen, etsien, niin Pyhä Henki ohjaa, valaisee ja johdattaa. Ilman Raamattua eksyisin, ilman Jeesusta siellä, missä Hän näki opetuslapseksi kutsumansa epäuskon, epävarmuuden ja kyseenalaistamisen.
Mielestäni terveeseen uskoon kuuluu avoimuus Jumalan edessä. Meidän käsittäminen ja ymmärtäminen katoaa, ellei se kirkasta Jumalan kunniaa&armotyötä meissä. Täytetty työ ristillä on Jeesus-uskon perusta. Uskon, että siinä on vastaus kaikkiin vielä syntymättömiinkin kysymyksiin(i).