Kun sukuni ja sukunimeni historiaa on tutkittu, on todettu, että sukuni nimi on ortodoksista alkuperää. Sukunimeni juontaa juurensa eräästä ortodoksisesta ristimänimestä, joten esi-isäni ovat todennäköisesti joskus 1200-luvulla omaksuneet kristinuskon sen ortodoksisessa muodossa. Tämän seikan todennäköisyyttä lisää, että sukuni on ilmeisesti kulkeutunut Kivennavan, Äyräpään ja Jääsken kautta Etelä-Savoon ja sieltä Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle ja nykyaikana muuallekin Suomeen.
Viimeistään 1500-luvulla esi-isäni ovat omaksuneet luterilaisen kristinuskon, ja itsekin olen saanut vankasti luterilaisen kasvatuksen. Luterilaisen kansankirkon tämänhetkinen tila ei kuitenkaan miellytä minua, ja niinpä olenkin etsiytynyt jäseneksi kansankirkon viralliseen linjaan nähden oppositiossa olevan Luther-säätiön alaisen jumalanpalvelusyhteisön jäseneksi.
Pidän itseäni vahvasti luterilaisena, mutta viime aikoina Luther-säätiön ympärillä käyty keskustelu säätiössä toimivien Ruotsissa vihittyjen pastorien suorittamista kasteista on saanut minut epäilemään Luther-säätiön ja ylipäätään koko luterilaisen uskon tulevaisuutta. Jos Luther-säätiön pastorien kasteita ei tunnusteta kristillisiksi kasteiksi, en katso voivani olla enää jäsenenä sellaisessa yhdyskunnassa. Siksi olen miettinyt eräänlaisena varasuunnitelmana liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, ikään kuin siltä varalta jos Luther-säätiö joutuisi täydellisen hylkiön asemaan, niin etteivät mitkään muut uskonnolliset yhdyskunnat tunnustaisi sitä kristilliseksi yhteisöksi. Luterilaisen kansankirkon piispojen nykyisen politiikan perusteella pitäisin em. uhkakuvaa mahdollisena, ehkä jopa todennäköisenä.
Olisinko siis tervetullut ortodoksiseen kirkkoon sen perusteella, että sukuni on joskus vuosisatoja sitten todennäköisesti tunnustanut ko. uskoa? Entä voisinko lukea luterilaista kirjallisuutta ja käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa ortodoksinakin. Korostettakoon, etten näillä näkymin ole kääntymässä ortodoksiksi, mutta pidän senkin oven auki ikään kuin kaiken varalta.
Viimeistään 1500-luvulla esi-isäni ovat omaksuneet luterilaisen kristinuskon, ja itsekin olen saanut vankasti luterilaisen kasvatuksen. Luterilaisen kansankirkon tämänhetkinen tila ei kuitenkaan miellytä minua, ja niinpä olenkin etsiytynyt jäseneksi kansankirkon viralliseen linjaan nähden oppositiossa olevan Luther-säätiön alaisen jumalanpalvelusyhteisön jäseneksi.
Pidän itseäni vahvasti luterilaisena, mutta viime aikoina Luther-säätiön ympärillä käyty keskustelu säätiössä toimivien Ruotsissa vihittyjen pastorien suorittamista kasteista on saanut minut epäilemään Luther-säätiön ja ylipäätään koko luterilaisen uskon tulevaisuutta. Jos Luther-säätiön pastorien kasteita ei tunnusteta kristillisiksi kasteiksi, en katso voivani olla enää jäsenenä sellaisessa yhdyskunnassa. Siksi olen miettinyt eräänlaisena varasuunnitelmana liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, ikään kuin siltä varalta jos Luther-säätiö joutuisi täydellisen hylkiön asemaan, niin etteivät mitkään muut uskonnolliset yhdyskunnat tunnustaisi sitä kristilliseksi yhteisöksi. Luterilaisen kansankirkon piispojen nykyisen politiikan perusteella pitäisin em. uhkakuvaa mahdollisena, ehkä jopa todennäköisenä.
Olisinko siis tervetullut ortodoksiseen kirkkoon sen perusteella, että sukuni on joskus vuosisatoja sitten todennäköisesti tunnustanut ko. uskoa? Entä voisinko lukea luterilaista kirjallisuutta ja käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa ortodoksinakin. Korostettakoon, etten näillä näkymin ole kääntymässä ortodoksiksi, mutta pidän senkin oven auki ikään kuin kaiken varalta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuin kaukaisten esi-isiesi usko on se, mitä itse ajattelet. Ei sinua kukaan estä lukemasta luterilaista kirjallisuutta tai käymästä luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Kuitenkin:kyllä sinun pitää olla "kokonaan" ortodoksi. Tässä on lähellä rusinat pullasta -ajattelu. Käy ortodoksisissa palveluksissa, lue kirjallisuutta, pyri keskusteluyhteyteen jonkun papin kanssa. Sitten voit yhdessä papin kanssa tehdä päätöksesi.
Toivottavasti tämä vastaukseni ei ollut pahennukseksi.
pitää kääntyä ortodoksiksi. Sinun tulee olla vakuuttunut, että ortodoksinen kirkko on ainoa autuaaksi tekevä Kirkko se Kirkko, jonka Kristus perusti. Tämä on ainoa vaatimus kirkkoon tulevalle. Ortodoksisilla esi-isillä ei ole minkäänlaista merkitystä kirkkoon liittymisessä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinun tulee ensin erota luterilaisesta kirkosta ja sitten ruveta katekumeeniksi ortodoksiseen kirkkoon. Katekumenaatti kestää tavallisesti vuoden, mutta voi se kestää kauemminkin. Katekumeeniaikanasi käyt ahkerasti ortodoksisissa jumalapalveluksissa, luet ortodoksista kirjallisuutta ja yrität muutenkin perehtyä seurakuntaelämään.
Et voi ortodoksina enää käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa eikä myöskään luterilaisen kirjallisuuden lukeminen ole suositeltavaa. Sinun täytyy ensin kokonaan hylätä luterilaisuus, muuten sinusta ei voi tulla ortodoksia.
Ei kai, koska tällaista täällälöytyy!
Dibs on ihan oikeassa ettei ortodoksiset esi-isät auta tässä yhtään. Nyt menevät (luultavasti tahtomatta) puurot ja vellit tässä kirjoittajalla sekaisin.
Ortodoksiseen kirkkoon ei voi tulla ikään kuin se olisi hätävara tai varasuunnitelma. Ei kirkkoon voi liittyä siksi että tuntee antipatiaa jotain toista asiaa kohtaan, Kirkkoon tullaan siksi koska ihminen haluaa tulla totuuteen, haluaa liittyä totuuteen, ankkuroitua Kristukseen ja Hänen Kirkkoonsa. Jos pidät itsesäsi luterilaisena niin se on jo syy ettei sinusta voi( ainakaan sellaisena ) tulla ortodoksia. Muista myös ettei sinun edesmennyt sukusi ole liittymässä Kirkkoon, vaan sinä. Kirjoittamasi perusteella sinusta saa kuvan etsijänä, mutta suosittelen sinua etsimään sitä mitä etsit luterialaisesta kirkosta. Sitä paisi yhteisön ja yhteisöllisen uskon ajatus on sinulta hukassa. Ei Kirkko ole voileipäpöytä josta oman maun mukaan poimitaan mitä halutaan ja jätetään muut pois. Kun ihminen liittyy Kirkkoon, hänen tulee omaksua koko Kirkon opetus, myös sen yhteisöllinen elämä. Ei ole mahdollista kuulua kahteen yhteisön ja pitää toista 'hätävarana'. Näin on näkyleipä.
liity pikemminkin roomalais-katoliseen kirkkoon, sehän se oikeaoppinen kirkko on.
;)
Vitsi vitsinä.
Näin ainakin katolisessa kirkossa opetetaan jos aiot liittyä kirkon jäseneksi, niin sinun täytyy uskoa siihen mitä oma kirkko opettaa, eikä yhdistellä omia tai vieraiden opetuksia katolisen kirkon uskoon. Muistaakseni sama käytäntö toimii myös ortodoksisessa kirkossa, vai mitä?
Jos et pidä jostakin nykyajan luterilaisuuden käytännöstä, se ei ole mikään syy liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Perustelusi ovat täysin kestämättömiä, kerrothan olevasi vahvasti luterilainen. Miten voit kuvitella löytäväsi ortodoksisesta kirkosta sellaista (luterilaisuutta), joka nyt sattuisi miellyttämään sinua henkilökohtaisesti. Pelkkä ajatuskin on täysin mahdoton, oletko ollenkaan järjissäsi.
Sinulla saattaa olla joitakin ortodoksisia sukulaisia siellä kaukana satojen vuosien päässä, mutta sen perusteella et ole ainakaan saanut mitään ortodoksisia vaikutteita. Lienee parasta, että hakeudut sinne Lutherisaatioon tai sitten pysyt omassa luterilaisessa seurakunnassasi. Ne ovat opillisesti todella paljon lähimpänä omaa ajatteluasi.
Onko tämä provokaatio?
>Olisinko siis tervetullut ortodoksiseen kirkkoon sen perusteella, >että sukuni on joskus vuosisatoja sitten todennäköisesti >tunnustanut ko. uskoa?
ET olisi tällä perusteella. Olet tervetullut, jos etsit Kirkkoa ja yhteyttä elävään Jumalaan.
>Korostettakoon, etten näillä näkymin ole kääntymässä >ortodoksiksi, mutta pidän senkin oven auki ikään kuin kaiken >varalta.
Sepä ei olekaan sellainen ovi, jota pidetään kaiken varalla, vaan ovi, joka vie IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN.
Muista, että luterilaisuus on saksalaisen luopiomunkin kirjoituspöydän tuotos. Hänhän pusasi lännen katolisesta harhaopista itselleen omaan korvasyyhyynsä sopivan tiivistelmän, joka on alkanut kutsua itseään "kirkoksi" ja jonka edustajat tappelevat nyt keskenään Suomessakin kaikenkarvaisista uusharhaopeista, mm. ns. naispappeudesta.
Maailma on täynnä tällaisia harhaoppeja, jotka kutsuvat itseään ties miksi ja matkivat joiltakin osin Kirkkoa, mutta ovat tarkemmassa tarkastelussa silkkoa sisältä.
Kavahtakaa vääriä opettajia!
Mainittakoon, että kunnioitan suuresti ortodoksista kirkkoa ja siihen kuuluvia kristittyjä. Sitä en kuitenkaan hyväksy, jos joku ortodoksi sanoo luterilaisuutta harhaopiksi. Emmekö me kuitenkin kaikki ole kristittyjä? Myönnän, että liberaaliteologia on hapattanut luterilaisen teologian opetuksen yliopistoissa, mutta alkuperäinen Lutherin oppi on mielestäni oikea enkä näe siinä suurta ristiriitaa ortodoksienkaan opin kanssa. Erilaisia painotuksia tietysti on, mutta kristittyjä kuitenkin ollaan molemmat.
Arvostan ortodoksisessa kirkossa erityisesti sitä, että se pitäytyy perinteissä eikä muuta oppiaan aina sen mukaan mikä milloinkin on yhteiskunnassa vallitsevana trendinä. Kuten sanoin en ole tällä hetkellä kääntymässä ortodoksiksi, mutta tutkin asioita enkä voi sanoa etten missään nimessä voisi kääntyä ortodoksiksi. Ovathan kaukaiset esi-isäni omaksuneet kristinuskon ortodoksisessa muodossa, ja tätä asiaa pidän suuressa arvossa.
>Sitä en kuitenkaan hyväksy, jos joku ortodoksi >sanoo luterilaisuutta harhaopiksi.
- Pappeus?
- Sakramentit? Millä luvalla joku yksityisajattelija voi ilmoittaa sakramenteiksi vain kaksi, kun Kirkon traditio puhuu paljosta enemmästä?
- Jumalansynnyttäjän asema?
- Pyhien ihmisten asema?
- "Yleinen" pappeus?
- Maallikon lupa julistaa "synninpäästö"?
- Naisten vihkiminen?
Harhaoppisilla uskonnollisilla järjestelmillä ei ole kanonista yhteyttä Kirkkoon, siitä emme pääse mihinkään. Siksi luterilaisuus on harhaoppi. Sen kannattajia ei aina voi moittia: ihminen kasvaa järjestelmään, jonka luulee oikeaksi ja jos ei joudu tosiasioiden kanssa silmätysten ei myöskään tule kyseenalaistaneeksi oikeina pitämiään asioita.
Ajatuksesi siitä, että ortodoksisella sukutaustallasi olisi jotain merkitystä kirkollisessa mielessä, pitää sisällään myös melkoisen harhaopin siemenen. Älä vaan lähde sitä enempää kehittelemään.
Olet tietenkin tervetullut Kirkkoon etsijänä!
Esi-isiesi esirukoukset kantakoon sinut esi-isiesi Kirkkoon! :)
Mutta korostaan samaa kuin yllä jo tuli esille. Eli ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei voi olla mikään "vararatkaisu" paremman puutteessa, vaan todellinen vakaumus siitä, että ortodoksinen kirkko on alkuperäinen kirkko. Se ei voi olla mikään liittyminen vain johonkin toiseen kirkko-organisaatioon sydämeltään luterilaisena säilyen, vaan todellinen halu tulla ortodoksiksi ja jättää luterilaisuus. Eikä liittymisen syynä voi olla luterilaisen kirkon pakeneminen, vaan ortodoksiseen kirkkoon vetävien syiden pitäisi olla suurempi voima kuin luterilaisuudesta pois työntävät syyt.
Olemme kuitenkin kaikki matkalla, ja ehkäpä matkasi tässä vaiheessa tyytymättömyytesi luterilaista kirkkoa kohtaan korostuu ja sen tarkoituksena on sysätä sinua ortodoksisen kirkon suuntaan, ja ties mitä siitä sitten vähitellen kehittyykään, kunhan tutustut paremmin ortodoksiseen kirkkoon. :) Ehkäpä esi-isäsi katselevat parhaillaan olinpaikastaan ja myhäilevät, että "taitaapa tuo olla ainoa keino saada se löytämään oikea suunta kulkemiselleen".
muuta neuvoa en voi antaa. Olet ruvennut miettimään asioita. Se on hyvä se. Ilmeisesti olet tradition kunnioittaja, koska vetoat esi-isiisi. Ota selvää traditiomme sisällöstä.
Tämän viestiketju kertoo jostain paljon syvemmästä kriisistä, joka luterilaisessa kirkossa muhii. Kirjoittajan kuvaus kertoo oivasti kuinka syvässä kriisissä ev.lut kirkko oikeasti on. Tällainen viesti on oire (jo kauan sitten) siellä alkaneesta hajaannuksesta ja aivan varmasti samankaltaisia ihmisiä tulee jatkossa kolkuttelemaan meidän Kirkon ovia. Ensinnäkin tämä on ev. lut kirkon sisäinen kriisi ja mielestäni se semmoisena saa myös pysyä. Meidän ei tule eikä tarvitse ortodokseina ratkaista heidän omia sotkujaan. Tämä on kanoninen kriisi enkä epäile yhtään etteikö tämä aivan tuota pikaa johda suurempaankin hajaannukseen siellä. Mutta pääsasia: ei koske meitä. Toinen ja tärkeämpi asia on miten me vastaamme näille 'kolkuttelijoille'? Ketään ei saa eikä tule suuna päänä ottaa ortodoksiseen kirkkoon eikä varsinkaan siksi että ev.lut ei miellytä. Tässä ketjussa on aivan oikeita huomioita asian suhteen. Minä katsoisin tässä meidän Kirkon piispojen puoleen että heiltä tulisi kannanotto miten toimia näiden 'kirkkopakolaisten' kanssa. Saattepa nähdä, tämän ketjun aloittajan kaltaisia ihmisiä tulee varmasti lisää, sillä jos niin haluaa, melkein joka toinen suomalainen voi väittää samaa kuin tämä vanhaluterilainen. Loppukaneetti: vanhapakolaisen ilmoittamilla argumenteilla (esi-isätkö ortodokseja?) ei saa eikä tule olla mitään tekemistä sen kanssa otetaanko hänet Kirkon helmaan.