Äitini on teräsmuori ja pirun itsepäinen. Nyt
sairastunut ja haluaa olla vain kotona, kun puhumme sairaalasta hakkaa meitä nyrkeillä, ettei lähde minnekään. Kuitenkin on luuta ja nahkaa, makaa sängyssä lähes kokonaan, jotenkin hoippuu vessaan seinistä tukea hakien. Yksin ei oikein uskalla häntä jättää, niin heikko on ja ei teidä mitä voisi tapahtua. Sosiaalihuolto ei auta, sanovat että pitää olla lääkärintodistus ja
hänen pitää itse haluta apua. Hän ei suostu lääkärille menemään, pitäisi välikin viedä rimpuileva vanhus. Olen itse 100 km päässä, käyn töissä, joten en voi olla siellä ja siskoni hoitaa minkä pystyy asuessaan lähempänä, mutta työssä hänkin. Yritämme vuorotella, mutta aina välillä hänen on oltava yksin. KYSYMYS ON: Mitä
tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Minne ottaa yhteyttä? AUTTAKAA TIEDOILLANNE, KIITOS!
sairastunut ja haluaa olla vain kotona, kun puhumme sairaalasta hakkaa meitä nyrkeillä, ettei lähde minnekään. Kuitenkin on luuta ja nahkaa, makaa sängyssä lähes kokonaan, jotenkin hoippuu vessaan seinistä tukea hakien. Yksin ei oikein uskalla häntä jättää, niin heikko on ja ei teidä mitä voisi tapahtua. Sosiaalihuolto ei auta, sanovat että pitää olla lääkärintodistus ja
hänen pitää itse haluta apua. Hän ei suostu lääkärille menemään, pitäisi välikin viedä rimpuileva vanhus. Olen itse 100 km päässä, käyn töissä, joten en voi olla siellä ja siskoni hoitaa minkä pystyy asuessaan lähempänä, mutta työssä hänkin. Yritämme vuorotella, mutta aina välillä hänen on oltava yksin. KYSYMYS ON: Mitä
tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Minne ottaa yhteyttä? AUTTAKAA TIEDOILLANNE, KIITOS!
Vastaukset 13
Vanhimmat
lähimmästä sosiaalitoimistosta. sieltä ne kyllä ohjaavat oikeaan osoitteeseen,siis kuka hoitelee vanhusten asioita. sossusta sitten hoitavat lääkärin kotikäynnille jollei Äitisi ole ollut lääkärissä. sitten vain paikkaa hoitolaitokseen hakemaan.paikkakunnalla on merkitys tässäkin asiassa. en tiedä missä Äitisi asuu.
Sossu sanoo että hänen pitää olla yhteistyökykyinen eli haluta apua ja mennä lääkäriin jotta saa todistuksen. Kerran (vuosi sitten)kävin hänen kanssaan lääkärillä ja otin asian puheeksi
lääkärin kanssa. Äitini suuttui ja sanoi lääkärille että tytöt hössöttää, kyllä hän pärjää yksin ihan hyvin vielä. Eikä todella pärjää!! Lääkäri ei tehnyt mitään auttaakseen, tyytyi äitini sanaan, nauroi vain. Hänellä jää välillä sähkölevy päälle, (oli kerran polttaa asuntonsa)keitti vettä ja meni nukkumaan, kissa herätti onneksi. Muisti fiiraa niin paljon ettei muista asioita eikä sitä mitä oli tekemässä. Mutta nyt on jo paljon huonommassa kunnossa.
Itsemääräämisoikeus on kova sana sairaanhoidossa ja sosiaalihuollossa. Vastoin omaa tahtoaan ei voi ketään hoitoon viedä, jos ei ole vaarallinen itselleen tai toisille.
Miksi 93-vuotiasta pitää vielä kiusata pakkohoidolla? Laihtukoon rauhassa, epäilemättä hänen elämänsä on nykyisellään paljon onnellisempaa kaikista vaivoista huolimatta kuin turvallisesti sairaalan sängyssä.
Ei elämässä ole aina tärkeää se määrä vaan laatu, ja omapa on elämänsä eikä teidän! Ymmärrän kyllä, että ette haluaisi luopua hänestä, mutta jospa hän on jo tuossa iässä saanut tästä ajasta tarpeekseen.
luopua hänestä. Hirveitä syytöksiä!
Sydämmeen sattuu kun ei pysty itsestään huolta pitämään, eikä itsekkään pysty siellä olemaan hoitamassa, eikä ketään saa auttamaan.
Lääkäriin viette,vaikka väkisin, tilaatte vaikka ambulanssin tai sit lääkäri kotia käymään.Jos kuntanne vanhustenhiolto ei ala auttamaan, kysäise potilasasiamieheltä neuvoa,mutta älä anna periksi.Mistäs tiedät vaikka vanhuksellas ois kipuja, joita ei vaan kerro-lääkäriin!.Kaatuessaan voi loukata itsensä todella pahoin, jo tästä syystä kuntokartoitus kohdallaan.
voisi tulla tarkastamaan tilanteen kotiin. Ehkäpä vieras ihminen voisi puhua järkeä vanhukselle. Kannattaisi kokeilla.
Kummalle tässä tapauksessa nyt oikeastaan tarvitaan apua: tyttärelle, jolla on huono omatunto, paha olla ja ties mikä sen vuoksi, että ei pysty huolehtimaan, vaiko äidille, joka ei omasta mielestään apua tarvitse?
Pitääkö äiti pistää pakkohoitoon siksi, että tytär tulisi autetuksi ja hänen elämänsä helpottuisi?
Olen sitä mieltä, että kotisairaanhoitajan käynti riittäisi vallan mainiosti.
On vaan niin että kummasti jopa dementoitunut vanhus osaa skarpata kun huomaa vieraammaan ihmisen asioitaan kyselevän..että siinä suhteessa yksi käynti ei kyllä välttämättä valaise asiaa.
Tällä hetkellä suomessa asuu kauhistuttavan paljon huonokuntoisia,dementoituneita vanhuksia yksin! kun ei ole paikkaa minne osoittaa(oli haku itsellä lähteä tai ei) eli tilanne on suoraan sanoen hirveä.
Omaiselle vinkkiä että pitää vaan painaa päälle kunnan/kaupungin suuntaan,sosiaalitoimistoon tai minne nyt missäkin tapauksessa.Omaisen on oltava päättäväinen ja lujatahtoinen!!! Muuten jyrätään..
pelkää joutuvansa laitokseen. Ei siitä ole niinkään kysymys, vaan kun olemme työssä on kauhea huoli äidistä, kun hän on yksin. Sama kuin jättäisi pikkulapsen yksin kotiin. Sanoo pärjäävänsä, mutta pelkäämme pahinta.
Kiitos kaikille vastauksista, yritämme parhaamme!
Ota yhteyttä äitisi kotipaikkakunnan kotipalvelun tms. johtajaan. Oman äitini kohdalla otin vielä selvää naapureista ja nyt pientä korvausta vastaan käy yksi naapureista päivittäin katsomassa, ulkoilemassa äidin kanssa tai vain juttelemassa ja kaikki on sujunut hyvin. Väkisin en halua äidille mitään koska sittenkään en olisi onnellinen ja rauhallinen vaan haluan kunnioittaa hänen tahtoaan saada asua kotona. Aina kannattaa miettiä tilannetta "jos siinä olisinkin minä"?
Meillä mummeli alkoi olla sekava puheissaan ja ei olisi hänkään halunnut lääkäriin, mutta sen verran äkillisesti alkoi muuttua että vietiin lääkäriin vastusteluista huolimatta. Aivoverenvuotohan sieltä löytyi, oli kaatunut ja lyönyt päänsä, eikä meille kertonut mitään.
kuulosti hyvältä. Käytte itse kaupassa, maksatte korvausta naapurin eläkeläispariskunnalle ja kun tilanne etenee, voitte ajatella kotiapua mikäli ette voi muuttaa kumpikaan hänen luokseen.
Ymmärtäkää, että vanhus on usein sekava sairastuttuaan. Häntä pelottaa ja vastustaminen on puolustus reagtio pelkoon.
Lääkäriä tarvitaan, jotta saadaan diagnosoitua tilanne, joten sinne on mentävä vaikka väkisin.
Kyllä meillä nuoremmilla on vastuu hoitoon menemiseen auttamisella. Vaikka puol pakolla tai huijaamalla, hyvällä omalla tunnolla. Jollet vie ja jotain rtapahtuu sittenhän se omatunto vasta soimaakin. Tärkeintähän on saada apua ja hoitoa läheiselle.
Eihän mikään tilanne selviä, jollei ensin tutkita.
Ihmisten on vaikea ymmärtää kun oman läheisen käytös muuttuu, mutta sen ohi pitää osata katsoa.