Miksi ihmesssä ihmiset ryntäävät kirkoon suurten katastrofien jälkeen? Jumala koettelee ja kirkossa hoilataan hoosiaannaa hänen hyväkseen. Tässä on jotain kovasti ristiriitaista.
Ei pysty ymmärtämään
Ymmärtämätön.
6391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että niinku ateistit huomaavatkin yht`äkkii olevan syntisiä ja vailla kristuksen lupaamaa iankaikkista elämää ???
En ole vielä havainnut yhdenkään ateistin käyvän kirkossa tai vinkuvan synnistä ja krissestä, kyllä ne on kristityt jotka sitä harrastaa.
Tiedätsie ystävä, uskovaisiksi ei synnytä luonnollisen syntymän kautta. Uudestisyntyminen on ihan eri asia kuin luonnollinen synty...
Minäkin elin maailman tiellä melkein 28 vuotta ennen kuin tulin uskoon...Vaimoni(kin) oli ennen uskoontuloaan ateisti ja evoluutioteoriaan uskova...Nyt hän on uudestisyntynyt kristitty ja uskoo Jumalan luomaan maailmankaikkeuteen.
Samassa sellissä? RÄH RÄH
Ihmiselle tulee hädän hetkellä tyhmien neitsyeiden syndrooma.
Silloin ei olla oikeassa mielentilassa vastaanottamassa tietoa uskosta.
Siksi Saarnaajassa sanotaankin näin :1. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja
joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2. "Nämä eivät minua miellytä";
Hädän hetkellä ollaan hyväksikäyttäjien armoilla ja sutten saalista.
Kyseessä on aikuisen ihmisen unirätti. Kun elämässä tulee vastaan tragedia, toiset eivät voi hyväksyä todellisuutta sellaisenaan kuin se on, vaan hakevat syyn ja lohdutuksen nojautumalla Jumalaan yms. Ainoa oikea tapa, joskin myös vaikein ja raskain, on hyväksyä tapahtunut asia, sellaisena kun se on.
Joillekin myös alkoholi (Seksi, liikunta, syöminen, lista on loputon...) ajaa saman asian, mutta vaihtavat riippuvuutensa sitten uskontoon. Eivät tosin kaikki; osa alkoholisteista paranee, kun ymmärtävät, että dokaaminen vie OIKEASTI hengen. Mutta ed. ihmiset, jotka vaihtavat riippuvuutensa toiseen,itse asia, mikä aiheuttaa tuskaa omassa olemassaolossa, ei katoa, vaan verhoutuu vain uuteen kaapuun.
Ihminen kääntyy uskovaiseksi yleensä vasta silloin, kun hän kohtaa tai menettää elämässään jotakin tärkeää, sekä ITSELLE merkityksellistä. KUKAAN ei käänny silloin, kun elämä on mallillaan ja ihminen onnensa kukkuloilla. (Lapsia ei tässä kohdin lasketa, ei ole olemassakaan sellaista kuin uskovainen lapsi, ainoastaan uskovaisten aikuisten lapsia.)
On helpompi hurahtaa uskoon, kuin nähdä itsensä, hyväksyä itsensä ja vallitseva todellisuus. Miksi? Koska se on maailman vaikein asia. Oikeasti.