Onko ateisteista turhauttavaa, kun järjestetään muistojumalanpalveluksia esim. bussiturman uhrien
muistoksi. Ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan uhrien puolesta, myös miettimään samalla elämän epäoikeudenmikaisuutta, toisaalta onnekkuutta.
Nämä kristillisesti ajattelevat ihmiset erottavat tietysti mielessään oikean ja väärän ja seuraavat teoillaan oikeaa mennessään kirkkoon, tietysti myös he jotka omassa sydämessään näin tekevät ja rukoilevat.
Ovatko nämä hengelliset tavat jumalattomassa maailmassa vain psykologisia kikkoja, jotka voitaisiin jo unohtaa taikauskoisina. Miten ateisti suree, muuten kuin laskemalla tippa silmässä ja säälistä todennäköisyyksiä, vai surraanko enemmän ihmisten typeryyttä. Voiko ateisti nöyrtyä rukoukseen missään elämäntilanteessa, edes kokeilumielessä.
muistoksi. Ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan uhrien puolesta, myös miettimään samalla elämän epäoikeudenmikaisuutta, toisaalta onnekkuutta.
Nämä kristillisesti ajattelevat ihmiset erottavat tietysti mielessään oikean ja väärän ja seuraavat teoillaan oikeaa mennessään kirkkoon, tietysti myös he jotka omassa sydämessään näin tekevät ja rukoilevat.
Ovatko nämä hengelliset tavat jumalattomassa maailmassa vain psykologisia kikkoja, jotka voitaisiin jo unohtaa taikauskoisina. Miten ateisti suree, muuten kuin laskemalla tippa silmässä ja säälistä todennäköisyyksiä, vai surraanko enemmän ihmisten typeryyttä. Voiko ateisti nöyrtyä rukoukseen missään elämäntilanteessa, edes kokeilumielessä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
uskovaisilla on uhrien puolesta?
Pyydättekö ettei Jumala heittäisi heitä helvettiin?
Rukoileminen on myötätunnon osoitus ja sillä vahvistetaan kollektiivisesti uskoa.
Rukoillaan esim, Jumalalta voimia uhrien omaisille,
autetaan rukouksella lähiomaisia. Rukoillaan menehtyneille turvallista matkaa Isän luo.
"Itkekää itkevien kanssa" (Room. 12:15) ja "kantakaa toistenne kuormia" (Gal. 6:2).
rukoillaan turvallista matkaa Isän luo?
Onko olemassa vaara, että varjelus pettää niinkuin auto-onnettomuudessa, ja jotkut taivasmatkalaiset luiskautetaan vahingossa helvetin puolelle?
muistoani rukouksin kunnioiteta.
Empatia ja myötäeläminen ei tarvitse rukouksia ja hokkuspokkusta.
Ei,en missään tapauksessa rukoile enkä kuse kiukaalle.Se on tyhmää ajan ja tunnelman pilaamista.
Mutta jos joku rukoilla haluaa niin antaa mennä pysyväthän pois pahanteosta.
Kyllä minä sen voin sanoa, että kun veljeni oli kuolemassa syöpäosastolla niin rukoilin. Rukoilin kuukausia että hän olisi selvinnyt kasvaimestaan. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Hän oli vasta 7-vuotias ja kuihtui hitaasti pois. Sen jälkeen en ole uskonut, enkä usko. Miksi minun tarvisi uskoa jumalaan, joka ei kykene auttamaan minua silloin kun minulla on hätä.
Te ymmärrätte rukouksen väärin. Ei rukous aina tarkoita että meidän pyynnöt toteutuu. Veljesi elämä oli vain seitsemän vuotta, ei pidempi. Ei elämämme pituus ole meidän hallussa; jokaisen on nöyrryttävä kuoleman edessä, luovutettava oman itsen hallintavalta itseä vahvemmalle. Ehkä Jumala puhui sinulle ja perheellesi veljesi kuoleman kautta elämän tarkoituksesta; mihin veljesi meni, mitä on kuoleman tuolla puolen. Sen sijaan että katkeroiduit Jumalalle, olisit voinut oikeasti löytää konkreettisen yhteyden Jumalaan Jeesuksen kautta. Hän olisi voinut lohduttaa surussasi, olisit saanut konkreettisesti kokea Hänen rakkauttaan.
Jumalan rakkauden kokemista kun 7-vuotias lapsi kuolee syöpään!!
Ajatteletteko te idiootit yhtään mitä puhutte, no ette tietenkään osaa ajatella, aivovammaisia kun olette kaikki.
minä menetin pariviikkoa sitten erittäin läheisen ja rakkaan ihmisen. eipä ole eikä varmasti tulekaan sellaista oloa että haluaisin ylistää ja anella armoa joltain "pelastajalta".
eniten ehkä vihaa jotain luulemusta kohtaan tuottaa minussa juttu että tämä olematon olento saa ylistyksiä ja vähintäänkin kyseenalaista kunniaa tällaisessakin tilanteessa.
pitäis varmaan jonkun pistää "jumalan" poika ja pyhähenkonen helvettiin matkaan niin sais maistaa omaa lääkettään. noh.. satujahan ne kuitenkin..
Eihän tuo rukous auttanut millään vitun tavalla!
Mitä sinä höpiset, lääkkeet syömättä vai syöty
liikaa? Suorastaan loukkaavaa tekstiä, ajattele
vähän...
Hyi vittu, kun olette sairaita! Phyi!
Joka päivä kuolee n. 160 tuhatta ihmistä, sama ilmiö muissakin eliölajeissa moninkertaisena, eikä tätä luonnon kiertokulkua saada pysähtymään. Paljon menee nuoria ja lapsia, pentuja, taimeja tarhassa.....
Mutta- ei Jumala lahjoita lottovoittoakaan rukouksen avulla. Ihmisen elämällä on kuitenkin olemassa oma tarkoituksensa, johon itse emme saa perimmäisiä vastauksia, vasta kuin tuonpuoleisessa. Osanottoni.
Suhun uppoaa näköjään vaikka minkälainen puppu ihan tosta noin vaan. Etkö todella huomaa, kuinka sinua jymäytetään oikein pahemman kerran?
sen kummemmin, kuin laskisin todennäköisyyksiäkään. Kumpikaan ei tilannetta muuta mihinkään suuntaan. Jonottaessani johonkin virastoon kulutan kyllä aikaa laskemalla keskimääräisiä asiakaspalveluaikoja, mutta se puuha ei mielestäni sovi surutilanteisiin. Jos joku on tottunut kohottamaan mielialaa rukoilemalla ja kirkossa käymällä, niin hänellä on toki siihen oikeus. Ei kai se sen kummempaa ole. Itse en niin toimisi, enkä katso, että minun pitäisi tehdä jotain vain sen vuoksi, että joku muukin niin tekee.
että valheellista touhua. Papit julistavat jumalan olevan olemassa ja tällaisissa tilanteissa levittelevät käsiään ja sanovat että eivät tiedä!
Sinulla on ajatus nyt hukassa. Mitä tarkoitat ateistin nöyrtymisellä? Nöyrtymisellä mihin? Ei teitä tajua.
Ketähän sitten pitäisi rukoilla? Ei ole tullut koskaan mieleen lähteä mukaan tällaiseen hölmöilyyn.
Mitä ihmeen todennäköisyyksiä laskeskelisin?
Taidat olla hieman yksinkertainen, jos tuollaisia ajattelet.
Ihmisen tunteet ja käyttäytyminen tulee ihmisestä itsestään. Kaikki surevat ja rakastavat. Kaikki eivät vain tarvitse typeriä satuja surun selittämiseksi. Osa meistä hyväksyy elämän yllätyksellisyyden ja ainutkertaisuuden, eivätkä tarvitse seuraavan laista soopaa: http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/08e_kriisitil.pdf
Tällä palstalla ainakin olen huomannut, että uskonnottomat ottavat paljon paremmin lähimmäistensä tunteet huomioon asioissa. Uskovista tulee lähinnä jääsydän mieleen. Sellasta se on, kun ei itse ajattele vaan antaa mielikuvitusauktoriteetille vallan.
tänne kirjoittavien uskovaisten (ei toki kaikkien) kylmyys ja se halveksunta, jota he tuntevat uskonnottomia kohtaan.
Eräs sanoi minulle kerran, että uskonnottoman anoppini muistotilaisuuden järjestäminen kappelissa oli kirkon häpäisemistä. Missä sen sitten voisi järjestää, koska kirkolla on kylmäsäilytystilat ja hautausmaat? Se kyllä tuntui pahalta.
Miksi menne Jumalan luo? Jumala sallii pahan .. ei tunnu kivalta ylistää sitä..?
Oksettavaa outoa, en halua enää Jumalaan uskoa!
Ei minua turhaututa että maailmassa järjestetään
Minä ateistina kunnioitan kuolleita eritavalla kuin uskovaiset. Uskovat ajattelevat että tämä henkilö pääsee "parempaan paikkaan" kun hän nyt on kuollut ja että omaisten tulisi odottaa jälleen näkemista "taivaassa" kun heidän oma elämänsä päättyy.
Minulle hautajaiset ovat surua menetystä kohtaan jota ei millään muotoa voida saada takaisin mutta minä myös osaan arvostaa sitä että elämä tästäkin huolimatta jatkuu edelleen.
Minulle elämä on kaikkein arvokkain asia jonka ihminen omaa. Läheisen ihmisen kuolema tuo ihmiset yhteen ja muistuttaa siitä että jokainen kuolee mutta se myös muistuttaa siitä että jokaista elämää tulee kunnioittaa ja varjella.
Itse en ainakaan haluaisi että ihmiset surisivat kuolemaani, sitten kun kuolen, vaan he kokoontuisivat juhlimaan sitä että elämä jonka he omaavat jatkuu edelleen.
onnettomuuksien uhreille jumalanpalveluksia mutta oletko tullut ajatelleeksi sitä että jotkin noista joiden puolesta sinä rukoilet saattavat olla ateisteja?
Minulle on aivan sama minkälaisia rituaaleja ihmiset hautajaisissaan haluavat käytävän läpi, ne eivät muuta sitä tosi seikkaa että kyseessä on kuolleen henkilön kunnioittaminen.
"Miten ateisti suree, muuten kuin laskemalla tippa silmässä ja säälistä todennäköisyyksiä"
Samalla lailla kuin kuka tahansa ihminen suree.
Minua henkilökohtaisesti loukkaa suuresti se että uskovaiset yrittävät luoda minusta kuvan jonkinlaisena epäinhimillisenä olentona joka ei omaa mitään moraalia ja joka on täysin tunteeton.
Tällainen ahdasmielisyys on kuvottavaa!