Vaaliuudistuksesta erimielinen ehdotus

Tärkeää vaaliuudistusta

ei pidä enää kaataa

Suomen eduskuntavaalijärjestelmän uudistamistyö otti ison askeleen, kun puoluesihteereiden toimikunta sai ehdotuksensa valmiiksi. Se ei ole yksimielinen, mutta silti suursaavutus. Kukaan ei ole vuosiin kiistänyt uudistustarvetta, mutta aiemmat hankkeet ovat rauenneet.

Nyt nuotit olivat hallitusohjelmassa. Sen mukaan tavoitteena on, että ”suhteellinen vaalitapa voi toteutua mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata...” Hallitusohjelma määrää uudistuksen pohjaksi nykyisen vaalipiirijaon.

Merkittävimmät muutokset ovat kahden äänikynnyksen käyttöönotto, koko maan tekeminen yhdeksi vaalialueeksi ja vaaliliittojen kieltäminen.

Valtakunnallinen äänikynnys olisi 3,5 prosenttia. Se on kansainvälisesti katsoen matala. Sitäkin esitetään pehmennettäväksi siten, että jos puolue saa jossain vaalipiirissä yli 12 % äänistä, se saa kansanedustajan, vaikka sen valtakunnallinen äänimäärä jäisikin alle 3,5 %:n.

Koko maasta tulisi yksi vaalialue, mutta kansalaiset äänestäisivät yhä nykyisissä vaalipiireissä vaalipiirien ehdokkaita. Eduskuntapaikat jakautuisivat lopullisesti valtakunnallisen tuloksen ja ääniosuuden perusteella.

Äänikynnystä pehmentää myös ehdotus, jonka mukaan kahden prosentin valtakunnallisella kannatuksella puolue saisi oikeuden puoluetukeen.

Uudistus on hyvä. Jokainen puolue saa oikean määrän edustajia, kuten toimikuntaa vetänyt hallitusneuvos Lauri Tarasti luonnehtii. Tämän jälkeen ei käy enää niin kuin kävi vihreiden puheenjohtajalle Tarja Cronbergille viime vaaleissa. Hän sai Pohjois-Karjalassa 7 804 ääntä – toiseksi eniten – mutta putosi. Tämä varmistetaan sillä, että koko maa on yhtä vaalialuetta.

Onkin vaikea ymmärtää vaaliasiantuntijana paljon käytetyn professori Sami Borgin kritiikkiä. Hänen mukaansa ehdotus on ”raakaa poliittista valtapeliä”. Mitä valtapeliä on, jos vallan päällä olijat – suuret puolueet – häviävät? Niin nimittäin kävisi. Jos viime vaalit olisi käyty uuden järjestelmän mukaan, keskusta ja kokoomus olisivat saaneet neljä paikkaa ja SDP paikan tai kaksi vähemmän.

RKP ja perussuomalaiset haluaisivat äänikynnyksen alemmaksi. Muuten nekin kannattavat uudistusta. SDP on vastaan pelkkää taantumuksellisuuttaan. Se oikkuilee sitäkin, että uudistusta viedään hallitusohjelman suuntaviivojen mukaan.

SDP arvostelee vaalialuemallia sekavaksi. Vielä vaikeampi olisi ymmärtää SDP:n ajamaa vaalipiirien yhdistämistä. Jos Kuopion, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireistä tehtäisiin SDP:n esittämällä tavalla yksi tai Lapin ja Oulun vaalipiirit liitettäisiin toisiinsa, äänestäjäparka olisi vielä enemmän sekaisin uppo-outojen ehdokkaiden edessä.

Hallitusohjelman mukaan uudistusta koskeva lakiesitys voidaan antaa vain, jos hallituspuolueet ovat siitä yksimielisiä. RKP vaatii vielä muutoksia työryhmän esitykseen. Toisaalta puolue on saanut kaksissa viime vaaleissa 4,6 prosentin valtakunnallisen kannatuksen. Ei kai se alenevan kannatuksen varaan toimintaansa rakenna?

http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html