Jobin kirjassa sanotaan että heppa sanois vanhan käännöksen mukaan:"Ihaha"
Uuden käännöksen mukaan heppa taas sanoo:"Hahaa"
Vanha käännös löytyy Job 39:28
Uusi käännös löytyy Job 39:25
Kumpi on parempi käännös ko.aiheesta?
Uuden käännöksen mukaan heppa taas sanoo:"Hahaa"
Vanha käännös löytyy Job 39:28
Uusi käännös löytyy Job 39:25
Kumpi on parempi käännös ko.aiheesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
siellä uskoisin sinun tuohonkin vastauksen saavan.
Joskus heppa vaan hörhöttelee että hahahahaa.
Sitten kun heppa on oikein innostunut niin se sanoo "Iiiihahahaaa"
uus käännös olekin monin kohdin ihan "HAhaHAA"
hieman vesitetty ja jopa naurettavakin ?!
Mutta kun ahtaasta portista menee sisään Jumalan valtakuntaan niin voi lukea molempia ja silloin ymmärtää mikä ero niissä todella on.
Molemmista löytyy totuus !
Jumala sanoo että Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen.
sinäkin Kari olet joskus naurettavan ihana tosikko
kun sinun väittelyjä seurailee.
Ei kait kaikkea niin tosissaan tarvitse ottaa paitsi tietenkin Totuus sehän jokaisen vapauttaa.
Ja sen kyllä huomaa! Uudempi käännös on paljon liberaalimpi versio vanhan käännöksen totuuksista.
Itse luen v.1933 Vanhaa Testamenttia ja Raamattu Kansalle- Uutta Testamenttia. Jumala puhuu Sanansa kautta totuuksia yhä tänäänkin.
Job 39:28 (25) :ssä tuon ”ihaha!” / ”hahaa!” tilalla on ”he’ach!”
”he’ach” taas ei ole hevosen hirnumisen tms. imitaatio kuten vanha suomalainen käännös antaa ymmärtää, vaan yleinen interjektio / huudahdussana, joka ilmaisee iloa, tyytyväisyyttä, riemua jne. Se esiintyy myös ihmisten huudahduksena heprealaisessa VT:n tekstissä esim. Jes 44:16 (tyytyväisyyden ilmaus takkatulen lämpöön; vanha käännös: ”hyvä ...”; uusi: ”hohhhoijaa”; Hes 25:2 ja Ps 40:16 (vihamiesten ilonilmaukset toisen onnettomuudesta; vanha käännös: ”kas niin, kas niin!”; uusi: ”siitä sait!”) jne.
Joten Job 39:28 (25) :ssa ei ole tarkoituskaan imitoida hevosen luonnollista ääntelyä vaan osoittaa miten sotaratsu nauttii sodan melskeestä, mistä sen koko kuvauskin jakeissa Job39:22 (19) –28 (25) kertoo – se ”nauraa pelolle”, ”pitää pelkoa pilkkanaan” (jae 25(22)).
Uusi käännös yrittää nähtävästi ilmaista tuolla suomen naurua kuvaavalla interjektiolla ”hahaa!” tätä sotaratsun riemua sodanmelskeestä. Mutta koska käännöksessä on verbinä ”hirnuu” (jota taas alkutekstissä ei ole) ja sen perusteella odottaisi jotain imitaatiota hevosen luonnollisesta ääntelystä, ei käännös ole siinä välttämättä kovin hyvin onnistunut.
Olet perehtynyt asiaan. Pyytäisin sinua kääntämään jakeen, jotta voin korjata sen raamattuuni.
tehtävä vaikka joskus on kyllä jotain hepreankielisiä tekstejä tullut käännettyäkin. Itse luen VT:a (en niinkään uskonnollisista syistä vaan kirjallisuutena ja historiallis-kriittisestä näkökulmasta) mieluummin alkukielellä koska kaikista käännöksistä katoaa jotain lähdekielisestä tekstistä, sen ajatuksesta jne.
Alkutekstissä raakana sana-sanaisena käännöksenä lukee "se sanoo: hahaa" (alkutekstin ”sanoa”-verbi kääntyy eri yhteyksissä eri tavoin), eli on käytetty hevosen kohdalla – kuvaannollisesti – ihmismäistä riemunkiljahdusta. Eri asia sitten on, miten sen saman ilmaisee käännöksessä niin ettei tule väärinkäsityksiä kuten kummankin suomennoksen (ja sana-sanaisenkin käännöksen) kohdalla voi tulla.
Kuten yhdessä viestissä tuolla ylhäällä todetaan, hevonen sanoo ”ihaha” innoissaan ollessaan. Joten vanha kirkkoraamatun käännös jakeesta on sikäli ihan hyvä jo sellaisenaan ja ilmaisee alkutekstin ajatuksen. Kaikki eivät kuitenkaan ehkä miellä tuota ”ihaha”:ta hevosen erityisesti innostuksen ilmauksena joten heiltä jää silloin jakeen pointti – eli sotaratsun innostus ja riemu sen osallistumisesta taisteluun – peittoon.
Uuden käännöksen ongelma taas on mielestäni se jonka mainitsin edellisessä viestissä: käännöksen verbin ”hirnua” (alkutekstissä: "sanoa") jälkeen odottaisi jotain eläimen ääntä matkivaa sanaa eikä (tässä jakeessa) kuvannollisesti käytettyä interjektiota "hahaa" joka on ihmisten ilon ja riemun ilmaus. Tuon verbin takia lukija alkaa helposti miettimään mitähän hevosen ääntelyä tuo ”hahaa” vastaa (kuten joissakin viesteissä tuolla ylhäällä) ja jakeen ajatus taaskin katoaa. Koska uudessa käännöksessä on pyritty yleensäkin vapaampaan eikä sana-sanaiseen mutta tekstin ajatuksen silti ilmaisevaan käännökseen, voisi uudessa käännöksessä lukea vaikka: ”Kun torvi soi, se hirnuu riemusta / innosta tms.” Ts. jättää kaikenlaiset interjektiot yms. kokonaan pois.
Nämä ovat enemmän vain yleisiä pohdiskeluja alkutekstin ja ko. käännösten pohjalta eikä niinkään yritystä löytää ”se ainoa oikea” käännös jollaista tuskin on olemassa. Jos haluat tutustua itse ko. jakeeseen paremmin esim. eri kielisinä käännöksinä alkutekstin ohessa ja jopa sana sanalta selitettynä ja vaikka pohtia itse parempaa / parempia vaihtoehtoja kääntää jae, voit katsoa apua esim. linkistä
http://scripturetext.com/job/39-25.htm
1992 käännös on tulkintaa, ei Raamatun sanaa.
Raamattu (1933/38) on parempi kuin raamatunkäännöskomiteen tulkinta (1992).