Juuri loppuneen dokumentin puitteessa/puitteista kirjoitan. En viitsinyt vastata tuossa alhaalla olevan kirjoitukseen, koska idea oli.. No suroastaan perseestä.
Ylipäätään väkivaltaa selitellään jollakin. "no kun mua lyötiin ja mua ei puolustettu ja kun miks ei..? niin sitten mä hakkasin ja tunsin itseni joksikin.."
Suoraa syöttöä hanurista. Nyt suoraan tunnustetta, nimimerkillä ja kuvalla.
Mun isä hakkas, hitto hakkas välillä kirjaimellisesti paskat ulos musta. Ja kukaan eikä mikään auttanut, koska se herra omas (omaa varmaan vieläkin) jumalattomat puhelahjat. Hitsi, se mies jos nielasee naulan, paskantaa ruuvin, kyllä se niin kiero on. Selkään tuli koko perheelle, milloin mistäkin syystä. Joskus syynä oli sen ihka oma vitutus..
No yhtä se ja kaikki. Säälittävä paska mikä säälittävä paska. Yksin elelee nyt ja luultavammin kuolee niin, että kukaan ei kaipaa.
Mutta minä en ole hakannut ketään, koskaan. En puolisoani, en lapsiani. Mun mielestä ei ole mitään syytä kohdistaa väkivaltaa henkilöön, joka ei ole sinulle koskaan mitään pahaa tehnyt. Oli sitten kyseessä mies tai nainen. Jos aletaan hakemaan syitä, miksi joku hakkaa, niin jokainen meistä on joskus sen hiekkalelun menetttänyt hiekkalaatikolla ja se saattaa ottaa pattiin näin aikuisiälläkin edelleen.
Joka ainoa aikuinen voi valita lyökö toista vaiko ei. Jokainen ihminen sen voi valita, jos kaikki inkkarit ovat samassa veneessä. Raivon purkaamiselle on monia eri kohteita, kohteita jotka eivät elä ja ole syntyneet.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että ottaa pattiin, että kaiken maailman viheltäjät vetoavat siihen julmaan kamalaan lapsuuteen ja kun heilläkin on ollut vaikeaa. Luulisi, että sitten tietää miltä ja todellakin MILTÄ se hakkaaminen ja alistaminen tuntuu. Säälittäviä luusereita, sukupuoleen katsomatta, ovat ne joille ei verbaalinen ulosanti riitä.
Ylipäätään väkivaltaa selitellään jollakin. "no kun mua lyötiin ja mua ei puolustettu ja kun miks ei..? niin sitten mä hakkasin ja tunsin itseni joksikin.."
Suoraa syöttöä hanurista. Nyt suoraan tunnustetta, nimimerkillä ja kuvalla.
Mun isä hakkas, hitto hakkas välillä kirjaimellisesti paskat ulos musta. Ja kukaan eikä mikään auttanut, koska se herra omas (omaa varmaan vieläkin) jumalattomat puhelahjat. Hitsi, se mies jos nielasee naulan, paskantaa ruuvin, kyllä se niin kiero on. Selkään tuli koko perheelle, milloin mistäkin syystä. Joskus syynä oli sen ihka oma vitutus..
No yhtä se ja kaikki. Säälittävä paska mikä säälittävä paska. Yksin elelee nyt ja luultavammin kuolee niin, että kukaan ei kaipaa.
Mutta minä en ole hakannut ketään, koskaan. En puolisoani, en lapsiani. Mun mielestä ei ole mitään syytä kohdistaa väkivaltaa henkilöön, joka ei ole sinulle koskaan mitään pahaa tehnyt. Oli sitten kyseessä mies tai nainen. Jos aletaan hakemaan syitä, miksi joku hakkaa, niin jokainen meistä on joskus sen hiekkalelun menetttänyt hiekkalaatikolla ja se saattaa ottaa pattiin näin aikuisiälläkin edelleen.
Joka ainoa aikuinen voi valita lyökö toista vaiko ei. Jokainen ihminen sen voi valita, jos kaikki inkkarit ovat samassa veneessä. Raivon purkaamiselle on monia eri kohteita, kohteita jotka eivät elä ja ole syntyneet.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että ottaa pattiin, että kaiken maailman viheltäjät vetoavat siihen julmaan kamalaan lapsuuteen ja kun heilläkin on ollut vaikeaa. Luulisi, että sitten tietää miltä ja todellakin MILTÄ se hakkaaminen ja alistaminen tuntuu. Säälittäviä luusereita, sukupuoleen katsomatta, ovat ne joille ei verbaalinen ulosanti riitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Joka ainoa aikuinen voi valita lyökö toista vaiko ei."
Minuakin ottaa päähän se selittelyiden määrä ja ymmärtäjien kuoron aina sama laulu. "Ankara lapsuus, ankara lapsuus, älkää tuomitko!" Jos jokainen selitys otetaan vakavasti, kaikelle paskalle on jossakin oikeutus eli kaikki on sallittua. Ketju on pitkä ja joka ainoa paha teko voidaan selittää alkuräjähdyksen syyksi. Selittelyiden ketju ei katkea, ennen kuin joku ottaa vastuun, päättää tehdä toisin ja lakkaa olemasta "lastuna laineilla".
On hyvä, että ihmistä tuetaan ja autetaan, mutta viime kädessä jokainen kantaa vastuunsa itse. Jotkut kukkahattusedät ja sosiaalitantat tuntuvat ajattelevan, että mitä pahemman helvetin toisten elämästä ihminen tekee, sitä enemmän nimenomaan hän kaipaa apua, onhan kaikki vain hätähuutoa. Ongelmien "syihin" pureutuminen on yleensä elitististä, sillä seurausten estäminen on aina ensisijaista. Kun joku lyö, olennaista ei ole, miksi hän lyö, vaan ainoa merkittävä asia on se, että hän ei pääse lyömään uudelleen.
Kun kaikkea ymmärretään ja kaikkea kuunnellaan, ei ole enää oikeaa ja väärää, koska väärä on ammattiymmärtäjän mielestä aina oikeaa, kun sitä vain ymmärtää katsoa tekijän näkökulmasta.
Väkivalta on aina ollut osa lajien elämää ja tulee aina olemaan. Väkivaltainen agressio on normaalia reagointia tietynlaiseen ärsykkeeseen.
Turpaan antaminen on hyvää terapiaa patoutumille.
Et luultavasti kaipaa mitään säälittelyä sille, mitä olet joutunut kokemaan. Mutta nostan vilpittömästi hattua sinulle, että olet kyennyt rakentamaan noista lähtökohdista tasapainoisen aikuisuuden. Kirjoituksessasi oli sopivassa mittasuhteessa huumoria ja sarkasmia.
Yhdyn mielipiteisiisi jossain määrin. Ehkä sitten kuitenkin löytyy ihan ääritapauksia, joiden traumat ei koskaan katoa. Mutta kas, niitä voi ja pitää hoitaa, ihan oma ammattikunta on erilaiset sielunparantajat. Nimimerkillä kokemusta on.
Jokainen ihminen pystyy hallitsemaan itsensä ja oman käyttäytymisensä, jos hän on tarpeeksi rauhallisessa tilassa ja kontrolloitu. Toiset ihmiset pystyvät sälyttämään kontrolloidun tilansa voimakkaidenkin tunnetilojen aikana, toiset eivät.
On tilanteita, joissa ihmisen tunteet kasvavat niin pakottaviksi ja voimakkaiksi, että järkevillä päätöksillä ei voi enää hallita omia tunteita, vaan tilanteessa käyttäytyminen siirtyy tunteiden ohjaamaksi.
Silloin kun ihminen elää elämäntilanteessa, jossa hän kokee voimakkaita tunteita ja hän on persoonaltaan sellainen, että ei hallitse ja kontrolloi tunteitaan kovinkaan hyvin, ja tämän lisäksi on kokenut väkivaltaa lapsuudessaan, on erittäin todennäköistä, että hän käyttäytyy itse väkivaltaisesti.
Ilmeisesti sinun elämässäsi et vain ole joutunut tilanteeseen, jossa olet täysin menettänyt itsesi kontrollin. Toisaalta väkivaltaisesta lapsuudestasi voisi olla hyötyä esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa joku ahdistelija hyökkäisi lapsesi kimppuun. Tällöin väkivallan mallit varmaan heräisivät sinussakin, ja automaattisesti puolustaisit hyvinkin väkivaltaisesti lastasi hyökkääjää kohtaan. Nainen, joka ei ole koskaan kokenut väkivaltaa elämässään ei todennäköisesti pysyisi tällaiseen väkivaltaiseen puolustautumiseen.
miehestä vai naisesta?
No tuotas, kyllä mä puolustan itseäni, lapsiani, läheisiäni, tuntemattomiakin, jos tulee tilanne, että tarvitsee puolustautua.
Se, miten väkivaltaisesti. Tarkennatko? Tarkoitatko, että hakkaan sinisen mustaksi sen, joka yrittääkään tehdä väkivaltaa?
Olen kokenut hyökkäyksiä päälleni aikuisiälläkin ja olen puolustautunut, mutta en ole hakannut ketään silmittömän raivon vallassa ja väittäen, etten kontrolloi itseäni. Olen ollut niin silmittömän raivon vallassa, että olen ollut valmis tappamaan, tekemättä sitä kuitenkaan tai alkamalla hakkaamaan hullun lailla sitä toista osapuolta.
Jos joku hyökkäisi lapseni kimppuun ja ko hyökkääjä olisi aikuinen, puolustaisin jälkikasvuani viimeiseen hengenvetoon asti. Puolustaisin täysin vierastakin lasta viimeiseen asti, jos sellaisessa tilanteessa olisin. Ja veikkaan, että joka vanhempi puolustaa lapsiaan niin paljon, raivokkaasti, voimakkaasti kuin ikinä mahdollista, jos joku hyökkää oman lapsen kimppuun. Ei siinä tarvita mitään kokemusta aijemmasta väkivallasta.
On asiat hyvin erikseen, käyttääkö voimakeinoja puolustautuakseen tai puolustaessaan esim lapsiaan, jos väkivallan uhka on suuri. Nyt oli puhe siitä, hakkaanko sillä verukkeella, että minua on hakattu, läheisiäni. Onko koettu väkivalta syy alistaa ja hakata siihen täysin syytömiä ihmisiä?? Jokainen voi valita, onko samanlainen paskaläjä kuin hakkaaja. Minä valitsin, että en ole, olen parempi ihminen. Ei elämä ole helppoa, joskus jurppii niin ettei mitään rajaa, mutta edelleenkään en käy toisten ihmisten kimppuun vain siksi kun sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja pystyn tekemään sen. Jokainen voi valita sen onko samanlainen paska kuin hakkaajansa, vai parempi ja etsiä keinot purkaa raivo ja purkaa raivo niin ettei toisia ihmisiä satu.
No voidaanhan sitä näinkin selitellä. Hyvä puoli tässä on se, että nyt ymmärrän mihin entinen mieheni tähtäsi. Toisin sanoen hän halusi vain varmistaa, että pystyisin tiukan paikan tullen puolustamaan jälkikasvuamme. On se hyvä, ettei aivan hukkaan mennyt tuo koulu, tosin valitettavasti oppi meni liiankin hyvin perille ja toisin sanoen homma meni miehen omille reisille. Joka tapauksessa kiitos sinulle, tälläisesta kirjoituksesta on varmasti SUURTA apua kanssasisarilleni.
Just joo, täähän oli ihan täyttä paskaa! Taidat itse siellä pätkiä kaikkia päähän ja sitten kun omatunto kolkkuttaa niin selittelet itsellesi, että itse asiassa olet tehnyt palveluksen näille ihmisille. Uskallan myös väittää, että nainen kyllä puolustaa lastansa vaikka verissäpäin riippumatta siitä onko itse koskaan saannut turpiinsa.
Homma voi toki lähteä jo koulusta, että väkivaltaa selitellään milloin milläkin.
Meillä on ed. pojan luokalla heppu, joka saattoi arvaamatta vaikka lyödä jne. Kuinka ollakaan, sitten hänellä "diagnosoitiin" ADHD. Sitä samaa tuntuu olevan hepun veljellä ja serkkupojallakin, vaikka ei ole diagnosoitukaan...
Jännintä tilanteessa oli, että pojan suhteen pistettiin ensin hänen syykseen tässä yhteiskunnassa, kun hän totesi eksplisiittisesti, ettei vain halua olla tuommoisen hepun kanssa missään tekemisissä - se oli kuulemma väärin... pitäisi kuulemma "ymmärtää, kun sillä on se ADHD:kin".
Minulla on osaltani vankkoja epäilyksiä, että kyse on kasvatuksesta. Jos väkivallalle aletaan etsiä "biologisia selityksiä", niin tilannehan on suorastaan paradoksaalinen: ellei joku voi mitään sille, että hän vahingoittaa toisia, semmoinen on ilman muuta pidettävä jonkinlaisen aidan takana - jos taas sille voidaan jotakin, on lopetettava hyssyttäminen ja selityksiin tuijottelu ja annettava hoitoa.
Joka tapauksessa väkivaltaa ei pidä hyväksyä, vaan siitä on koettava myös rangaistusseuraamukset. Hyssyttely ja selittely ei auta ketään.
Luulisin, että (suurin?) osa väkivaltaisista miehistä ja naisista on yksinkertaisesti jäänyt ilman kotikasvatusta tai saanut ns. "vapaan kasvatuksen", jossa he ovat jo lapsesta asti tottuneet, että väkivallan käytöstä voi luistella pois... Ja että sillä näyttäisi saavan valtaa.