Hei,
Lainasin kirjastosta Helena Saarikosken kirjan Kateus, juoru, kiusaaminen - Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta (2006).
Kiusaamista koskeva luku on hyvin valaiseva. Se vastaa mm. kysymyksiin mistä kiusaamisessa todellisuudessa on kyse ja miksi siihen on niin vaikea puuttua. Minusta se antaa selityksen myös sille, miksi Jokelassa kävi niin kuin kävi 7.11.2007.
Joitakin otteita kirjasta:
"...vainotuksi tulemisen riski on sitä suurempi, mitä marginaalisempi asema yksilöllä on yhteisössä. Uhri erottuu normaalista massasta joko ylä-, ala- tai sivumarginaalissa: hän on menestyvä kateuden kohde tai päinvastoin jo valmiiksi syrjäytetty ja alas painettu, tai hän on muuten vaan erikoinen ihminen, kuten esimerkiksi boheemi taiteilija." Saarikoski 2006, s. 115-116.
"Arkitietämyksen mukaan koulukiusaaminen kohdistuu "poikkeavuuteen", mutta tämän poikkeavuuden laatua on syytä tarkastella lähempää. On arvioitu, että kahdella kolmasosalla lapsista on joku sellainen ulkoinen, näkyvä poikkeavuus, josta koulussa voi joutua kiusatuksi. Noin joka kymmenettä lasta kiusataan. ... Kaikkia "poikkeavia" ei siis suinkaan automaattisesti kiusata. Monilla kiusatuilla ei myöskään ole mitään todennettavaa poikkeavuutta. Sen sijaan kaikkia kiusaamisen uhreja SYYTETÄÄN poikkeavuudesta." Saarikoski 2006, s. 116-117
"Koulukiusaaminen, eli "poikkeavien" kiusaaminen koulussa voidaan tulkita oppilaiden luomaksi sovellutukseksi modernista tuotannon tehokkuuden nimissä esitetystä "normaaliuden" vaatimuksesta, jota koulun virallinen kulttuuri välittää. Kiusaamisen kulttuurinen metamoraali, laki jota se noudattaa kaiken kyseenalaisen moraalinvartiointinsa takana, on: POIKKEAVAA PITÄÄ NORMAALISTAA TAI SYRJÄYTTÄÄ. Koulussa ei pystytä tehokkaasti puuttumaan kiusaamiseen, koska kiusaaminen toteuttaa näitä koulun omia oppimistavoitteita. Normaaliuden vaatimuksen taustalla olevaa ihmis- ja yhteiskuntakuvaa purkamatta koulu tuskin pääsee poikkeavien kiusaamisesta." Saarikoski 2006, s. 120
"Tutkijoiden käsitykset henkisen ja fyysisen väkivallan rinnastettavuudesta vaihtelevat. ... Toisten mielestä henkinen väkivalta voi olla uhrille vahingoittavampaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää näkyvää vauriota, jonka hoitaminen on samalla uhrin henkistä hoitamista. ... Henkisellä väkivallalla on myös fyysisiä seurauksia, terveydellisiä haittoja tai aineellisia vahinkoja... Henkisen väkivallan voikin sanoa aina sisältävän fyysisen väkivallan aspektin ja päinvastoin: väkivalta loukkaa ihmisen kykyä suojautua ja puolustaa koskemattomuuttaan ja se horjuttaa hänen turvallisuudenettaan ja uskoa oikeudenmukaisuuteen." Saarikoski 2006, s. 121-122
"Kielteisten seurausten tai suoranaisten rangaistusten kohdistuminen siihen, joka valittaa kiusaamisesta, on siinä määrin säännönmukaista ja työsuojelu tai koulussa opettajat siinä määrin kykenemättömiä tai haluttomia sitä estämään, että puhe lain kuolleesta kirjaimesta ei ole liioiteltua. Yhteisössä on kiellettyä ensi sijassa väkivallasta julki puhuminen, ei sen tekeminen." Saarikoski 2006, s. 123
"Koululaisten kokemuksena toistuu epäoikeudenmukaisuus, kun kiusaamiseen ei puututa, mutta uhria kielletään puolustautumasta tai häntä rangaistaan siitä. Pettymys elämään, vastuullisiin ihmisiin, organisaatioihin ja koko yhteiskuntaan, joka ei ole suojellut jäsentään pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä, on tutkimuksissa toistuvasti raportoitu seuraus, kun häirintään ei tehokkaasti puututa. Se on myös kasvualusta vakavampien masennus-, ahdistus-, vieraantumis- ja stressioireiden kehittymiselle." Saarikoski 2006, s. 123
Lainasin kirjastosta Helena Saarikosken kirjan Kateus, juoru, kiusaaminen - Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta (2006).
Kiusaamista koskeva luku on hyvin valaiseva. Se vastaa mm. kysymyksiin mistä kiusaamisessa todellisuudessa on kyse ja miksi siihen on niin vaikea puuttua. Minusta se antaa selityksen myös sille, miksi Jokelassa kävi niin kuin kävi 7.11.2007.
Joitakin otteita kirjasta:
"...vainotuksi tulemisen riski on sitä suurempi, mitä marginaalisempi asema yksilöllä on yhteisössä. Uhri erottuu normaalista massasta joko ylä-, ala- tai sivumarginaalissa: hän on menestyvä kateuden kohde tai päinvastoin jo valmiiksi syrjäytetty ja alas painettu, tai hän on muuten vaan erikoinen ihminen, kuten esimerkiksi boheemi taiteilija." Saarikoski 2006, s. 115-116.
"Arkitietämyksen mukaan koulukiusaaminen kohdistuu "poikkeavuuteen", mutta tämän poikkeavuuden laatua on syytä tarkastella lähempää. On arvioitu, että kahdella kolmasosalla lapsista on joku sellainen ulkoinen, näkyvä poikkeavuus, josta koulussa voi joutua kiusatuksi. Noin joka kymmenettä lasta kiusataan. ... Kaikkia "poikkeavia" ei siis suinkaan automaattisesti kiusata. Monilla kiusatuilla ei myöskään ole mitään todennettavaa poikkeavuutta. Sen sijaan kaikkia kiusaamisen uhreja SYYTETÄÄN poikkeavuudesta." Saarikoski 2006, s. 116-117
"Koulukiusaaminen, eli "poikkeavien" kiusaaminen koulussa voidaan tulkita oppilaiden luomaksi sovellutukseksi modernista tuotannon tehokkuuden nimissä esitetystä "normaaliuden" vaatimuksesta, jota koulun virallinen kulttuuri välittää. Kiusaamisen kulttuurinen metamoraali, laki jota se noudattaa kaiken kyseenalaisen moraalinvartiointinsa takana, on: POIKKEAVAA PITÄÄ NORMAALISTAA TAI SYRJÄYTTÄÄ. Koulussa ei pystytä tehokkaasti puuttumaan kiusaamiseen, koska kiusaaminen toteuttaa näitä koulun omia oppimistavoitteita. Normaaliuden vaatimuksen taustalla olevaa ihmis- ja yhteiskuntakuvaa purkamatta koulu tuskin pääsee poikkeavien kiusaamisesta." Saarikoski 2006, s. 120
"Tutkijoiden käsitykset henkisen ja fyysisen väkivallan rinnastettavuudesta vaihtelevat. ... Toisten mielestä henkinen väkivalta voi olla uhrille vahingoittavampaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää näkyvää vauriota, jonka hoitaminen on samalla uhrin henkistä hoitamista. ... Henkisellä väkivallalla on myös fyysisiä seurauksia, terveydellisiä haittoja tai aineellisia vahinkoja... Henkisen väkivallan voikin sanoa aina sisältävän fyysisen väkivallan aspektin ja päinvastoin: väkivalta loukkaa ihmisen kykyä suojautua ja puolustaa koskemattomuuttaan ja se horjuttaa hänen turvallisuudenettaan ja uskoa oikeudenmukaisuuteen." Saarikoski 2006, s. 121-122
"Kielteisten seurausten tai suoranaisten rangaistusten kohdistuminen siihen, joka valittaa kiusaamisesta, on siinä määrin säännönmukaista ja työsuojelu tai koulussa opettajat siinä määrin kykenemättömiä tai haluttomia sitä estämään, että puhe lain kuolleesta kirjaimesta ei ole liioiteltua. Yhteisössä on kiellettyä ensi sijassa väkivallasta julki puhuminen, ei sen tekeminen." Saarikoski 2006, s. 123
"Koululaisten kokemuksena toistuu epäoikeudenmukaisuus, kun kiusaamiseen ei puututa, mutta uhria kielletään puolustautumasta tai häntä rangaistaan siitä. Pettymys elämään, vastuullisiin ihmisiin, organisaatioihin ja koko yhteiskuntaan, joka ei ole suojellut jäsentään pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä, on tutkimuksissa toistuvasti raportoitu seuraus, kun häirintään ei tehokkaasti puututa. Se on myös kasvualusta vakavampien masennus-, ahdistus-, vieraantumis- ja stressioireiden kehittymiselle." Saarikoski 2006, s. 123
Vastaukset 13
Vanhimmat
täytyykin pikapuoliin etsiä käsiinsä ja lukea.
http://www.ssristories.com/index.php
(tuon linkin kaikki murhat on tehty saman lääkkeen alaisena jota Pekka-Eerikkin nautti...)
Kyse on SSRI -lääkeistä:
'Masennuslääkkeet...aiheuttavat levottomuutta, ahdistusta, vihamielisyyttä ja maniaa.
Erityisesti SSRI-masennuslääkkeet aiheuttavat levottomuutta, paniikkia, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä...'
(Lähde lainauksille:
http://www.vesailaurio.net/2008/04/psykiatria-ja-psykologia-ovat-huijausta_02.html )
Tuossa tosiaan käsitellään syitä kiusaamiseen muttei siinä oteta kantaa siihen miten kiusattu reagoi. Se että on kiusattu ja sen johdosta esim masentunut ei useimmissa tapauksissa riitä siihen että pyrkii tuhoamaan koko oppilaskunnan.
että jokainen koulukiusattu ei tuhoa koko oppilaskuntaa.
Vai toivotko, että alkavat ensin niin tehdä ja sitten vasta suostut lopettamaan kiusaamisen?
siihen en ottanut kantaa. En ole enää 15 vuoteen käynyt koulua enkä silloinkaan kun kävin mielestäni ollut koulukiusaaja joten en nyt ehkä omalta kohdaltani voi tähän kantaa ottaa, mutta muiden osalta, en tietenkään toivo. Se johtaisi aika pian koko maapallon tuhoutumiseen jos jokainen loukattu tai kiusattu kaivaisi aseen esiin.
Vielä kun saisi tietää:
Mihin tarpeeseen yhteisö tarvitsee kiusaamiskulttuurin, mitä yhteisö siitä saa.
Mihin tarpeeseen kiusaaja kiusaa. Mitä kiusaaja siitä saa.
Olisiko näin: yhteisön jäsenet ja kiusaajat saavat kohotettua omaa heikkoa itsetuntoaan pilkkaamalla sitä, joka on heidän mielestään heitä heikompi. Lienee totta, että terveet, normaalilla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät kiusaa. Heillä ei ole siihen tarvetta, sillä he tietävät oman paikkansa ja arvonsa.
Janakkalan sivulla 2 on menossa ketju "Tervakosken 2B:n asia". Siinä kerrotaan, miten alakoulun neljäsluokkalainen poika hyökkäsi koulun bussipysäkillä toisluokkalaisen kimppuun, hakkasi tämän kasvot verille, potki ja löi mustelmille, pää täynnä kuhmuja.
Äiti käytti lapsen terveyskeskuksessa, joten lääkärintodistus asiasta on.Isä teki heti rikosilmoituksen, jonka poliisi välittömästi toimitti lastensuojeluviranomaisille viime lokakuussa. Äskettäin kävi ilmi, ettei asiaa oltu koskaan käsitelty, vaan se makasi yhä jonkun "suojelijan" pöytälaatikossa.
Näin siis suhtautuvat Janakkalan kunnan lastensuojeluviranomaiset kunnan lasten suojeluun. Se on muutenkin lukemisen arvoinen ketju. On jo yli 11000 lukukertaa.
Luin yllämainitun Janakkalan ketjun. Siellä oli kyllä jo yli 12 000 lukukertaa.
Siihen oli myös kopioitu kaikkine eri vaiheineen kantelu, jonka seitsemän oppilaan vanhemmat olivat tehneet lääninhallitukseen siitä, että luokan kaksi häirikköä turmelivat täysin kaikkein muiden oppilaiden opiskelumahdollisuudet. Kyllä on hurjaa meno nykykoulussa jos se joka paikassa on tuollaista.
niin laaja asia ja syvälle juurtunut yhteiskunnassa, että jotain "ihmistä suurempaa" siihen liittyy. "Ihmistä suurempaa" sillä perusteella, että ihmiset eivät pysty kiusaamisasiaa käsittelemään vaan vain torjumaan ajatuksistaan.
Jos joku sinnikkäästi koittaa ottaa kiusaamisasian käsiteltäväksi, hänet on tälläkin palstalla käsketty siirtyä mielenterveyspalstalle.
Kiusaamisasiankäsittelijän ei kuitenkaan pidä sinne siirtyä. Päinvastoin, mielenterveyspalstalle kuuluisivat kiusaajat itse ja kiusaamisen olemassaolon ja vahingollisuuden kieltäjät.
Olennaista on myös, että näitä kiusaamisen olemassaolon ja vahingollisuuden vähättelijöitä ja kieltäjiä on sekä lapsissa, että aikuisissa, niinkuin tällä ja tuolla Janakkalan palstalla on nähty. Kiusaamisen olemassaolon kieltäminen ja halu/tarve kiusaamisen harjoittamiseen ei ole ikäsidonnainen asia. Se kuuluu ihmisen psyykeen koko elämän ajan, jos sellaisen mieltymyksen on itseensä saanut.
Onko ihmiset jaoteltavissa psyykeltään kahteen eri "rotuun", suurempaan manipuloivaan, toisia ja itseä tarkkailevaan kiusaamisvietillä varustettuun ja pienempään, itsenäisemmin ja laajemmin ajattelevaan ja muut rauhaan jättävään, jonka psyykeen kiusaamistarve ja muiden manipulointi ei sisälly.
tarvetta tietää omaa paikkaansa ja arvoaan suhteessa muihin, eikä tarvetta tietää muittenkaan paikkaa ja arvoa.
Vain kiusaajat haluavat ne tietää ja asettaa ja tehdä tiettäväksi muillekin.
Vain kiusaajat kuvittelevat mielessään kaikenlaisia arvoasteikkoja ja itsensä ja muiden sijaintia niissä ja sitten kiusaamalla manipuloivat näitä itselleen tarkeitä kuviteltuja arvojärjestyksiä.
Osalle ihmisiä ei ole mitään merkitystä millään arvoasteikoilla. Heille riittää, että heillä itsellä on tekemisen ja ajattelun vapaus ja mukavaa.
Heitä ei vois vähempää kiinnostaa yhteisön (esim. luokan) nokkimisjärjestykset tai yhteisön jäsenet muutenkaan. Mutta kiusaajalla on pakonomainen tarve vetää heidät nokkimisen kohteeksi, vaikka väkisin, vaikuttamalla suoraan kohteeseen tai manipuloimalla ympärillä olevat ihmiset mukaan toimintaan.
Tällaisten ihmisten henkinen itsenäinen vapausko se kiusaajaa niin ahdistaa. Kadehtiiko kiusaaja, että joku on vapaa kiusaajan sisällään kantamasta vertailu- ja arvoasteikkovammasta.
toimittaja Sini Seppälä-Vanhalan artikkeli Journalistilehdestä. Sen otsikko on:
"Pekka-Erik Auvisen koti on yksityiskoti, ei rikospaikka."
http://www.journalistilehti.fi/tuotteet.html?id=96/444
aikuinen lukee tämän kirjan ja miettii omia motiivejaan kuvatunlaiseen käyttäytymiseen.
Ja kysehän ei ole enää siitä, että sitä se kenen olemassa olo häiritsee, kiusataan, vaan kohteeksi joutuvat hänen lapsensa ja läheisensä. Ehkä sen vuoksi, että kohteeseen ei päästä käsiksi?
Itse voisin suositella kirjaa parille oman kyläyhteisöni naisihmiselle. Ehkä ymmärrys kasvaisi asian vakuuvuudesta?
Nimimerkillä sivusta seurannut ja ihmetellyt.