Hei,
Lainasin kirjastosta Helena Saarikosken kirjan Kateus, juoru, kiusaaminen - Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta (2006).
Kiusaamista koskeva luku on hyvin valaiseva. Se vastaa mm. kysymyksiin mistä kiusaamisessa todellisuudessa on kyse ja miksi siihen on niin vaikea puuttua. Minusta se antaa selityksen myös sille, miksi Jokelassa kävi niin kuin kävi 7.11.2007.
Joitakin otteita kirjasta:
"...vainotuksi tulemisen riski on sitä suurempi, mitä marginaalisempi asema yksilöllä on yhteisössä. Uhri erottuu normaalista massasta joko ylä-, ala- tai sivumarginaalissa: hän on menestyvä kateuden kohde tai päinvastoin jo valmiiksi syrjäytetty ja alas painettu, tai hän on muuten vaan erikoinen ihminen, kuten esimerkiksi boheemi taiteilija." Saarikoski 2006, s. 115-116.
"Arkitietämyksen mukaan koulukiusaaminen kohdistuu "poikkeavuuteen", mutta tämän poikkeavuuden laatua on syytä tarkastella lähempää. On arvioitu, että kahdella kolmasosalla lapsista on joku sellainen ulkoinen, näkyvä poikkeavuus, josta koulussa voi joutua kiusatuksi. Noin joka kymmenettä lasta kiusataan. ... Kaikkia "poikkeavia" ei siis suinkaan automaattisesti kiusata. Monilla kiusatuilla ei myöskään ole mitään todennettavaa poikkeavuutta. Sen sijaan kaikkia kiusaamisen uhreja SYYTETÄÄN poikkeavuudesta." Saarikoski 2006, s. 116-117
"Koulukiusaaminen, eli "poikkeavien" kiusaaminen koulussa voidaan tulkita oppilaiden luomaksi sovellutukseksi modernista tuotannon tehokkuuden nimissä esitetystä "normaaliuden" vaatimuksesta, jota koulun virallinen kulttuuri välittää. Kiusaamisen kulttuurinen metamoraali, laki jota se noudattaa kaiken kyseenalaisen moraalinvartiointinsa takana, on: POIKKEAVAA PITÄÄ NORMAALISTAA TAI SYRJÄYTTÄÄ. Koulussa ei pystytä tehokkaasti puuttumaan kiusaamiseen, koska kiusaaminen toteuttaa näitä koulun omia oppimistavoitteita. Normaaliuden vaatimuksen taustalla olevaa ihmis- ja yhteiskuntakuvaa purkamatta koulu tuskin pääsee poikkeavien kiusaamisesta." Saarikoski 2006, s. 120
"Tutkijoiden käsitykset henkisen ja fyysisen väkivallan rinnastettavuudesta vaihtelevat. ... Toisten mielestä henkinen väkivalta voi olla uhrille vahingoittavampaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää näkyvää vauriota, jonka hoitaminen on samalla uhrin henkistä hoitamista. ... Henkisellä väkivallalla on myös fyysisiä seurauksia, terveydellisiä haittoja tai aineellisia vahinkoja... Henkisen väkivallan voikin sanoa aina sisältävän fyysisen väkivallan aspektin ja päinvastoin: väkivalta loukkaa ihmisen kykyä suojautua ja puolustaa koskemattomuuttaan ja se horjuttaa hänen turvallisuudenettaan ja uskoa oikeudenmukaisuuteen." Saarikoski 2006, s. 121-122
"Kielteisten seurausten tai suoranaisten rangaistusten kohdistuminen siihen, joka valittaa kiusaamisesta, on siinä määrin säännönmukaista ja työsuojelu tai koulussa opettajat siinä määrin kykenemättömiä tai haluttomia sitä estämään, että puhe lain kuolleesta kirjaimesta ei ole liioiteltua. Yhteisössä on kiellettyä ensi sijassa väkivallasta julki puhuminen, ei sen tekeminen." Saarikoski 2006, s. 123
"Koululaisten kokemuksena toistuu epäoikeudenmukaisuus, kun kiusaamiseen ei puututa, mutta uhria kielletään puolustautumasta tai häntä rangaistaan siitä. Pettymys elämään, vastuullisiin ihmisiin, organisaatioihin ja koko yhteiskuntaan, joka ei ole suojellut jäsentään pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä, on tutkimuksissa toistuvasti raportoitu seuraus, kun häirintään ei tehokkaasti puututa. Se on myös kasvualusta vakavampien masennus-, ahdistus-, vieraantumis- ja stressioireiden kehittymiselle." Saarikoski 2006, s. 123
Lainasin kirjastosta Helena Saarikosken kirjan Kateus, juoru, kiusaaminen - Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta (2006).
Kiusaamista koskeva luku on hyvin valaiseva. Se vastaa mm. kysymyksiin mistä kiusaamisessa todellisuudessa on kyse ja miksi siihen on niin vaikea puuttua. Minusta se antaa selityksen myös sille, miksi Jokelassa kävi niin kuin kävi 7.11.2007.
Joitakin otteita kirjasta:
"...vainotuksi tulemisen riski on sitä suurempi, mitä marginaalisempi asema yksilöllä on yhteisössä. Uhri erottuu normaalista massasta joko ylä-, ala- tai sivumarginaalissa: hän on menestyvä kateuden kohde tai päinvastoin jo valmiiksi syrjäytetty ja alas painettu, tai hän on muuten vaan erikoinen ihminen, kuten esimerkiksi boheemi taiteilija." Saarikoski 2006, s. 115-116.
"Arkitietämyksen mukaan koulukiusaaminen kohdistuu "poikkeavuuteen", mutta tämän poikkeavuuden laatua on syytä tarkastella lähempää. On arvioitu, että kahdella kolmasosalla lapsista on joku sellainen ulkoinen, näkyvä poikkeavuus, josta koulussa voi joutua kiusatuksi. Noin joka kymmenettä lasta kiusataan. ... Kaikkia "poikkeavia" ei siis suinkaan automaattisesti kiusata. Monilla kiusatuilla ei myöskään ole mitään todennettavaa poikkeavuutta. Sen sijaan kaikkia kiusaamisen uhreja SYYTETÄÄN poikkeavuudesta." Saarikoski 2006, s. 116-117
"Koulukiusaaminen, eli "poikkeavien" kiusaaminen koulussa voidaan tulkita oppilaiden luomaksi sovellutukseksi modernista tuotannon tehokkuuden nimissä esitetystä "normaaliuden" vaatimuksesta, jota koulun virallinen kulttuuri välittää. Kiusaamisen kulttuurinen metamoraali, laki jota se noudattaa kaiken kyseenalaisen moraalinvartiointinsa takana, on: POIKKEAVAA PITÄÄ NORMAALISTAA TAI SYRJÄYTTÄÄ. Koulussa ei pystytä tehokkaasti puuttumaan kiusaamiseen, koska kiusaaminen toteuttaa näitä koulun omia oppimistavoitteita. Normaaliuden vaatimuksen taustalla olevaa ihmis- ja yhteiskuntakuvaa purkamatta koulu tuskin pääsee poikkeavien kiusaamisesta." Saarikoski 2006, s. 120
"Tutkijoiden käsitykset henkisen ja fyysisen väkivallan rinnastettavuudesta vaihtelevat. ... Toisten mielestä henkinen väkivalta voi olla uhrille vahingoittavampaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää näkyvää vauriota, jonka hoitaminen on samalla uhrin henkistä hoitamista. ... Henkisellä väkivallalla on myös fyysisiä seurauksia, terveydellisiä haittoja tai aineellisia vahinkoja... Henkisen väkivallan voikin sanoa aina sisältävän fyysisen väkivallan aspektin ja päinvastoin: väkivalta loukkaa ihmisen kykyä suojautua ja puolustaa koskemattomuuttaan ja se horjuttaa hänen turvallisuudenettaan ja uskoa oikeudenmukaisuuteen." Saarikoski 2006, s. 121-122
"Kielteisten seurausten tai suoranaisten rangaistusten kohdistuminen siihen, joka valittaa kiusaamisesta, on siinä määrin säännönmukaista ja työsuojelu tai koulussa opettajat siinä määrin kykenemättömiä tai haluttomia sitä estämään, että puhe lain kuolleesta kirjaimesta ei ole liioiteltua. Yhteisössä on kiellettyä ensi sijassa väkivallasta julki puhuminen, ei sen tekeminen." Saarikoski 2006, s. 123
"Koululaisten kokemuksena toistuu epäoikeudenmukaisuus, kun kiusaamiseen ei puututa, mutta uhria kielletään puolustautumasta tai häntä rangaistaan siitä. Pettymys elämään, vastuullisiin ihmisiin, organisaatioihin ja koko yhteiskuntaan, joka ei ole suojellut jäsentään pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä, on tutkimuksissa toistuvasti raportoitu seuraus, kun häirintään ei tehokkaasti puututa. Se on myös kasvualusta vakavampien masennus-, ahdistus-, vieraantumis- ja stressioireiden kehittymiselle." Saarikoski 2006, s. 123
Vastaukset 10
Vanhimmat
sellaisia lapsia joita pahoinpidellään kotioloissa ja koska he sen takia ovat menettäneet itseluottamuksen ja vetäytyvät koulussa syrjään, heitä kiusataan myös siellä, kotiolojen lisäksi.
Ei ihme, jos jotkut (onneksi hyvin hyvin harvat) tarttuvat aseeseen jossain elämänsä aikana ja tulos on sitten Jokelan kaltainen pahimmillaan.
Väkivalta ei ole ratkaisu väkivaltaan, ei fyysiseen eikä psyykkiseen.
Mutta palatakseni Jokelan tapaukseen, ettei siitä tule kommenttia, niin olen saanut sen käsityksen että Pekan perheellä sisäisesti meni ok, eikä tällaista kotiväkivaltaa esiintynyt, ainoastaan koulussa hän itse joutui kiusatuksi ja viimeinen niitti oli pikkuveljen kiusaamiseksi joutuminen.
Itseänikin kiusattiin koulussa, mutta se vain vahvisti minua, mutta kun lastani kiusattiin koulussa, sattui se 100 kertaa pahemmin. Itse suodatin paskan ohi korvien, mutta oman lapsen fyysinen kiusaaminen sai minut vaihtamaan paikkakuntaa, mikä olikin oikea ratkaisu. Hyvin hankala on tilanne, jos opettaja on mukana kiusaamisessa, kuten meidän tapauksessa oli. Tästä on nyt aikaa yli 10v, ja kaikki meni sen jälkeen hyvin. Toivon vaan, ettei lapselleni ole jäänyt traumoja ja että toteen käy vanha sanonta; Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Ihminen on laumaeläin ja sisään rakennettu kiusaaja saa helposti vallan, kun vaan sopiva uhri huomataan.
Syyt olivat syvemmällä, kiusaaminen oli yksi tekijä muiden joukossa. Viime viikonlopun Ilta-Sanomissa oli psykologinen katsaus auvisen minään.
Sen lukemalla Auviseen saattoi tutustua syvemmin ja ymmärtää miksi kävi kuten kävi.
Juuri siksi olisi kaikkien hyvä lukea se Auvisen historiikki, ettei jäisi vääriä käsityksiä, kuten tuo koulukiusaus syynä.
Kun ihminen vaihtaa elämän nettiin ja alkaa erakoitumaan muista ihmisistä, se on ensimmäinen merkki avun tarpeesta. Sen kyllä läheiset huomaavat, kuten Auvisen äitikin huomasi, mutta toinen juttu onkin , miten suuntaa saa auttamalla muutettua takaisin sosiaalisemmaksi. Yksinäisyys ja erakoituminen ovat pahinta ihmiselle ja mielelle.
Koulukiusaamisesta sen verran, että on oltava todella hyvä itsetunto, jos haluaa ja uskaltaa koulussa erottua massasta. Siinä iässä minäkuva on vasta rakenteilla ja aika rohkeaa pistää itsensä likoon haluamalla tahallisesti erottua joukota, seurauksena on kiusaaminen pelkistä synnynnäisistä syistä, saati tahallinen halu poiketa joukosta. Heikkoitsetuntoisia kiusataan siksi, että ovat helppoja kohteita. Jokaista toki yritetään kiusata, mutta kaikki eivät suostu kiusattaviksi.
Terveellä itsetunnolla varustettu koululainen on ihminen, joka ei joudu kiusatuksi, ei kiusaa itse, puolustaa ja tukee kiusattuja.
Valitettavasti sellaisia lapsia ja nuoria on hyvin vähän olemassa. Aikuisista heitä löytyy yhtä vähän.
"Yksinäisyys ja erakoituminen ovat pahinta ihmiselle ja mielelle ". Ei välttämättä pidä paikkaansa .
Massan mukana meno saa paljon pahaa aikaan ja hassuimpia suoraan sanottuna ns. hulluimpia ihmisiä on ollut ja tulee olemaankin näitten massojen valtaan nostamat luonnehäiriöiset johtajat , turhaa kuvitella että meillä ei olisi ketään luonnehäiriöistä johtajaa tälläkin hetkellä.
Osaltaan erakoitumiseeni vaikutti koulukiusaaminen mutta on toki totta että suostuin kiusaamiseen ja olin jo valmiiksi alistettu eli kai ns. hullu ?.
Erakoituminenkin voi olla jonkinlainen puolustuskeino alistetulle ihmiselle.
....
Hoh hoijaa nousisikohan jo sängystä .
Hyvää päivän jatkoa työnorjat sinne oravanpyöräänne ,koittakaa jaksaa kohta on jo perjantai .
että kiusaus tuossakin tapuksessa johti seuraukseen, jonka olemme saanet lukea lehdistä..
Syy ja seuraus ovat tässä yhtäpuuta...
tutustua toiseen ihmiseen "syvemmin". Kukaanhan meistä ei tiedä sitä todellista syytä, mutta jos ei olisi ollut koulukiusaamista, niin tämä kaikki 'olisi' voitu välttää. Huom.. käytän sanaa olisi.
Kirjoitat: "Yksinäisyys ja erakoituminen ovat pahinta ihmiselle ja mielelle. "
Jokainen ihminen on yksilö. Mikä sopii toiselle, niin toiselle se ei sovi. Kaikki erakotkaan eivät tule hulluiksi tai tappajiksi. Toiset suorastaan haluavat ottaa toisiin ihmisiin etäisyyttä. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Jotkut menevät vaeltamaan napajäätiköille, jotkut menevät vuoristoon, joku erämaamökille jne. Ei erakoita ja yksinäisyyttä voi yleistään. Mitään ei voi yleistää.
Jotkut ihmiset taas eivät kestä millään yksinäisyyttä ja pitävät selvänä sitä, että se on niin kamalaa, ettei sitä kukaan kestä. Todellinen yksinäisyys on aivan muuta kuin netissä surffailu, tekstiviestittely ja puhelimella soittelu, sekä kirjeiden kirjoittelu.
Ihminen ei ole yksin, jos on perhe. On sellaisia ihmisiä, jotka ovat ihan yksin, ilman lukutaitoa, nettiä, puhelinta, tv:tä, perhettä tai ihmissuhdetta, mutta ovat tyytyväisiä elämäänsä ja eivät ole tappajia tai murhaajia.
Todellista syytä emme todellakaan saa koskaan tietää. Sen tietää vain Pekka itse, mutta ei voi enää kertoa. Mutta uskon syyn olevan useamman kuin yhden osatekijän summa ja tämä veljeen kohdistunut kiusaaminen se viimeinen niitti. Suunnittelu ja toteuttaminen kun on kaksi eri asiaa. Uhoaminen ja tekeminen on myös kaksi eri asiaa.
Silläkin on eroa, mutta molemmissa tapauksissa taustalla on pettymys elämään ja ihmisiin. Jokainen erakoituja käyttäytyy jollakin osaelämänalueella oudosti tai poikkeavasti. Erakoitujalla on liikaa aikaa miettimiseen ja ajatukset alkavat kiertää kehää ja saada omia käsitämättömiä painopisteitä, koska ajatuksille ja mielipiteille ei ole jakajaa ja muita näkökantoja.
Erakoitumisen taustalla on masentuneisuus, erilaisuuden tunne ja itseensä vetäytyminen. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.
Kukaan ei ole syntymähullu, moni tekijä ratkaisee mihin suuntaan elämä vie ja kestetäänkö me kaikki brobleemat ja osataanko itse löytää kuhunkin tilanteeseen atkaisu.
Elämä on luovimista, erikoisille persoonille eläässäon enemmän haastetta kuin massaan sulautujilla.
Haastavaa vetää yksikin yksinäinen erkoituja takaisin raiteille ja tehdä tiettäväksi hänen tärkeytensä ihmisenä. Kokeilkaapa lähestymistä ja huomaatte saavanne "tehtävästä" itsekin iloa ja hyvää mieltä.
Hieno kirjoitus tuo vaikka tälläisen tunnevammaisen oli sitä vaikea ymmärtää.
Kiusaaminen nähdään kai yleensä kielteisenä asiana ja sellaista se onkin jos kohde tappaa itsensä tai jopa muita, sairastuu kiusaamisen seurauksena , syrjäytyy yhteiskunnasta ,ei ole enää "tuottava henkilö "?.
Jos yrittäisi etsiä jotakin hyviä puolia kiusaamisesta mitä ne voisivat olla , ehkä...
Jos lapsi on alistettu jo kotona voisiko kiusaaminen koulussa jollakin tapaa auttaa henkilöä jos kohde on ns. nynny , sulkeutunut ihminen joka saataisiin kiusaamalla suuttumaan niin että hän uskaltaisi ilmaista itseään ?.
Joo saataisiin suuttumaan kuten Pekka, ihan samalla tavalla. Just joo... Heipä hei!
Olipa typerä puolustus kiusaajien puolelta.
Mikään ei anna oikeutta toisen ihmisen kiusaamiseen! Ei niin mikään!
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1614115