Kristityille

Hihhuleista ja muista himouskovista en tiedä, mutta itse en ala niin syvällisesti kristinuskoa käsitteleen että tuntisin hätää jos joku joutuu helvettiin kun ei usko samaan. Jokainen uskokoon mihin haluaa tai olkoon uskomatta, varmuutta siittä ei kuitenkaan ole kellä on oikea uskontoa vai onko uskomisessa mitään järkeä. Fundamentalistit niin USA:ssa kun Arabimaissa saavat puolestani jäädä oppositioon.

Minulle tärkein asia uskonossa on anteeksi antaminen ja se että rakastaa vihollista kuin lähimmäistään, tosiuskovat tätä harvoin noudattavat.

Ekakskin on ihana nähdä asiallinen ja miettivä kysymys. Toi sietää on hyvä sana. Olen oppinut sietämään että muitakin uskontoja on. En suhdaudu muslimiin yhtään erillailla kuin ateistiin ja ei uskovaan. Minulla on uskomattomia ystäviä, luulen että tämä selittää paljon. Keskustelin tuolla yhdessä keskustelussa muslimin kanssa joka puolusti sharia. En voinut todellakaan yhtyä hänen mielipiteisiinsä, mutta me todella keskustelimme. Mualta tuli tämän seurauksena toive, että minun internetissä oloni estyisi.(hymy). Ärtymys johtui siitä että keksin yhden hyvän asian tämän muslimin uskosta, ja se oli toive että me kristityt olisimme yhtä ehdottomia rakkaudessamme ja anteeksi annossamme kuin tämä muslimi oli omassa uskossaan. Tuolla joku tuo esiin itämaista filosofiaa sotkien sen kristin uskoon. Joudun sanomaan tiukasti näihin asioihin en tule mukaan, mutta sinun kanssasi haluan tulla toimeen.
Uskovat ovat monta kertaa vajavaisia, mutta minä kuulun heihin seuraammehan me samaa Jeesusta.
Haluiaisin muuten kertoa että Jeesus sanoi Pietarille omalle opetus lapselleen, että väisty edestäni saatana. Luulen että monessa tilanteessa minulle olisi voinut sanoa samoin. Joten ei siitä kannata loukkaantua jos joku sanoo, että on saatanasta.(hymy) Joskus me uskovatkin tehdään asioita jotka ovat enemmän mieleen saatanalle kuin Jumalalle.
Tuohon vuorovaikutuksesta pois sulkemiseen. On ikävää että sellaista tapahtuu. Varsinkin perhe suhteissa se on kamalaa. Varsinkin jos ainoa syy on että toinen ei halua kuulua samaan uskonto kuntaan.

Jos kotiovelleni yllättäen tullaan tuomaan jotain lehtistä: Pidättäydyn kohteliaasti ja toivotan henkilölle Ylösnousseen Jumalanpojan Jeesuksen siunausta, ja Pyhän Hengen kosketusta.

Jos joudun vuoropuheluun eri uskontokunnan edustajan kanssa kerron toki olevani kristitty ja keskusteluyhdeydessä kuuntelen ja yritän löytää elämässä toimivaa viisautta puhujan tekstistä.

Olen sitä mieltä että jokaisella ihmisellä on oma viisauden keskuksensa sielussaan ja elämässä koettua totuutta joka on ihan kiva löytää. Monasti toisen kanssa keskustelu selkeyttää omaakin ajattelua elämäntilanteensa ehkä uudelleen arviointia, tekstailen nyt tätä elämän yleisellä tasolla.

Jostain muusta kuin kristinuskosta en ota itselleni mitään uutta jumalaa. Mutta joskus joku ajattelumalli saattaa kylläkin olla minulle sopiva tuon toisen henkilön kautta tulleena. Esim. sisäinen tyyneys on monasti myös oman itsen etsittävissä, kaikkea ei kateta tosta noin vaan, vaan asioita on joskus etsittävä.

Laina: "Voitteko suhtautua tasa-arvoisesti tai myötämielisesti tai ainakin hiljaisesti sietää ihmistä, joka tunnustaa jotain muuta kuin kristinuskoa, tai ihmistä joka ei tunnusta mitään uskontoa? Voitteko todella tunnustaa uskonnon- ja valinnanvapauden pätevän myös hänen kohdallaan.
Vastaus: Tietenkin, täytyy osata olla myös ihmistasolla. Kuinka voi pärjätä työpaikallakaan, jossa on varmasti koko ihmisten kirjo, jos ei osaa tulla toimeen kuin pelkästään jonkin tietyn lahkon ajattelumallin mukaan :-) Höh!
Hiljaisesti sietää - Saattaapa jopa rakastaa ihmistä joka ei ole uskossa, tai ainakin minä voin. Minä ainakin löydän ystäväni tunnepohjalta, ja jos hänellä on jotain kummallisia ajatuksia, jotka minusta tuntuvat vastenmielisiltä, en vain ala keskustella niistä hänen kanssaan, kyllä ihmiset huomaavat mitä ei kenenkin kanssa voi harrastaa.

Herkkyydessä on paljon hyviä puolia, mutta yksi tosi huonopuoli; pahastuminen -> vetäytyminen ->etääntyminen ->katkeroituminen. :-) Mutta pois suru puserosta nyt on elämän aika! Moiskis!