Hoitohenkilökuntaan kuuluvana, haluan tuoda pieniä ajatuksen aiheita tälle palstalle. Tuntuu, että täällä käsitellään usein vain negatiivisia asioita.
Olen itse työssä pitkäaikaisosastolla ja olen siinä suhteessa onnekas, että kaikki työtoverini ovat erittäin sitoutuneita antamaan mahdollisimman hyvää hoitoa osastomme potilaille.
Hyvä hoito lähtee hoitajan halusta tehdä potilaalle, niinkuin haluaisi itselle tehtävän.
Janoon ja nälkään kuolemisesta olen tässä muutamista aloituksista lukenut, ja siihen voisin vastata näin: Kun on kyseessä iäkäs ihminen, vuoteessa aikaansa viettävä, vähän energiaa kuluttava mummu tai pappa, ei se ruoan tarve niin suuren suuri ole. Ruokahalukin voi olla ihan olematon. Väkisin syöttämistä ei meilläkään tehdä, vaan kunnioitamme myös vanhuksen itsemäärämisoikeutta. Ymmärrän myös omaisen tuskan, sitä varmasti haluaisi, että rakas vanhus eläisi mahdollisimman pitkään.. Haluatteko, että hän elää itseään varten vai teitä varten? Moni osastomme vanhus tietää tulleensa tiensä päähän, he ovat tietoisia kuoleman läheisyydestä ja suuri osa jopa toivoo sitä. Meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että vanhus saa mahdollisimman hyvää perushoitoa loppuun asti.
Oman omaiseni kohdalla ymmärtäisin sen, ,kuinka vaikeaa on juottaa tai syöttää sellaista ihmistä, joka on hädin tuskin tajuissaan.Tukehtumisen vaara on siinä suuri, ja se aiheuttaisi taas lisää tuskaa potilaalle itselleen. Siinä vaiheessa huolehditaan suun hoidosta, kostutuksesta, kehon puhtaudesta ja ennen kaikkea mahdollisimman kivuttomasta olosta loppuun saakka. Mitään elämää pitkittäviä nestehoitoja en lähtisi edes vaatimaan, koska se saattaa olla erittäin epämiellyttävää vanhukselle itselleen, eikä toisi kun muutamia lisäpäiviä.. Tässä muutamia asioita, yleistämäänhän minäkään en voi lähteä, mutta onneksi meidän työyhteisömme on vanhuutta arvostava ja kunnioittava ja otamme omaiset huolella huomioon.
Olen itse työssä pitkäaikaisosastolla ja olen siinä suhteessa onnekas, että kaikki työtoverini ovat erittäin sitoutuneita antamaan mahdollisimman hyvää hoitoa osastomme potilaille.
Hyvä hoito lähtee hoitajan halusta tehdä potilaalle, niinkuin haluaisi itselle tehtävän.
Janoon ja nälkään kuolemisesta olen tässä muutamista aloituksista lukenut, ja siihen voisin vastata näin: Kun on kyseessä iäkäs ihminen, vuoteessa aikaansa viettävä, vähän energiaa kuluttava mummu tai pappa, ei se ruoan tarve niin suuren suuri ole. Ruokahalukin voi olla ihan olematon. Väkisin syöttämistä ei meilläkään tehdä, vaan kunnioitamme myös vanhuksen itsemäärämisoikeutta. Ymmärrän myös omaisen tuskan, sitä varmasti haluaisi, että rakas vanhus eläisi mahdollisimman pitkään.. Haluatteko, että hän elää itseään varten vai teitä varten? Moni osastomme vanhus tietää tulleensa tiensä päähän, he ovat tietoisia kuoleman läheisyydestä ja suuri osa jopa toivoo sitä. Meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että vanhus saa mahdollisimman hyvää perushoitoa loppuun asti.
Oman omaiseni kohdalla ymmärtäisin sen, ,kuinka vaikeaa on juottaa tai syöttää sellaista ihmistä, joka on hädin tuskin tajuissaan.Tukehtumisen vaara on siinä suuri, ja se aiheuttaisi taas lisää tuskaa potilaalle itselleen. Siinä vaiheessa huolehditaan suun hoidosta, kostutuksesta, kehon puhtaudesta ja ennen kaikkea mahdollisimman kivuttomasta olosta loppuun saakka. Mitään elämää pitkittäviä nestehoitoja en lähtisi edes vaatimaan, koska se saattaa olla erittäin epämiellyttävää vanhukselle itselleen, eikä toisi kun muutamia lisäpäiviä.. Tässä muutamia asioita, yleistämäänhän minäkään en voi lähteä, mutta onneksi meidän työyhteisömme on vanhuutta arvostava ja kunnioittava ja otamme omaiset huolella huomioon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan noita lähemmäs 100-vuotiaita vuodepotilaita, ja kun se ruokahalu menee niin en todellakaan ymmärrä mitä järkeä semmoisessa pakkosyöttämisessä on. Eikai sellasta enää missään tehdä.
DNR eli ei aleta elvyttämään päätös on myös vaivannut monen omaisen mieltä. Jos vanhus on vuodepotilas, Alzheimer vienyt toimintakyvyn täysin, puhekyky hävisi jo vuosia sitten, vanhus sairastaa vielä sepelvaltimotautia niin miksi ei saisi kuolla? Miksi pitäisi alkaa elvyttämään? Ei se vuodepotilaan elämä ole enää mitään elämää... Lääkäri päättää tuosta DNR:stä, mielestäni lääkärin tai hoitajan tulisi kyllä ilmoittaa heti myös omaisille siitä...
keskusteltava omaisten kanssa DNR-päätöksestä ja sovittava siitä heidän kanssaan ja potilaskin on otettava huomioon, jos on siinä kunnossa. Yksin lääkäri ei tee sitä päätöstä, jos ihan oikein haluaa asian hoitaa.
Kyllä olen nähnyt kun lääkäri on tehnyt DNR-päätöksen ilman omaisten mielipidettä. Ko. oli silloin todella heikossa kunnossa oleva vuodepotilas. Omaiset eivät kyllä käyneet kuin pari kertaa vuodessa.. mutta silti! Asiasta pitäisi neuvotella myös omaisten kanssa ja lääkärin pitäisi perustella kantansa myös heille. Lääkäreilläkin tuppaa olemaan ihan hirveästi töitä vaikka vanhainkodissa, että ei siinä paljoa omaisten kanssa kerkeä juttelemaan. Hoitaja sitten siihen välikädeksi.
...mutta eivät saisi tehdä DNR päätöstä omaisilta kysymättä! Valitettavasti näin tapahtuu, myös yksikössä jossa itse työskentelen, mutta se on väärin! Kyllähän muistakin hoidoista keskustellaan omaisten kanssa...