se alkaa

Juutalaisten ja hindujen perimätietojen mukaan ''Herran päivän'' tuloa ja Messiaan
saapumista edeltää pyhä sota, jonka ei tarvitse välttämättä merkitä konkreettia mäiskettä,
mikäli tämä ''Krisnan taistelu'' ja ''rakkaiden sukulaisten surmaaminen'' suostutaan
tekemään asenteiden ja arvojen tasolla. Jos ''hel-vete'' ei kokonaistiedostus K
suostuttaisiin ottamaan vastaan vapaaehtoisesti, ketään ei grillata eikä tapeta, ainoastaan
herätään eloon mekaanisesta, vahamaisesta olosta. Ja kun ylkä ( kokonaisvaltainen
Totuuden Henki ) saapuu ison valon myötä, jota egyptiläiset kutsuivat nimellä RA, sen
salamointi ei sokaise eikä polta silmiä, vaan tuntuu rakkauden liekkinä. Ilmestyskirjassa
olevat pelottelut ns. punaisen hevosen ratsastajan saapumisesta ovat itseasiassa vain
varoitussanktiota siitä, että ellei valkoisen postiratsastajan viesti tule ymmärretyksi, sodan
jumalat päästetään valloilleen ja suurin osa ihmisistä tapetaan kuin rotat. Jos tämä
''helvetti'' olisi väistämätön pakko, kuten Helsingin Tuomiokapituli väittää, emme voisi
puhua rakkauden jumalasta eikä vapaan tahdon periaatteesta.

Suomalaisten perinteessä JADOA kuvataan jättiläismäisen, taivaan valon pimentävän
tammen kaatumisena. Se merkitsee tunkeutumista pinnan alle asioiden todellisiin juuriin
mistä seuraa jumalallisen todellisuuden tajuaminen, kosminen eli K-tietoisuus kuten Ture
Ara sitä nimitti. Juuret ovat latinaksi radix, josta sanasta juontuu käsite radikaalisuus..
Tässä kaikkien Suomen ''kunnon miesten ja etenkin naisten vihaamassa asiassa on siis
kyse pyrkimyksestä kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa sekä juuret että latvat olisivat
mukana. Todellisuuden näkeminen ja tietäminen alkaa 'harhojen särkemisestä' ja se on
nyt pakko tehdä myös Suomen luutuneen valtaeliitin joukossa.

Useimmat ihmiset elävät unessa, eikä heidän sosiaalisen
maailmansa yhteisenä suggestiona luoma todellisuuskuva pidä lainkaan paikkaansa sanoi
hebrealaisten pappien tavoin Oulun kirkasotsainen mies Yrjö K, jota Suomen virallinen
hallinto oli pannut peräti kolme kertaa konekiväärin eteen ampumistarkoituksessa..

V.A.Koskenniemi kuvaili illuminaatiokokemuksiaan näin:
Minut täytti äkillinen tunne siitä, että mikään ei voi hävitä, että jokainen silmänräpäys on
ikuinen ja että hetki, jota parhaillaan elin, ikäänkuin läpäisi kaikki ajat eikä milloinkaan
tulisi maailmankaikkeudesta katoamaan. Se huikaiseva onnentunne, joka täytti mieleni, oli
persoonaton, pyyteetön, ikäänkuin olisin salaperäisestä taikavoimasta siirtynyt oman itseni
ulkopuolelle. En voi palauttaa mieleeni millä tavoin filosofinen kävelymme helsinkiläisen
kevätillan valaistuksen hiljalleen tummetessa päättyi, mutta hetki, silmänräpäys, häviävä
tuokio !- Kuinka usein olenkaan aavistanut siinä piilevän, syvän, pyörryttävän salaisuuden,
esimaun siitä autuaallisesta rauhasta, jolloin aika, väsyneenä turhaan tarkoituksettomaan
rientoonsa oli pysähtynyt.

R.M.Bucke niminen mies kuvasi äkillistä esiripun murtumista seuraavasti :
Olin viettänyt illan kahden ystäväni kanssa suuressa kaupungissa lukien ja keskustellen
runoudesta ja filosofiasta. Erosimme keskiyöllä. Ajaessani asuntooni mieleni oli edelleen
niiden ajatusten, kuvien ja tunteiden vallassa, jotka olivat syntyneet lukemisen ja
keskustelun aikana. Mieleni oli tyyni ja rauhallinen.Olin hiljaisen, melkein passiivisen ilon
vallassa. En oikeastaan ajatellut, vaan annoin ajatusten, kuvien ja tunteiden virrata
itsestään mieleni läpi. Äkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta , huomasin olevani liekin
värisen pilven sisällä.Hetken ajattelin, että jossain lähellä on suuri tulipalo. Seuraavassa
hetkessä tajusin, että tuli on minussa sisälläni. Välittömästi sen jälkeen sain valtavan
riemullisen ilon tunteen ja siitä seurasi sellainen älyllisen valaistumisen kokemus, ettei sitä
voi kuvailla.Muun muassa sain, en vain uskon, vaan varman kokemuksen, että maailma ei
ole kokoonpantu kuolleesta aineesta, vaan että se päinvastoin on elävä Läsnäolo. Tulin
tietoiseksi iankaikkisesta elämästä itsessäni. Näin kaikki kaupunkilaiset kuolemattomina.
Näin että kosminen järjestys on epäilemättä sellainen, että kaikki toimii yhdessä jokaisen
ja kaikkien hyväksi. Näin että maailman ja kaikkien sen salattujen kerrosten perusperiaate
on se, mitä me kutsumme Rakkaudeksi, ja että lopulta onni on nyt pian tuleva jokaisen ja
kaikkien osaksi. Näky kesti muutaman sekunnin ja sitten se oli hävinnyt. Mutta tiesin nyt,
mitä on tulossa.
Tämä avautuminen on tapahtuva kaikille yhden päivän aikana, kun aika on kypsä. Ne joiden mieli on puhdas, ja lampussa edes jonkinlainen tuli, niillä ei ole hädänpäivää..
Vaan ne, jotka kohtaavat oman sisäisen itsensä ensimmäisen kerran, niille se on oleva hel -vete , äkillisen kokonaistiedostamisen kiirastuli