Näinhän se todellisuudessa on. Tästä kepulaisille oppia asiasta:
Pääkirjoitus
Työläinen joustaa, raaka-aine ei
[Esko Rantanen 25.4.2008]
"On ihan selvää, että metsäteollisuus Suomessa selviää. Hihat on jo kääritty", sanoi UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen metsäteollisuuden kevätkokouksen infossa.
Yhtiöt ovat lopettaneet tehtaita ja saattavat lopettaa lähitulevaisuudessa lisää.
Vähintään yhtä merkittävää on, että työnantajat ja Paperiliitto solmivat tänä keväänä uudenmuotoisen työehtosopimuksen. Vanha vakanssiajattelu lakkaa. Työntekijät hyväksyvät sen, että tehtaassa palkan perustaksi tulee tehtävän vaativuus ja ihmisen käytettävyys. Juuri tätä työnantajat tavoittelivat jo kesällä 2005. Silloin tuloksena olivat kaamea riita ja työnantajien seitsemän viikon työsulku.
Venäjältä ei välttämättä tarvitsisi tuoda yhtään kalikkaa.
Metsäteollisuuden maailma ei suinkaan ole valmis. Työnantajat veisivät työehtosopimusta yhä enemmän yksikkö- ja jopa yksilökohtaiseen suuntaan. Ennen pitkää näin varmaan käykin. Paljon puhutut joustot ovat pian totta paperiteollisuudessakin. Työntekijä joustaa osaamisensa mukaisesti tehtävästä toiseen, jopa tehtaalta toiselle.
Nyt solmittu sopimus on kaksivuotinen. Vuoteen 2010 mennessä on merkittävä osa paperimiestenkin suurista ikäluokista eläkkeellä. Asenteet joustoihin ovat silloin luultavasti nykyistäkin suopeammat.
Työntekijät ovat metsäteollisuudelle helppoja kavereita, joiden kanssa työehdoista ja palkoista voi sopia. Raaka-aineista sen sijaan on maksettava kulloinenkin markkinahinta, johon vaikuttavat lukemattomat tekijät. Suomalaisella ostajalla ei ole mitään sanomista, jos Venäjä panee vientipuulle semmoisen tullin, ettei sitä kannata kenenkään ostaa.
Suomessa kasvaa puuta niin paljon, että Venäjältä ei välttämättä tarvitsisi tuoda yhtään kalikkaa. Oikeanlaatuista ja sopivan hintaista puuta oikeaan aikaan vain ei tahdo tulla markkinoille.
Siihen vaivaan auttaa jonkin verran tehtaiden sulkeminen. Hinta laskee, kun kysyntä vähenee. Paine puun polttamiseen pitää kuitenkin hintaa korkealla. Ensiharvennushakkuiden verohuojennus on jo toteutuessaan näpertelyä.
Kun teollisuus on saanut suhteensa työntekijöiden kuntoon, on saatava myös puun ostajan ja raaka-ainetoimittajan välinen suhde toimimaan, koska puun saatavuus on kansallisestikin merkittävä juttu. Valtio voi verokannustimin panna liikettä puun myyjiin. Jos porkkana ei auta, on uskallettava käyttää keppiä.
Pääkirjoitus
Työläinen joustaa, raaka-aine ei
[Esko Rantanen 25.4.2008]
"On ihan selvää, että metsäteollisuus Suomessa selviää. Hihat on jo kääritty", sanoi UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen metsäteollisuuden kevätkokouksen infossa.
Yhtiöt ovat lopettaneet tehtaita ja saattavat lopettaa lähitulevaisuudessa lisää.
Vähintään yhtä merkittävää on, että työnantajat ja Paperiliitto solmivat tänä keväänä uudenmuotoisen työehtosopimuksen. Vanha vakanssiajattelu lakkaa. Työntekijät hyväksyvät sen, että tehtaassa palkan perustaksi tulee tehtävän vaativuus ja ihmisen käytettävyys. Juuri tätä työnantajat tavoittelivat jo kesällä 2005. Silloin tuloksena olivat kaamea riita ja työnantajien seitsemän viikon työsulku.
Venäjältä ei välttämättä tarvitsisi tuoda yhtään kalikkaa.
Metsäteollisuuden maailma ei suinkaan ole valmis. Työnantajat veisivät työehtosopimusta yhä enemmän yksikkö- ja jopa yksilökohtaiseen suuntaan. Ennen pitkää näin varmaan käykin. Paljon puhutut joustot ovat pian totta paperiteollisuudessakin. Työntekijä joustaa osaamisensa mukaisesti tehtävästä toiseen, jopa tehtaalta toiselle.
Nyt solmittu sopimus on kaksivuotinen. Vuoteen 2010 mennessä on merkittävä osa paperimiestenkin suurista ikäluokista eläkkeellä. Asenteet joustoihin ovat silloin luultavasti nykyistäkin suopeammat.
Työntekijät ovat metsäteollisuudelle helppoja kavereita, joiden kanssa työehdoista ja palkoista voi sopia. Raaka-aineista sen sijaan on maksettava kulloinenkin markkinahinta, johon vaikuttavat lukemattomat tekijät. Suomalaisella ostajalla ei ole mitään sanomista, jos Venäjä panee vientipuulle semmoisen tullin, ettei sitä kannata kenenkään ostaa.
Suomessa kasvaa puuta niin paljon, että Venäjältä ei välttämättä tarvitsisi tuoda yhtään kalikkaa. Oikeanlaatuista ja sopivan hintaista puuta oikeaan aikaan vain ei tahdo tulla markkinoille.
Siihen vaivaan auttaa jonkin verran tehtaiden sulkeminen. Hinta laskee, kun kysyntä vähenee. Paine puun polttamiseen pitää kuitenkin hintaa korkealla. Ensiharvennushakkuiden verohuojennus on jo toteutuessaan näpertelyä.
Kun teollisuus on saanut suhteensa työntekijöiden kuntoon, on saatava myös puun ostajan ja raaka-ainetoimittajan välinen suhde toimimaan, koska puun saatavuus on kansallisestikin merkittävä juttu. Valtio voi verokannustimin panna liikettä puun myyjiin. Jos porkkana ei auta, on uskallettava käyttää keppiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
2-3 paperitehdasta. Siinä ihan riitävästi.
Puun voi käyttää hyödyllisemminkin.
Tehtäköön paperit siellä missä on raaka-ainettakin.
Suomi ei elä enää paperista, mutta muuten metsästä elämistä voisi lisätä.