Tämän palstan tarkoitushan on, että ihmiset voivat keskustella raamatusta, eikö niin?
Väitän, että asiallista keskustelua on vain pienehkö osa. Se kertoo siitä, että toistemme kunnioittaminen on vähäistä, sillä keskustelu perustuu keskinäiselle kunnioitukselle. Paljon on jotain muuta, joka ei ole rakentavaa. Osa keskustelusta on väittelyä, johon itsekin olen välillä sortunut. Sitä pitäisi välttää. Sitten herjaamista ilmenee valitettavasti melko paljon. Sillä ei ole siunausta. Siitä pitää tehdä parannus.
Mitä raamattu sanoo herjaamisesta, väittelystä ja keskustelusta?
Sananl. 14:31
"Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa".
Tit. 3:2
..."etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan".
HERJAAMINEN on siis yksiselitteisen väärin, synti.
Ap.t 9
28 "Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä.
29 Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet.
30 Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.
31 Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta".
Paavali oli uskoontultuaan hyvin innokas, mutta taitoa puuttui vielä. Hän sai hankittua vihamiehiä taitamattomuudellaan. Veljet siirsivät hänet toiselle paikkakunnalle ja niin hedelmätön VÄITTELY loppui.
Ap. t. 18:4
"Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan".
Rakentava KESKUSTELU on parhaimmillaan siunauksen väline evankeliumin eteenpäin viejänä.
Miten on? Pitäisikö herjaamisesta tehdä parannus, olisiko tarpeetonta väittelyä syytä välttää ja kannattaisiko rakentavaa keskustelua harjoittaa?
Väitän, että asiallista keskustelua on vain pienehkö osa. Se kertoo siitä, että toistemme kunnioittaminen on vähäistä, sillä keskustelu perustuu keskinäiselle kunnioitukselle. Paljon on jotain muuta, joka ei ole rakentavaa. Osa keskustelusta on väittelyä, johon itsekin olen välillä sortunut. Sitä pitäisi välttää. Sitten herjaamista ilmenee valitettavasti melko paljon. Sillä ei ole siunausta. Siitä pitää tehdä parannus.
Mitä raamattu sanoo herjaamisesta, väittelystä ja keskustelusta?
Sananl. 14:31
"Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa".
Tit. 3:2
..."etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan".
HERJAAMINEN on siis yksiselitteisen väärin, synti.
Ap.t 9
28 "Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä.
29 Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet.
30 Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.
31 Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta".
Paavali oli uskoontultuaan hyvin innokas, mutta taitoa puuttui vielä. Hän sai hankittua vihamiehiä taitamattomuudellaan. Veljet siirsivät hänet toiselle paikkakunnalle ja niin hedelmätön VÄITTELY loppui.
Ap. t. 18:4
"Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan".
Rakentava KESKUSTELU on parhaimmillaan siunauksen väline evankeliumin eteenpäin viejänä.
Miten on? Pitäisikö herjaamisesta tehdä parannus, olisiko tarpeetonta väittelyä syytä välttää ja kannattaisiko rakentavaa keskustelua harjoittaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herjata, väitellä, keskustella?
Kirjoitat asiaa.
Huutaisinko?
Kuten täällä on tapana joillakin?
Täällä on suositukset, mutta jotkut ottaa ne omiin tarkoituksiin ja kääntää pois totuudesta,
tälläisiä me olemme.
Jos laitat öljyä veden sekaan se ei yhdy,
vaan kelluu pinnalla.
Jos keität sitä, ei yhdy,
jos poltat se erkanee,
mutta musta karsta jää.
Ymmärtäköön ken haluaa.
Raamattu-palstan pitäisi olla viimeinen palsta, jossa ihmisen lihallisuus kukoistaa ja saa ravintoa, mutta niin ei taida olla. Sielunvihollinen taitaa nauraa "partaansa", kun Jumalan kirjan äärellä käyttädytään kuin pahaiset kasvattamattomat kakarat.
Vertauksesi oli hyvä.
Näin sen kuuluisi mennä, mutta ikävä kyllä ei mene.