Muutama ote alkuun, jotka liittyvät Jeesuksen toimintaan:
"Jeesus loi heihin vihaisen katseen..."
Mark. 3:5
"Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä."
Joh. 2:15
"Te sokeat typerykset!"
Matt. 23:17
"Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt!"
Matt. 23:33
Ja sitten ote Paavalilta:
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä."
David A. Seamands puhuu kirjassaan(Kristitty ja tunteet) vihastumisesta näin:
"Milloinkaan Jeesus ei ollut jumalallisempi kuin noina hetkinä, jolloin Hän ilmaisi leimuavaa vihastusta. Monesti täydellinen rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä; viha on tosiasiassa seurausta täydellisestä rakkaudesta.
Meillä uskovilla on tapana leikkiä sanoilla niin, että tulos kuulostaa hyvältä, mutta sellainen saattaa sekoittaa ihmisiä. "Voi, ei se ole víhaa, se on `oikeutettua suuttumusta`." Miksi emme voisi suoraan sanoa, että on olemassa oikeanlaista vihaa ja että viha ei itsessään ole syntinen tunne? Silloin ei syntyisi, niin paljon epäselvyyttä...Älä sekoita toisiinsa vihaa ja kaunaa, sillä ne ovat täysin eri asia. Viha, joka voidaan hallita ja ilmaista oikealla tavalla, on aivan muuta kuin hallinnasta karkaava viha, joka ilmaistaan sopimattomalla tavalla...Asia on sikäli merkillinen, että ellemme sinä ja minä opi kunnollisella tavalla ilmaisemaan ja purkamaan vihaamme, meistä tulee kaunaisia ja katkeria. Monia avioliittoja tuhoutuu siksi, että puolisot eivät ole oppineet sopivalla tavalla ilmaisemaan vihaansa. He jättävät sisäänsä kytemään joukon voimakkaita tunteita ja korvaavat ne tuhannella ja yhdellä ovelalla tavalla.
Ole vihainen, mutta varovainen...Viha on Jumalan asettama tunne, osa Jumalan kuvaa ihmisen persoonallisuudessa, ja sitä tulee käyttää rakentaviin tarkoituksiin."
Toivon, että tämä viesti rohkaisisi kaikkia niitä, joilla on vaikeuksia osoittaa tunteitaan. Tunteiden purkaminen edistää ihmisen sisäistä hyvinvointia. Purkaamattomat tunteet ovat kuin pato, joka täyttyy vähitellen vedellä ja paine kasvaa jatkuvasti. Olisiko sinun aika tyhjentää tuota patoa?
Monesti omaksutaan kaikkeen sellainen suhtautumistapa, että olla tunteettomia stoalaisia, jotka seisovat kivipatsaina, vaikka maailma tuhoutuisi. Ei itketä eikä naureta, saatikka suututa. Olisiko sinun aika korjata väärä oppisi ja alkaa elämään niinkuin ihmisen pitää, siis olemalla avoin tunteiden suhteen.
Ottakaamme mallia Jeesuksesta, meidän supermiehestämme. Hän ilmaisi aina kaikki tunteensa avoimesti joka tilanteessa. Itki, nauroi ja suuttui.
"Jeesus loi heihin vihaisen katseen..."
Mark. 3:5
"Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä."
Joh. 2:15
"Te sokeat typerykset!"
Matt. 23:17
"Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt!"
Matt. 23:33
Ja sitten ote Paavalilta:
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä."
David A. Seamands puhuu kirjassaan(Kristitty ja tunteet) vihastumisesta näin:
"Milloinkaan Jeesus ei ollut jumalallisempi kuin noina hetkinä, jolloin Hän ilmaisi leimuavaa vihastusta. Monesti täydellinen rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä; viha on tosiasiassa seurausta täydellisestä rakkaudesta.
Meillä uskovilla on tapana leikkiä sanoilla niin, että tulos kuulostaa hyvältä, mutta sellainen saattaa sekoittaa ihmisiä. "Voi, ei se ole víhaa, se on `oikeutettua suuttumusta`." Miksi emme voisi suoraan sanoa, että on olemassa oikeanlaista vihaa ja että viha ei itsessään ole syntinen tunne? Silloin ei syntyisi, niin paljon epäselvyyttä...Älä sekoita toisiinsa vihaa ja kaunaa, sillä ne ovat täysin eri asia. Viha, joka voidaan hallita ja ilmaista oikealla tavalla, on aivan muuta kuin hallinnasta karkaava viha, joka ilmaistaan sopimattomalla tavalla...Asia on sikäli merkillinen, että ellemme sinä ja minä opi kunnollisella tavalla ilmaisemaan ja purkamaan vihaamme, meistä tulee kaunaisia ja katkeria. Monia avioliittoja tuhoutuu siksi, että puolisot eivät ole oppineet sopivalla tavalla ilmaisemaan vihaansa. He jättävät sisäänsä kytemään joukon voimakkaita tunteita ja korvaavat ne tuhannella ja yhdellä ovelalla tavalla.
Ole vihainen, mutta varovainen...Viha on Jumalan asettama tunne, osa Jumalan kuvaa ihmisen persoonallisuudessa, ja sitä tulee käyttää rakentaviin tarkoituksiin."
Toivon, että tämä viesti rohkaisisi kaikkia niitä, joilla on vaikeuksia osoittaa tunteitaan. Tunteiden purkaminen edistää ihmisen sisäistä hyvinvointia. Purkaamattomat tunteet ovat kuin pato, joka täyttyy vähitellen vedellä ja paine kasvaa jatkuvasti. Olisiko sinun aika tyhjentää tuota patoa?
Monesti omaksutaan kaikkeen sellainen suhtautumistapa, että olla tunteettomia stoalaisia, jotka seisovat kivipatsaina, vaikka maailma tuhoutuisi. Ei itketä eikä naureta, saatikka suututa. Olisiko sinun aika korjata väärä oppisi ja alkaa elämään niinkuin ihmisen pitää, siis olemalla avoin tunteiden suhteen.
Ottakaamme mallia Jeesuksesta, meidän supermiehestämme. Hän ilmaisi aina kaikki tunteensa avoimesti joka tilanteessa. Itki, nauroi ja suuttui.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistan Jeesuksen itkeneen, kun hänen hyvä ystävänsä Lasarus oli kuollut. Hän itki myös ajatellessaan Jerusalemin tuhoa. Mutta hän kielsi ihmisiä itkemästä ja suremasta häntä itseään ristin tiellä, hän kehoitti heitä itkemään itseään ja lapsiaan.
Milloin Jeesus olisi nauranut? En muista yhtään kohtaa nyt tässä pikaisesti miettiessäni.
En itsekään löydä selkeää kohtaa, että Jeesus olisi nauranut. Mutta olen varma, että Hän on ollut iloissaan monessakin tilanteessa. Esim. kun Hänen luokseen tuotiin lapsia ja Hän sanoi: "Antakaa lasten tulla."
Vaikea kuvitella Hänen olleen siinä tilanteessa kasvot synkkinä. Päinvastoin uskon Hänen olleen riemuissaan.
Mutta eihän tämä ole ongelma. Sillä Jeesushan oli sekä ihminen että Jumala, yksi persoona; Kristus. Hän siis oli täysi ihminen, niinkuin mekin kaikkine heikkouksinemme ja tunteinemme, mutta kuitenkin täysi Jumala. Hän siis tunsi niinkuin me voimme tuntea ja osoittaa tunteitamme.
Hän oli tunteiden suhteen avoin ja puhtaan rehellinen. Se on tärkeintä.
itse itkenyt itseäsi ja mahdollisia lapsiasi? Meillä kaikilla on syytä itkeä syntiinlankeemisiamme ja katuen pyytää niitä anteeksi. Jos ei kadu syntejään, ei armolla ja anteeksiannollakaan ole mitään virkaa. Mihin tarvita anteeksiantoa, jos tuntee olevansa hyvä ja onnistunut? Oletko jo löytänyt seurakunnan, jossa saarnataan sellainen evankeliumi, jossa syntinen saa uskoa itsensä armosta autuaaksi ilman omia ansioita? Kannattaa etsiä, se löytyy!
Jumala vihaa syntiä. Eli luulisin että saan vihaten sanoa sielunvihollisellee että: Jeesuksen nimessä pakene!. Esim silloin kun se yrittää houkutella minua syntiin.