Viime kesänä viisas ja varovainen suurlähettiläs Esko Hamilo pantiin virkatyönä kehittämään Suomelle uutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Onnittelijoille hän tokaisi Tuntemattoman sotilaan Hietasta mukaillen: "En minä tässä onnitteluja kaipaa - sääliä ja myötätuntoa minä tarvitsen". Nyt ymmärrän täysin. Mahdammeko selvitä jatkoon näillä eväin?
Asiaa kannattaa tivata virkamiehiltä. Miltä tuntuu toteuttaa politiikkaa, jota ei ole olemassa? Miten yrittää parastaan, miksi puhaltaa yhteen hiileen, keneltä kysyä neuvoa, jos ja kun tavoitetta ei ole?
Sotien jälkeinen Suomi oli toista maata. Sitä hallitsivat kovaotteiset ja määrätietoiset poliitikot, joita tukivat vallanhimoiset vuorineuvokset. Virkamiehet olivat taantumuksellisia ja ahdasmielisiä, heille ajatus kansalaisten palvelemisesta oli vieras ja vastenmielinen.
Järjestelmällä oli arveluttavat piirteensä, mutta se tuotti oikean tuloksen. Kun kylmä sota päättyi ja Neuvostoliiton imperiumi hajosi, Suomi oli, kerrankin, tukevasti voittajien leirissä.
Nyt virkamiehet ovat hyvin koulutettuja, avarakatseisia ja palveluhenkisiä. Vuorineuvokset pitävät näppinsä erossa politiikasta ja poliitikot ovat täysiä tossuja. Politiikasta on politiikka kadonnut. Sen ovat korvanneet massaliikkeet, yksityisasioiden tirkistely ja kioskiparlamentarismi, missä Hymy näyttää suunnan ja iltapäivälehdet määräävät tahdin.
EU-suomen myötä vanhasta järjestelmästä on uuteen siirtynyt vain sen ikävin piirre: Mikä julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta; mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää. Toisinajattelua ei suvaita ja "vellovat keskustelut" tukahdutetaan heti alkuun ? usein median suosiollisella myötävaikutuksella.
Eli summarum...Tarvitsisimme oikein Presidentin. Ajamaam kansalaisten asioita. Pitkäjänteisesti, kuten UKK ka kumppanit ennen häntä.
Vahva presidentti on kaikkien etu ! Ei tämmöinen nykyisen tyyppinen.
Asiaa kannattaa tivata virkamiehiltä. Miltä tuntuu toteuttaa politiikkaa, jota ei ole olemassa? Miten yrittää parastaan, miksi puhaltaa yhteen hiileen, keneltä kysyä neuvoa, jos ja kun tavoitetta ei ole?
Sotien jälkeinen Suomi oli toista maata. Sitä hallitsivat kovaotteiset ja määrätietoiset poliitikot, joita tukivat vallanhimoiset vuorineuvokset. Virkamiehet olivat taantumuksellisia ja ahdasmielisiä, heille ajatus kansalaisten palvelemisesta oli vieras ja vastenmielinen.
Järjestelmällä oli arveluttavat piirteensä, mutta se tuotti oikean tuloksen. Kun kylmä sota päättyi ja Neuvostoliiton imperiumi hajosi, Suomi oli, kerrankin, tukevasti voittajien leirissä.
Nyt virkamiehet ovat hyvin koulutettuja, avarakatseisia ja palveluhenkisiä. Vuorineuvokset pitävät näppinsä erossa politiikasta ja poliitikot ovat täysiä tossuja. Politiikasta on politiikka kadonnut. Sen ovat korvanneet massaliikkeet, yksityisasioiden tirkistely ja kioskiparlamentarismi, missä Hymy näyttää suunnan ja iltapäivälehdet määräävät tahdin.
EU-suomen myötä vanhasta järjestelmästä on uuteen siirtynyt vain sen ikävin piirre: Mikä julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta; mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää. Toisinajattelua ei suvaita ja "vellovat keskustelut" tukahdutetaan heti alkuun ? usein median suosiollisella myötävaikutuksella.
Eli summarum...Tarvitsisimme oikein Presidentin. Ajamaam kansalaisten asioita. Pitkäjänteisesti, kuten UKK ka kumppanit ennen häntä.
Vahva presidentti on kaikkien etu ! Ei tämmöinen nykyisen tyyppinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikessa kiireessä olen pyytänyt Lasse Lehtistä demareiden uudeksi presidenttiehdokkaaksi.