Kaksi aikaisempaa kysymystäni tästä samasta aiheesta jostain käsittämättömästä syystä poistettiin. Mikähän mahtoi olla syynä..
Niin, Mover, mitä kuuluu "kunnioitukseen"? Jos muslimit saavat uskontonsa tähden omia vuoroja uimahalleihin sekä vapautuksia tietyistä asioista mm. oppilaitoksissa ja työpaikoilla, niin ketkä muut ovat myös oikeutettuja saamaan samanlaista kohtelua? Jos muslimit saavat pitää huiveja ja burkhia työpaikoilla, niin saanko minä pitää pellepukua tai vaikka viikinkipukua? Jos en, niin miksi en? Kenelle "kunnioitus" on kohdennettu, kuka siitä saa nauttia?
Ja ole ystävällinen ja vastaa kysymykseen, älä ota sitä kolikkoa tällä kertaa esiin.
Niin, Mover, mitä kuuluu "kunnioitukseen"? Jos muslimit saavat uskontonsa tähden omia vuoroja uimahalleihin sekä vapautuksia tietyistä asioista mm. oppilaitoksissa ja työpaikoilla, niin ketkä muut ovat myös oikeutettuja saamaan samanlaista kohtelua? Jos muslimit saavat pitää huiveja ja burkhia työpaikoilla, niin saanko minä pitää pellepukua tai vaikka viikinkipukua? Jos en, niin miksi en? Kenelle "kunnioitus" on kohdennettu, kuka siitä saa nauttia?
Ja ole ystävällinen ja vastaa kysymykseen, älä ota sitä kolikkoa tällä kertaa esiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikä tahansa peruste kelpaa, jos se mielestäsi oikeuttaa vihasi maahanmuuttajia ja muslimeja kohtaan.
Etkö keksi rikkaalla mielikuvituksellasi enää huonompaa tekosyytä?
Luonnollisesti oikeuksiaan saa puolustaa röyhkeitä maahanmuuttajia ja vasemmistopellejä vastaan. Etkö tajua edes perusasioita?
mielestäni. Sitä paitsi ne ovat varmaan sellaisia, joita viranomainenkin on miettinyt laatiessaan järjestellessään uintivuoroja ja työolosuhteita.
Ensiksi on mainittava, että nämä asiat eivät ole mustavalkoisia: Ei ole olemassa mitään täsmällistä edellytystä, johon vedota hyväksyttäessä muutoksia "normikaavaan". Kyseessä on siis harkinnanvarainen järjestely - mutta tärkeää: mikä kuitenkin pohjaa yleiseen periaatteeseen - pyrkimykseen yhdenvertaisuuteen.
Sen toteuttamisen kannalta on oleellista muistaa, että uskonnollisuutta - etenkin maailmanuskontoa - on pidettävä "annettuna" - "de facto" - määrittäessään niitä perusteita, johon ihmisyys perustuu: Uskonnollisuus ei ole "mukavuuskysymys", jonka motiivina olisi vain ihmisen henkilökohtainen mieltymys tai toive.
"Niin, Mover, mitä kuuluu "kunnioitukseen"?
Siihen kuuluu näin pelkistäen ilmaistuna ihmisoikeuksien suominen yhteisön jäsenille - ts. mielipiteen ilmaisun-, uskonnon harjoittamisen-, kokoontumisen- jne. -vapaudet
"Jos muslimit saavat uskontonsa tähden omia vuoroja uimahalleihin sekä vapautuksia tietyistä asioista mm. oppilaitoksissa ja työpaikoilla, niin ketkä muut ovat myös oikeutettuja saamaan samanlaista kohtelua?"
Pelkistäen taas: Ne, jotka siihen ihmisoikeuksista johdetun perustuslain yhdenvertaisuuspykälän (16) mukaan ovat siihen oikeuttuja. Tämä voi tarkoittaa esim vanhoillislestadiolaisten oppilaiden oikeudesta saada vaihtoehtoista opetusta, kun muut katsovat koulu-tv:tä - tai hindujen oikeudesta saada tarjolle työpaikallaan muuta kuin naudanlihaa.
Siinä kohtaa, missä yhteiskunnan toimintaan liittyvät edut ja uskonnon harjoittaminen ovat ristiriidassa keskenään – niin kuin muslimien mahdollisen perjantaivapaan toteuttaminen – on selvää, että yhteiskunnan etu priorisoidaan. Tuo muiden uskontojen erillisten palkallisten vapaapäivien hyväksyminen on muuten juuri nyt pohdinnassa. Niitähän on tällä hetkellä nimettynä ainoastaan kristinuskon mukaan.
Huivin käyttöön kantani on suopea sillä edellytyksellä, että henkilö on sen alta tunnistettavissa. Eli burkhaa en hyväksy kaupan kassalta. Muutoin työvaatetus lienee lähinnä työnantajan kanssa sovittavissa – eli jos joku firma sallii - tai jopa toivoo – sinun pukeutuvan pellen pukuun, niin eiköhän se käy! Omasta mielestäni osa ihmisistä niin tekeekin – ehkä sitä itse tunnistamattaan. Mutta se on jo toinen juttu...
"Muutoin työvaatetus lienee lähinnä työnantajan kanssa sovittavissa – eli jos joku firma sallii - tai jopa toivoo – sinun pukeutuvan pellen pukuun, niin eiköhän se käy!"
Et vastannut kysymykseen. Jos muslimi saa luvan pitää burkhaa työpaikallaan, olenko minä oikeutettu lain turvin pitämään jotakin omaan vakaumukseen perustuvaa pukinetta? Kuten, jos olisi monikultturisti, niin saisinko pitää pellepukua. Tai jos olisin anti-islamistinen, saisinko pitää pikkutakkini alla jotakin muslimeja provosoivaa? Tähän haluan sinulta vastauksesi, en halua filsofointeja elämän mustavalkoisuudesta tai siitä kolikon kääntöpuolesta.
Oletko siis sitä mieltä, että joku ihminen voi vakaumuksensa turvin saada vapautuksia laissa määritellyiltä asioilta? Mikä on sellainen vakaumus, jolla tälläistä "kunnioitusta" saa? Olisinko minä kenties oikeutettu saamaa työpaikallani valaan lihaa, jos ei vakamukseni muuta minulle soisi?
Lisäsit vasta nyt tuon "vakaumuksen".
Jos tarkoitat, että saisitko esim. pitää "ei-islamille -rintamerkkiä - niin et takuulla saisi.
Anti-joku ei ole mikään uskonto - eikä hyväksyttävä vakaumus - koska se polkee niitä aiemmin mainittuja ihmisoikeuksia.
"Oletko siis sitä mieltä, että joku ihminen voi vakaumuksensa turvin saada vapautuksia laissa määritellyiltä asioilta?"
Ekaksi: Muista, että perustuslaki, se Suomen korkein, nimenomaan määrää yhdenvertaisuudesta. Kyse ei siis ole siis mistään "vapautuksista", vaan ko. lain velvoitteen soveltamisesta.
"Mikä on sellainen vakaumus, jolla tälläistä "kunnioitusta" saa? Olisinko minä kenties oikeutettu saamaa työpaikallani valaan lihaa, jos ei vakamukseni muuta minulle soisi?"
Niin kuin edellisessä kommentissa sanoin, uskonnollisuuden status tuo normista poikkeavia järjestelyjä. Käytit joskus aiemmin (yhdessä poistetussa viestissä) mukaansa tempaavaana esimerkkinä uskoasi vaaleanpunaiseen yksisarviseen. Ja jos tuohon uskoon liittyisi sitten valaanlihan syönnin edellytys, niin sehän avaisi periaatteessa tarpeen tällaiselle keskustelulle. Ainakin tuore valaanliha lienee Suomessa kiven takana. Ja luulen, että sinun tulisi karismallasi kasvattaa uskontokuntaasi aika lailla, ennen kuin julkinen taho ottaisi sinun uskonnollisuutesi "de facto". Yksin tuskin saisit valaanlihaa pöytään ruokalistan ulkopuolelta...
Mutta tuo lienee periaatteessa poseduuri: Laki toimii pohjana - ja sitten sen velvoittavuutta peilataan todellisuudessa vallitsevaan tilanteeseen - ja toimitaan sen mukaan.
Etkä vastannut vieläkään. Kuka päättää sen, kuka on oikeutettu "kunnioitukseen"? Kuka päättää sen, kenellä on tarpeeksi hyvä ja merkittävä uskonto saadakseen "kunniotusta".
"Lisäsit vasta nyt tuon "vakaumuksen". "
Sinä tiesit kyllä, mitä tarkoitin.
"Jos tarkoitat, että saisitko esim. pitää "ei-islamille -rintamerkkiä - niin et takuulla saisi."
Sanoppa muuten, että miksi en? Miksi en saisi julistaa vakaumustani ihan niin kuin kaikki muutkin?
"Anti-joku ei ole mikään uskonto"
Se voi olla jollakkin poliittinen vakaumus ja liittyä ihmisen ajatusmaailmaan.
"eikä hyväksyttävä vakaumus - koska se polkee niitä aiemmin mainittuja ihmisoikeuksia."
Miten ihmeessä islamvastaisuuteni polkisi kenenkään ihmisoikeuksia? Käsittääkseni tuollaisen rintamerkin kieltäminen polkisi minun ihmisoikeuksiani.
Ja kuka päättää hyväksyttävät vakaumukset - sinäkö?
"Ekaksi: Muista, että perustuslaki, se Suomen korkein, nimenomaan määrää yhdenvertaisuudesta. Kyse ei siis ole siis mistään "vapautuksista", vaan ko. lain velvoitteen soveltamisesta."
Jos helluntailaisen ei tarvitse katsoa muille pakollista olevaa televisio-ohjelmaa, niin hänet on silloin vapautettu sen katsomisesta.
"Käytit joskus aiemmin (yhdessä poistetussa viestissä) mukaansa tempaavaana esimerkkinä uskoasi vaaleanpunaiseen yksisarviseen."
Toki käytin, en tosin usko sellaiseen, mutta aivan hyvin voisin uskoa.
"Ja luulen, että sinun tulisi karismallasi kasvattaa uskontokuntaasi aika lailla, ennen kuin julkinen taho ottaisi sinun uskonnollisuutesi "de facto"."
Eli kyse on siis uskontokunnan koosta. Se nyt ainakin on perustuslain vastaista.
"Laki toimii pohjana - ja sitten sen velvoittavuutta peilataan todellisuudessa vallitsevaan tilanteeseen - ja toimitaan sen mukaan."
Velvoittavuutta peilataan tilanteen mukaan?
Sinä oletat, että kykenen vastaamaan kysymykseen ennen kuin olet sitä esittänyt...!
Nyt vasta siis kysyt, "kuka päättää, kuka on oikeutettu ´kunnioitukseen´."
"Sinä tiesit kyllä, mitä tarkoitin."
Tässä asiassa olen aivan ehdoton. Vaikka mieleeni nousee monesti kaikenlaisia asioita tekstejä täällä lukiessani, niin vastaan vain toki vain siihen, mikä on kirjoitettu.
Tästä asiasta olen täällä kirjoittanut aiemminkin viitaten esimerkikkinä moniin huippupoliitikkoihin, jotka saattavat sanoa: "No, kokoomus se vaan haluaa miellyttää teollisuuden edustajia - tai että "demarit ne vaan puhuu kun on vaalit tulossa.
Kukaan ei kuitenkaan voi pitävästi sanoa yhtään mitään toisen motiiveista. Sama pätee täälläkin. Eikö keskustelu ole tarpeeksi hankalaa jo pelkkien kirjoitusten välityksellä käytynä? Tarvitaanko vielä arvauskilpailu toisten ajatuksista?
[Jos tarkoitat, että saisitko esim. pitää "ei-islamille -rintamerkkiä - niin et takuulla saisi.]
"Sanoppa muuten, että miksi en? Miksi en saisi julistaa vakaumustani ihan niin kuin kaikki muutkin"
Etkö huomaa. "Vakaumuksesi" toimii 1:1 päinvastoin uskonnonvapauspykälän kanssa. Siinä ei mitään sen kummempaa tarvita.
[Anti-joku ei ole mikään uskonto]
"Se voi olla jollakkin poliittinen vakaumus ja liittyä ihmisen ajatusmaailmaan."
Pasifisti John Lennonin murha vakaumuksen mukaan tehty poliittinen teko?
"eikä hyväksyttävä vakaumus - koska se polkee niitä aiemmin mainittuja ihmisoikeuksia."
[Miten ihmeessä islamvastaisuuteni polkisi kenenkään ihmisoikeuksia? Käsittääkseni tuollaisen rintamerkin kieltäminen polkisi minun ihmisoikeuksiani.]
No minä selitin tuon jo. Ei jonkun yhteiskunnassa toimivan uskonnon vastustaminen ole hyväksyttävää missään mielessä.
"Ja kuka päättää hyväksyttävät vakaumukset - sinäkö?"
No niin! Tämä oli siis se kysymys, mihin minun olisi pitänyt osata vastata jo ennen kuin se esitettiin... Päätöksentekee pienemmässä mittakaavassa virkamiehet (julkishallinto), isommissa ja periaatteelista kannanottoa vaativissa luottamusmiehet (eli valtuustot, niiden lautakunnat tai eduskunta).
"Jos helluntailaisen ei tarvitse katsoa muille pakollista olevaa televisio-ohjelmaa, niin hänet on silloin vapautettu sen katsomisesta."
Joo. Mutta hänellä on oikeus - ja alle 16-vuotiaana velvollisuuskin saada vastaava opetus toisessa muodossa.
"Toki käytin, en tosin usko sellaiseen, mutta aivan hyvin voisin uskoa."
Ymmärsin.
[Ja luulen, että sinun tulisi karismallasi kasvattaa uskontokuntaasi aika lailla, ennen kuin julkinen taho ottaisi sinun uskonnollisuutesi "de facto".]
"Eli kyse on siis uskontokunnan koosta. Se nyt ainakin on perustuslain vastaista."
Pelkäänpä, että tuollaisia "one-man-religio´eja" ei juridiikassa oikein tulkita uskontokunniksi. Laitoksissahan joudutaan sinänsä tekemään jatkuvasti erityisruokajärjestelyjä aivan yksilöittäinkin heidän allergioiden ja ruoan imeytymisongelmien vuoksi. Eli jos saat vakuutettua lähimmät virkamiehet vakaumuksesi tai uskontosi todenperäisyydestä, niin en pidä aivan mahdottomana, etteikö em. järjestelyihin tuollaisessa tilanteessa voitaisi mennä. Mutta noin pitkälle menevään pilkun viilaamiseen jan lain tulkintaan ko. asiassa ei asiantuntemukseni riitä.
[Laki toimii pohjana - ja sitten sen velvoittavuutta peilataan todellisuudessa vallitsevaan tilanteeseen - ja toimitaan sen mukaan.]
"Velvoittavuutta peilataan tilanteen mukaan?"
Niin. Laki siis säilyy samana - siihen tukeudutaan. Tilanteen luonteesta riippuu, koskeeko kyseinen laki sitä.
Mihin helvettiin se vastaus taas katosi?
että vastauksesi ehditään poistaa, ennen kuin olet lähettänyt sen...!
"...että vastauksesi ehditään poistaa, ennen kuin olet lähettänyt sen...!"
Mites niin?
kun on ollut nyt näitä poistoprobleemia...
Pelle- tai viikinkipuku päälle työhaastatteluun! Saiskohan töitä?
että joidenkin kohdalla se ei voi kun lisätä uskottavuutta...(!)