Paljon käytetty vertaus ihmisen uskoontuloprosessissa on luonnollisen
lapsen syntyminen:
Siemen kylvetään. = Sanan siemen. 1 Piet.1:23.
Siemen itää. = Markus 4:26-27. ym.
Lapsi syntyy. = uudestisyntyminen. Joh.3:3-5.
Lapsi pestään. = Mm. Tiitus 3:5.
Lasta opetetaan ja ohjataan vanhempien rakkaassa huolenpidossa. = Seurakuntayhteys uskossa olevien kanssa.
Matt. 28:20 ja Ef. 2:19-22 ja 4:11-16.
Uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen on uuden elämän alkaminen.
Uusi ihminen on synnyttyään pestävä eli tässä mielessä siis uskoon
tullut on kastettava.
Ensin usko sitten kaste. Siinä Uuden Testamentin asettama järjestys.
Markus 16:15-16.
Uudestisyntymätöntä ei saa kastaa.
Ymmärtääkö joku?
Tutkikaa paremmin.
lapsen syntyminen:
Siemen kylvetään. = Sanan siemen. 1 Piet.1:23.
Siemen itää. = Markus 4:26-27. ym.
Lapsi syntyy. = uudestisyntyminen. Joh.3:3-5.
Lapsi pestään. = Mm. Tiitus 3:5.
Lasta opetetaan ja ohjataan vanhempien rakkaassa huolenpidossa. = Seurakuntayhteys uskossa olevien kanssa.
Matt. 28:20 ja Ef. 2:19-22 ja 4:11-16.
Uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen on uuden elämän alkaminen.
Uusi ihminen on synnyttyään pestävä eli tässä mielessä siis uskoon
tullut on kastettava.
Ensin usko sitten kaste. Siinä Uuden Testamentin asettama järjestys.
Markus 16:15-16.
Uudestisyntymätöntä ei saa kastaa.
Ymmärtääkö joku?
Tutkikaa paremmin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Nämäkin 12 olivat tulleet uskoon, mutta eivät olleet syntyneet vielä uudesti vedestä ja Hengestä. (uudestisyntymisen peso tapahtuu kasteessa)
"Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia
ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat.
"Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen."
Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
Heitä oli arviolta kaksitoista miestä."
Vasta kasteessa ihminen herää uuteen elämään yhdessä Kristuksen kanssa. Kasteessa Pyhä Henki liittää ihmisen Kristuksen ruumiiseen. Kastettu lapsi kuuluu iankaikkisesti elävän Kristuksen ruumiiseen.
"Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ON KASTETTU YHDEKSI RUUMIIKSI. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä."
Näyttää kirkollisissa piireissä olevan vallalla se käsitys että "KASTE" on ns, "uudestisynnyttämisen" mouto! Eli tarkoittaen sitä, että sylivauvat viedään "kasteelle" jossa päälaelle valellaan "uudestisyntymisen peso"! -(Tiit 3:5)
Jakeessa käytetty "peso" sanan kreikkalainen ilmaisu on "loutron", eli =(lutroon)! Tuo sana merkitsee suomeksi = "pesu"! Eli Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vastaanottamisessa uskon kautta Jeesuksessa uskova ihminen "pestään" puhtaaksi synnin saastasta Jeesuksen uhriveren vaikutuksella!
Tuo jae ei siis tarkoita lainkaan vesikastetta joksi sitä usein yritetään sallaiseksi vääntää, vaan vesikaste on aivan eri asia ja se on Kreikaksi - "baptizoo" =(upotuskaste)!
Tuo Tiituksen kirjeen jae on käsitetty toisin kuin mitä se mielestäni tarkoittaa.
Uudestisyntymisen peso ei suinkaan ole kastevesi, vaan Raamattu selvästi ilmoittaa - MIKÄ, meidät puhdistaa synnistä! Evankeliumin "Sana" puhuu Jeesuksen sovintoverestä ja ilmoittaa näin:->
>>"Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa -VERI- puhdistaa meidät kaikesta synnistä". -(1 Joh 1:7)
Raamattu jatkaa edelleen->
>>"Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät - TOTUUDEN SANALLA! (Jaak 1:18)
Tämä taas tarkoittaa sitä, että sisimmässämme syntyi -TAHTO- tutkia Jumalan Sanaa PYHÄN HENGEN VALOSSA!
Raamatun Evankeliumi selvästi ilmoittaa, että KASTE ei ole pelastus, vaan se on evankeliumin SANA ristin sovitustyöstä joka meidät pelastaa ja tämä SANA on Jeesus Kristus! Siis, kun Jeesuksen SOVINTO VERI on se, joka meidät pelastaa uskon kautta, niin on selvää, että "uudestisyntymisen peso" on Jeesuksen VEREN, synnistä puhdistava vaikutus!
Apostolien teot 22:16 on jae, joka myös saatetaan asettaa tuohon alussa mainittuun "vauvojen" kastamiseen pelastus toimenpiteenä.
Siinä lukee - "anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"!
Kun äsken tuossa edellä luimme, että Jeesuksen -VERESSÄ - (1 Joh 1:7)- on synnin puhdistava vaikutus, niin se tarkoittaa, että syntimme pestään pois -USKON KAUTTA JEESUKSEN SOVINTOVEREN PUHDISTAVASSA VOIMASSA ja sen vaikutuksessa, eli = "uskon kautta"!
Ellet ota vastaan tuota tietoa, niin sinä et silloin sitä myöskään usko! Sinun siis pitää saada se tietää ennnenkuin sen voit uskoa! Eikö totta! Jos uskot, niin veesuksen veri on silloin puhdistanut =(vanhurskauttanut)-sinut Jumalan "Sanan uskomisen" perusteella, "uskon kautta"!
Tuossa samassa jakeessa lukee- "anna kastaa itsesi"!. Kun siis antaa Evankeliumin SANAN Jeesuksen sovitustyöstä tulla itselleen pelastukseksi, niin SANA kehoittaa -
"anna kastaa itsesi", tarkoittaen =(pelastettuna uskovana)!
Luterilaisessa tunnustuskirjassa lukee kasteesta jotenkin tähän tapaan:->
*Mitä kaste hyödyttää?*
KASTE- vaikuttaa syntien anteeksi saamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja
KASTE- antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset!
Mutta Raamatun opetuksen pohjalta katsottuna tuossa edellä olevassa opissa pitäisi tuon (KASTE) sanan kohdalla lukea - Jeesus Kristus!
Elikä siis...
"Jeesus Kristus - vaikuttaa syntien anteeksi saamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja,
"Jeesus Kristus - antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset!
Tämän "VERTAUSKUVAN mukaan, vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena"!
Tässä Pietari kertoo, että kahdeksan sielua pelastui veden kautta - ARKISSA! MUTTA, huomaa mitä hän tässä korostaa...!
>>"Tämän vertauskuvan mukaan, vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena"!...joka ei ole lihan saastan poistamista...
>>1 joh 1:7 "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, (VERI) puhdistaa meidät kaikesta synnistä"!
>>"Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu"!
>>"Minä olen TIE,TOTUUS ja ELÄMÄ, ei kukaan mene ISÄN tykö muutoin kuin minun kauttani."(Joh 14:6)
Uskon ja kuulemisen kehoitus tulee Jumalan SANASTA! ->
-(Room 10:17)-
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen SANAN kautta!"
Tunteet sinänsä ovat hyvä asia, mutta tunteilla saatetaan lähteä etsimään ihmislihalle eli ihmismielelle hyvältätuntuvia uomia Jumalan palvelukseemme jotka myöhemmin Raamatun sanaa vasten tarkasteltuina voivat osoittautua - "PARHAAN" viholliseksi! Eli Jumalan sanan ilmoitukselle vieraaksi!
"Uudestisyntymisen peso" on siis "sydämen uskon", eli uudestisyntyneen "hengen uudistus" uskoontulleen ihmisen sisimmässä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta! Siis "uskon kautta" syntynyt sisäinen "sydämen puhdistus", eli pesu!
OBJEKTIIVISETI JA AJATUKSELLA, NE KYLLÄ RIITTÄISIVÄT TÄYSIN SELVITTÄMÄÄN SEN PUOLEN, MITÄ TULEE 'VESIKASTESEEN'.
Hyvä kirjoitus; voin TÄYSIN SIIHEN KAIKESSA YHTYÄ!!!
Näissä keskusteluissa ei ole vielä oikeastaan LAINKAAN KESKUSTELTU 'PYHÄN HENGEN KASTEEESTA', joka on toinen ERITTÄIN TÄRKEÄ KASTE, USKOVILLE TARKOITETTU. Lisäksi on vielä muitakin kasteita. Jeesus oli AHDISTETTUNA SIIHEN SAAKKA, KUNNES HÄNET OLI "KASEEELLA KASTETTAVA" (Luuk.12:49-50).
Tuo kirkon SAKRAMENTTI-OPPI on TORPEDOINUT KOKO PELASTUS-AJATUKSEN POIS JEESUKSEN LUNASTUSTYÖSTÄ. ARMONVÄLINEILLÄ, SAKRAMENTEILLA, SUORITETAAN RITUAALEJA JOIDEN AVULLA PELASTUTAAN. On siis IHAN SAMA ASIA, kuin jos esim. minä sanoisin tuntevani HENKILÖKOHTAISESTI PRESID. PUTININ. Asiaa tarkasteltaessa huomattaisiin, että kyllä hänet tunnen - VALOKUVAN PERUSTEELLA, MUTTA HÄN EI OLE HENK.KOHTAINEN TUTTAVANI. Ja jos olisin siinä asemassa, että pitäisi pyytää esim. 'presidentin armahdusta' jonkin tuomion suhteen, ei auttaisi minua VÄHÄÄKÄÄN, ETTÄ SITÄ HÄNEN KUVALTAAN PUUTÄISIN! Häneltä ITSELTÄÄN SEN PYYTÄESSÄNI VOISIN SAADA...
Siunausta päivääsi, 'mathetes'!
οι ανδρες αγαπατε τας γυναικας εαυτων καθως και ο χριστος ηγαπησεν την εκκλησιαν και εαυτον παρεδωκεν υπερ αυτης ινα αυτην αγιαση καθαρισας τω λουτρω του υδατος εν ρηματι ινα παραστηση αυτοςα αυτην εαυτω ενδοξον την εκκλησιαν μη εχουσαν σπιλον η ρυτιδα η τι των τοιουτων αλλ ινα η αγια και αμωμος
Tähän edelle lainatun efesolaiskirjeen viidennen luvun jakeiden 25 - 27 mukaan Kristus rakasti
ekkleesiaa eli seurakuntaa niin paljon että antoi itsensä alttiiksi sen edestä.
Itsensä alttiiksi antamisen tarkoitus oli seuraava:
”…että Hän sen (= seurakunnan) pyhittäisi” pyhittämisen edellä ensin ”puhdistettuaan sen veden
pesulla / kylvyllä sanassa / sanalla."
Tässä kohtaa sanat καθαρισας τω λουτρω του υδατος viittaavat siis ilmi selvästi vesikasteeseen,
ja sama on tilanne myös Tiitus kirjeen kohdassa jossa sanotaan, että ”…hän pelasti meidät uudesti-
syntymisen kylvyn / pesun ja Pyhän Hengen (suorittaman) uudistuksen kautta."
… εσωσεν ημας δια λουτρου παλιγγενεσιας και ανακαινωσεως πνευματος αγιου
Tiituksen kirjeen kohta puhuu siis pelastuskokemuksesta johon Paavali viittaa ”pelastaa” verbin
aoristimuodolla εσωσεν. Tähän pelastumiseen jolla Herra meidät pelasti kuuluu tekstin mukaan
tekstin itsensä mainitsemat kaksi osaa:
δια λουτρου παλιγγενεσιας
= kautta uudestisyntymisen kylvyn
ja
δια ανασκαινωσεως πνευματος αγιου
= kautta Pyhän Hengen uudistuksen
Lisäksi on huomattava, että tämä Pyhän Hengen uudistus toteutuu Pyhän Hengen runsaana
vuodatuksena pelastuvaan, eli juuri Pyhän Hengen kasteena jonka itse Jeesus Kristus suorittaa:
ου εξεχεεν εφ ημας πλουσιως δια ιησου χριστου του σωτηρος ημων
Lopputulos koko tuosta kaksivaiheisesta pelastuskokemuksesta on se, että uudestisyntymisen
kylvyn läpikäynyt ja Pyhän Hengen runsaan vuodatuksen itseensä kokenut uusi kristitty on
”vanhurskautettu Hänen armossaan” ja tullut myös ”iankaikkisen elämän toivon perilliseksi”.
ινα δικαιωθεντες τη εκεινου χαριτι κληρονομοι γενωμεθα κατ ελπιδα ζωης αιωνιου
Johanneksen kirjeessä sanotaan:
”…jokainen joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt…”.
Tämä uskominen tarkoittaa ”elävää uskoa” joka on seurausta ”elävään toivoon
uudestisyntymisestä Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta”, kuten
Pietari asian kirjeessään ilmaisee.
Lapset pestään syntymistensä jälkeen, ja peseminen ennen syntymistä onkin
tuiki mahdotonta.
Kun Tiitus- kirjeen teksti puhuu uudestisyntymisen kylvystä (tarkoittaen sillä ilmi
selvästi vesikastetta, yhtäpitävästi efesolaiskirjeen mainitseman veden kylvyn
kanssa) teksti edellyttää, että uudestisyntymisen kylpyä on myös edeltänyt
elävään toivoon uudestisyntyminen julistetun sanan kautta.
Kyllä se on kuuleppas POIKASENI SILLÄ TAVOIN, että UUDESTISYNTYMINEN ON SE PESU, MIKÄ TAPAHTUU VAIN JA AINOASTAAN JEESUKSEN PYHÄN JA KALLIIN VEREN KAUTTA. Kaikki Raamatussa korostavat NIMENOMAAN SEN MERKITYSTÄ. Se vauvanpäänvalelu"KASTE" EI SIINÄ PROSESSISSA AUTA HITUISTAKAAN. Katso nyt niitä seurauksia, mitä SIITÄ TAIKATEMPUSTA ON NÄHTÄVISSÄ.
Pahimpia EKSYTTÄJIÄ ASIASSA OVAT PAPIT JA 'YLIPAPIT', JOIDEN HARHAANJOHTAMA KANSA KERRAN TULEE HEILTÄ KYSYMÄÄN: "Miksi VALEHTELITTE MEILLE?"
Kyllä se OMALLA ÄIDINKIELELLÄMME OLEVA RAAMATTU RIITTÄÄ ANTAMAAN YMMÄRRYKSEN, KUTEN YLEISEMMIN TUNNETUT MUUTKIN KIELET. Kreikaksi on toki PALJON ERIKOISILMAISUJA, mutta kun NIISSÄKIN ON SELVÄÄ HARHAANJOHTAMISTA JA VÄÄRINKÄSITYSMAHDOLLISUUKSIA, olisi parempi pysyä suomessa, englannissa ja saksassa (Luther).
KYLPY JA KUOLLEEN HAUTAAMINEN OVAT KAKSI ERI ASIAA. Jonka UUDESTISYNTYMINEN / uskoontulo / ON PUHDISTANUT, on UUSI LUOMUS, VAELTAA SIITÄ SAAKKA HENGEN UUDISTUKSESSA. Mutta se VANHA AADAM HAUDATAAN KASTEESSA VERTAUSKUVALLISESTI. Se EI PELASTA, VAAN USKO JEESUKSEEN.
Sinunko mielestäsi VAUVAVALELU PELASTAA? Sekö siis mielestäsi löytyy Raamatussa? NO MISSÄ SIIS?
'Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.' (Joh. 3:5)
' ... vedestä ... ' - siis ihminen jota ei ole kastettu ei voi olla uudestisyntynyt.
' ... pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,' (Tiit. 3:5)
' ... uudestisyntymisen peson ... ' - siis ihminen jota ei ole kastettu ei voi olla pelastunut.
Aamen!
Sinä syntiä tehnyt ihminen, joka luet tämän. Et ole vielä uudestisyntynyt jos et usko evankeliumia etkä ole Herran nimeen kastettu (vesitoimitus konkreettisella vedellä)!
Sinä syntiä tehnyt ihminen, joka luet tämän. Et ole vielä pelastettu jos et usko evankeliumia etkä ole Herran nimeen kastettu (vesitoimitus konkreettisella vedellä)!
Puhut "viittaa" ilmaisulla!
Mikään siinä "ei viittaa" vesikasteeseen, vaan hengen uudistukseen, eli Jumalan hengen uudistavaan vaikutukseen, siis "mielen uudistukseen", eli uudestisyntymiseen! Älä siis tarjoa niitä "viittaa" ajatuksia, sillä mikään tuossa ei siis viittaa mihinkään vesikasteeseen!
Uudestisyntyminen tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan Sanan vaikutuksesta -(1Piet 1:23) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta uskomalla Jeesuksen veren puhdistavaan vaikutukseen syntien lunastajaksi ja sovittajaksi -(1Joh 1:7)! Uskon kautta Jeesuksessa vanhurskautettu uskova ihminen on "elävä uskosta", ei siis kirkollisesta vesikasteesta = (laintyö), joka on =(sylivauvojen pakkokaste)!
Luterilaisetkin kyllä joutuvat tunnustamaan käytännön elämän ja Uuden Testamentin opetuksen edessä, että vain Jumalan sana ja Pyhä Henki ovat voimalliset synnyttämään ihmisen "uudesti ylhäältä".
Vedelläkastamista ei edes tarvita, jotta joku voi syntyä uudesti ylhäältä. Tämä näkyi selvästi Korneliuksen ja hänen ystäviensä tapauksesta. - (Apt 10:43-48/ Apt 11:11-18/ Apt 15:7-11) Elikä, he syntyivät uudesti ylhäältä Pietarin saarnan aikana ja sen tuloksena, mikä siis osaltaan poisti esteen vesikasteen suorittamisesta näille uskoontulleille ihmisille! Myös etiopialaisen hoviherran kohdalla näemme uskon syntyneen ennen kuin hänet oli lupa kastaa. (Apt 8:35-40).
Raamatun sanan ilmoituksessa tai käytännön elämässä ei ole nähtävissä sellaista, että joku syntyisi uudesti ylhäältä vain vasta kasteen toimitushetkellä! Vesikaste ei itsessään synnytä USKOA kehenkään tehtynä tekona! Jos "jumalaton" kastetaan luterilaisten opettamalla tavalla, niin hän ei usko kasteestaan huolimatta Jumalaan ja Jeesukseen vapahtajanaan! Tämä siis todistaa sen, ettei kastevesi itsessään välitä Jumalan pelastusarmoa, vaikka siihen yhdistettäisiin Jumalan sanaa luterilaisen opin mukaisella tavalla sakramenttia halventamatta! Näin siis voidaan todeta, ettei luterilaisen kirkon toimittama Raamattuun sovittamaton kaste itsessään saa aikaan pelastavaa uskoa ihmisessä!
Jos vesikastetoimitus synnyttäisi uskon, niin jopa Jumalattomat niskuritkin "uudestisyntyisivät" tuossa kirkollisessa "kasteen sakramentiopissa"! Lutterhan väittikin, että niin tapahtuisi ja kirjoitti kirjassaan "Kirkon Baabelin vankeudesta" näin:
>>"Uskovaisen kirkon rukous, jolle kaikki on mahdollista ja joka tuo lapsen kasteelle, sekä lapseen vuodatettu usko muuttaa, puhdistaa ja uudistaa pienokaisen... Tässä mielessä myönnän kernaasti, että uuden liiton sakramentit voivat antaa armoa ei ainoastaan niille, jotka eivät ensinkään vastusta, vaan sellaisillekin, jotka vastustavat uppiniskaisesti. Sillä mitä voivatkaan kirkon usko ja uskon rukous saada aikaan.">"Joka uskoo, hänellä on; joka ei usko, häntä ei auta edes sakramenttikaan", ja lisää:
"Tästä ajatuksesta olen pitävä kiinni kuolemaani asti, ja mieluummin kuin että sen peruuttaisin, kiellän kaiken muun"! (Pekka Lattu: Rajankäyntiä kastekysymyksestä 1966 / Olli-Pekka Tuikkala, Raamatullinen kaste).
Kaste pelastaa sinut, vaikka et voitakaan HIMOJASI. JOS OLET ALKOHOLISTI TAI NARKKARI, PELASTUS ON AUTOMAATTISESTI SINUN, KUN VAIN KUOLINHETKELLÄSI USKOT KASTEEN SAKRAMENTTIIN. SE ON VARMA PELASTUSTIE, SILLÄ SE ON SINUT JO VAUVANA 'UUDESTISYNNYTTÄNYT'. SE ON SINULLE RIPPIKOULUSSA OPETETTU JA JOS JOSKUS OLET KÄYNYT EHTOOLLISELLA, OLET SAANUT "KESTOVOITELUN" P.HENGELTÄ, KUNHAN USKOT SILLOIN SAANEESI ANTEEKSI KAIKKI ENTISET JA UUDET RIKOKSET. SE ON LUTERILAISEN AUTUAS OSA. EI MEIDÄN TARVITSE VÄLITTÄÄ SIITÄ, VAIKKA HAUKKUVATKIN NUO KASTAJAT MEITÄ KATOLISEN KIRKON LAHKOKSI. HEILLÄ ON 7 SAKRAMENTTIA JA MEILLÄ VAIN 3, MUTTA SE RIITTÄÄ, SILLÄ RIPISSÄ ANNETAAN KAIKKI SYNNIT ANTEEKSI. MYÖS V A L E H T E L E M I N E N JA MURHAT JA VARKAUDET, AVIOEROT JA ABORTIT JA KAIKKI MUUTKIN. Homouskin on vain luonnollinen taipumus, eikä siinä ole mitään raamatunvastaista. SE EI OLE SEN KUMMALLISEMPAA KUIN LESBOUSKAAN.
SIIS OLE RAUHASSA VELISENI JA SISKOSENI. OLET KASTETTU JA PELASTETTU. NIINPÄ OLET KRISTITTY!!!!
Kastetta verrataan voimassa ja vaikutuksessa Nooan arkkiin. Nooan arkki on kasteen esikuvana.
20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun ARKKIA rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, PELASTUI ARKISSA veden kantamana.
21 TUON ESIKUVAN mukaisesti TEIDÄT PELASTAA NYT KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska JUMALA TEKI kanssanne hyvän omantunnon LIITON. SEN (LIITON) perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]
Ukko Nooan arkki oli täynnä kaikenlaisia eläimiä, jotka nekin VARMASTI KASTETTIIN SIELLÄ ARKISSA. Eihän ne muuten olisi puhtaita OLLEETKAAN. Siinä KASTAMISTYÖSSÄ EI HELPOLLA PÄÄSSYT, sillä kastettavia oli paljon. Ja kyllä ne Nooan pojatkin, Seem, Haam ja Jaafet VARMASTI MYÖS ITSEKIN TULIVAT SIINÄ KASTETUIKSI; Haam vähän huonommin kait koska hänestä polveutuivat ne mustan Afrikan kansat. Mutta Jaafetista nämä Euroopan ja Amerikan väestöt, joten ME OIKEAT LUTERILAISET SAAMME OLLA HYVILLÄMME SIITÄ, ETTÄ JAAFETILAISET OLIVAT SIISTIMPIÄ.
Luther ja Hitler olisivat varmaan onnistuneet siinä 1000-vuotisessa, jos olisivat eläneet yhtä aikaa. Kyllä olisi ollut hienoa, kun nyt ei noita KASTAJAISLAHKOISIA ENÄÄ OLISI LAINKAAN. Mutta onneksi Luther huomasi tuon LAPSIEN KASTAMISEN OLEVAN IHAN OIKEIN, VAIKKA SITÄ EI raamatussa olekaan. Onhan se ONNEKSI TUNNUSTUSKIRJOISSA HYVIN SELOSTETTU (vaikka eivät kaikki sitä OIKEIN ymmärräkään). Ja eikös siellä sanotakin jossakin, että "AUTUAITA OVAT LAPSELLISET, SILLÄ HEIDÄN ON MAAN USKONTO". Pidetään me USKONNOLLISET VAAN YHTÄ, SILLÄ KYLLÄ MEIDÄN KASTEEMME VELVOLLISTAA.
Kaksi nimimerkkiä täällä, eli ”Kilvoituksessa” ja ”Mathetes”
vääristelevät selvästi Herran apostolien kirjoittamaa opetuksen
sanaa kasteesta.
He eivät ilmeisesti usko, että apostoli Pietari oli täysin vakavissaan,
kun hän helluntaipäivänä kehotti sydämiinsä piston saaneita kuulijoitaan
kastattamaan itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen syntiensä anteeksi
saamiseksi.
”Niin Pietari sanoi heille: `Muuttakaa mielenne ja antakoon
jokainen teistä kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen
SYNTIENNE ANTEEKSI SAAMISEKSI, niin te saatte Pyhän
Hengen lahjan.” (Apt.2:38).
Kyseiset nimimerkit siis kieltävät apostoli Pietarin selvän sanan,
jonka mukaan hän käski kuulijoitaan ottamaan kasteen Herran
nimeen SYNTIENSÄ ANTEEKSI SAAMISEKSI.
Samoin kyseiset nimimerkit kieltävät myös sen apostoli Paavalin
selvän opetuksen, jonka mukaan Kristus puhdistaa evankeliumin
julistuksen kautta uskoon tulleet, ja näin seurakuntansa yhteyteen
tulevat uudet jäsenet nimenomaan ”VEDEN PESUSSA SANAN
KAUTTA”.
””…jotta hän sen pyhittäisi, puhdistettuaan sen veden pesussa
sanan kautta.” (Ef. 5: 26).
Samoin kyseiset nimimerkit kieltävät myös sen, että meidän
Herramme Jeesus oli täysin vakavissaan, kun hän opetti
Nikodeemukselle seuraavaa:
”Totisesti totisesti minä sanon sinulle: Jos ei ihminen synny
YLHÄÄLTÄ, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
”Totisesti totisesti minä sanon sinulle: jos ihminen ei synny
VEDESTÄ JA HENGESTÄ, ei hän voi tulla sisälle Jumalan
valtakuntaan”.
”Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt
on henki.”
”Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä
ylhäältä”.
”Tuuli puhaltaa missä tahtoo… … … niin on jokainen joka
on syntynyt Hengestä”. ( Joh 3: 3 – 8.).
Herramme Nikodeemukselle antaman opetuksen mukaan
Hengestä syntyminen on ylhäältä syntymistä, ja kuitenkin
se on samalla myös vedestä ja Hengestä syntymistä.
Jeesus siis itse selitti jakeissa 6 ja 8, että jakeessa 5 mainittu
vedestä ja Hengestä syntyminen tarkoitti tosiasiassa Hengestä
syntymistä, sillä Jeesus tarkensi: ”mikä Hengestä on syntynyt
on henki”, mutta hän ei sanonut: ”mikä vedestä on syntynyt
on vesi.”
Silti ei ole aihetta vääristellä Jeesuksen puheen sisältöä (kuten
kyseiset nimimerkit tekevät) ja väittää, ettei Jeesus tarkoittanut
vedestä puhuessaan vettä, vaan jotakin muuta.
Kyllä Jeesus tarkoitti vedestä puhuessaan nimenomaan vettä,
ja näin tehdessään hän ennakoi kristillistä vesikastetta sinä
aktina jonka yhteydessä kastettujen synnit anteeksi annetaan.
ja Hengen lahja syntien anteeksiannon perusteella kastetuille
suodaan.
Heprelaiskirje kehottaa kristittyjä käymään esiin täydessä
uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta
omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
Kristityn sydämen vihmonta tapahtuu Kristuksen verellä
(Hepr. 9:14), mutta ruumiin puhtaalla vedellä peseminen
viittaa kasteeseen, joka ei kuitenkaan ole lihan saastan
poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
Pietari kirjeessään nimenomaan opettaa (1 Piet 3:21),
että vesikaste ”pelastaa”.
Entä miten ja miksi se pelastaa?
Sama Pietari joka kehotti helluntaina kuulijoitaan kastattamaan
itsensä syntiensä anteeksi saamiseksi, selittää nyt seuraavaa:
Kaste … ”ei ole lihan saastaisuuden poistamista, vaan hyvän
omantunnon vetoamista Jumalaan – Jeesuksen Kristuksen
ylösnousemuksen kautta.”
Apostoli Paavali kirjoitti, että ”Jeesus on kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden”, ja siksi ”parannusta
syntien anteeksi saamiseksi” alettiin saarnaamaan, alkaen
Jerusalemista, kuten Luukas kertoo.
Parannusta tekeviä uskoon tulleita kehotetaan kastattamaan
itsensä syntiensä anteeksi saamiseksi. Kun he kastettaviksi
suostuvat, he osoittavat sillä turvaavansa Jeesuksen sovitus-
työssään vuodattaman veren arvoon, joka on voimallinen
puhdistamaan heidän omatuntonsa, eli antamaan heille synnit
anteeksi.
Mielensä muuttaneina eli parannuksen tehneinä kastettavat
vetoavat Jumalaan, joka on luvannut antaa parannuksen
tehneille kastetuille synnit anteeksi.
Syntien anteeksi saaminen kuuluu nimenomaan siihen
pelastukseen, josta apostoli Paavali Tiitus kirjeessään
puhuu. Paavali tosin käyttää syntien anteeksi saamisen
sijasta toista ilmaisua.
Paavalin mukaan uudestisyntymisen pesun (eli varmaakin
varmemmin juuri kristillisen vesikasteen) ja Pyhän Hengen
runsaan vuodatuksen kautta pelastunut ihminen on myös
”vanhurskautettu hänen armonsa kautta”, ja tullut näin
toivon mukaan iankaikkisen elämän perilliseksi.
Uudestisyntymisen pesun eli vesikasteen ulkoinen sinetti
ei suinkaan tarkoita sitä, että siitä olisi suljettu ulos sen
sisäinen puoli, eli sydänten ja omien tuntojen puhtaaksi
vihmonta Kristuksen verellä.
Kuitenkin nuo mainitut kaksi nimimerkkiä kieltävät sen
aivan varman tosiasian, että Paavali tässä Tiitus- kirjeen
kohdassa tarkoittaa ilmaisulla ”dia luutruu palinggenesiaas”
aivan samaa ”vedellä suoritettavaa pesua” eli vesikastetta,
jonka hän ilmaisee toisessa kirjeessään jopa ”vesi” - sanan
mainiten, eli seuraavasti: ”…katharisas too luutroo tuu
hydatos en reemati…” = puhdistaen pesulla veden sanassa.
Kyseiset nimimerkit siis kieltävät ilmeisesti myös sen,
että apostoli Paavali tarkoitti efesolaiskirjeensä ilmaisulla
eli ”veden pesulla” todella vettä.
Minulle sen sijaan apostoli Paavalin samankaltaiset ja
samaa aihetta käsittelevät ilmaisut ”viittaavat” todellakin
toisiinsa ja selittävät toisiaan.
Efesolaiskirjeessä Paavali selittää, että Kristus on pudistanut
seurakuntansa veden pesussa sanan kautta. Tiitus kirjeessään
hän puhuu ”uudestisyntymisen pesusta” käyttäen aivan samaa "luutron"
sanaa kuin efesolaiskirjeessäkin.
Sokeita ovat todellakin noiden nimimerkkien takana olevat
henkilöt, jotka eivät tätä faktaa tunnusta.
Lisäksi toinen noista nimimerkeistä kehtasi brutaalisti nimitellä
”poikaseksi” ilmeisen selvästi itseään iäkkäämpää henkilöä.
Tämä henkilö on näet suuren todennäköisyyden mukaan tuota
nimittelijäänsä iäkkäämpi kummaltakin iältään, sekä maalliselta
että hengelliseltä.
Kyseinen nimimerkki nimitteli valistajaansa myös ”satusedäksi”,
joka oli vain osoitus siitä, ettei nimittelijä kykene ottamaan
vastaan aivan varmaa eli paikkansa pitävää asiatietoa, ja näin
totuutta vastustaessaan on osoittautunut itse satusedäksi.
Kumpikin kyseisistä nimimerkeistä eksyi myös antamani
valistuksen väärin tulkiten, olettamaan aivan perättömiä.
Jokainen heidän väärintulkintojaan oikaiseva henkilö on
muka heidän mielestään ilman muuta sakramenttimaagikko,
ja niinpä vastaustekstit sitten jopa pursuavat perättömiä
oletuksia.
No, tyylinsä kullakin.
Tuo `Kilvoittelija´ nimimerkki edellä kirjoitti:
KUTEN YLEISEMMIN TUNNETUT MUUTKIN KIELET. Kreikaksi on toki PALJON ERIKOISILMAISUJA, mutta kun NIISSÄKIN ON SELVÄÄ HARHAANJOHTAMISTA JA VÄÄRINKÄSITYSMAHDOLLISUUKSIA, olisi parempi pysyä suomessa, englannissa ja saksassa (Luther).”
Vastaus:
Tuo nimimerkki `Kilvoittelija´ ei selvästikään osaa Uuden testamentin alkukieltä eli kreikkaa, ja
juuri tämä osaamattomuus onkin eräs syy hänen opillisiin erehdyksiinsä, joita on luettavissa
hänen viesteistään.
Sama osaamattomuus on myös syynä siihenkin reaktioon joka sai hänet kirjoittamaan tuon
virkkeen, jonka mukaan muka ”olisi parempi pysyä suomessa, englannissa ja saksassa.”
Paikkansa pitämätön oli myös hänen väitteensä siitä, että ”omalla äidinkielellämme oleva
Raamattu riittää antamaan ymmärryksen, kuten yleisemmin tunnetut muutkin kielet.”
Juuri siitä syystä teologisissa tiedekunnissa opetetaan Raamatun alkukieliä, etteivät käännökset
suinkaan riitä antamaan oikeaa ymmärrystä.
Eivät ainoastaan suuret kirkot vaan myös niin sanotut vapaat suunnat ymmärtävät Raamatun
alkukielten osaamisen arvon, ja siksi niissä kaikissa Raamatun alkukielten opetus kuuluu
työntekijöitä valmistavaan opetusohjelmaan.
Onkin aivan varmaa, että Uutta testamenttia on joka kohdassaan mahdollista ymmärtää
oikein vain sellaisten henkilöiden, jotka kykenevät lukemaan tekstejä alkukielellä.
Lisäksi on tunnettava myös Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä eli Septuagintaa,
josta useimmat lainaukset ovat Uuteen testamenttiin otetut. Myös Vanhan testamentin
tuntemus hepreaksi on tuiki tarpeellinen, jos mieli ymmärtää Uutta testamenttia oikein.
kovin suuri vaikeus siinä, että SUOMENKIELISESTÄ RAAMATUSTA, SEN ERI VERSIOISTA, puuttuu TÄYDELLISESTI KÄSKY "KASTAA VAUVOJA", kuten SINÄ TEET ITSE! Se on aivan hyödytön toimenpide. TAIKATEMPUN VEROINEN, SILLÄ VARSIN HYVIN TIEDÄT SEKÄ SUOMEN ETTÄ KREIKAN KIELELLÄ (KUTEN MYÖS HEPREAKSI), vieläpä LUTHERIN KÄÄNNÖKSESTÄ SAKSAKSI, että apostolit KASTOIVAT VAIN USKOONTULLEITA. Vauvakasteen osoittavaa paikka olen jo 2 vuotta täällä perännyt, EIKÄ OLE VIELÄKÄÄN KUKAAN ANTANUT!!
Minkä luulisit olevan syynä? Kielitaidon puutteenko? HARHALUULO, SILLÄ OLEN ITSEKIN TULLUT USKOON JO USEITA VUOSIKYMMENIÄ SITTEN SUURI RAAMATUN SANAN PERUSTEELLA. Sen perusteella myös TIETYSTI OTIN KASTEEN, kun Jeesus niin on käskenyt.
Mutta "PAPPIKIN" voí kyllä tulla uskoon, sillä Herra Jeesus voi tehdä IHMEEN HÄNENKIN KOHDALLAAN.
kun edelleen luulet minunkin olevan vauvojen kastaja tai vauvojen kastamisen puolustaja.
Mitään sellaista ei teksteistäni ole luettavissa.
Sellaista lukee olettamuksenaan minun teksteistäni vain sellainen henkilö, jolla selvästi
on luetun ymmärtämisen taidoissaan puutteita.
pysyy edelleen tiukasti pusikon suojissa, sillä se KIUSALLINEN TOSIASIA, ETTEI hänkään "pappeudestaan" huolimatta ole vielä PITKIEN, TURHIEN OPINTOJENSAKAAN AVULLA LÖYTÄNYT RAAMATUSTAAN, edes siitä uudesta VÄÄNNÖKSESTÄ lapsikasteelle perusteita. Kas kun sen OIKEAN RAAMATULLISEN KASTEEN PERUSTE VAIN APOSTOLIEN OPETUKSEN mukaan on USKO JEESUKSEEN, eikä siihen se VAUVA (anteeksi nyt tämä äidinkieleni) KYKENE. Mutta jos rev. 'seuraavaa' löytää siihen kasteeseen RAAMATUSTA (-38 TAI VANHEMPI) PERUSTEEN, VAIKKAPA VAIN YHDENKIN, OTAN SEN KIITOLLISENA VASTAAN JA LIITYN KIRKKOON (mikäli sinne ELÄVÄSSÄ USKOSSA KASTETTUJA EDES HUOLITAAN).
Siis pyydän KOHTELIAIMMIN ESITTÄMÄÄN YHDEN SELLAISEN PAIKAN RAAMATUSTA, MINKÄ KIELISEN TAHANSA, jossa selvästi sanotaan vauvan kasteen tapahtuneen tai tapahtuvan...
Jos tuo 'seuraavaa' on sitä mieltä, että SUOMEKSI OLEVAA RAAMATUNKÄÄNNÖSTÄ EI VOI USKOA, EIKÄ SIIS SEN KAUTTA PELASTUA, NIIN MITEN SITTEN 'SEURAAVAA' VOISI USKOA SIIHEN TAIKATEMPPUUN: VETTÄ PÄÄHÄN JA RISTINMERKKEJÄ ( Luther sanoi sen 'apinailveilyksi', kun se on ÄITIKIRKKONNE KONSTEJA).
siis ilman mitään TULKINTOJA, että SAMAISTAT UUDESTISYNTYMISEN PESUN siihen KASTEESEEN. Et näy TAJUAVAN SITÄ, ETTÄ UUDESTISYNTYMINEN ON ITSE SE PESU. Vanha 'lihallinen mieli' pyyhitään pois ja 'uudistunut mieli', UUSI AJATTELUTAPA, ON TULLUT SIJAAN. Siinä prosessissa on sen verran omaakin mukana, että ON VAKAASTI PÄÄTTÄNYT TUTKIA ASIAN TODENPERÄISYYDEN, KUTEN BEREAN JUUTALAISET.
Lapsi"kasteen" perusteluissa tuota SAMAISTAMISTA KÄYTETÄÄN, että 'kaste' muka on 'uudestisyntymisen peso'. Miksi se sitten pitäisi PESTÄ, SE UUDESTISYNTYMINEN? Kun meidän UUDESTISYNTYNEITTEN SYNTYMINEN TAPAHTUI "SANAN KAUTTA, VEDELLÄ PESTEN". Kai tiedät, ettei se 'vesi' aina ole KASTEVETTÄ, vaan sillä on tilanteiden mukaan eri merkityksiä.
Voisin toki minäkin alkaa KREIKKAA TAI HEPREAA translitteroimaan jos siitä mitään apua olisi, mutta ITSE OLEN KYMMENIÄ VUOSIA SITTEN tullut suomeksi uskoon, joten katson sen riittävän. Varsinkin, kun minulla ei ole koneellani niitä fontteja. Mutta ei se asiaa muuta. Jos olen ÄRSYTTÄVÄ KIRJOITUSTYYLILTÄNI, JOPA NIIN PALJON, että sinua POJUKSI sanoen saan aikaan sen, että minua MÄNTIKSI nimität, olen ONNISTUNUT TARKOITUSPERISSÄNI!
Äläkä muuten väitä, ettet ole tietoinen siitä, että 'vesi' Raamatussa esiintyy monissa eri merkityksissä, eikä AINA UINKAAN tarkoita sitä H2O:ta.
Kirjoitit:
”siis ilman mitään TULKINTOJA, että SAMAISTAT UUDESTISYNTYMISEN PESUN
siihen KASTEESEEN. Et näy TAJUAVAN SITÄ, ETTÄ UUDESTISYNTYMINEN ON
ITSE SE PESU.”
Vastaus:
Erehdyt pahan kerran tuossa tulkinnassasi, kun väität, että ”uudestisyntyminen on
itse se pesu.”
Erehdyksesi eräs syy on juuri se, ettet ymmärrä Uuden testamentin alkukieltä eli
kreikkaa. Et siis kykene ymmärtämään, että uudestisyntymisellä ja uudestisyntymisen
pesulla eli kylvyllä on ero.
Sanalla ”luutron” on merkitykset: ”peseminen” ja ”kylpy”, ja kun Paavali käyttää tätä
sanaa Tiitus- kirjeessään yhdessä ”palinggenesiaa” sanan genetiivimuodon kanssa
”dia” preposition edeltämänä, hän tarkoittaa aivan samaa kuin mitä hän tarkoitti,
kirjoittaessaan Efesolaisille siitä, että Jeesus on puhdistanut seurakuntansa jäsenet
”vedellä pesten, sanan kautta” kuten vuoden -1938 käännös käänsi sanat ”katharisas
too luutroo tuu hydatos en hreemati”
Äläkä vain ala väittämään, ettei Paavali muka tarkoittanut tässä efesolaiskirjeensä
kohdassa käyttämällään ”luutron” – sanan datiivimuodolla ”λουτρωι” todellista vettä,
sillä jos niin alat väittämään, osoitat olevasi entisiä perättömiä väitteitäsi vielä
selvemmin Raamatun tekstien merkityksien vääristelijä..
Et näytä ymmärtävän etkä uskovan sitä apostoli Johanneksen esiin tuomaa selvää
tosiasiaa, jonka mukaan ”jokainen joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta
syntynyt.” 1 Joh. 5:1)
Tästä syystä evankeliumia julistettaessa kuulijoille luvataan: ”Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu.” Markus 16:16).
Juuri uskoon tulossa toteutuvaa uudestisyntymistä tarkoittaen apostoli Paavali kysyi
galatalaisilta: ”Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” (Gal. 3:2).
ja toistaen: ”Joka siis antaa teille Hengen…saako hän sen aikaan lain tekojen vai
uskossa kuulemisen kautta,… …?” (Gal.3: 5-6).
Apostoli Paavalikin oli jo silloin itse uskoon tullut ja uskoon tulleena uudesti syntynyt,
kun hän kuuli Ananiaan suusta kehotuksen ottaa vastaan uudestisyntymisen kylpy::
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä Ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi.” (Apt. 22:16).
Apostoli Paavalin Tiitus- kirjeen maininta uudestisyntymisen pesusta / kylvystä viittaa
siis täydellä varmuudella varsinaisen uudestisyntymisen eli uskoon tulon jälkeiseen
pesuun, sillä tämän varmistaa juuri efesolaiskirjeen maininta samasta kylvystä, jossa
nimenomaan mainitaan tarkoitettavan ”veden pesua sanan kautta.”
Luonnollisessa syntymisessä vasta syntynyt lapsi pestään vedellä heti syntymänsä
jälkeen, ja tätä toimenpidettä on aivan oikein nimittää ”syntymisen pesuksi”.
Kun ihminen tulee erävään uskoon eli uudesti syntyy, silloinkin vasta syntynyt
hengellinen lapsi pestään vesikasteessa, ja tätä toimenpidettä apostoli Paavali
nimittää ”uudestisyntymisen pesuksi”.
Tässä pesussa Kristus puhdistaa seurakuntansa uudet jäsenet ”veden pesulla
sanan kautta”, kuten Paavali efesolaiskirjeessään opettaa.
Totta kai tuon kasteaktin todellisena voimana on Jeesuksen sovitusuhrin veren
ansio, joka syntien anteeksi antamisena luetaan kastettavan hyväksi.
Jos kiellät edellä esittämäni totuuden, olet entistäkin selvemmin Raamatun
kasteopetuksen vääristelijä, aina siihen asti kunnes vääristelystäsi luovut.
Sitten toiseen asiaan:
Olet ilmeisen selvästi sellainen henkilö, jolla on luetun ymmärtämisen taidoissaan
puutteita.
Kirjoitit näet:
”Jos tuo 'seuraavaa' on sitä mieltä, että SUOMEKSI OLEVAA RAAMATUN-
KÄÄNNÖSTÄ EI VOI USKOA, EIKÄ SIIS SEN KAUTTA PELASTUA,…”
Etkö todellakaan kykene ymmärtämään mitä toiset kirjoittavat?
En näet esittänyt sellaista väitettä, etteikö suomeksi olevaa raamatun-
käännöstä voisi uskoa ja sen kautta pelastua. Sen sijaan kirjoitin aivan
muuta.
Toistan nyt tuon kohdan, ja korostan tärkeät sanat suurin kirjaimin.
Kirjoitin:
”Onkin aivan varmaa, että Uutta testamenttia ON JOKA KOHDASSAAN
MAHDOLLISTA YMMÄRTÄÄ OIKEIN vain sellaisten henkilöiden, jotka
kykenevät lukemaan tekstejä alkukielellä.”
Kyse oli siis Uuden testamentin kaikkien tekstien mahdollisimman oikein
ymmärtämisestä, eikä suinkaan pelastumisen verran ymmärtämisestä,
johon riittää vähempikin ymmärtämisen määrä.
Lupasit liittyä jopa kirkkoon, jos kykenen esittämään sellaisen Raamatun
käännöksen, joko vuoden -1938 käännöksen tai sitä aikaisemman, jonka
kansien sisällä mainitaan lapsikaste siinä merkityksessä jossa kansan-
kirkkomme kastetta toteuttaa.
Vaikka en itse suinkaan ole sylilapsien kasteitten kannattaja, suostun
esittämään sellaisen Raamatun käännöksen jonka kansien sisällä todella
mainitaan sylilapsien kaste, jos todella toistat lupauksesi kirkkoon
liittymisestä, ja myös vakuutat toteuttaa ’lupauksesi..
työtä on UUDESTISYNTYMINEN, ei Sanaa voi ymmärtää.
Pentti Saarikosken ymmärrys kreikankielen TÄYSIN TAITAVANA ei siihen riittänyt, eikä näy sinullakaan, anteeksi vain, riittävän. Uudestisyntyminen on SE PESO, MIKÄ PESEE MEIDÄN SYNTIMME POIS. Ei mikään KASTEVESI, AIKUIS- , LAPSI- TAI USKOVIENKAAN KASTE. Jos tuota et kerran ymmärrä, on HYÖDYTÖNTÄ JATKAA, sillä sinun tavallasi ymmärrettynä voisin pyytää kuolinvuoteellani "kasteen" syntien anteeksisaamiseksi ja elää muuten kuin "sika vatukossa".
Enpä olisi kyllä KOSKAAN VOINUT SINUN KAUTTASI / AVULLASI USKON TULLAKAAN, sillä sinä sekoitat SELVÄN SANAN, mikä kyllä riitti saamaan minut kiinni.
Raamattu on KOKONAISVALTAINEN ILMOITUS JEESUKSESTA, jonka selittäminen ei ole USKOA VAILLA OLEVAN YMMÄRRYKSESSÄ. Sana selittää ITSE ITSEÄÄN. Se on siinä perusasia.
Sinä väheksyt SUOMALAISTEA ENEMMISTÖÄ, JOKA EI KREIKKAA OLE LUKENUT. JUURI TUOLLAISELLA AJATTELUTAVALLA NOSTETTIIIN KESKIAJALLA SE KIRKOLLINEN PAPPISHIERARKIA SUUREEN SÄÄTYEROTUKSEEN. Aatelisto, PAPISTO, porvaristo, talonpojat. Papit VAIN TIESIVÄT JA TUNSIVAT RAAMATUN ASIAT - JA KÄYTTIVÄT AHKERASTI VIINAA. Papin palkkoihinkin sitä käytettiin.
En toki HALVEKSI kreikankielen käytöä, mutta HEPREA ON APOSTOLIEN ALKUPERÄINEN PUHUTTU KIELI ARAMEAN KERA. Kuten Jeesuksenkin. Raamatun profetioissa on siinäkin suhteessa jo SELVIÄ EROJA, sillä mikä hepreasta löytyy, sitä kreikassa EI OLE.
Osoittaudut jatkuvaksi tällä palstalla todella brutaaliksi mäntiksi, koska
suollat jatkuvasti palstalle noita täysin perättömiä ja mielettömän
harhaisia olettamuksiasi toisista ihmisistä.
Kerronpa nyt oman kokemukseni kasteitten merkityksestä, oikaistakseni
sinut pois noista mielettömistä oletuksistasi.
Oma kokemukseni kasteitten merkityksestä on näet seuraava.
Selostin näet kokemaani eräälle tämän keskustelupalstan
kyselijälle seuraavasti.
”Kysyit:
"Olisi kätevä tietää, että mitä Sinun kasteessasi on
Jumalan edessä tapahtunut,..."
No, kerrotaanpa lyhyesti kaikin mokomin. Minä olen
nimittäin saanut kaksi kastetta. Se ensimmäisen sain
muutaman viikon vanhana sylilapsena luterilaisessa
kirkossa Helsingissä.
Siinä kasteessa ei minulle todellakaan tapahtunut
yhtikäs mitään, paitsi mitä nyt otsani ja otsatukkani
vähän taisi kastua. Tosin en tiedosta enkä muista
tuosta tapahtumasta yhtään mitään, en edes sitä oliko
minulla edes tukkaa vielä siihen aikaan.
Olin näet tuohon aikaan vielä melkoisesti tiedollisen
elämän ulkopuolella oleva vauva, joka en osannut muusta
ympärilläni oleville viestittää paitsi ravinnon eli
äitini rinnan tai vaihtoehtoisesti tuttipullon tarpeestani,
ja tietysti siitä, jos vaippani oli kastunut epämukavan
märäksi, ja vaati tuosta syystä vaihtoa.
Noitakaan tarpeitani en osannut muulla tavoin ympärilläni
oleville ilmaista, kuin sillä vauvojen kielellä, itkulla,
kuten kaikki vauvat tuossa iässä tekevät.
Olenkin täysin varma, ettei minulle tuossa saamassani
kasteessa tapahtunut ollenkaan mitään uudestisyntymistä
eikä myöskään mitään uskoon tuloa, eikä sitäkään, että
olisin jollakin ihmeen tavalla siirtynyt tuon toimituksen
avulla pimeydestä valkeuteen.
Tulihan sitten noin puolentoista vuosikymmenen kuluttua
se rippikoulukin käytyä, mutta siinäkään koulussa ei
minulle tapahtunut mitään kasteenliiton uusimista, koska
en tiedostanut tehneeni silloin pikkupilttinä ollessani,
eli silloin kun minut kastettiin, mitään kasteen liittoa.
Jos silloin jotakin liittoa tehtiin, niin siitä olen
varma, että ainakaan minä itse en ollut siinä liiton
tekemisessä ollenkaan mukana.
Minulle rippikouluiässä ja jopa sen jälkeen tuputetut
täysin perättömät ja katteettomat vakuuttelut siitä,
mitä minulle oli muka kasteessa tapahtunut, saivatkin
minut siihen mieleen, että pidin kahteenkymmeneen
ikävuoteeni asti koko kristinuskoa vain fossiilisten
ihmisten katteettomana harrasteluna.
Aivan toinen tilanne syntyi, kun noin kaksikymmentä
kesäisenä minut johdatettiin Jumalan armosta ensi
kerran kuulemaan elävää evankeliumia.
Sain kuulla sanoman siitä, ettei oikeassa elävässä
kristillisyydessä suinkaan tarvitse tyytyä vain
uskomaan katteettomiin Hengestä syntymisiin.
Sain kuulla, että todellinen uudestisyntymä on kokemus,
jossa kristityksi kääntynyt saa Jumalalta vakuuden ja
sinetin siitä, että Jeesuksen hänessä kristityksi
kääntymyksensä seurauksena aikaansaama pelastus on
todella jumalallista todellisuutta.
Sain kuulla, että kristityksi käännytään siten, että
suostutaan mielenmuutokseen eli kääntymykseen,
kolmannelta nimeltään parannuksen tekoon.
Sain kuulla, että kääntymyksen osoitukseksi tulee myös
suostua vedessä kastettavaksi, koska juuri tuon kasteen
seurauksena Jumala on luvannut kääntyvälle antaa kunkin
kääntyvän synnit anteeksi.
Sain myös kuulla, että jo helluntaipäivänä Herran
apostoli saarnasi siitä, kuinka uskoon kääntymisen,
parannuksen teon, ja kasteen vastaanottamisen jälkeen
Jeesus on luvannut kastaa kääntyneet Pyhällä Hengellä.
Lupaushan näet annettiin jo niille miehille, jotka
helluntaipäivanä kyselivät: "Miehet, veljet, mitä
meidän tulee tehdä"
Heille näet vastattiin Pietarin suulla, uudemman
kirkkoraamatun tekstin mukaan:
"Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen
Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
anteeksi. Silloin (eli siis sen jälkeen, kun
olette kääntyneet ja kasteen ottaneet) te saatte
lahjaksi Pyhän Hengen."
Minulle kerrottiin, että vielä meidänkin päivinämme
tuo lupaus pitää paikkansa, eli kuolleista ylösnoussut
Herra Jeesus kastaa vieläkin kääntyneet ja itsensä
kääntymisensä jälkeen Hänen nimeensä kastattaneet
Pyhällä Hengellä.
Kaiken tuon kuultuani, päätin, että jos tuo on totta,
minäkin haluan siitä osalliseksi päästä.
Jättäydyin siis oikein tuon seurakunnan kokoushuoneen
alttarilla Herralle, jolloin siellä puolestani rukoiltiin.
Jo viikon kuluttua jättäytymisestäni minut kastettiin
Herran nimeen. Ja juuri tuon saman kasteiltani jälkeen,
kotiin saavuttuani, kävin iltapalan nauttimisen jälkeen
rukoukseen.
Silloin se tapahtui, eli heti vesikasteeni jälkeisenä
iltayön tunteina. Silloin Herra Jeesus (joka muuten on
ainoa Pyhällä Hengellä kastaja) kastoi minutkin Pyhällä
Hengellä.
Voin vakuuttaa, että Pyhän Hengen kasteen saamisessa
on kyseessä kokemus, eikä mikään pelkkä oppi Hengen
saamisesta, kuten joillakin toisilla.
Se vei sinä yönä unet silmistäni, ja rukousta jatkui
aamuun asti. Viikko kaupalla kokemuksen jälkeen kuljin
Helsingin katuja suorastaan Pyhän Hengen läsnäolon
aikaansaaman pilven keskellä.
Ja paitani sisällä riemuitsi Pyhä Henki, ja todisti
minun hengelleni, että minusta oli tullut Jumalan
lapsi.
Ymmärtänet ehkä nyt, sinä kyselevä ystäväni, miksi
minä pidän noista kahdesta saamastani vesikasteesta
vain tuota jälkimmäistä oikeana ja pätevänä. ”
Tämän edellä nyt toistamani vastauksen annoin eräälle
kyselijälle, ja nyt sanon sinulle seuraavaa:
Älä sinä, näillä sivuilla tosi brutaalisti käyttäytyvä
mäntti tule tänne kirjoittamaan perättömiä olettamuksiasi
muka `hengettömyydestä´ henkilölle joka on kokenut
kohdallaan Herransa hänelle antaman aidon Pyhän Hengen
kasteen jo kauan ennen, kuin sinä tiesit elävästä uskosta
yhtään mitään.
----------------
Sitten toiseen asiaan:
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys julkaisi
Oulussa uuden painoksen vuoden 1776 Raamatun-
käännöksen tekstistä, ja uusi painos painettiin
Kuopiossa vuonna 1961.
Tämän vuonna 1776 ilmestyneen raamatunkäännöksen
vuonna 1961 painetun uuden raamatunpainoksen kansien
välistä löytyy todellakin selvä maininta pienten lasten
kastamisesta.
Tämän Raamatun kansien sisältä eli sivulta 16 alkaa
”Rekisteri eli johdatus Pyhässä Raamatussa perustettuin
tarpeellisimpain asiain selkiämpään ymmärrykseen…”
Tämän rekisterin sivun 42 vasemmanpuoleiselta
palstalta löytyy otsikko nimeltään ”Kaste.”
En lainaa kokonaan tätä kaksipalstaista kastetta
käsittelevää tekstiä, vaan ainoastaan sivun oikean-
puoleiselta palstalta seuraavan tekstin:
”Kutka ovat kastettavat? Kaikki ihmiset, mistä säädystä
ja tilasta he ikinä olla mahtaa, Matt. 28:19. Ei ainoastaan
ikään tulleet Matt. 3:6, Ap. T. 8:37. Mutta myös PIENET
LAPSET, joka osoitetaan kasteen tarpeellisuudesta
Joh. 3:5, 6 Jeesuksen käskystä Matt. 18:2-4, Mark.
10:14, Luuk. 18:16. Ympärileikkauksesta, jonka sijaan
kaste tuli, 1 Mos. 17:11, 12. Siitä, että apostolit ovat
kastaneet koko perhekunnat, joiden seassa lapsia
myös oli. Ap.T. 16:15, 33, 18:8, 1 Kor. 1:16. Siitä
että lapset ovat kristillisen seurakunnan jäsenet,
Eph. 5:26.”
Tämän kyseisen Raamatun kansien sisältä siis todellakin
löytyy selvä maininta pienten lasten kastamisesta.
Tosin ei itse Raamatun tekstistä, mutta Raamatun
tekstiä selittävästä rekisteristä.
Koska olen nyt tämän todeksi osoittanut, odotan
nimimerkki ”Kilvoittelijan” liittyvän lupauksensa
mukaan kirkon jäseneksi.
Hänhän näet oikein rinta rottingilla uhosi, että
jos joku vaikkapa jostakin vanhemmasta Raamatun
laitoksen kansien välistä löytää maininnan pikkulasten
kastamisesta, hän on valmis liittymään kirkkoon.
Esittämäni teksti löytyy Raamatun kansien välistä,
joten pistähän toimeksi.
------------------
Taisit lipsauttaa itse nimeksesi 'MÄNTILLE', vaikka sillä MINUA KUNNIOITATKIN. Ymmärrän sen nyt kiivastuksissasi tapahtuneeksi vahingoksi vain.
Mutta kuten itse tunnusta, EI SE VAUVAIKÄ OLE MIKÄÄN PERUSTE KASTEELLE, EIKÄ SE MAININTA siellä 'KANSIEN VÄLISSÄ' olevasta tekstistä tarkoita ITSE KASTEASIAA RAAMATUN OHJEENA, vaan on kääntäjänsä käsitys asioista. EI KELPAA PERUSTEEKSI KIRKKOON LIITTYMISELLENI, EI EDES ADVENTTIKIRKKOON. Sanoin siinä vääristellen värittämässäsi siteerauksessa:
"Mutta jos rev. 'seuraavaa' löytää siihen kasteeseen RAAMATUSTA (-38 TAI VANHEMPI) PERUSTEEN, VAIKKAPA VAIN YHDENKIN, OTAN SEN KIITOLLISENA VASTAAN JA LIITYN KIRKKOON (mikäli sinne ELÄVÄSSÄ USKOSSA KASTETTUJA EDES HUOLITAAN).
Siis pyydän KOHTELIAIMMIN ESITTÄMÄÄN YHDEN SELLAISEN PAIKAN RAAMATUSTA, MINKÄ KIELISEN TAHANSA, jossa selvästi sanotaan vauvan kasteen tapahtuneen tai tapahtuvan..." Tarkka lainaus, jolla TARKOITAN TIETENKIN ALKUPERÄISTÄ RAAMATUN TEKSTIÄ: KAI SEN MYÖNNÄT? -EI SIIS KELPAA PERUSTEEKSI.
Jopa selkeitä RAAMATUN TEKSTEJÄ on täysin pieleen käännetty ja niitä luetaan jopa Jumalan sanana, vaikka kyseessä on selvä väärennös, ilman TOTUUTTA TEHTY. Esim. muuten hyvästä lestadiolaisesta Bibliasta:
Biblia
10. Minä olin hengessä yhtenä SUNNUNTAINA ja kuulin minun jäljessäni suuren äänen, niinkuin basunan,
KR-38
10. Minä olin hengessä HERRAN PÄIVÄNÄ, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
King James
10. I was in the Spirit on the LORD'S DAY, and heard behind me a great voice, as of a trumpet,
Samoin tuo "käännösuskollisuus" toteutuu myös uudessa -92:ssa:
-38 KR
5.Ms.32:8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
-92 KR
8. Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja KULLEKIN OMAN jumalan.* 9. Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. (korostin tuon KULLEKIN OMAN, mutta tekstissä ei todellakaan tuo 'jumalan' esiinny proprina.
Tuollaisia kummallisuuksia tulee, kun ei ole KOSKAAN TAPAHTUNUT KÄÄNTÄJÄN UUDESTISYNTYMISTÄ. SIIS KASTE EI OLE AUTTANUT. Ei pessyt syntiä pois, vaan sama valehtelu jatkuu.
Mutta mitä tuohon SINUN TYYLIISI TULEE, sinä sekä RAKENNAT, ETTÄ PURAT JUURI RAKENTAMASI.
5.Ms.25:13. "Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä.
14. Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää.
15. Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset; olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa."
Jos minut muuten 'mäntiksi' haukutkin, ei se minua haavoita. Koirien virka on muuten HAUKKUMINEN, VIELÄPÄ PUREMINENKIN. Saat vapaasti keksiä vielä PAREMPIAKIN HAUKKUMANIMIÄ, EI HAITTAA. Mutta olisi korrektia myös itsesi kannalta TULLA SIELTÄ PUSIKON SUOJASTA POIS, vaikka henkilöllisyytesi voin arvatakin...
Ehkä voisit vähän katsoa peiliin ja verrata näkemääsi Sanan valossa:
Kol.4:5. "Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
6. Olkoon puheenne aina SULOISTA, SUOLALLA HÖYSTETTYÄ ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." - Itselläni on tuossa asiassa kyllä KORJAAMISEN VARAA, mutta tuollaisiin tapaisiisi ala-arvoisuuksiin en oikein voi soveltaa sitä väittämääsi HENKIKASTETTA, VIELÄ VÄHEMMÄN HENGEN HEDELMÄÄ:
"Älä sinä, näillä sivuilla tosi brutaalisti käyttäytyvä
mäntti tule tänne kirjoittamaan perättömiä olettamuksiasi
muka `hengettömyydestä´ henkilölle joka on kokenut
kohdallaan Herransa hänelle antaman aidon Pyhän Hengen
kasteen jo kauan ennen, kuin sinä tiesit elävästä uskosta
yhtään mitään."
En tiedä syntymävuottasi, mutta tyylisi perusteella kuulut "vihaisiin nuoriin miehiin". Itse olen saanut tulla uskoon -40-luvun loppupuolella, vaikka sitten olinkin 'maailmassa' n. 10 vuotta, kun Darwinia totena pidin ja luin. Sitten Jeesus tuli elämääni YLILUONNOLLISELLA TAVALLA, eikä sen jälkeen ole ollut epätietoista, kuka on HERRANI.
Meillä on eri käsitys siitä KASTEVEDESTÄ JA VESIKASTEESTA, minkä sinä sanot olevan se PESO. Mutta jos kerran olet UUDESTISYNTYNYT (kuten olen käsittänyt), niin ihmettelen sitä, että miten sen VEDEN LUULET SYNTISI PESSEEN POIS? Kyllä minun syntini on VEREN KAUTTA ANNETTU ANTEEKSI.
Olen poissa jonkin aikaa, vaikka sainkin aamuiset asiakkaani palvelluksi. Tilauksia täytyy toimittaa ja valmistaa.
Olet selvästi henkilö, joka näet rikkoja
toisten silmissä, muttet edes huomaa tukkia
omassa silmässäsi. Sinä ulkokullattu, Ota
ensin tukki pois omasta silmästäsi, sitten
ehkä kykenet ottamaan pois pikku roskan
toisenkin silmästä.
Minä käytin sinusta "mäntti" -sanaa aivan
vilpittömän rehellisesti, tarkoittaen sillä
sinun typeryyttäsi, joka typeryys jopa on
aivan pursunnut jokaisesta tähän keskuste-
luun kirjoittamastasi viestistä.
Kertaahan nyt uudelleen käyty keskustelu,
lukien ensin minun tekstini ja sitten
omasi, niin ehkä huomaat itsekin mitä
minä mänttiydelläsi ja typeryydelläsi
olen tarkoittanut.
Enkö saisi olla rehellinen, ja onko Hengen
hedelmä muka mielestäsi epärehellisyyttä
toista kohtaan?
Puuttuiko mielestäsi myös apostoli Paavalilta
Hengen hedelmää, koska hän nimitti aivan
aiheellisesti galatalaisia "älyttömiksi"?
Vanhemmille kristityille on tunnettu asia, että Vapaakirkon
seurakuntayhteisö aloitti toimintansa sylilapsikäytännön
mukaisen kastenäkemyksen omaksuen. Vasta monien
vuosikymmenien jälkeen kastenäkemys tuossa yhteisössä
muuttui nykyiseksi eli niin sanotuksi uskoon tulleiden
kastamista suosivaksi.
Senkin jälkeen kun kastenäkemys ja kastekäytäntö olivat
tuossa yhteisössä muuttuneet, yhteisön syvällisesti Raamatun
opetuksia arvostavat johtajat varoittivat turhan kiihkeästä
uskovien kastekäytännön puolesta uhoamisesta.
Monien syvällisesti aiheeseen perehtyneiden opettajien
näkemys näet oli se, ettei sataprosenttista varmuutta
uskovien kastekäytännön puolesta voida koskaan
saavuttaa.
Syynä epävarmuuteen on se selvästi ilmenevä tosiasia,
että Uusi testamentti kertoo perhekuntien kasteista.
Vaikka voidaankin osoittaa Uuden testamentin mainitsemien
perhekuntakasteiden osalta kaikkien noiden perhekuntien
jäsenten tulleen henkilökohtaiseen uskoon, asia jää silti
avoimeksi.
On näet selvä tosiasia, että perhekuntakasteita suoritettiin
alkuseurakunnan aikana paljon enemmän kuin vain nuo
Uudessa testamentissa mainitut muutamat kasteet, ja
näin ollen on varma selviö, että useissa perhekunnissa
oli myös pieniä lapsia.
Jätettiinkö noiden perheiden uskonasioita vielä ymmärtämään
kykenemättömät pikkulapset kastamattomiksi, odottamaan
varttumista ymmärtävään ikään, vai kastettiinko heidätkin,
siinäpä suuri kysymys.
Oppineet tutkijat ovat kysymyksestä eri mieltä. Toiset
pitävät selviönä, että myös pikkulapset kastettiin muun
perheen mukana, toiset taas sitä mieltä, että heidät
jätettiin kastamattomiksi, odottamaan ymmärtävään
ikään varttumista.
Merkittävä kannanotto aiheeseen löytyy myös jo vuonna 1928
ilmestyneestä edesmenneen itämaisten kielten professori
Aapeli Saarisalon kirjasta, nimeltään ”Messiaskuningas”.
Tämän kirjan vasta ilmestyneen uuden painoksen sivulta 183
alkaa kirjan viimeinen luku joka kuuluu seuraavasti:
”JUUTALAINEN PROSELYYTTIKASTE.
Meillä kristityillä on hyvin yleisenä se käsitys, että Uuden
Testamentin kaste on Johannes Kastajan, Jeesuksen
tienraivaajan, keksintö, ja ettei juutalaisilla sitä ennen ollut
mitään kastetta, vaan sen sijaan ympärileikkaus.
Tosiasiana silti pysyy, että Johannes Kastaja ja Jeesus käyttivät
kastetta perintönä edellisiltä juutalaisilta sukupolvilta, joilla se
Baabelin vankeuden jälkeen oli vakiintunut määrätyksi prose-
lyyttikasteseremoniaksi.
Vaikkei sitä vielä Vanhassa Testamentissa mainitakaan, niin
Jeesus silti hyväksyi sen käytäntöön siinä muodossa kuin se
oli hänen aikansa juutalaisilla.
Jos juutalaiset silloin löysivät pakanan, joka halusi tulla juutalaisen
seurakunnan jäseneksi, niin hänet kastettiin, kuten juutalaiset vielä
nytkin tekevät kyllä Helsingissäkin, jos joku suomalainen pyrkii
heidän seurakuntaansa. Palestiinassa ainakin tunnen itse useita,
jotka kristillisestä kirkosta ovat siirtyneet proselyyttikasteen tietä
juutalaiseen seurakuntaan.
Proselyytti on kreikkalainen sana, joka merkitsee »pääsemistä»,
nim. tässä juutalaiseen seurakuntaan.
Proselyyttikaste oli pääsyehtona, oli kuin ovi siihen pyhään liittoon,
minkä Jumala oli tehnyt Israelin kanssa.
Oli kahdenlaisia proselyyttejä: ensiksi valmistusasteella olevia n. s.
»porttiproselyyttejä», jotka vielä seisoivat niin sanoaksemme oven
ulkopuolella ja jotka usein mainitaan U. T:ssa »Jumalaa pelkääväisinä»
pakanoina (esim. Kornelius Ap. t. 10:2, 22) ja jotka eivät vielä olleet
kasteessa liitetyt seurakuntaan. Toiseksi varsinaisia proselyyttejä,
jotka olivat saaneet kasteen, nimitettiin synnynnäisten juutalaisten
vertaisina »liiton l. vanhurskauden proselyyteiksi».
Kasteasiaa valaisevia otteita voisi vanhasta juutalaisesta kirjallisuudesta
kääntää sanatarkasti niin paljon, että siitä tulisi kokonainen kirja. Nyt
vain tilan säästämiseksi luomme siihen yleiskatsauksen.
Maimonides sanoo (Isuri Bia, 13-14): »Jos mies tai nainen tulee
yhtyäkseen proselyytiksi, kysellään heiltä tarkasti, jotteivät he pyrkisi
lain alle rikkauksien toivossa tai sen jälkeen ehkä saatavan kunnian
vuoksi eikä pelosta.
Mieheltä kysytään, onko hän ehkä kiintynyt johonkin juutalaisnaiseen, ’
ja naiselta, onko hän mielistynyt johonkin Israelin mieheen. Ellei näitten
syitten huomata vaikuttaneen heihin, selitetään heille lain ikeen raskaus
ja se vaiva, mitä sen noudattaminen tuottaa ja mitä vailla muut kansat
saavat elää, jotta nähtäisiin, tahtovatko he peräytyä.»
Esimerkiksi tästä menettelytavasta kelpaa Ruutin kirjan targum, jossa
sanotaan (1:16,17): »Ja Ruut sanoi: Älä vaadi minua jättämään sinua
ja palaamaan sinua seuraamasta, sillä tahdon ruveta proselyytiksi.
Naomi sanoi: Meitä on käsketty pitämään sapatit ja juhlapäivät, me
emme saa kävellä enempää kuin 2000 kyynärää. Ruut sanoi: Mihin
sinä menet, minäkin tahdon mennä. Naomi sanoi: Meitä on käsketty
pitämään 613 käskyä. Ruut sanoi: Mitä sinun kansasi pitää, minäkin
tahdon pitää, kuin olisi kansasi ollut minun kansani jo ennen tätä.
Naomi sanoi: Meitä on kielletty palvelemasta vieraita jumalia. Ruut
sanoi: Sinun Jumalasi on minun Jumalani. Naomi sanoi: Meillä on
syylliselle neljä kuolemanrangaistusta: kivillä kivittäminen, tulella
polttaminen, mestaaminen miekalla ja hirttäminen puuhun. Ruut
sanoi: Millä tavalla sinä kuolet, minäkin tahdon kuolla. Naomi sanoi:
Meillä on hautausmaa. Ruut sanoi: Sinne tahdon tulla haudatuksi,
äläkä puhu nyt enempää, sillä Herra tehköön minulle sen ja sen,
ellei ainoastaan kuolema meitä erota.»
Maimonides jatkaa: »Siksi ei Daavidin ja Salomon aikana otettu
vastaan proselyyttejä. Daavidin aikana ei, koska he olisivat voineet
tulla pelosta, ja Salomon aikana ei, koska he olisivat voineet tulla
sen valtakunnan ja suuren hyvinvoinnin tähden, mikä Israelilla
silloin oli.» - - » Miesproselyytti on ympärileikattava ja kastettava
ja nainen kastettava, sitten kummankin on toimitettava puolestansa
uhri.
Israelilla on kolme merkkiä liittoon astumisesta: ympärileikkaus, kaste
ja uhri. Ympärileikkaus oli Egyptissä, kuten on kirjoitettu (2 Moos. 12:48).
Kaste oli erämaassa juuri ennen lain antamista, kuten on kirjoitettu
(2 Moos. 19:10). Ja uhrista on kirjoitettu toisessa Mooseksen kirjassa
(24:5).»Juutalaiset käsittävät sanan »pyhittää» merkitsevän pesemistä
l. kastamista (2 Moos. 19:10).
Maimonides huomauttaakin erityisesti: »Tämä on sääntö: missä
pesemistä tai vaatteitten pesemistä mainitaan, tarkoitetaan koko
ruumiin pesemistä.»
Juutalaisilla oli käytännössä monta kastetta puhdistukseksi
saastaisuudesta. Siitä apostoli (Hebr. 9:10) sanoo: »Erilaiset
pesotkin ovat ainoastaan lihan sääntöjä, uuden järjestyksen
aikaan asti asetettuja.»
Proselyyttikaste kuitenkin annettiin vain kerran kullekin henkilölle,
eikä synnynnäinen juutalainen saanut sitä lainkaan, sillä hän pitäytyi
Siinailla toimitettuun kertakaikkiseen kasteeseen.
Samoin kristillinen kirkkokin yleensä tyytyy kerran annettuun
lapsikasteeseen, vaatimatta aikuisilta sen uudistamista.
Jos kastetta pyytäneellä pakanalla oli alaikäisiä lapsia, kastettiin
ne myös (ja ympärileikattiin), jos vanhemmat sitä pyysivät.
Ei katsottu esteeksi lapsen kykenemättömyyttä itsestänsä
vastaamaan. Selitettiin, että 99-vuotias Aabraham, 13-vuotias
Ismael ja kaikki yli kahdeksan päivän ikäiset miespuolet Aab
rahamin talossa saivat yhtaikaa ympärileikkauksen.
Miksi sitten juutalaiset eivät nykyisten lapsikasteen vastustajain
lailla vaatineet odotettavaksi, kunnes lapsi itse ymmärtäisi
päättää, tahtoiko hän kuulua lain alle vaiko ei?
Koska he selittivät liittoon kuulumisen hänen ehdottomaksi
parhaakseen. »Jos asian hyödystä on epäilystä, ei sitä saa
tietämättömälle tehdä.
Henkilölle, joka ei käsitä asian arvoa, saa silti tehdä hyöt yä
(siis kastamalla ottaa hänet liittoon), mutta sellaiselle ei saa
hänen tietämättään tehdä vahinkoa (ei siis kastamattomana
jättää lasta pois liitosta).»
Aikuiset proselyytit tekivät neuvostolle lupauksen pitää Mooseksen
lain. Alaikäisten lasten puolesta neuvosto teki lupauksen. Täysi-
ikäisiksi laskettiin tytöt 12 vuoden ja päivän ja pojat 13 vuoden
ynnä päivän iässä.
Jos proselyyteille syntyi lapsia heidän kasteensa jälkeen, ei näitä
enää kastettu, sillä ne olivat synnynnäisiä liiton jäseniä, joille kuului
vain ympäileikkaus ja uhri ja jotka eivät enää tarvinneet puhdistusta
pakanuuden saastasta.
Jos juutalaiset löysivät heitteille jätettyjä lapsia - roomalaiset ja muut
pakanakansat hyvin usein jättivät lapsiansa heitteille maantielle - niin
nämä löytölapset kastettiin ja, jos olivat poikia, ympärileikattiin.
Kun Jeesus sanoi: »Tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni kastamalla
heitä» (Matt. 28:19), niin opetuslapset käsittivät, että kastaminen oli
toimitettava entiseen tapaan.
Jeesus oli jo ennen (Joh. 3:5) selittänyt, ettei kukaan synnynnäisesti
kuulu Jumalan valtakuntaan, mutta kuten juutalaisetkin sallivat lasten
tulla Mooseksen lakiliittoon, niin Jeesuskin salli lasten tulla armoliittoonsa;
varoittihan hän nimenomaan, ettei lapsia saa pidättää hänen luotansa,
sillä »senkaltaisten on Jumalan valtakunta» (Mark. 10:14).
Jos Jeesus olisi tahtonut, ettei lapsia kasteta, olisi hän sanonut:
»Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla heitä, mutta
huomatkaa tarkoin, ettei teidän sovi kastaa lapsia, kuten juutalaiset
ovat tähän asti tehneet/ sillä lapset eivät voi kuulua Jumalan
valtakuntaan.»
Onhan selvää, että jos nykyisin esim. Suomen Lähetysseuran
johtokunta käskee lähettejä: »Tehkää ambolaiset opetuslapsiksi
ja kastakaa heidät», niin se tarkoittaa, että lapsetkin on kastettava,
vaikkei siitä erityisesti mainitakaan, koska Suomen kirkossa on se
tuttuna tapana.
Samoin ymmärsivät opetuslapset, jotka muutenkin noudattivat
juutalaisen lain määräyksiä (Ap. t. 21:24-26), että Jeesus käski
kastaa juutalaisen seurakunnan tavalla, ottaen huomioon, ettei
kenellekään riittänyt vanhempien kaste, vaan että kukin oli
henkilökohtaisesti kastettava.
Jos Jeesus olisi tarkoittanut, ettei enää noudateta juutalaista
lasten kastamistapaa, olisi hän varmaan sen selvästi sanonut.
Mutta oletetaanpa esimerkiksi, että Jeesus olisi sanonut:
»Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi ympärileikkaamalla
heidät», olisi kai selvää, että lapsetkin oli ympärileikattava.
Miksi?
Koska juutalainen tapa oli toimittaa ympärileikkaus juuri 8-päivän
ikäisille lapsille. Mutta juutalainen tapa oli myös kastaa lapsia, ja
siksi on varma, että Jeesus olisi huomauttanut, jos hän olisi tahtonut,
että vanhasta tavasta poikettaisiin.
Väitetään myös, ettei Johannes Kastajakaan kastanut lapsia.
Varmaa kuitenkin on, että hän kastoi, jos vanhemmat pyysivät.
Lasten kastetta ei mainita, koska he kyllä seuraavat, jos vain
vanhemmat kääntyvät - tekeväthän aikuiset paljon enemmän
vastarintaa kuin lapset.
Vanhassa Testamentissa myös on historiaa monilta vuosisadoilta,
joina ei mainita toimitetuksi yhtään ympärileikkausta. Se ei silti
merkitse, ettei ketään ympärileikattu koko sinä aikana, koska kaikki
juutalaispojat saivat ympärileikkauksen kahdeksantena päivänä.
Ainakaan Mooseksen ajan jälkeen ei ollut mitään aikakautta,
jolloin eivät lapset olisi saaneet mitään liiton jäsenyysmerkkiä,
olivatpa he sitten israelilaisia tai proselyyttejä. Israelilaiset
alkuaan otettiin liittoon ympärileikkauksella.
Juutalaisen käsityksen mukaan oli Siinain vuorella kastettu koko
Israel, miehet, naiset ja lapset. Sen jälkeen proselyyttilapset kuten
vanhemmatkin otettiin liittoon toimittamalla ympärileikkaus, kaste
ja uhri, tyttölapset toimittamalla kaste ja uhri.
Synnynnäisten juutalaisten ja vanhempiensa kasteen jälkeen
syntyneitten proselyyttilasten liitonmerkkinä oli pojilla ympärileikkaus
ja uhri, tytöillä uhri.
Nyt, kun uhri Jerusalemin hävityksen jälkeen on mahdoton, on
jäljellä synnynnäisten ympärileikkaus ja proselyyttien ympärileikkaus
ja kaste.
Kristillisellä seurakunnalla on käytännössä vain viimeksi mainittu,
koska Jeesus valitsi sen uuden liiton merkiksi, nähtävästi siksi,
että se on yksinkertainen toimitus ja sopii kummallekin sukupuolelle.
Kastetta hän tarkoitti lausuessaan: »Jos ihminen ei synny vedestä
ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan» (Joh. 3:5).
Paavali selvästi opettaa kolossilaisille, että kaste on ympärileikkauksen
sijassa, kutsuen sitä kristittyjen ympärileikkaukseksi:
»Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympäri-
leikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen
ympärileikkauksella, ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa -» (Koi. 2:11 s.).
Lisäksi on huomattava, että kreikan kielestä käännetyt Jeesuksen sanat:
»Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni» (Matt. 28:19) ovat
alkujaan ymmärrettävästi Jeesuksen äidinkielellä (aramean kielellä)
merkinneet samaa kuin: »Tehkää kaikki kansat proselyyteikseni».
Sanoivathan juutalaiset siihen aikaan omia lapsiansa aivan yleisesti
»pikku proselyyteiksi» l. opetuslapsiksi.
Siksipä syntyi apostolien kesken riitaa siitä, pitikö lähetystyössä
pakanoiden alistua myös ympärileikkaukseen, s. o. juutalaisten
koko proselyyttiseremoniaan ja täydelliseen Mooseksen lain
noudattamiseen, vai riittäisikö yksistään kaste ja Jeesuksen oppi.
Apostolien kokouksen päätökseksi (Ap. t. 15:19-29) tuli kuitenkin se,
ettei lähetystyössä ole pakanoilta vaadittava sen enempää kuin mitä
tähän asti oli totuttu vaatimaan porttiproselyyteiltä l. Jumalaa pelkää
väisiltä, - nim. vain n.s. Nooan käskyt, joita sanottiin olevan seitsemän,
mutta joiden pääsisältö kuuluu seuraavasti: »Että kartatte epäjumalille
uhrattua ja verta ja tukehtunutta ja haureutta» (vrt. l Moos. 9:1-7).
Lopuksi on hyödyllistä rinnastaa yhteen ne eri kohdat, joissa alku-
seurakunnan kristillinen kaste liittyy juutalaiseen proselyyttikasteeseen,
jotta sitä selvemmin tulisi näkyviin, miten apostolien rakentama kirkko
on perinyt kasteen eri menoinensa juutalaisten kasteen jatkona, kuten
se on perinyt Herran Ehtoollisenkin juutalaisten pääsiäisaterian jatkona.
l. Sen puhdistuskasteen edellä, millä Israelin kansa pyhitettiin Siinain
vuoren juurella, oli ensin tehty kysymys ja vastaus liitosta Israelin ja
Herran välillä (2 Moos. 19:5,6,8,10). Tämän pohjalla juutalaiset kysyivät
kaikilta proselyyteiltä lupausta luopumaan epäjumalista ja yhtymään
Herran liittoon.
Samoin kristitytkin ovat kysyneet kasteoppilaalta: »Tahdotko luopua
epäjumalista» l. »perkeleestä ja kaikista hänen menoistaan» (vrt. l Kor.
10:20).
Suomessakin nykyajan keski-ikäisille ja vanhuksille on viimeksi mainittu
kysymys lausuttu vanhan käsikirjan mukaisesti, kun heidät lapsina on
kastettu.
Kaste on »hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta» (l Piet. 3:21).
Alkukielen sana, eperotema, merkitsee tarkemmin kysymistä ja
viitannee juuri kastetta edeltävään lupauskyselyyn.
2. Sekä juutalaiset että alkuseurakunnan kristityt kysyivät kastettavalta
tunnustusta sekä ennen kastetta seurakunnan edessä että vielä hänen
jo seisoessaan kastevedessä.
3. Juutalaiset nimittivät porttiproselyyteiksi niitä Jumalaa pelkääviä
pakanoita, joilla oli jotakin yleistä harrastusta oppia tuntemaan heidän
uskontoansa.
Näiden joukosta ne, jotka pyrkivät oikeiksi seurakunnan jäseniksi,
eristettiin ensin opetettaviksi, ennen kuin heidät liiton proselyytteinä
ympärileikkaukseen ja kasteella otettiin seurakuntaan.
Niin kristitytkin erottivat eri asteita seurakunnan ympärillä, »kuuntelevia»,
»katekumeeneja», joita opetettiin kastekoulussa, ynnä »kompetentteja»,
jotka olivat valmiita kasteelle.
Sekä juutalaisilla että kristityillä mainitut eri asteet oikeuttivat eri tavalla
jumalanpalvelusmenoihin Jerusalemin temppelissä, synagogassa ja
kirkossa. Kertomukset Etiopian hoviherrasta (Ap. t. 8:36) ja Filipin
vanginvartijasta (Ap. 1.16:33), jotka erikoisen nopeasti kastettiin, ovat
vain poikkeuksia yleisestä säännöstä.
4. Juutalaisilla oli sääntönä, että alaikäisen proselyytin puolesta hänen
isänsä, neuvosto tai kaksi aikuista henkilöä toimi kummin virassa
kastettaessa ja ympärileikkauksessa.
Samoin kristityilläkin vanhemmat ja myöhemmin erikoiset kummit
vastasivat lapsen puolesta uskontunnustuksen ja lupauksen
perkeleestä luopumisesta.
5. Alkukirkossa käytettiin kasteen yhteydessä lisäksi monta tapaa,
joista Uusi Testamentti ei puhu mitään.
Esim. kastettavan, joka seisoi vedessä, piti kolmesti upottaa päänsä ja
koko ruumiinsa veteen ja vedestä noustuaan hän sai maistaa maitoa ja
hunajaa sekä sai voitelun.
Yksinkertaisessa alkukirkossa ei ollut vielä sellaista paavillista seremonia-
henkeä, että se olisi itse tahtonut lisätä juhlatapoja. Jo toisella vuosisadalla
näistä puhutaan tapoina, jotka olivat ikivanhoja ja kaikkien lahkolaistenkin
käyttämiä. Täten ne ovat luonnollisimmin tulleet käytäntöön samalla kertaa
kuin itse kastekin perintönä synagogalta.
Huomattakoon, että juutalaisilla kaikki lainmukaiset kulttipesot, astiainkin
pesemiset, piti tapahtua kolmesti kastamalla. Kolmesti valamallahan
meilläkin vielä toimitetaan kristillinen kaste.
Maito ja hunaja oli juutalaisilla Luvatun maan vertauskuvana. Kristityt
sillä kuvasivat luvatun Kristuksen valtakunnan omistusta. Voitelu ei
myöskään ollut juutalaisille mikään outo tapa, sillä kastettu joutui
näkemään ainakin oman uhrieläimensä veren pirskoituksia.
6. Sekä juutalaisilla että kristityillä vastakastettuja nimitetään uudestisyntyneeksi
(vrt. Joh. 3:3, 5; Tiit. 3:5).
7. Juutalaisten mukaan pakana oli saastainen, mutta kastettu oli puhdistettu
pyhyyteen. Samoin Uusi Testamentti sanoo kastettuja kristittyjä »Kristuksessa
Jeesuksessa pyhitetyiksi» (l Kor. 1:2) ja seurakunnasta: »Jotta hän sen
pyhittäisi, puhdistaen sen vesipesossa sanan kautta» (Ef. 5:26).
Samoin alkukirkon kirjoittajat tarkoittavat aivan yleisesti pyhitys-sanalla
kastetta, pyhitetty- ja pyhä-sanalla kastettua, sekä sanalla saastainen
kastamatonta.
8. Sekä juutalaisilla että kristityillä pääsiäisjuhlan aattoaika oli erikoisesti
omistettu kasteajaksi, jotta edellisillä kastettavat täten pääsisivät pääsiäis-
aterialle ja uhreihin kelvollisiksi ja jälkimmäisillä Herran Ehtoolliselle.
9. Juutalaiset kastoivat myös pienet lapset samaan liittoon kuin heidän
proselyyttivanhempansakin. Samoin tiedämme kirkkoisien teoksista, että
apostolien ajan jälkeisessä kirkossa lapsikaste oli yleinen perimätapa.”
Näin siis Saarisalo edellä.
Kommentti edellä lainatun tekstin johdosta:
Edellä lainattu Saarisalon esitys perustuu varmuuteen siitä, että kristillisen
kaste on periytynyt juutalaisilla käytössä olleesta proselyyttikasteesta.
Tämä on kuitenkin joittenkin oppineiden mielestä vain olettamus eikä
suinkaan mikään fakta.
Esimerkiksi Eduard Lohse:n suomennetussa kirjassa ”Uuden testamentin sanoma”
selostetaan tätä kysymystä kirjan sivuilla 29-30 seuraavasti:
"Kysymys Johanneksen kasteen uskonnonhistoriallisesta taustasta on kiistanalainen.
Se on ajateltu voitavan johtaa juutalaisesta proselyyttikasteesta, jonka tarkoitus
oli pestä juutalaisuuteen kääntyvä pakana puhtaaksi "saastaisuudesta" (Jeremias).
Ei kuitenkaan ole mitenkään sitovasti osoitettu, että proselyyttikaste, josta
vanhimmat todisteet ovat l. vuosisadalta j Kr., olisi jo Johanneksen aikaan ollut
yleinen juutalainen käytäntö. Pikemminkin on todennäköisempää, että proselyytti-
kaste tuli vasta vähitellen käyttöön 'rabbiinisessa juutalaisuudessa ja yleistyi
vasta l. ja 2. vuosisadan vaihteessa jKr.
Mitä proselyyttikasteen merkitykseen tulee, se toimitettiin vain pakanoille, jotka
halusivat tulla juutalaisiksi. Jos Johannes olisi liittynyt tähän käytäntöön, hänen
olisi täytynyt suorastaan rinnastaa juutalaiset - sillä vain heitä tuli hänen luokseen
Jordanille - epäpuhtaisiin pakanoihin. Tällainen käsitys ei Kastajan parannussaarnasta
kuitenkaan saa mitään tukea.
Proselyyttikastetta ei ymmärretty eskatologiseksi tunnusteoksi, vaan se oli
oikeustoimi, jonka perusteella kastetun oli määrä aloittaa elämänsä alusta
ikään kuin vastasyntyneenä lapsena.
Vihdoin on mainittava, ettei proselyyttikasteessa käytetty kastajaa, vaan
käännynnäinen kastautui itse. Johanneksen toiminnalle on kuitenkin nimenomaan
tunnusomaista, että hän toimittaa kasteen ja saa siitä nimen "Kastaja".
Proselyyttikasteesta puuttuva yhteys upotuskasteeseen ja kääntymykseen tavataan
sen sijaan Qumranin yhteisön teksteissä. Niinpä seurakuntasäännössä (l QS) sanotaan,
että ken on rikkonut liiton säädöksiä vastaan, ei saa sovitusta vain sovitusriittien
ja puhdistusveden avulla, vaan on epäpuhdas niin kauan kuin hän ei ole nöyryyttänyt
sieluaan kaikkien Jumalan käskyjen alle.
Vasta sitten hänen päälleen saadaan pirskottaa vettä, jotta hän ohjaisi kaikki
askelensa täydelliseen vaellukseen Jumalan kaikilla teillä, (l QS III, 4-10.)
"Hänen ei pidä astua veteen, koskea pyhyyden miesten puhtauteen; sillä heitä ei
voi puhdistaa, elleivät he ole kääntyneet pahuudestaan; sillä epäpuhtautta on
kaikissa, jotka rikkovat hänen sanansa." (l QS V, 13s.)
Pesut, joita essealaiset Josephuksen kertoman mukaan (Juutalaissota II, 129)
suorittivat päivittäin, eivät vaikuttaneet pelkästään sillä, että ne toimitettiin
lain mukaisesti, vaan jokaiselta, joka halusi pestä epäpuhtautensa pois ja ottaa
vastaan sovituksen, vaadittiin samalla parannukseen altista mieltä.
Qumranin seurakunnassa puhdistautuminen ja kääntymys yhdistyivät siis epäilemättä
toisiinsa, niin että se oletus tuntuisi olevan lähellä, että Johannes liittyi Qumranin
seurakunnan puhdistusriitteihin.
Mutta Qumranin seurakunnan alituisesti toistuvista riiteistä poiketen Johannes
toimitti kasteen vain yhden kerran.
Qumranin seurakunnan pesuilla ei ollut sellaista selvää eskatologista yhteyttä
lopputuomioon kuin Johanneksen kääntymyskasteella. Niitä, jotka kääntyivät ja
saivat Johannekselta kasteen Jordanissa, ei liitetty hierarkkisen järjestyssäännön
mukaan organisoituun yhteisöön niin kuin Qumranin parannuksentekijät liitettiin.
Siksi eivät Qumranin seurakunnan puhdistusriitit eivätkä proselyyttikaste tule
kysymykseen Johanneksen kasteen välittöminä esikuvina.
Johanneksen kaste erottuu päinvastoin erilaisista puhdistusriiteistä, joita
tuon ajan juutalaisuudessa harjoitettiin, aivan itsenäiseksi profeetalliseksi,
symboliseksi toimeksi."
Kuten jo mainitsin, toiset tutkijat ja oppineet katsovat Uuden
testamentin aikaisen seurakunnan jättäneen perhekunta-
kasteita toimittaessaan perheiden vielä ymmärtämättömässä
olevat pikkulapset kastamattomiksi, odottamaan kehittymistä
ymmärtävämpään ikään.
Pastori Wiljam Aittala valaisi kirjassaan "Joka uskoo ja kastetaan"
tältä osin alkuseurakunnan aikaista käytäntöä tämän 1 Kor. 7:14
jakeen pohjalta:
"Mikäli tässä yhteydessä sana `pyhä` voidaan ymmärtää
seurakunnan jäsentä tarkoittavana (kuten 1 Kor.1:2; 6:1,2;
14:33; 16:1,15; 2 Kor.1:1; 8:14; 9:1; 13:12 jne), niin se
merkitsisi sitä, että uskovan seurakunnan jäsenen vielä
kastamaton lapsi olisi myös luettu seurakuntaan kuuluvaksi.”
Jatkossa Aittala pitäytyi oppineeseen kielimieheen, kirjoittaen:
” Alandin mukaan alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia
jäseniä. Toiset olivat omakohtaisen kääntymisen ja sitä
seuranneen kasteen kautta seurakuntaan liitettyjä varsinaisia
Tämän sisärenkaan lisäksi kuului seurakunnan läheiseen
yhteyteen kuitenkin niitä, joita ei vielä ollut kastettu.
Sellaisia olivat mm. pienet lapset, koska `sellaisten on
Jumalan valtakunta`.
Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen kautta
heistä aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia jäseniä.
’
Kasteelle he tulivat sen jälkeen kun olivat saaneet opetusta
ja kun katsottiin, että pikkulapsille luettu erityinen viattomuuden
ja puhtauden aika oli ohi."
pitkät polemiikit lyhyesti, sillä minä PALVELEN IHMISIÄ EDELLEEN, EN EHDI PALJONKAAN JOUTAVOIMAAN.
Anna se selvä lapsikastepaikka, kun kerran KAKSIA PUNNUKSIA KÄYTÄT. Olen PIKKUPOIKANA JOSKUS KUULUNUT VAPAAKIRKKOON, mutta liityin HETI KUN KASTEASIA KIRKASTUI, HELLUNTAIHIN. Siihen olen nyt uudelleen liittymässä.
JUMALA SINUA RUNSAASTI SIUNATKOON JA VALAISKOON TIETÄSI, toivottaa se "MÄNTTISI".
Ps. EN EHTINYT LUKEMAAN, EIKÄ ILMEISESTI OLE TARVISKAAN, SILLÄ ASIAT OVAT JO KAUAN SITTEN TUTTUJA OLLEET.
1.Joh.2:26." Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
27. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. "
Eräällä Kreikan matkallani, käydessäni Kreikan pääkaupungissa
Ateenassa, löysin sieltä, Kreikan evankelisten kristittyjen kirkosta,
heidän uskoaan selostavan kirjan, nimeltään: " Η ΠΙΣΤΙΣ ΤΩΝ
ΕΛΛΗΝΩΝ ΕΥΑΓΓΕΛΙΚΩΝ = Kreikkalaisten evankelisten usko."
Kirjassa on myös luku " ΤΟ βΑΠΤΙΣΜΑ = Kaste."
Sen sisältö on mielestäni siksi raitista (ja omiakin näkemyksiäni
myötäilevää opetusta), että katson aiheelliseksi lainata osan
kääntämästäni tuon kirjan kasteopetuksesta tähän:
"Kastaminen on kristillisen seurakunnan vanha tapa ja käytäntö,
ainoa sellainen, jonka kristillinen seurakunta on aivan kuin
`lainannut` juutalaisuudesta. Kasteella ei juutalaisessa
taloudenhoidossa ollut läheskään sitä tärkeyttä mikä sillä on
kristillisyydessä. Juutalaisuudessa käytetyt kasteet olivat
vedellä suoritettuja vihmontoja ja pesuja, jotka symbolisoivat
puhdistusta saastaisuudesta.
Kristillinen kaste sen sijaan on merkityksellinen ja välttämätön
julkinen toimitus, joka sinetöi käännynnäisen sisääntulon
Kristuksen näkyvään seurakuntaan.
Kristillisellä kasteella on se yhteistä juutalaisuuden pesojen
kanssa, että sekin symbolisoi puhdistusta synnin saastaisuu-
desta.
On suuriarvoista ja merkittävää havaita, että meidän Herramme
valitsi juutalaisuuden useista tavoista ainoastaan kasteen seura-
kuntansa käyttöön. Sen sijaan Hän hylkäsi muut, kuten ympäri-
leikkauksen, uhritoimitukset, papilliset puvut, jne.
Kasteen toimittamistapa symbolisoi paremmin kuin mikään muu
lunastusta synnistä, jonka Pelastaja ihmisille toi. Tässä merki-
tyksessään kaste kuuluukin ainoastaan kristilliselle yhteisölle.
Olihan tietenkin jo ennen Kristusta `Johanneksen kaste`, joka
sekin oli mielenmuutoksen kaste, syntien anteeksi saamiseksi,
mutta tätä kastetta ei myöhemmin pidetty riittävänä niille, jotka
tulivat sisään kristilliseen seurakuntaan. Tästä syystä sisään
tulevat ihmiset kastettiin uudelleen kristillisellä kasteella, nekin,
jotka olivat jo saaneet Johanneksen kasteen. (Apt.19:1-6).
Tämä merkitsee sitä, että pelkkä mielenmuutos ei riittänyt
Kristuksen kannattajille, vaan mielenmuutoksen ja anteeksi-
saamisen jälkeen kristityiksi tulleilta odotettiin uutta pyhitettyä
ja puhdasta elämää Kristuksen yhteydessä, sekä jokapäiväistä
kilvoittelua syntiä ja maailmaa vastaan.
Herra itse siis määräsi kasteen sellaiseksi seurakuntansa
toimitukseksi, joka erottaa seurakunnan jäsenet muista
ihmisistä (Matt.28:19-20, mark.16:15-16).
Kuitenkaan Jeesus itse ei kastanut ketään (edes lihassa
vaelluksensa aikana) vaan jätti siitä huolehtimisen (jo silloin)
oppilaittensa tehtäväksi (Joh.4:2).
...Kristillisen kasteen historiallisesta yhteydestä Johanneksen
kasteeseen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kaste
tapahtui tavallisesti upottamalla, sillä Johanneskin oli valinnut
Ainonin, `koska siellä oli paljon vettä`(Joh.3:23).
Katolisissa seurakunnissa ja Euroopan evankelisissa seura-
kunnissa (baptisteja lukuun ottamatta) pidetään vihmontakas-
tetta oikeana.
Kreikkalaiset seurakunnat pitäytyvät upottamiskasteeseen,
sillä ei ole epäilystä siitä, että juuri upottaminen oli ensimmäisen
seurakunnan kastetapa.
.Kristillisyyden alkuaikoina kastettavat olivat poikkeuksetta jo
ymmärtävässä iässä olevia. He olivat syntyperältään joko
juutalaisista tai pakanakansoista, ja tulivat kristityiksi kuul-
tuaan ja uskottuaan evankeliumiin.
Juuri kasteen välityksellä he antoivat julkisen tunnustuksen
uskostaan ja armon työstä, joka heidän elämässään oli
tapahtunut. Näin he tulivat näkyvän Kristuksen seurakunnan
jäseniksi.
Pyhänä sisäänottotapahtumana seurakuntaan kaste oli
jotensakin vastaava juutalaisten ympärileikkaustapahtumalle.
Ympärileikkaukseen olivat velvollisia alistumaan kaikki ne,
jotka muista kansoista proselyytteina tulivat juutalaisen
kansan jäsenyyteen.
Sanonta tässä kohtaa on varovainen `jotensakin vastaava`,
sillä ympärileikkaus suoritetaan ainoastaan poikalapsille
määrättynä eli kahdeksantena päivänä syntymisestä, kun
taas kaste suoritetaan sekä poika- että tyttölapsille erotte-
lematta, ja aikana jota ei ole edeltä määrätty. Täten vastaa-
vaisuus ympärileikkauksen ja kasteen välillä ei ole täydellinen
eikä aukoton.
Toisaalta on sanottava, että jos apostolit ja ensimmäiset
kristityt olisivat todellakin pitäneet kastetta ympäri leikkausta
vastaavana tapahtumana, he olisivat varmaankin pitäytyneet
alusta asti lapsikastekäytäntöön.
Tämä ei ole kuitenkaan historiallisesti todennettavissa kuin
vasta kolmannelta vuosisadalta lähtien.
Kuitenkin tästä kasteen ja ympärileikkauksen käsittämisestä
toisiaan vastaaviksi suorituksiksi syntyi apostolien jälkeisellä
ajalla lapsikastekäytäntö, ja se valtasi seuraavina vuosisatoina
useimmat seurakunnat.
Aloitettiin siis kastamaan myös kristittyjen vanhempien lapsia.
Muutamat tosin yrittävät vakuuttaa, että tämä tapa olisi periytynyt
apostoleilta asti. Väitettä yritetään tukea sillä, että vedotaan Filippin
vanginvartijan sekä Lyydian perhekuntien kastetapahtumiin, ja
muihinkin Uudessa testamentissa mainittuihin perhekuntakasteisiin.
Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi selviä lapsikaste-
käytännön todisteiksi, sillä emme tiedä, oliko näissä mainituissa
perheissä lapsia jotka kastettiin.
Ainoa minkä varmasti tiedämme, on se, että kolmannella vuosi-
sadalla Kristuksen jälkeen lapsikaste oli selvänä seurakunta-
käytäntönä.
Kun Origenes ja Kyprianus sanoivat, ettei tule estää lapsia
saamasta kastetta, he samalla todistavat vastustuksesta jota
tämä lapsien kastaminen sai osakseen.
Tiedämme myös, että Krysostomus, Naziansinos, Grigorios,
Vasilios, Efraim Syyrialainen, Augustinus ja Ambrosius, vaikka
olivat kaikki syntyneet kristityistä vanhemmista, saivat silti
kasteen vasta ymmärtävässä iässä.
Tästä voidaan vetää johtopäätös, ettei lapsikastekäytäntö ollut
vielä välttämätön vaatimus, eikä se ollut vielä edes levinnyt
kaikkien kristittyjen keskuuteen.
Viidennen vuosisadan aikana tapa kuitenkin yleistyi lopullisesti,
ja siitä lähtien kaikki seurakunnat ovat tavan hyväksyneet,
baptisteja ja muutamia pieniä evankelisten kristittyjen ryhmiä
lukuun ottamatta.
Näin kristittyjen vanhempien velvollisuuksiin kuuluu viedä pienet
lapsensa kasteen välityksellä Kristuksen perheen yhteyteen.
Vaikkakaan lapsikastekäytännöstä ei ole osoitettavissa Kristuksen
sanallista käskyä tai lupaa (kuten ei myöskään apostolien), tapaa
pidetään silti niissä seurakunnissa oikeutettuna, jotka näkevät
kasteen vastaavan ja korvaavan ympärileikkausta, joka oli uskosta
vanhurskauttamisen sinetti, ja jonka välityksellä heprealaisten
kahdeksan päivää vanhat lapset tuotiin sisälle Jumalan perhe-
väkeen.
Lapsia kastavat seurakunnat vetoavat myös Kristuksen käyttäy-
tymiseen pieniä lapsia kohtaan. Jeesus otti heitä syliinsä, ja esitti
heidät opetuslapsilleen esimerkeiksi siitä, millaisia taivasten valta-
kunnan jäsenien tulisi olla yksinkertaisuudessa, nöyryydessä ja
viattomuudessa.
Kristus teki näin, vaikka he heprealaisten lapsina olivat kastamattomia.
Vedotaan myöskin apostoli Paavalin ilmaisuun siitä, että uskovien
vanhempien lapset ovat `pyhiä` (1 Kor.7:14). Ilmaisu merkitsee, ei
synnittömyyttä eikä jumalisuutta, vaan `erottamista` Kristukselle,
koska lasten vanhemmatkin ovat samoin erotetut. Tämä onkin
`hagios` - sanan oikea merkitys.
Tutkikaamme nyt kasteen merkitystä. Sekä itäinen että läntinen
kirkko pitää kastetta (joka toimitetaan meidän päivinämme miltei
poikkeuksetta lapsille) mysteeriona.
Tämä mysteerio saa aikaan kastettavan lapsen puhdistumisen
perisynnistä, sekä myös lapsen uudestisyntymisen.
Evankelinen seurakunta sen sijaan pitää kastetta sisäisen uudesti
syntymisen ulkoisena symbolina, milloin on kysymys ymmärtävässä
iässä kastettavasta.
Se on pelastavaan Kristukseen kohdistuvan julkisen uskontunnus-
tuksen sinetti.
Mitä taas tulee lapsiin, jotka eivät ole sillä paikalla, että tuntisivat
tai ymmärtäisivät mitään näistä asioista, kastetta pidetään vanhem-
pien toimesta suoritettavana lapsien vihkimisenä Kristukselle. ....
Evankelinen seurakunta hylkää kummijärjestelmän käytön, jota sekä
läntinen että itäinen kirkko, kuten myös luterilaisuus käyttävät.
Lapsien kohdalla ainoastaan vanhemmat voivat antaa lupauksia
lapsien kasvattamisesta elävän kristillisen uskon mukaan, siihen
asti, kunnes lapset voivat antaa omakohtaisen uskontunnustuksen.
Kukaan toinen ei voi tarpeeksi huolehtia lapsien jokapäiväisestä
kasvusta, paitsi lapsien vanhemmat.
Mitä tulee teoriaan kasteen mysteeriosta ja kastettavan uudesti
syntymisestä, sen kannattajat pitäytyvät muutamiin Uuden testa-
mentin kohtiin, joissa uudestisyntyminen yhdistetään vesikastee-
seen, kuten myös Pyhän Hengen lahjan saaminen (Mark.16:16,
Joh.3:5, Apt.22.16, 2.38, 1 Kor.6:11, Gal.3:27, Tiit.3:5).
Myös muutamat kirkkoisät kirjoittivat usein kasteesta, yhdistäen
sen uudestisyntymiseen ja syntien anteeksiantamiseen.
Oletamme kuitenkin, että on verraten helppo osoittaa, ettei kaste
aikaansaa ollenkaan uudestisyntymistä, vaan pikemminkin uudesti
syntymisen tulee edeltää, tai ainakin sen tulisi edeltää kastetta.
Kastehan on oikeastaan vain ulkoinen merkki sitä edeltäneestä
uudestisyntymisestä. Täten olisi aina ymmärrettävä ymmärtävässä
iässä olevien kasteen merkitys.
Uudessa testamentissa ja ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien
teoksissa on nimittäin aina kysymys ainoastaan ymmärtävässä
iässä olevien kastamisesta, koska (ja tämänhän totesimme jo
edellä) lapsikaste tuli seurakuntien käyttöön paljon myöhemmin.
Lisäksi myös evankeliumeissa on muutamia kohtia sen todistukseksi
ja ilmiselväksi vakuudeksi, että kaste ja uudestisyntyminen eivät ole
keskenään synonyymejä, eivätkä myöskään samanaikaisia tapaht-
umia, tai, että kasteella olisi edes lopputuloksenaan uudestisyntyminen.
Sadanpäämies Kornelius läheisineen vastaanottivat ensin Pyhän
Hengen, alkaen puhumaan vierailla kielillä sekä ylistämään Jumalaa.
Vasta jälkeenpäin Pietari sanoi: `Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta
vedellä näitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen samoin kuin mekin?
Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen` (Apt.10:46-48).
Tästä me näemme, kuinka Pyhän Hengen lahja eli uudestisyntyminen,
annettiin kasteen edellä ja kasteesta erotettuna.
Kaste aivan kuin sinettinä täydensi uudestisyntymisen jälkeenpäin.
Samoin myös ne, jotka Samariassa tulivat uskoon Filippuksen saarnan
välityksellä, ja jotka myös kastettiin Herran nimeen, eivät vastanottaneet
Pyhää Henkeä silloin, vaan vasta jälkeenpäin, Pietarin ja Johanneksen
asettaessa kätensä heidän päälleen.
He myös rukoilivat heidän puolestaan, jotta he saisivat Pyhän Hengen
(Apt.8:15-17).
Eräs niistä, joka kastettiin Filippuksen toimesta, oli ymmärtänyt kristil-
lisyydestä niin vähän, että yritti rahalla hankkia itselleen Pyhän Hengen
välittämisen lahjan, tarjoten apostoleille rahaa.
Tapahtuma innoitti Pietarin ilmoittamaan hänelle, ettei hänellä ole osaa
eikä arpaa kristilliseen uskoon, ja kuitenkin tämä ihminen oli kastettu.
Apostolit eivät myöskään kastaneet Samarialaisia Pyhän Hengen
vuodatuksen jälkeen uudelleen, vaan heidän Filippukselta saamaansa
kastetta pidettiin oikeana ja hyväksyttävänä, vaikka sitä ei ollutkaan
välittömästi seurannut Pyhän Hengen lahjan saaminen.
Näistä esimerkeistä näemme, että kaste ja uudestisyntyminen ovat
evankeliumin tarkoittamassa merkityksessä täysin keskenään erillisiä
asioita.
Kristuksen käskyn mukaan uudestisyntyminen tulee sinetöidä ja aivan
kuin julkistaa kasteen välityksellä annettavalla tunnustuksella, mutta
kaste itsessään ei vaikuta uudestisyntymistä.
Se ei ole synonyymi, eikä edes uudestisyntymisen kanssa saman-
aikainen tapahtuma.
Ne Uuden testamentin kohdat, joihin kastetta mysteeriona pitävät
vetoavat, eivät ollenkaan ole ristiriidassa edellä esitettyjen tosiasioiden
kanssa.
Kristuksen sanat Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä` erottavat kyllin selvästi vesikasteen Pyhän Hengen
kasteesta.
Jos kaste todellakin vaikuttaisi uudestisyntymisen, Kristuksen olisi
ollut turhaa lisätä sanat: `ja Hengestä.`
Koko tämä ilmaisu on vain edellisen repliikin selitystä, jolloin hän
sanoi Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny ylhäältä, hän ei voi
nähdä Jumalan valtakuntaa.`
Myös Kristuksen sana: `Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu`, kumoaa
teorian kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.
Jos nimittäin tämä teoria olisi oikea, Kristukselle olisi ollut riittävää
sanoa: `Joka kastetaan, on pelastuva.`
Kristus lisäsi kuitenkin välittömästi: `...joka ei usko, hänet tuomitaan.`
Näin ollen se mikä pelastaa ihmisen, ei ole kaste vaan usko Kristuksen
lunastustyöhön. Epäusko tätä lunastustyötä kohtaan. jonka välityksellä
syntinen pelastuu, johtaa hänen tuomitsemiseensa, vaikka hän olisikin
jo vastaanottanut vesikasteen.
Muutkaan Uuden testamentin edellä mainitut kohdat eivät vastusta
näkemystä, että kaste on anteeksisaamisen ulkoinen symboli, eli
symboli sisäisesti koettavasta synneistä lunastuksesta, joka annetaan,
kun sitä edeltää mielenmuutos ja usko Kristukseen.
Ihmisen syntejä ei pestä pois ulkoisella vedellä, sillä ainoastaan
Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä
(1 Joh.1:7).
Kaste vedessä ei voi olla muuta kuin ulkoinen symboli tästä sisäisestä
`uudestisyntymisen pesosta´ Se on siis `hyvän omantunnon todistus
Jumalalle`(Tiit.3:5, 1 Piet. 3:21).
... Ef. 5:26 sanotaan seurakunnasta, että seurakunta on `puhdistettu
veden pesossa, sanan kautta.`
Se on siis Jumalan sana, jonka välityksellä syntinen puhdistuu, kuten
Jeesus sanoi: `...te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä
puhuin teille`(Joh.15:3).
Jumalan sana uudesti synnyttää (1 Piet.1:3), ei kaste.
Tämän merkityksen kanssa ovat sopusoinnussa myös Tiit. 3:5 ja
1 Piet. 1:3, sekä muutkin kohdat.
Kun lisäksi on ilmiselvää, että kirkkoisät jotka puhuivat kasteesta, eivät
tarkoittaneet sylilapsia vaan ihmisiä, jotka olivat kastehetkellään jo ym-
märtävässä iässä, tämän täytyy merkitä seuraavaa:
He olivat syntyään joko juutalaisista tai muista kansoista. He olivat
uskoneet Kristukseen ja uskon kautta uudestisyntyneet, ja he tulivat
kasteen välityksellä julkisesti näkyvän kristuksen seurakunnan yhteyteen.
Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään
seuraava tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat
käyttää näitä kahta erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä.
Myöhemmin, kun käsitys mysteerioista valtasi seurakunnan, alettiin
luonnehtiman kastettakin mysteerioksi.
Mitä tulee pienten lasten kastamiseen, edellä on jo osoitettu, ettei
kaste sisällytä itseensä uudestisyntymistä. Niin ei tapahdu edes
ymmärtävässä iässä olevien kohdalla, vaan se on sen uudesti
syntymisen seuraus ja sinetti, joka on edeltänyt kastetta.
Kun näin on ymmärtävässä iässä olevan kohdalla, on ilmiselvää, että
kaste voi vielä vähemmän sisällyttää itseensä todellisen uudesti syn-
tymisen pienen lapsen kohdalla.
Pienen lapsen kohdalla kaste ei ole edes seuraus eikä sinetti uudest
isyntymisestä, sillä pienet lapset eivät ole sillä paikalla, että he yleen-
säkään voisivat kaivata saati kokea uudestisyntymisen.
Uudestisyntyminen edellyttää välttämättömästi henkilökohtaista uskoa
Kristukseen.
Mitä uudestisyntyminen siis on?
Se on radikaali sydämen muutos: mielihalujen, tarkoitusten, ajatusten,
jne. ja jonka muutoksen Pyhä Henki vaikuttaa syntisessä ihmisessä heti,
kun tämä tekee parannuksen synnistä ja uskoo Pelastajaan Jeesukseen
Kristukseen, jolta hän pyytää anteeksiantoa.
Tämä on järjestys myös Paavalin opetuksessa, Ef.1:13:sta. Mielen-
muutos ja usko ovat välttämättömiä edellytyksiä ihmisen uudesti
syntymiseksi, joka toisin sanoin ilmaistuna merkitsee Pyhällä
Hengellä sinetöidyksi tulemista.
Pienen lapsen on mahdotonta yleensäkään kokea uudestisyntymistä
näiden edellytysten puuttumisen tähden, ja vielä vähemmän häntä
kastettaessa.
Sylilapsi ei ole sillä paikalla, että hän kykenisi uskomaan, eli ei toisin
sanoen ole saavuttanut ymmärtävää ikää, eikä ymmärrä puhetta
tuomiosta ja pelastuksesta, eli asioista, jotka ovat välttämättömiä
edellytyksiä uudestisyntymiselle.
Suljetaanko nyt kristittyjen vanhempien pienet lapset Kristuksen
perheväen ulkopuolelle? Ei todellakaan.
Lapset vihitään kristillisen seurakunnan yhteyteen joko pelkän
siunaamisen kautta (kuten baptistiset seurakunnat tekevät) tai
kasteen välityksellä (kuten evankeliset tekevät).
Heitä ei tosin uudesti synnytetä, mutta kylläkin vihitään vanhempien
toimesta Kristukselle, ja tuodaan näin sisään Kristuksen perheväkeen,
ei täysi-ikäisiksi toimiviksi jäseniksi, vaan yhteisön alaikäisiksi jäseniksi.
Näin he seurakunnan yhteydessä kasvavat ja odottavat sitä päivää,
jolloin, annettuaan myös omakohtaisen uskontunnustuksen, saavut-
tavat näin täysiikäisten toimivien jäsenten tason.
Baptistiset seurakunnat vaativat luonnollisesti tässä yhteydessä
ymmärtävään ikään tulleiden uskovien kastamista (heidät kun oli
pieninä ainoastaan siunaamalla vihitty seurakunnan yhteyteen),
ja näin he saavat täysi-ikäisten toimivien jäsenten oikeudet.
.Onko kasteella siis todellista merkitystä? On tietenkin.
Kaste on välttämätön ymmärtävässä iässä oleville, kristillisyyteen
sisälle tuleville yksilöille.
Lisäksi useimmat evankeliset seurakunnat uskovat, että myös
kristittyjen vanhempien on välttämätöntä kastattaa lapsensa.
Tällöin kaste merkitsee vihkimistä Kristuksen yhteyteen, ja se
merkitsee myös vanhempien taholta annettavaa lupausta
kasvattaa lapset Kristuksen tahdon mukaisesti.
Kaste on siis pyhitystapahtuma, joka kuuluu jokaiselle kristitylle.
Ymmärtävässä iässä oleville se on ulkoinen symboli sisäisesti
tapahtuneesta synneistä puhdistautumisesta, sekä kuva uudesti
syntymisestä, kuten myös uskosta vanhurskaaksi tulemisen sinetti.
Lapsille kaste merkitsee (sen uskon mukaan, jonka lapsikastetta
käyttävät evankeliset seurakunnat omaavat) lapsen vihkimistä
vanhempien toimesta Kristukselle, ja ottamista Kristuksen perhe-
väen yhteyteen.
Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma,
ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva
ja symboli.
Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset
uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi
Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan
keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina
pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
Näin siis edellä Kreikan evankelinen seurakunta opetti kasteesta
kirjassaan, joka selosti heidän uskonsa sisältöä.
Edellä lainaamastani Kreikan Evankelisen Seurakunnan kastetta
koskevasta opetuksesta totean, että hyväksyn (tosin aivan pienin
varauksin) heidän kastenäkemyksensä ja käytäntönsä.
Vaikka he näet pitäytyvät lapsikastekäytäntöön, he eivät silti sisällytä
uudestisyntymistä kasteeseen.
He myös ilmiselvästi tunnustavat, että varsinkin sylilapsi-ikäisten
kastekäytännön apostoliselta ajalta periytyminen on erittäin epä-
todennäköinen olettamus.
Kreikan evankelinen seurakunta on siis sanoutunut täysin selvästi
irti siitä sakramenttimagiasta joka suurten historiallisten kirkkojen
kastenäkemyksissä vallitsee, ja jonka näkemyksen mukaan uudesti
syntyneitä tehtaillaan kasteaktia sylilapsi-ikäisiin toistamalla aivan
hokkus - pokkus tyyliin.
Selvennykseksi minun on vielä lisättävä, että edellä mainitsemastani
hyväksymisestä huolimatta pidän baptistista käytäntöä noudattavien
seurakuntien kastekäytäntöä selvästi alkukristillisyyden mukaisena.
Minulle on ilmeisen selvää, että varsinkin sylilapsien kastekäytäntö on
alkuseurakunnan aikaisista arvoista luopuneen, myöhemmän muo-
toutuneen kirkko-organisaation tietoinen valinta.
Silti uudessa testamentissa mainitut perhekuntakasteet pistävät
toteamaan, kuten eräs saksalainen eksegetiikan professori
kirjoitti:
”Emme tiedä kastettiinko varhaisimmassa kristikunnassa lapsia.
Kun satunnaisesti puhutaan kokonaisten huonekuntien kastamisesta
(1 Kor. 1:16; Ap.t. 16:15; 18:8), on mahdollista että tällöin on
ajateltu myös lapsia. Yksiselitteiset viittaukset tällaiseen puuttuvat
kuitenkin. Kysymystä, pitäisikö alaikäiset lapset kastaa ei alkuaikana
vielä lainkaan virinnyt. Lapsikasteen ongelmaa ei siksi voi ratkaista
historiallisen kysymyksenasettelun avulla. …”
(Eduard Lohse, Uuden testamentin sanoma, sivut 99 -100)
Olisi siis syytä välttää turhan kiihkeää argumentointia kummankaan
’kastenäkemyksen puolesta vastakkaista näkemystä vastaan.
Uskovien kasteen puolesta täällä kiihkeästi peistä taittaneille olisi
näet siellä perillä kovin noloa, jos paljastuisi, että apostolit sittenkin
olivat perhekuntia kastaessaan kastaneet myös ymmärtämättömät
pikkulapset, vastoin kaikkia meidän täällä ajassa Raamatun teksteistä
vetämiämme kovin varmoja johtopäätöksiämme.
Samoin olisi kovin noloa täällä perhekuntakasteiden perusteella
sylilapsien kastamisoikeuden puolesta taistelleiden siellä perillä
todeta, että apostolit sittenkin olivat perhekuntia kastaessaan
jättäneet vielä ymmärtämättömässä iässä olevat lapset kastamatta,
odottamaan varttuneempaa ikää.
Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi selviä lapsikaste-
käytännön todisteiksi, sillä emme tiedä, oliko näissä mainituissa
perheissä lapsia jotka kastettiin.
-Se tiedetään, että kaikki perhekuntalaiset tulivat kastetuiksi kaikissa noissa viidessä erikseen mainitussa perheessä.
-emme tiedä myöskään sitä, että perheissä ei olisi ollut lapsia, joten tietoon ei voida vedota väittämällä että noihin erikseen mainittuihin perheisiin ei olisi kuulunut yhtään lasta
-koska mitään ehkäisyä ei käytetty, on ilmeistä, että sen ajan perheissä oli paljon eri ikäisiä lapsia ja nuoria
Lisäksi jätit kertomatta, että kyllä proselyyttiksteessa vauvat saivat saman kasteen kuin aikuisetkin, puhuessasi juutalaisten kasteista
Kirjoitit:
”Lisäksi jätit kertomatta, että kyllä proselyyttikasteessa vauvat saivat
saman kasteen kuin aikuisetkin, puhuessasi juutalaisten kasteista.”
Vastaus:
Tuo seikka käy muistaakseni selvästi ilmi siitä tekstistä, jonka lainasin
Aapeli Saarisalolta.
Kirjoitit myös:
”-emme tiedä myöskään sitä, että perheissä ei olisi ollut lapsia, joten
tietoon ei voida vedota väittämällä että noihin erikseen mainittuihin
perheisiin ei olisi kuulunut yhtään lasta. ”
Vastaus:
Käymällä läpi nuo Uuden testamentin tekstit, voidaan melkoisella
varmuudella päätellä, ettei niissä ollut vielä ymmärtämättömässä
iässä olleita lapsia.
APOSTOLIEN TEKOJEN KASTETEKSTIT
Kasteesta helluntaipäivänä kertoo Apt. 2 luku, jakeet 37-41. Pietarin
saarnan vaikutuksesta kuulijat saivat piston sydämiinsä ja kysyivät:
" Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?", jolloin Pietari vastasi:
"Muuttakaa mielenne ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te tulette
saamaan Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne
tämä lupaus on annettu, ja kaikille jotka kaukana ovat, ketkä ikinä
Herra, meidän Jumalamme kutsuu."
Seuraavat huomiot näyttävät tekstin perusteella ilmeisiltä:
1. Kaste kuului tietoisen mielenmuutoksen yhteyteen.
2. Kaste toimitettiin syntien anteeksi saamiseksi.
3. Pyhän Hengen lahjan saamisen ehtona oli mielenmuutos ja
kasteen vastaanottaminen.
4. Erityisesti on huomioitava, ettei Pietari sanonut:
"...kastattakoon kukin itsensä ja perheensä", vaan (ainoastaan)
"itsensä."
Tämä osoittaa, ettei helluntaipäivänä suinkaan kastettu kokonaisia
perheitä perheen päiden kääntymyksien perusteella.
5. Kun teksti jatkaa, sanoen: "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan,
ne kastettiin", edellyttää tämä kunkin kastettavan henkilökohtaista
kääntymystä kasteen saamiseksi.
Samarian kasteteksti edellyttää samaa.
Tekstin (Apt.8:5-17) jae 12 sanoo:
"Kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti heille evankeliumia
Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin
he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset."
1. Teksti sanoo, että saarnan sisällön uskoneet ottivat vastaan
kasteen.
2. Kun sekä miehet että naiset mainitaan erikseen, tämä osoittaa,
ettei ollut kyse perhekunnista.
3. On huomioitava, että vaikka miehet ja naiset mainitaan erikseen,
lapsia ei mainita ollenkaan.
Etiopian kuningattaren hoviherran kasteesta kerrotaan samassa
luvussa (8:26–39).
Tämän kertomuksen mukaan hoviherra kysyi, Filippuksen
evankeliumin julistusta ensin kuunneltuaan:
"Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
Meidän kirkkoraamatun tekstistämme puuttuu Filippuksen vastaus
kysymykseen, eli 37 jae, koska se puuttuu myös eräistä kreikan
alkukielisistä käsikirjoituksista (papyrus 45, Codex A, B, C, P) joita
nykyään arvostetaan eniten.
Olisi kuitenkin ollut kovin outoa, jos hoviherra olisi käskenyt
pysäyttämään vaunut, Filippukselta mitään vastausta saamatta.
Tästäkin syystä ortodoksisen kirkon virallisessa tekstiperinteessä
esiintyvä jae 37 tuntuu asiaan kuuluvalta.
Tämän jakeen mukaan Filippus vastasi hoviherralle, esittäen
hänelle hänen kastamisensa ehdon seuraavin sanoin:
"Jos sinä kaikesta sydämestäsi uskot, se on luvallista."
Eräässä codexissa (Laudianus) esiintyy toisenlainen vastaus:
"Jos sinä uskot kaikesta sinun sydämestäsi, sinä olet pelastuva."
Jatkossa hoviherra vakuuttaa kummankin tekstimuunnoksen
mukaan uskovansa Jeesukseen Jumalan Poikana:
"Minä uskon Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan."
/ "Minä uskon Kristukseen, Jumalan Poikaan."
Hoviherran kastamista koskevasta kertomuksesta on tehtävissä
seuraavat huomiot:
1. Edellä esitetyn mukaan uskon tunnustus oli kasteen saamisen
ehto.
2. Samasta ehdosta todistaa epäsuorasti myös saman luvun jakeen
13 sanat:
"...Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa...", vaikkakin hänen
mielenlaatunsa paljastui myöhemmin vääräksi (18-24).
Paavalin kääntymyksestä on kerrottu Apt.9:1-30, mutta kiinnostavaa
on se, mitä Paavali Luukkaan mukaan itse kertoi Ananiaan hänelle
sanoneen (22:16):
" Ja nyt, mitä aiot? Noustuasi anna kastaa itsesi ja pestä pois sinun
syntisi, avuksi huudettuasi hänen nimeään." (Tai:"...avuksi huutavana
hänen nimeään." tai: "...vetoavana hänen nimeensä.")
Aoristin mediumin partisiippi "epikalesamenos" ilmaisee joko edeltävää
tai samanaikaista tapahtumaa suhteessa muuhun tekemiseen.
Tekstin mukaan kaste merkitsee syntien pois pesemistä, ja Paavalia
kehotettiin käymään tälle pesulle edellä tai samanaikaisesti Herran
nimeä itselleen (mediumi) avuksi huutavana.
Korneliuksen perhekunnan kastamisesta kerrotaan 10 luvussa. Kun
Kornelius, enkeliltä käskyn saatuaan, kutsutti apostoli Pietarin, oli
hän jo koonnut sinne lähimmät ystävänsä ja sukulaisensa.
Kun Pietari saapui, Kornelius sanoikin Pietarille:
"Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken,
mitä Herra on käskenyt sinun puhua."
Enkeli oli näet sanonut Korneliukselle:
"Hän (Pietari) on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut ja
koko sinun perhekuntasi" (11:14).
Korneliuksen kerrotaan olleen jo entuudestaan hurskaan ja Jumalaa
pelkääväisen, "niin kuin koko hänen perhekuntansakin"(10:1-2).
Kun Pietari sitten saarnasi, lankesi Pyhä Henki kuulijoiden ylle, ja he
alkoivat puhumaan kielillä ja ylistämään Jumalaa.
Tällöin Pietari kysyi, voiko kukaan kieltää kastamasta vedellä näitä
Pyhän Hengen saaneita.
Kukaan ei voinut kieltää, ja niin Pietari käski kastaa heidät Jeesuksen
Kristuksen nimeen.
Koska edellä selostettu kertomus on ensimmäinen koko perhekunnan
kääntymystä selostava tapahtuma Apostolien teoissa, on meidän jos
mahdollista selvitettävä, millä perusteella tämän perhekunnan jäsenet
kastettiin.
Saammekin asiaan lisävalaistusta saman kirjan seuraavasta luvusta
(11:1-18), jossa kerrotaan Pietarin joutuneen Jerusalemiin palattuaan
syytöksen alaiseksi Korneliuksen kodissa vierailunsa tähden.
Pietarin syyttäjilleen pitämän vastauspuheen loppuosa (jakeet 15-17),
kuten myös syyttäjien tämän jälkeinen toteamus, on tässä suhteessa
merkittävä:
"...Ja sinä aikana kun minä aloin puhumaan, lankesi henki Pyhä päälle
heidän kuten myös päälle meidän alussa. Ja minä muistin Herran
sanoman, jonka hän sanoi: `Johannes tosin kastoi vedessä, mutta te
tulette kastetuiksi Hengessä Pyhässä.` Jos siis yhtäläisen lahjan antoi
Jumala heille kuin myös meille, uskottuamme Herraan Jeesukseen
Kristukseen, kuka minä olin, kyetäkseni estämään Jumalaa?"
Ja tämän kuultuaan he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa, sanoen,
"Siis myös pakanakansoille Jumala mielenmuutoksen elämäksi antoi."
Pietarin mukaan Pyhän Hengen lahja annetaan uskoon tulon perusteella.
Kuulijoille oli itsestään selvyys, että kysymys on uskoon tulleiden kohdalla
myös mielenmuutoksesta.
Kun tässä yhteydessä muistamme Pietarin kehotuksen (2:38):
"Muuttakaa mielenne ja kastattakaa itsenne Jeesuksen Kristuksen nimeen,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan",
lienee pidettävä jokaista Korneliuksen perhekunnan jäsentä henkilö-
kohtaisesti uskoon tulleena ja mielensä muuttaneena.
Samaa edellyttää Pietarin selvitys tapahtuneesta apostolien kokouksessa,
josta kerrotaan Apt. 15:7-9:
"Ja paljon väittelyn ollessa meneillään, Pietari, noustuaan, sanoi heille:
"Miehet, veljet, te tiedätte, että jo muinaisina päivinä Jumala teidän
keskuudessanne valitsi pakanat minun suuni kautta kuulemaan
evankeliumin sanan ja tuleman uskoon.
Jumala, sydäntentuntija, todisti, antaen heille Pyhän Hengen, kuten
myös meille. Ja ei mitään erotellut välillä meidän ja heidän, uskolla
puhdistaessaan heidän sydämensä."
Tässä edellä Pietari viittasi Korneliuksen kodin tapahtumiin, sanoen
itse, että kuulijat tulivat uskoon evankeliumin sanan kuultuaan.
Pyhä Henki vuodatettiin heihin sillä perusteella, että Jumala oli
puhdistanut heidän sydämensä uskolla.
Lyydian perhekunnan kääntymisestä kerrotaan Apt. 16:11-15,40:
Kun Paavali rukouspaikassa alkoi puhumaan sinne kokoontuneille
naisille, Lyydiakin oli siellä kuulijoiden joukossa. Jatkosta sanotaan:
"Ja eräs nainen, nimeltään Lyydia, Jumalaa pelkääväinen purppura-
myyjä Thyateiraan kaupungista, kuuli, jonka sydämen Herra avasi
ottamaan vaarin Paavalilta puhutuista.
Ja kun hänet kastettiin ja hänen huonekuntansa, hän pyysi, sanoen:
`Jos te arvioitte minun olevan Herraan uskovaisen, sisälle tullen
minun talooni, majailkaa.` Ja hän vaati meitä."
Tämä teksti on siitä erikoinen, että se on Apostolien teoissa
ensimmäinen ja ainoa kohta, joka todella näyttää edellyttävän,
että koko perhekunta kastettiin uskoon tulleen perheenpään
(ja vieläpä naispuolisen) uskon perusteella.
Voidaan näet kysyä, että jos tässä tekstissä edellytetään myös
perhekunnan muiden jäsenten henkilökohtaista uskoon tuloa,
miksei siitä mainita mitään?
Vai oliko yksin Lyydia (perhekuntansa päänä) tarpeeksi arvostettu,
että hänen uskoon tulostaan kannatti mainita?
Tekstiä tulkittaessa on otettava huomioon seuraavat seikat:
1. Kun Lyydia oli nainen, mutta silti perhekuntansa päähenkilö,
hän oli joko naimaton tai leski.
2. Perhekunta merkitsee: talo, talonväki, huonekunta, ja sillä
tarkoitetaan usein palvelusväkeä.
3. Filippissä kerrotaan tapahtuneen vain kaksi kääntymis-
tapahtumaa: Lyydian ja vanginvartijan perhekunnat.
4. Kun apostolit palasivat vanginvartijan luota, he menivät
uudelleen Lyydian tykö. Siellä heistä kerrotaan (jae 40), että:
"... he näkivät veljet ja he rohkaisivat heitä ja he lähtivät pois."
5. Nämä veljet olivat ilmeisen selvästi juuri Lyydian perhekuntaan
kuuluvia. He olivat Lyydian palvelusväkeä, ja koska he olivat
"veljiä", he olivat myös henkilökohtaisesti uskoon tulleita.
Näin Luukkaalta on jäänyt vain yksinkertaisesti kertomatta heidän
Lyydian kääntymyksen jälkeisestä kääntymyksestään, ja ehkä vain
siitä syystä, ettei hänellä ollut heidän kohdaltaan yksityiskohtaisia
muistiin merkintöjä.
Koska meille on selvää, ettei ketään Lyydian perhekunnan jäsenistä
ole vasten tahtoaan väkisin pakotettu suostumaan kastettavaksi,
voimme yhtyä Joachim Jeremiaksen kirjasessa "Lapsikaste kirkon
alkuaikoina" julkituoman mielipiteen alkuosaan:
"Lyydia, joka todennäköisesti leskeksi jäätyään oli perheensä
pää, tuli uskoon, ja sen johdosta `hänet ja hänen perhekuntansa`
kastettiin.
On selvää, että kuvaus on tässä hyvin tiivistettyä ja jättää
mainitsematta, kuinka evankeliumia julistettiin myös Lyydian
perheenjäsenille ja kuinka se vaikutti heissäkin uskon."
Sen sijaan mielipiteen loppuosan totuusarvo on mielestäni tosin
mahdollinen mutta silti kovin kyseenalainen.
Sehän ei näet UT:n tekstien opetuksen valossa näytä todellakaan
pitävän paikkaansa;
Mielipiteen loppuosa kuuluu:
"Mutta kuvaavaa on, että Luukas voi kertoa tällä tavalla. Sillä näin
hän ilmaisee, että ratkaisevaa oli, kuten G. Gullman sanoo `perheen
yhteenkuuluvuus kasteen ollessa kyseessä eikä jokaisen perheen-
jäsenen yksilöllinen ratkaisu`."
Vanginvartijan perhekunnan kääntymyksestä kerrotaan Apt.
16:25-34:ssä.
Herätykseen tapahtumien tähden tultuaan, vartijasta kerrotaan
(jakeet 30-31):
"Ja johdattaessaan heitä ulos, hän sanoi: `Herrat, mitä minun tulee
tehdä, jotta minä pelastuisin?` Ja he sanoivat: `Usko Herraan
Jeesukseen, ja sinä . olet pelastuva, sinä ja sinun huoneesi.`"
Vanginvartijalle annettua vastausta ei suinkaan tulkitaan oikein, jos
tulkitaan perhekunnankin pelastuvan perheenpään uskon perusteella.
Tässäkin on selvää, että henkilökohtaisen uskomisen ehto koskee
jokaista perheenjäsentä erikseen. Tämä ilmenee siitä, mitä vangin-
vartijan kodissa kerrotaan jatkossa tapahtuneen (16:32):
"Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille hänen talossaan.
(16:33) Ja ottaessaan heidät tykönsä sillä yön hetkellä hän pesi
heidät haavoistaan, ja hänet kastettiin ja kaikki hänen (omaisensa),
kohta. (16:34 ) Ja vieden heidät ylös taloon, hän asetti (heidät)
pöydän ääreen, ja hän riemuitsi talonväkineen Jumalaan uskoon
tulleena."
Kasteen edellä evankelioitiin tekstin mukaan jokainen vanginvartijan
perheenjäsen, joten perhe riemuitsi hänen kanssaan, ei vain hänen,
vaan jokaisen perheenjäsenen henkilökohtaisesta uskosta.
Krispuksen perhekunnan kastamisesta kerrotaan Apt. 18:8:ssa:
"Ja Krispos, synagoogan esimies, alkoi uskoa Herraan koko hänen
huonekuntansa kanssa, ja monet kuulolla olleista korinttolaisista
alkoivat uskoa ja heidät kastettiin."
Edellä teksti sanoo vastaansanomattoman selvästi kaikkien
kastettujen alkaneen ennen kastettaan uskoa kuulemaansa
sanomaan. Kun he sitten ilmaisivat uskovansa, heidät kastettiin.
Efeson opetuslapsista kertoo Apt. 19:1-7.
Efesossa oli (ilmeisesti Apolloksen julistuksen tuloksena, joka
tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen) 18:24-26) muutamia
opetuslapsia,
Paavalin tullessa sinne. Paavali kysyi heiltä, havaittuaan heiltä
puuttuvan jotakin kristitylle oleellista:
"Saitteko Pyhä Hengen, kun tulitte uskoon?"
Uuden kirkkoraamatun mukaan he vastasivat kysymykseen:
"Emme ole edes kuulleet mistään Pyhästä Hengestä."
Tämä käännös on varmasti liioitteleva, sillä alkutekstin mukaan
heidän vastauksensa kuului:
" Emme edes, jos Pyhä Henki on, ole kuulleet."
Papyrus 38 mukaan ( joka on todennäköisesti vanhin säilynyt
tämän kohdan sisältävä käsikirjoitus kappale) he vastasivat:
"Emme ole edes, jos Pyhän Hengen ovat jotkut saaneet, ole
(siitä) kuulleet."
(Vastaus tässä muodossa esiintyy myös eräissä vanhan italan,
syyrian, ja koptinkielisissä käännöksissä.)
Vastauksen kuultuaan Paavali tiedusteli heiltä heidän saamansa
vesikasteen laatua, ja sai kuulla heidät kastetun (tässä vaiheessa
jo) menneeseen aikaan kuuluvalla Johannes Kastajan parannuksen
kasteella.
Paavali selitti heille, että Johanneksen mielenmuutoksen kaste
kuului sellaisenaan menneeseen aikaan, ja että Herra Jeesus
oli ylösnoustuaan käskenyt tehdä oppilaita itselleen omassa
nimessään.
Näin ollen heidätkin tulisi kastaa Herran Jeesuksen nimeen, eli
siihen ainoaan nimeen, joka on taivaan alla ihmisille annettu,
jossa heidän tulee pelastua (Apt.4:12).
Osa vanhoista käsikirjoituksista (Codex Besae Cantabrigiensis
= D, ja Peshitto) vielä kertoo jakeessa 5, mihin nimeen ja myös
miksi heidät kastettiin uudelleen:
"Ja tämän kuultuaan heidät kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen
nimeen, syntien anteeksi saamiseksi."
Kun heidät oli näin kastettu, asetti Paavali kätensä heidän päälleen, j
olloin he saivat Pyhän Hengen.
Tekstistä ilmenee, että ennen kuin nämä miehet tapasivat Paavalin,
he eivät olleet alkuperäisessä mielessä vielä kristittyjä. Heiltähän
puuttui syntien anteeksi anto ja Pyhän Henki.
Vaikka Johannes Kastajakin saarnasi mielenmuutoksen kastetta
syntien anteeksi saamiseksi (Mark.1:4), hän ei silti välittänyt itse
anteeksiantoa.
Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara selittääkin
Uuden testamentin parafraasissaan osuvasti Markus 1:4:n
tekstin merkityksen:
"Ja Johannes oli tuon aikakauden alku, kastaen erämaassa ja
saarnaten kastetta mielenmuutoksen osoitukseksi, jotta kastetut
saisivat syntien anteeksiannon, kun vastaanottaisivat vähän ajan
päästä tulevan Messiaan."
Korinttolaiskirjeessään Paavali kertoo kastaneensa vielä
Stefanaankin perhekunnan (1 Kor.1:16).
Tästä perhekunnasta kerrotaan saman kirjeen lopussa
(16:15-16), että:
"he olivat antautuneet pyhien palvelukseen."
Kun Paavali kehottaa olemaan kuuliaisia tämän perheen jäsenille
ja heidän kaltaisilleen, jotka "työtä tekevät ja vaivaa näkevät",
lienee lupa olettaa jokaisen Stefanaan perhekunnan jäsenen
olleen myös henkilökohtaisesti uskossa.
Juuri tutkimamme Apostolien tekojen kastetekstit edellyttävät
selvästi henkilökohtaista uskoon tuloa ja uskon tunnustusta
kasteen edellä jokaiselta kastettavalta.
On näin ollen ilmeisen selvää, että Jeesuksen lihassa vaelluksensa
päivänä tekemä ero (lasten siunaamisen ja hänen oppilaikseen
suostuvien ymmärtävässä iässä olevien kastamisen välillä) periytyi
myös alkukristilliseen kastekäytäntöön.
Kunnioittakaamme silti niitäkin, joiden mielestä täyttä varmuutta
Apostolien tekojen teksteistä ei voida vetää, selostamalla tässä
heidänkin mielipiteensä.
Heidän mielestään esimerkiksi Lyydian perhekunnan tapaus, se
miten Luukas siitä kertoo, pakottaa jättämään tilaa mahdollisuudelle,
että perhekuntien kasteet ovat saattaneet alusta alkaen koskea
kaikkia perheenjäseniä, siis myös pieniä lapsia, jos niitä on
perheessä ollut.
Tällaisesta mielipiteestä (jonka eräästä perustelusta jo edellä
mainitsin) on oivana esimerkkinä Joachim Jeremiaksen kirjasta
"Lapsikaste kirkon alkuaikoina" lainattu kohta, joka tekee johto-
päätöksiä mainituista Apostolien tekojen kohdista:
"Tarkoitetaanko nyt äsken mainituissa kohdissa, jotka puhuvat `
perhekuntien` kääntymisestä ja kasteesta, myös lasten – syli-
vauvojenkin - kastamista?
Ensimmäisen vastauksen kysymykseen löydämme jo siitä seikasta,
että pelkän `perhekunnan` sijasta saatetaan puhua `koko perhe-
kunnasta`, `kaikista omaisista`.
Vahvistavien ilmausten ... käyttö osoittaa yksiselitteisesti, ettei
ainoaakaan huonekunnan jäsentä jätetty kasteen ulkopuolelle.
Kun muistamme, millainen vanhempien lähetysseurakuntien
sosiaalinen koostumus oli, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että
kyseisiin huonekuntiin olisi kuulunut huomattavia orjamääriä.
Siksi uskottavammalta tuntuu otaksuma, että vahvistavat
ilmaukset `kaikki`, `koko` jne. viittaavat perheen kaikkiin
lapsiin."
Lienee vielä syytä lainata myös tähän yhteyteen Eduard Lohsen
kirjassa "Uuden testamentin sanoma" esiintyvä kannanotto:
"Emme tietä kastettiinko varhaisimmassa kristikunnassa
lapsia. Kun satunnaisesti puhutaan kokonaisten huonekuntien
kastamisesta (1 Kor.1:16, Apt.16:15, 18:8), on mahdollista,
että tällöin on ajateltu myös lapsia. Yksiselitteiset viittaukset
tällaiseen puuttuvat kuitenkin."
Ehdotonta varmuutta ei siis Lohsen mukaan ole löydettävissä
Uuden testamentin perhekuntien kastamisesta kertovien
tekstikohtien perusteella.
Edellä esittämäni Apostolien teoista löytyvien kastetta koskevien
kohtien perusteellisen tutkistelun pohjalta kallistun itse jopa
98 prosenttisella varmuudella siihen näkemykseen, jonka mukaan
henkilökohtainen kastettavien uskoon tulo on alkuseurakunnassa
ollut jokaisen suoritetun kasteen ehto, koskien myös perhekuntien
sisällä olleita henkilöitä.
Kerrataanpa hiukan:
Pietari helluntaipäivänä kehotti kuulijoitaan kastattamaan vain
itsensä, ei sen sijaan perheitään.
Filippuksen saarnan tuloksista kerrotaan, että ne jotka häntä
uskoivat, ottivat kasteen. Tässä yhteydessä mainitaan erikseen
miehet ja naiset, mutta lapsista ei mainita mitään..
Kerrotaan, että Simon itsekin uskoi, ja perään kerrotaan,
että kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa..
Filippuksen saarnan ensin kuultuaan, ja sen jälkeen vettä
nähtyään Hoviherra kysyi, että mikä estäisi häntä kastamasta.
Hän sai vastauksen, että jos hän kaikesta sydämestään uskoo
juuri kuulemaansa evankeliumiin, kaste on luvallista.
Korneliuksen koko perhekunnan sydämet puhdistettiin
sillä uskolla joka heihin syntyi Pietarin sanojen kuulemisen
seurauksena.
Lyydian perhekunta paljastui itsekin uskossa oleviksi veljiksi,
ei siis pelkästään Lyydian uskoon tulon perusteella kastetuiksi.
Pikkulapset eivät siis kaiken todennäköisyyden
mukaan ole olleet tekstien kertomissa kasteissa
kohteina.
Ei ne kaikki kastetut todellakaan olleet niitä etiopialaisia eunukkeja?
Vanginvartijakin oli työikäinen Jumalan siunaama mies.
Melkoista matematiikkaa täytyy käyttää, että nuo erikseen mainitut ja kastetut perheet olisivat olleet kaikki lapsettomuudesta kärsiviä perheitä.
Lisäksi on pantava merkille, että perhekunta on käännetty myös ruokakunnaksi, joka tarkoittaa myös palvelijoiden ja orjien perheitä lapsineen.
antiikin ajan kastettu ruokakunta saattoi käsittää lähes tuhat ihmistä
"lapset" oli Herrassa eli kastettuja. lapsien uskoa ja kastetta heiltä ei kielletty.
Ef. 5:1
Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset,
Ef. 6:1
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
Kerrataanpa hiukan, koska otit esimerkiksi vanginvartijan
perhekunnan, ja oletit tuossa perhekunnassa olleen jopa
sylilapsia, jotka muka kastettiin muun perheen mukana.
Tutkikaamme siis tekstiä tarkkaan, nähdäksemme onko
oletuksesi tekstin valossa edes mahdollinen.
Kertaan siis tekstiäni, kirjoittaen merkittävät sanat isoin
kirjasimin.
Herätykseen tapahtumien tähden tultuaan, vartijasta kerrotaan
(jakeet 30-31):
"Ja johdattaessaan heitä ulos, hän sanoi: `Herrat, mitä minun tulee
tehdä, jotta minä pelastuisin?` Ja he sanoivat: `Usko Herraan
Jeesukseen, ja sinä , olet pelastuva, sinä ja sinun huoneesi.`"
Vanginvartijalle annettua vastausta ei suinkaan tulkitaan oikein, jos
tulkitaan perhekunnankin pelastuvan perheenpään uskon perusteella.
Tässäkin on selvää, että henkilökohtaisen uskomisen ehto koskee
jokaista perheenjäsentä erikseen. Tämä ilmenee siitä, mitä vangin-
vartijan kodissa kerrotaan jatkossa tapahtuneen (16:32):
"Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa JA KAIKILLE HÄNEN
TALOSSAAN.”.
Tämä ilmaisu, jonka mukaan kaikille hänen talossaan puhuttiin
Herran sanaa, viestii selvääkin selvemmin siitä, ettei perheessä
ollut puhetta ymmärtämättömiä sylilapsia. Jos olisi ollut, ei olisi
voitu kertoa, että KAIKILLE sanaa puhuttiin.
En näet usko apostolien olleen niin mielettömiä, että olisivat
puhuneet Herran sanaa puhetta vielä ymmärtämättömille.
Totta kai voidaan olettaa, että ilmaisu KAIKILLE on epätarkka
eli yleistävä, mutta minä en usko tuon ilmaisun olevan epä-
tarkka. Siksi pidän selviönä että KAIKILLE todellakin puhuttiin,
ja tästä syystä pidän myös selviönä, että KAIKKI myös kykenivät
heille puhutun ymmärtämään.
Tekstini jatkuu:
”(16:33) Ja ottaessaan heidät tykönsä sillä yön hetkellä hän pesi
heidät haavoistaan, ja hänet kastettiin ja kaikki hänen (omaisensa),
kohta. (16:34 ) Ja vieden heidät ylös taloon, hän asetti (heidät)
pöydän ääreen, JA HÄN RIEMUITSI TALONVÄKINEEN JUMALAAN
USKOON TULLEENA.”
Tämänkin riemuitsemisen uskon olevan tarkka ilmaisu siitä,
että hänen riemuunsa yhtyi jokainen hänen talossaan, ja
nuo toiset eivät riemuinneet ainoastaan hänen uskoon
tulostaan, vaan jokainen riemuitsi myös omasta uskoon
tulostaan.
Tekstini jatkuu, juuri edellä sanomani todeten:
”Kasteen edellä evankelioitiin tekstin mukaan jokainen vanginvartijan
perheenjäsen, joten perhe riemuitsi hänen kanssaan, ei vain hänen,
vaan jokaisen perheenjäsenen henkilökohtaisesta uskosta.”
Tämän edellä esittämäni esimerkin mukaisesti koko Uuden testamentin
tekstit tutkittuani , en todellakaan usko väitettäsi siitä, että olisin
päätellyt väärin.
Sen sijaan sinä ja muut kaltaisesi, jotka päättelette sylilapsia Uudessa
testamentissa kerrottujen perhekuntina kastettujen joukkoon, olette
todella päätelleet väärin.
Tämä teidän päättelynne perustuu vain olettamukseen, ja se oletus
voidaan joka ainoassa Uudessa testamentissa kerrotussa perhe-
kastekohdassa päätellä ja osoittaa itse tekstillä vääräksi.
Se sen sijaan, että yleensä Uudessa testamentissa puhutaan
perhekuntien kasteista. laajentaa perhekuntakasteet koskemaan
myös Uudessa testamentissa kertomattomia tapauksia, ja niiden
joukossa on saattanut olla myös sylilapsi-ikäisiä.
Miten niissä tapauksissa on menetelty jää avoimeksi, mutta
suurella todennäköisyydellä on silloin menetelty siten kuin
seuraava selvitykseni osoittaa.
Vakavasti otettava Raamatun tutkimus on todennut, että alku-
kristillinen kaste edellytti Johanneksen kastetta, ja jatkoi sitä
kristillisesti tulkittuna.
Alkuseurakunnan kastekäytäntöä tutkittaessa on siis lähdettävä
liikkeelle jo Johannes Kastajan ja itse Herramme Jeesuksen
lihassa vaelluksen ajasta.
Johannes Kastajan synnyttämä kansanliike oli melkoisen laaja,
sillä kun hän saarnasi mielenmuutosta ja mielenmuutoksen
osoitukseksi mielenmuutoksen kastetta: "Hänen tykönsä vaelsi
Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö. Ja hän
kastoi heidät Jordanin virrassa kun he tunnustivat (julkisesti)
syntinsä" Matt.3:1-9).
Kun siis Jeesuksestakin kerrotaan, että hän "teki ja kastoi"
oppilaidensa välityksellä useampia oppilaita kuin Johannes
(Joh.3:26, 4:1-2), on kysymys ollut melko suuresta joukosta.
Vaikka heitä helluntaipäivänä olikin yläsalissa koolla vain noin
120 henkeä (Apt.1:15), mainitsee Paavali "enemmän kuin
viisisataa veljeä", joille Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen
samalla kertaa näyttäytyi ( 1 Kor.15:6).
Kun siis ihmiset tulivat Jeesuksen luokse kuulemaan hänen
opetustaan, ja kuultuaan ottivat myös hänen sanansa vastaan,
tullen mielenmuutokseen, teki Jeesus heidät oppilaikseen,
kastamalla heidät aikaisempien oppilaiden välityksellä.
Nyt on kuitenkin huomattava, että näin Jeesus ei tehnyt
lapsille, vaikka lausuikin: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni."
Hän ei kastattanut lapsia, vaan ainoastaan siunasi heitä,
asettamalla kätensä heidän päälleen (Matt.19:13-15, Mark.
10:13-16, Luuk.18:15-17).
Jeesuksen tykö tuotuja pieniäkin (Luukas) lapsia hän siis
siunasi, mutta mielenmuutokseen suostuvat aikuiset, sekä
miehet että naiset, hän kastatti oppilaikseen.
Tämä Jeesuksen tekemä ero lasten siunaamisen ja
ymmärtävässä iässä olevien kääntyneiden oppilaiksi
kastattamisen välillä periytyi myös alkuseurakunnan
käytäntöön.
Tämä on selvästi nähtävissä Luukkaan kirjoittamasta
alkuseurakunnan historiasta, Apostolien teoista, mutta
myös muista Uuden testamentin kastetta käsittelevistä
Paavalin ja Pietarin kirjeiden kohdista.
Lapsen kuulo on kehittynyt jo sikiövaiheessa. Joten kyllä vanginvartijan perheessä puhuttu Jumalan sana tavoitti yhtä lailla ne pienet vauvat kuin aikuiset ihmiset. Raamatun mukaan uskominen on eri asia kuin ihmisen älylliset suoritukset ja järjenpäätelmät.
Usko on Jumalan teko ja armolahja, joka on yksi sanan ja Pyhän Hengen ominaisuus, kuten toivo ja rakkaus.
Perhekasteiden tekeminen kotona viittaa siihen, että mukana oli lapsia, koska ei voitu mennä yleisille paikoille.
31 He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." [Luuk. 19:9]
32 He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.
33 Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
34 Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, KUN NYT uskoi Jumalaan.
kastettuja alettiin kutsua uskoviksi eli "pistoe" kreikaksi
Samoin Lyydia uskoi vasta kasteen jälkeen, kun oli kasteessa saanut Pyhän Hengen. Muiden kastettujen perhekuntalaisten uskosta ei puhuta yhtään mitään. Mutta heitäkin alettiin kutsua uskoviksi "pistoe" kasteen perusteella. Lyydia oli rikas tukkukauppias, jonka palveluskuntaan kuului palvelijoita ja orjia, joiden perheet lapsineen kastettiin sen ajan käytännön mukaan kristityiksi perheenpäämiehen uskon ja tahdon mukaan välittömästi. Perheenpäämiehen velvollisuus oli sitten opettaa kastetuille perhekuntalaisille käskyt. Kastaen ja opettaen, kuten Jeesus sanoi.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
Totta on että ilmeisesti lapsia silloinkin kastettiin MUTTA SE OLI SILLOIN JO JUMALAN JA JEESUKSE VASTAISUUTTA!
Saatana oli silloinkin asialla!!!!
Jeesukusen opetukset hylkäät:
"...sallikaa lasten tulla luokseni..." SIUNATTAVAKSI Jeesus asetti kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä...
Seuraatko Jeesuksen opetuksia vai lapsia noitarovioilla tappaneen kristinuskon ja lutherilisuudenkin herran, herra saatanaa jumalanaan palvelevien oppeja?
Sinulla on oikeus AIKUISENA valita herrasi mutta rikot Jumalan ja Jeesuksem ja Suomen perustuslakia ja kansain välisiä ihmis oikeuksia ja lasten suojelua koskevia YK:n sopimuksia joita Suomi on alle krjoittanut VARASTAESSASI LAPSELTA IHMISEN HÄNELLE KUULUVAT OIKEUDET!
Laittomuus on saatanallisuuden selvin tunnusmerkki! Lapsi tapetaan sielullisesti kastella ja kuolleen merkki (risti) pistään otsaan, se on älä tapa käskynkin rikkomista.
Uskossa uskotaan saatanaan jumalana.
Jeesus ei ollut uskossa.
Jeesus ei ollut kristitty.
He, jotka tietävät eivät usko.
He, jotka uskovat eivät tiedä.
Kun tietää niin uskoa ei tarvita...
Onko vielä niin tyhmiä, etteivät osaa raamattua lukia!!!!
Kyseinen raamatun osa on nk. vuorisaarna jossa Jeesus antaa opetuslapsilleen ohjeita siitä, että kuinka heidän tulee toimia AIKUISIA, JO USKOSSA OLEVIA SEURAAJIKSEEN KASTAESSAAN.
Vituttaa tuollaiset saatanallisuuden tulkinnat! Ettekö te tajua, että vauva ole uskossa vaan vauva on Jumalallisuuden tietoudessa niin kauan kunnes kristnuskon saatanallisuus murhaa lapsen sielun. Usko on se, että uskoo lapsiakin noitarovioilla herransa helevetin tulella tappaneen jumalamaan, herra saatanaan. Se herra, ystävä sä lapsien on edelleen kristinuskon herra joka tukee lapsiakin murhaavia esimerkiksi sotilaspappien tuella. Uskaltakaa uskostanne huolimatta katsoa Jeesuksen seuraajien murhaajaakin saatanana jolle lapsia pakkokastetta Jumalan ja Jeesuksen Lain vastaisesti!
Uskossa uskotaan saatanaan jumalana.
Jeesus ei ollut uskossa.
Jeesus ei ollut kristitty.
He, jotka tietävät eivät usko.
He, jotka uskovat eivät tiedä.
Kun tietää niin uskoa ei tarvita...
Vastaukseni seuraavaan tekstiin, jonka jatkoksi en voinut vastaustani
laittaa ketjun liiallisen syvyyden tähden.
Joku kirjoitti viestin, josta ei ole aihetta tässä toistaa muuta kuin
tuon viestin mieletön alkuosa:
”valehtelet ihan työksesi
Kirjoittanut: huomaan. 3.5.2008 klo 21.45
Lapsen kuulo on kehittynyt jo sikiövaiheessa. Joten kyllä vanginvartijan
perheessä puhuttu Jumalan sana tavoitti yhtä lailla ne pienet vauvat kuin
aikuiset ihmiset. Raamatun mukaan uskominen on eri asia kuin ihmisen
älylliset suoritukset ja järjenpäätelmät.
Usko on Jumalan teko ja armolahja, joka on yksi sanan ja Pyhän Hengen
ominaisuus, kuten toivo ja rakkaus. …”
Vastaukseni:
En minä ollenkaan valehtele, mutta sen sijaan sinä itse olet
varsinainen valhetta pukkaava satusetä.
Sinähän se näet jopa olet varsinainen uskonnollinen valehtelija,
kun tulet tähän keskusteluun täysin mielettömiä satujasi
höpöttämään.
Oletko todella niin mieletön, että vastoin kaikkea ihmiskunnan
tieteellistä tietoa omasta kehityksestään, selittelet vakavissasi
sellaista hömppää, että muka vastasyntyneet vauvat kykenevät
vastaanottamaan ja ymmärtämään heille puhutun evankeliumin
sanoman, ja tulevat muka kuulemansa perusteella uskoon?
Et taida tietää mitään ihmisen kehityksestä, eli siitä, että koko
ihmisen toiminta kohdussa ja jopa syntymän jälkeen, kolmen
kuukauden ikään asti, perustuu varhaisheijasteisiin.
Vasta noin kolmen kuukauden iässä syntymän jälkeen ihmisen
aivokuori syttyy toimintaan.
Tällöin vasta alkaa se kehitys, joka vähitellen sammuttaa nuo
varhaisheijasteet, ja kestää kauan, eli useita ensimmäisiä
elinvuosia, joiden aikana vasta ihminen oppii vähitellen ja
enenevässä määrin tiedostamaan ja vastaanottamaan hänen
ulkopuoleltaan tulevaa infoa.
Vasta äidinkielensä ensimmäisten elinvuosiensa aikana opittuaan
lapsi kykenee vastaan ottamaan puheen kautta annettua valistusta,
ja sama koskee myös uskoa koskevan valistuksen omaksumista, eli
evankeliumin kuulemista, ymmärtämistä ja vastaan ottamista.
Edellä sanotun todistaa myös maassamme vallalla oleva oppi-
velvollisuus.
Lapset näet velvoitetaan koulun penkille vasta kuuden, seitsemän
vuoden iässä, koska tiedetään, että vasta tuossa iässä heidän
on mahdollista alkaa todellinen asioiden opiskelu.
Vai olet sinä niihin mielettömiin kuuluva henkilö jotka aivan vakavissaan
väittävät sylilasten muka ymmärtävän heille puhutun evankeliumin,
ja jopa tulevan sanoman kuulemisen välityksellä uskoon ja uudesti
syntyvän.
Minulla ei totisesti ole tuollaista mielettömyyttä täällä valehtelevalle
henkilölle, tätä selvitystä enempää sanottavaa.
Mätänemistilassa oleva Lasaruskin tuli haudasta ulos Jeesuksen sanojen voimasta. Tuskin hän niitä ymmärsi?
Jos ihminen ei ymmärrä kuulemaansa sanaa, niin sen puhuminen on ollut turhaa.
Ymmärtäminen saa aikaan vastaan ottamisen.
2 Kor. 6:1.
Oletpa varsinainen epeli kun sotket Herramme
lihassa vaelluksensa päivinä käyttämät kuolleita
herättäneet mahtisanatkin muka kuuluviksi yhteen
evankeliumin sanoman vastaanottamisen kyvyn
kanssa, joka kyky aina ja kaikkialla, aivan täydellä
varmuudella edellyttää kuulijalta ymmärryskykyä.
Otahan (tuossa edellä esittämäsi perättömän us-
konnollisen roskan jauhamisesi sijasta) toimeksesi
mennä ja yrittää ymmärtää, mitä mahtavat merkitä
esimerkiksi seuraavat Raamatun kohdat:
””Mutta me tiedämme että Jumalan Poika on tullut
ja ANTANUT MEILLE YMMÄRRYKSEN, tunteaksemme
sen Totisen,…” (1 Joh. 5:20).
”Ja heissä toteutuu Jesajan ennustus, joka sanoo:
`Kuullen te kuulette, ETTEKÄ YMMÄRRÄ…
… ETTEIVÄT YMMÄRTÄISI sydämellään ja
kääntyisi.
… Kun joku kuulee valtakunnan sanan EIKÄ YMMÄRRÄ,
niin paholainen tulee ja tempaa pois sen, mikä hänen
sydämeensä kylvettiin,…” Matt. 13: 13 – 19).
”Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin on se JOKA
KUULEE SANAN JA YMMÄRTÄÄ SEN, ja myös tuottaa
hedelmää…” (Matt. 13:23).