Hei!
Olisin hyvin kiinnostunut tietämään,jos jollakin teistä olisi omakohtaisia kokemuksia liittyen talkootyöhön Lintulan luostarissa.
Olisin myös erittäin kiitollinen,jos joku teistä voisi antaa (asiallista) informaatiota.
Olisin hyvin kiinnostunut tietämään,jos jollakin teistä olisi omakohtaisia kokemuksia liittyen talkootyöhön Lintulan luostarissa.
Olisin myös erittäin kiitollinen,jos joku teistä voisi antaa (asiallista) informaatiota.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lintulan Ikumeniaan. Saat asiallisen vastauksen talkoolaisista yms.
Täällä ollaan kateellisia vähän kaikesta.
Kiitos vastauksestasi,täytyypä tehdä niin.
Ota yhteyttä Lintulan luostarin igumeniaan, äiti Marinaan ja tiedustele olosuhteita ja mahdollisuutta päästä talkoolaiseksi.
Olen ollut talkoolaisena eräänä kesänä yli 20 vuotta sitten silloin 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Olimme peräti 4-5 viikkoa putkeen. en muista enää tarkasti. Nykyinen igumenia oli silloin vasta noviisi. Igumeniana oli äiti Antonina ja työnjohtajana oli äiti Varvara.
Lintulassa oli silloin vielä eläimiä mm lampaita ja ankkoja. Teimme työtä kasvimailla, siivosimme ja myimme matkamuistokioskissa ja kahvilassa. Välillä olimme metsässä tekemässä kerppuja lampaille. Asuimme yhteismajoituksessa, monta ihmistä samassa huoneessa.
Hauska paikka se oli ja lapsellekin mukava, kun oli kavereita, koska luostarissa vieraili muitakin lapsiperheitä. Kerran olimme heittelemässä klapeja liiteriin muutaman aikuisen ja puolen tusinan noin 10 vuotiaan lapsen voimin, kun turistit tulivat äimistelemään työntekoamme. Isä Herman, luostarin pappi, narrasi silloin leikillään turisteille, että luostarilla on orpokoti, jolloin turistit rupesivat siunailemaan, kuinka luostarissa pidetään pieniä lapsia raskaissa töissä.
Isä Herman on (tai oli ainakin silloin nuorena) oikea veijari, hän keksi aina kaikenlaista hauskaa. Kerran he, isä Herman ja tyttäreni päättivät ryhtyä kaupustelemaan kuusentaimia, joita kasvoi luostarin pihassa. Ne olivat jotain ulkomaalaista lajia, ehkä Siperian pihtaa. Hyvin tuntui kauppa sujuvan ja moni poistui luostarista kuusipaketti mukanaan.
Myös nykyinen igumenia, silloinen sisar Maria, piti kovasti lapsista ja nuorista ihmisistä. Hän antoi tyttäreni myydä Matkamuistossa jotain pikkuesineitä, jotka maksoivat markan tai pari.
Käväisin syksyllä nopeasti Lintulassa. Paikka oli kovasti muuttunut ja paljon oli rakennettu uutta. Sisaria on tullut lisää. Tarvitaankohan Lintulassa enää talkoolaisia samassa määrin kuin aikaisemmin?
Kiitos paljon kirjoituksestasi,oli todella mukava lukea kokemuksistasi sekä muistoistasi joita olit saanut Lintulassa vuosia sitten.Omalla tavallasi annoit minulle positiivista kannustusta!
Siunausta!