Kysyn teiltä ateisteilta, onko teillä mitään omaa mielipidettä omaa oivallusta mielenne vapauden tilasta, sen ulottuvuuksista, löydöistä ja oivalluksista? Oletteko sittenkin pienen yhteisönne ahtauden vankeja, vankeja vailla vapauden kaikkia ulottuvaisuuksia? Jos näin, kuinka voittekaan tyytyä rajoittuneisuuteen, teille tarjottuun vajavaisuuteen? Eikö minuutenne huuda vapautta?
Onko ateistilla omaa käsitystä mistään?
mieli miettijä
11352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hihhulointia taas. Ilmeisesti yritit väittää tällä jotain ateisteista ja sitten puit sen kysymyksen muotoon.?
on helvetin vapaa olo, ei ole kamelinparittajien
sadut rajoittamassa ajattelua.
Mitä muuten ylipäätään yrität sönköttää?
Oletko tyhmä vai näytteletkö vain tyhmää?
Ei minulla ole mitään ateistiyhteisöä missään. Melkein kaikki ystäväni ovat kirkon jäseniä ja samanlaisia kristittyjä kuin suurin osa kirkon jäsenistä. Tuo on taas niitä uskovan toivrunia, että olisi joku ryhmä jota arvostella.
En keskustele näistä asioista yleensä muualla, enkä edes ajattele ateismia muuloin, kun lueskelen kirjoituksia täältä palstalta.
En myöskään lueskele alan kirjallisuutta kuin varsin satunnaisesti, ehkä kirja /5v.
Tunnen olevani kovin vapaa. En ymmärrä mitä tarkoitat?
Kysyinkinhän lähinnä henkilökohtaisia ominaisuuksianne. Sitäkin, koetko olevasi vapaa ajattelemaan kokemaan ja tuntemaan? Minulle vapaus ei ole sama asia kuin kieltää jonkun olemassa olon. Mielestäni se on vapauden irvikuva. Se on pakkoriippuvaisutta kuvitteelisesta vapaudentunteesta. Kysyinkin, oletteko vapaat te ateistit sukeltamaan ennakkoluulottomasti matkallanne tiedostomattomaan?
puolestani kysyn, onko sinulla jokin tavoite syytää tänne sanasta sanaan samaa foliopipo-yläpilvihumppaa eri nimillä vähintään kerran viikossa? Jonkinlainen missio?
Mutta yritänpä nyt vastata. Olen vissiin armeliaammalla tuulella tänään.
Koen todella olevani vapaa. En tiedä kuinka sen muuten sanoisin. Ajatteletko, että jumalan kieltäminen tai jumaluskon puute rajoittaisivat vapautta? Kummallinen ajatus.
Minulle ateismi ei ole jumalan kieltämistä. En osaa kieltää olematonta. Minulle Jumalaa ei vain ole olemassa. Ei se ole aktiivinen ajatus päässäni. En tiedä miten minun pitäisi ajatuksiini, tekoihini, haaveisiini, tunteisiini tai mihinkään muuhunkaan liittää ajatuksia jumalan olemattomuusdesta. Ainut tilanne, jossa asia tulee esille elämässäni on, kun joku tuo esiin Jumalan olemassaolon. Arjessa keskustellessa ihmisten kanssa, tämä on harvoin kohdalle sattuva asia.
Yhteiskunnallisissa asioissa siihen törmää useammin.
Ateisti ei ajattele samoin uskonnottomuutta kuin uskova ajattelee uskoa. Ateismi on vain termi, joka kertoo, ettei kyseisellä ihmisellä ole jumaluskoa. Se on keksitty, kun on tullut tarve erottaa puheessa ihmiset, jotka uskovat ja ihmiset, jotka eivät usko. Ateismi ei sisällä mitään muuta syvempää merkitystä tai ajattelumallia. Se on siis vain sana, joka tarkoittaa ihmistä jolla ei ole jumaluskoa.
En hahmota maailmaa jumaluskonpuutteen kautta, maailma vain on ja muuttuu hiljalleen evoluution tapahtuessa. Olen vain osa tätä maailmaa ja eläinkunnan yksi jäsen, joka yrittää elää hyvän ja rikkaan elämän, olla aiheuttamatta pahaa muille.
Viimeinen kommenttini vapaudesta vielä. Minun on vaikea ymmärtää usko vapautena, kun kuitenkin juuri uskovien arvot ovat ne, jotka ovat asettamassa rajoitteita muidenkin elämälle. Näistä esimerkkeinä avoliitto, homoseksuaalit, hedelmöityshoidot, kantasolututkimus ja paljon lisää asioita. Kovin rajatulta vaikuttaa minusta tuollainen maailma.
>Oletteko sittenkin pienen yhteisönne ahtauden vankeja<
Minkä yhteisön? Minkä ahtauden?
Kyllä meidän "yhteisössä" saa olla ihan mitä mieltä haluaa, eivätkä toiset sitä tule arvostelemaan.
Jotenkin tuntuu, että projisoit juuri uskonnollisten yhteisöjen ongelmia meille.
Jos mielen vapauden tilaa ja ulottuvuuksia on tarjolla todellisuudessa enemmän kuin mitä nykytieteen mukaan on käytössä, niin olen kyllä valmis kokeilemaan.
näkemään maailman mahdollisimman puhtaasti ja selvänä ilman katteettomia illuusioita?
En kuulu mihinkään yhteisöön, olen oma itseni oman itseni suurinpiirtein määrittelemänä.
Vapautta haen mahdollisimman paljon kaikessa mitä teen, mutten illuusioista tai valheista, joita sinäkin tunnut edustavan, ilman minkäänlaisia kunnon todisteita tai argumentteja..
Sinä usossasi vahva. Kerro mulle toiveesi, unelmasi. Kerro lyhyen elämäsi haaveet ja täyttymyksesi. Kerro oi kokemuksesi rakkaudesta, sen teoista. Kerro oi onnestasi, säteilystäsi ympäristöösi. Kerro oi, sillä eikös nuo juuri ole olemuksesi mittarit.
määreet eivät muutu paljoa miksikään edes käsitteinä vaikkei uskoisikaan jumalaan. En kykene uskomaan.
Tuskinpa onneni eroaa sinun tai useimman muun vastaavasta erityisemmin, samoista tarpeista meidät kaikki on koottu. Joten kerro sinä ivarunosielu vain omistasi niin minä kerron kernaasti miten omani eroaa siitä.
sanoisi.. vapaata tahtoa ei ole olemassa, joten kaipa sitä ollaan kaikki sitten mieleltään epävapaita.