Jeesus tyynnyttää myrskyn, Mark. 4:35-41

Neljännen luvun alussa Jeesuksen opetuslapset oppivat vertauksin.
Nyt he oppivat todellisissa käytännön tilanteissa. Nyt heitä koetellaan, onko opetus mennyt ”perille”.
Valitettavasti opetuslapset olivat kovin hitaita oppimaan, kuten lukemastamme näemme.

Gennesaretin järvellä voi myrsky yllättää yht’äkkiä.
Näin kävi Jeesukselle ja Hänen opetuslapsilleen, kun he olivat menossa järven itärannalle. Opetuslapset joutuivat kiperään tilanteeseen myrskyn yltyessä niin kovaksi, että heidän veneensä täyttyi vedellä.
Jeesus nukkui niin sikeästi, että opetuslasten piti herättää Hänet.
He moittivat Jeesusta: ” "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" (38).
Jeesus nuhtelee opetuslapsiaan heidän epäuskostaan.
Ajallisen vaaran pelko on suorassa yhteydessä uskon vähyyden kanssa.


Jeesus tyynnyttää myrskyn (39).
Opetuslapset oppivat nyt, että Jeesus, jota he seuraavat, voi hallita myös luonnonvoimia.
He oppivat, että Jeesuksen voima ja huolenpito kohdistuu ihmisten kaikkiin tarpeisiin.
--
Mekin voimme ajatella, että Jumala nukkuu eikä välitä meistä, kun sallii erilaisia onnettomuuksia.

Miten kävi Titanic- tai Estonia-laivojen; ”nukkuiko Jeesus” silloin, kun ne upposivat?

Virsi 482
-
1.
Elämä on meri,
meri kauhistaa,
kun se vaahtopäinä
kiehuu, raivoaa.
Mistä turvan löytää
mieli levoton?
Kuka auttaa voisi,
yö kun synkkä on?

2.
Isä, sinuun katson
tuskan tulessa.
Sinä tahdot aina
kantaa minua.
Sinulle saa huutaa
henki rauhaton.
Löydän lohdutuksen,
yö kun läsnä on.

3.
Murheen musta laakso
silloin valkenee.
Askeleita ottaa
arka rohkenee.
Kanssasi en pelkää,
Isä, yötäkään.
Kanssasi voin käydä
tuskan pimeään.

4.
Siunaa elämääni,
siunaa työtäni.
Auta, että tunnen
läsnäolosi.
Anna lampun loistaa,
mieli tyynnytä.
Isä, öin ja päivin
pidät kädestä.

haistakkee paska