Onko mormooneilla omat kalmistot? Espoon temppelin tontti on laaja. Onko siellä myös hautausmaa?
Eroaako hautausmenot ev.lut. menoista? Jos saan kutsun mormoonin hautajasiin, miten minun tulisi menetellä. Kukat? Asu?
Eroaako hautausmenot ev.lut. menoista? Jos saan kutsun mormoonin hautajasiin, miten minun tulisi menetellä. Kukat? Asu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
omaa hautausmaata ainakaan Suomessa. Jos saat kutsun map-kirkon jäsenen hautajaisiin, menettelytapa on hyvinkin sama kuin ihan tavisluterilaisen hautajaisissa, vieraan kohdalta siis. Kukkia ja adresseja on ihan sopivaa tuoda ja asu on yleensä perinteinen ellei omaiset ole jostain syystä (uskontoon liittymättömästä) syystä toivoneet.
Itse olen ollut vain yksissä kirkon jäsenen hautajaisissa. Menimme suoraan hautausmaalle jossa arkku laskettiin maahan ja seurakunnan piispa siunasi sen ja piti muistopuheen. Jälkeenpäin menimme omaisten luokse missä oli pientä tarjoilua ja muistelua. Tuo muistotilaisuus voidaan halutessa myös pitää kirkon tiloissa.
Läheisen kuollessa myös map-kirkon jäsenet surevat, tosin usein mukana on myös vahva toivo ja usko jälleennäkemiseen ja perheen ikuiseen yhdessäoloon joten suru ei ehkä aina ole yhtä musertavaa kuin niillä joilla ei tätä toivoa ole. Lohtu ja tukena oleminen on silti tietysti aina paikallaan, joutuuhan läheiset täällä maan päällä olemaan ehkä kymmeniäkin vuosia erossa rakkaastaan ennen jälleennäkemistä.
Tavallisesti hautajaiset aloitetaan kokoontumalla joko oman seurakunnan kappelissa tai hautausmaalla olevassa ev.-lut. kirkon kappelissa. Tilaisuudessa lauletaan, pidetään puheita ja lasketaan kukkatervehdykset eli toimitaan aivan kuten yleensä on tapana. Ainoa poikkeus on, ettei ruumista siunata, vaan siunataan hauta ylösnousemusta varten. Kun lähdetään haudalle, kukin ottaa kukkalaitteensa ja laskee sen haudan siunaamisen jälkeen haudalle. Tällöin ei yleensä sanota mitään. Lopuksi lauletaan ja siirrytään muistotilaisuuteen, joka saatetaan pitää oman seurakunnan juhlasalissa.
miten "yleensä" toimitaan. Nyt oli kyseessä hyvin pienimuotoiset pienen lapsen hautajaiset, ehkä johtui siitä.
Mutta edelleen ei mitään ihmeellisyyksiä mormonihautajaisissa ole :)
Kuka räjäyttää hautakuopat, oletko kuullut jysähdyksiä seudulta?
kuin kristillisissä kirkoissa. Tosin on erojakin. Tode llakin vainajaa ei siunata haudan lepoon vaan siunataan maa. Kristilliset hautausmaat kyllä ovat jo valmiiksi siunattuja, joten näiltä osin useammista päällekkäisistä maan siunauksista ei sinällään liene varsinaista hyötyä jos ei nyt varsinaista haittaakaan.
Vainajien siunausten sijaan käytössä on myös vainajien kaste, jotka tehdään tavallisesti ns. sijaistoimituksina.
Espoossa hautausmaa on vanhan kirkon läheisyydessä, jossa on hautaustoimituksia varten erillinen kappeli.
Lopulta meille kaikille lienee hyödyllistä muistaa edesmenneitä lähimmäisiämme.
Turust
Suomalaiset kirkkomaat ovat kaikki kauniisti hoidetut ja pienilläkin paikkakunnilla kukat ja nurmikot kuin puistossa ainakin.
Monissa muissa maissa ei haudoilla ilmeisesti koskaan käydä. Television filmeissäkin hautausmaat ovat nurmikoita, joissa törröttää hautakivet ilman kukkia.
Juutalaislla hautausmailla ei ole kukkia, vaan surijat vievät haudalle pienen kiven.
Kun aikoinaan kävin luovutetun Porkkalan alueella, oli siellä venäläissotilaiden hautausmaa. Hautakivet olivat betonista, ja itse hauta oli kuin laatikko,jonka sisäpuolella kasvoi korkea ruoho. Betonikiven päällä oli tähti, ja vainajan valokuva kivessä.
Se oli outo hautausmaa. Nykyisin se on tasoitettu, ja siinä on vain 1 muistokivi.
vainajien kastamisesta hautaamisen jälkeen. Suuremmilla ev.lut. hautausmailla on jopa koneelliset laitteet tarkoitukseen. Kaikki myös kastetaan uskonsuuntauksesta riippumatta.
Turust
tuntemattomalle paikkakunnalle, menen mielelläni ensiksi hautausmaalle. Myös ulkomailla on mielenkiintoista aloittaa kulttuuriin tutustuminen hautausmaasta.
Tässä kaksi muistikuvaa matkan varrelta:
Yhdysvalloissa Utahissa Mantin kaupungissa ihmisikä sitten: temppeli kohosi korkealla vihreällä kukkulalla ja tien toisella puolella oli vanhojen kuusten varjostama viileä kalmisto.
Kosovossa Mitrovican lähellä viimeisimmän sodan jälkeen: tuulen pyyhkimällä autiolla vuorenrinteellä hautausmaa, jonne pääsi vain jalkaisin ja jonka useimmissa muistokivissä oli kuolinvuosi 1999. Tuuli kulki kahisten vaaleassa pitkässä heinässä, sadepilvet nousivat vuorten takaa, lehmälauma laidunsi ja joku elikoista tuli hamuamaan hautojen välistä heinää.
Näin vappuna palaavat mieleen myös 90 vuotta sitten vakaumuksensa puolesta kuolleet ja heidän joukkohautansa, josta heidät tosin on jo aikoja sitten siirretty pois. Tummanpunainen ruusu sinnekin.
Oma hautani odottaa jo minua. Niin kauan kun täällä vielä vaellan, käyn edelleen hautausmailla, näin keväisin kuuntelemassa lintujen konserttia. Myös temppelissä voin hiljentyä muistelemaan edeltä menneitä.
Odotan ylösnousemuksen aamua, jolloin tapaan taas edesmenneet rakkaani, jotka lepäävät nyt maan mullassa.