Tulevaisuutta ei voi tietää, mutta sen eri vaihtoehtoja voi arvioida. Miten erilaiset Venäjän kehityslinjat vaikuttaisivat meidän turvallisuustarpeisiimme?
1. Venäjä kehittyy yhä enemmän kohden länsimaista demokratiaa.
Tällöin kokemamme uhka Venäjästä vähenee. Sotilasliittoon kuulumisesta ei ole näkyvissä mitään erityistä hyötyä, jos ei haittaakaan, paitsi mahdollinen puolustusmenojen kasvu.
2. Venäjä säilyy nykyisenkaltaisena hieman epämääräisenä puolidemokratiana, jonka seuraavat liikkeet ovat aina arvoitus.
Suomi kokee nykyisenkaltaista epävarmuutta tulevaisuudestaan Venäjän naapurina. Voimmeko olla varmoja, ettemme tarvitsisi jonkinajan kuluttua apua muilta mailta?
3. Venäjä kehittyy yhä enemmän aggressiiviseen ja samalla diktatooriseen suuntaan pitäen päämääränään palauttaa valtapiirinsä, jonka se menetti heikkoudentilassaan Neuvostoliiton romahtaessa.
Suomen vaihtoehdot ovat joko hakea turvaa aggressiivista naapuriaan vastaan tai yrittää selvitä sitä myötäilemallä kuten teimme jouduttuamme toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton etupiiriin.
Turvan hakeminen Natosta tilanteessa, jolloin maailma on ajautunut uuteen kylmään sotaan, ei ole kovin varmaa enää tuolloin. Onko Nato tuossa tilanteessa valmis ärsyttämään Venäjää siirtämällä puolustustaan lähemmäksi Venäjän ydinalueita. Natolle Suomen pitäminen puskurivaltiona saattaisi olla varsin houkutteleva ajatus, varsinkin, jos sillä voitaisiin myös rauhoittaa arvaamatonta vastapeluria.
Naton viimeaikaiset päätökset laajentumisensa hidastamisesta antavat vinkkejä siitä, että saatamme olla jo nyt tuossa tilanteessa tai ainakin hyvin lähellä sitä. Jos näin jo on, alkaa Nato-keskustelumme olla turhaa. Uskoisin, että vielä ei olla niin pitkällä ja meillä on vielä mahdollisuus päästä liittoon, joka puolustaa toinen toistaan.
Toinen vaihtoehto, joka todennäköisesti olisi vain pakon sanelema ainoa vaihtoehto, olisi yrittää sumplia jotenkin eteenpäin. Varoisimme kaikin tavoin ärsyttämästä suurta naapuriamme, mutta koettaisimme samalla säilyttää jokaisessa vaiheessa mahdollisimman suuren osan itsemääräämisoikeudestamme. Selviäisimmekö tuosta nuorallatanssista yhtä hyvin kuin viimeksi?
Lopputuloksena näkisin, että Natoon liittymisellä ei ole haittoja, jos Venäjän kehitys on sellaista, kun toivomme. Mutta siitä on selviä hyötyjä siinä tilanteessa, jos Venäjä kehittyy aggressiivisempaan suuntaan. Silloin meidän ei ole hyvä olla harmaalla vyöhykkeellä, ei-kenenkään maalla, vaan kuulua puolustusliittoon, jossa muut siihen kuuluvat valtiot ovat sitoutuneet puolustamaan myös meitä. Talvisodan yksinjääntiä ei soisi tapahtuvan uudelleen. Olisi ikävä joutua jälleen sellaiseen tiolanteeseen kuin muutama kymmenen vuotta sitten, jolloin Nato oli laskenut, että jos Suomeen hyökättäisiin, ei sitä kannattaisi Naton voimin lähteä auttamaan.
Suomi on rajamaa. Kysymys saattaa tulla eteen kummalla puolella tätä rajaa me olemme.
Rajamaa
3
93
Vastaukset
- Suomi on kuulunut
Länteen - pientä 100 vuoden jaksoa lukuunottamatta.
Tämä jakolinja muotoutui jo ammoin Rooman ja Bysantin välirikossa. Venäjä on aina yrittänyt murtaa tätä jakolinjaa, mutta kuitenkaan siinä pysyvästi onnistumatta, kuten Puolan ja Baltian tilanne osoittaa. Venäjä on tehnyt kauheita tekoja, mm puolalaisten upseerien joukkomurhan Katynin metsässä.
Nämä veriteot ja maiden anastaminen muilta mailta tekevät Venäjästä arvaamattoman kumppanin, olipa kyse kansallisista oikeuksista tai energiapolitiikasta. Venäjä voi syyttää vain itseään, jos ystävät on vähissä.- Juhani Kivi
Venäjän monisatavuotinen pyrkimys murtautua lähemmäs Ydin-Eurooppaa jatkuu yhä.
Ensimmäisenä päämääränä oli sisämaan valtiolla saada yhteys mereen. Tässä Venäjä on onnistunut. Itämeren rannalle Venäjä on päässyt, samoinkuin pohjoisen kautta Atlantille yhteys on kunnossa. Välimerelle yhteys löytyi Mustan meren kautta. Bosborin salmen haltuunotto on kuitenkin yhä hoitamatta. Intian valtamerelle pääsy ei myöskään ole onnistunut.
Venäjän maantieteessä näkemys Euroopasta perustuu ajatukseen, että lännessä on Saksa ja sen takana Ranska ja Englanti. Saksan ja venäjän välissä on turhia pikkuvaltioita, joiden hallinta tulisi mieluiten saada Venäjän käsiin tai ainakin nuo maat tulisi jakaa etupiireittäin. Venäjän suuruuden hetket olivat Stalinin aikana. Ensin Stalin onnistui sopimaan Saksan kanssa Venäjälle takaisin alueet, jotka se menetti ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämän liiton hajottua Stalin onnistui saamaan länneltä etupiirikseen, enemmän kuin se koskaan oli rohjennut haavellakaan, koko itäisen Euroopan ja jopa puolet Saksaa. Nyt kaikki tuo, Venäjän historian suurin voitto, on mennyttä.
Alennustilasta tuli vielä synkempi kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Venäjä menetti myös "ikuisesti" Äiti-Venäjään kuuluneita alueita, kuten Ukrainan ja Valko-Venäjän, eikä pelkästään Stalinin sodissa saamia maita.
Tällä hetkellä Venäjä voimistaa itseään korjaamaan, näitä, heidän kannaltaan, vääryyksiä. Suuren Venäjän asema on palautettava, siellä ajatellaan. Ensimmäisenä merkkinä uudesta mahtiasemastaan Venäjällä koetaan heidän onnistunut Ukrainan ja Georgian Nato-hakemusten torpedointi. Venäjä on menettänyt asemastaan paljon, mutta enempiin menetyksiin se ei aio suostua, vaan ulkopolitiikka on päinvastoin kääntynyt entisten asemien takaisin saamiseen. Todennäköisesti ensimmäisenä avoimen aggressiivisena valtapiirinsä laajentamisena Venäjä tulee onnistumaan Abhasian irrottamisessa Georgiasta ja sen liittämisessä omaan piiriinsä jonkinlaisena satelliittivaltiona.
Tässä nykyisessä tilanteessa alkaa olla melko selvää, että Suomen mahdollinen pyrkimys hakea turvaa Natosta, tulee aiheuttamaan Venäjältä erittäin tiukkoja vastatoimia. Onnistuisiko Venäjä kääntämään keskeisimpien Nato-maiden päät niin, ettei Suomea enää uskallettaisi hyväksyä Natoon? Ehkei tilanne ole aivan vielä tuo, mutta selvää on, ettei Venäjä enää nykyisessä voimantunnossaan herkästi suostu vanhan luotetun liittolaisensa ja rajanaapurinsa siirtymiseen perinteisen vihollisensa, Naton, leiriin.
Tällä hetkellä Venäjälle jokainen askel Naton laajentumisessa siirtää kauemmaksi sen "suurta ja pyhää" päämäärää laajentaa valtansa entisiin loistonsa mittoihin. Tähän Venäjän suureen pyrkimykseen ei Suomen Nato-jäsenyys sovi kovin hyvin. - Kuviteltuja vihollisia
Juhani Kivi kirjoitti:
Venäjän monisatavuotinen pyrkimys murtautua lähemmäs Ydin-Eurooppaa jatkuu yhä.
Ensimmäisenä päämääränä oli sisämaan valtiolla saada yhteys mereen. Tässä Venäjä on onnistunut. Itämeren rannalle Venäjä on päässyt, samoinkuin pohjoisen kautta Atlantille yhteys on kunnossa. Välimerelle yhteys löytyi Mustan meren kautta. Bosborin salmen haltuunotto on kuitenkin yhä hoitamatta. Intian valtamerelle pääsy ei myöskään ole onnistunut.
Venäjän maantieteessä näkemys Euroopasta perustuu ajatukseen, että lännessä on Saksa ja sen takana Ranska ja Englanti. Saksan ja venäjän välissä on turhia pikkuvaltioita, joiden hallinta tulisi mieluiten saada Venäjän käsiin tai ainakin nuo maat tulisi jakaa etupiireittäin. Venäjän suuruuden hetket olivat Stalinin aikana. Ensin Stalin onnistui sopimaan Saksan kanssa Venäjälle takaisin alueet, jotka se menetti ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämän liiton hajottua Stalin onnistui saamaan länneltä etupiirikseen, enemmän kuin se koskaan oli rohjennut haavellakaan, koko itäisen Euroopan ja jopa puolet Saksaa. Nyt kaikki tuo, Venäjän historian suurin voitto, on mennyttä.
Alennustilasta tuli vielä synkempi kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Venäjä menetti myös "ikuisesti" Äiti-Venäjään kuuluneita alueita, kuten Ukrainan ja Valko-Venäjän, eikä pelkästään Stalinin sodissa saamia maita.
Tällä hetkellä Venäjä voimistaa itseään korjaamaan, näitä, heidän kannaltaan, vääryyksiä. Suuren Venäjän asema on palautettava, siellä ajatellaan. Ensimmäisenä merkkinä uudesta mahtiasemastaan Venäjällä koetaan heidän onnistunut Ukrainan ja Georgian Nato-hakemusten torpedointi. Venäjä on menettänyt asemastaan paljon, mutta enempiin menetyksiin se ei aio suostua, vaan ulkopolitiikka on päinvastoin kääntynyt entisten asemien takaisin saamiseen. Todennäköisesti ensimmäisenä avoimen aggressiivisena valtapiirinsä laajentamisena Venäjä tulee onnistumaan Abhasian irrottamisessa Georgiasta ja sen liittämisessä omaan piiriinsä jonkinlaisena satelliittivaltiona.
Tässä nykyisessä tilanteessa alkaa olla melko selvää, että Suomen mahdollinen pyrkimys hakea turvaa Natosta, tulee aiheuttamaan Venäjältä erittäin tiukkoja vastatoimia. Onnistuisiko Venäjä kääntämään keskeisimpien Nato-maiden päät niin, ettei Suomea enää uskallettaisi hyväksyä Natoon? Ehkei tilanne ole aivan vielä tuo, mutta selvää on, ettei Venäjä enää nykyisessä voimantunnossaan herkästi suostu vanhan luotetun liittolaisensa ja rajanaapurinsa siirtymiseen perinteisen vihollisensa, Naton, leiriin.
Tällä hetkellä Venäjälle jokainen askel Naton laajentumisessa siirtää kauemmaksi sen "suurta ja pyhää" päämäärää laajentaa valtansa entisiin loistonsa mittoihin. Tähän Venäjän suureen pyrkimykseen ei Suomen Nato-jäsenyys sovi kovin hyvin.Itselleen, sensijaan että pyrkisi luomaan hyvät suhteet Natoon, Baltiaan, EU-maihin, Puolaan ja hyväksymään, että Suomi ihan oikeasti kuuluu uskontonsa ja kulttuurin puolesta länteen. Alkaen jo vuodesta 1150. Se on muokannut ajattelumme, lakimme, kansanluonteemme ja elämisen meininkimme sellaiseksi, ettei sitä saa venäläiseksi vääntämälläkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h562950Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062711Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv382431- 332269
Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501928Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151549- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1051235- 1771203
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731060