kuuleeko?

Minusta "tyytyväinen" alempana on kirjoittanut hienosti.
Me elämme maailmassa, joka on pahuuden vallassa, eikä uskovainenkaan elä siitä eristyksessä. Me joudumme kukin eri tavalla kohtaamaan elämässämme erilaisia asioita.
Rukous ei ole ensisijaisesti, että kerromme Jumalalle vaikeuksistamme. Hän kyllä tietää ne.
Rukous on, että Jumalan lapsena saat olla rakastavan Isäsi yhteydessä. Voit rukoilla, voit olla hiljaakin, saat voimaa ja sisäistä rauhaa kohtaamaan olosuhteita. Saat ylhäältä viisautta, miten toimia. Lue psalmi 23.
Enemmän rukouksesta :
http://www.nic.fi/~jlindell/rukouksesta.htm
Toivon, että pääset syvemmälle rukouksen salaisuuksiin. Kaikkea emme tule ymmärtämään. Usein on, että vasta paljon myöhemmin alamme tajuta vastoinkäymisemme merkitystä ja siunauksia.

Koko rukouksen tarkoitus on hiljentyminen.
Voimme hiljentyä Jumalan edessä ja pysähtyä miettimään asioita.
Rukous on ns. mediotaatiota, jossa mieli voi "järjestellä" asioita.
Se, että meillä on kohde joka kuuntelee rukouksiamme lisää tätä meditaation voimaa.
Me siis keskustelemme jonkun kanssa ajatuksissamme.
Kyllä Jumala kuulee rukouksemme ja näkee jo asiat ennekuin ne on edes tapahtunut.

Asenne elämään ja siinä tapahtuviin asioihin ei ole Jumalan ja rukouksen syytä.

Jos kohdallemme sattuu kiperiä tilanteita toimii rukous niin, että voimme järjestellä asioita mielessämme ja se toimii keskuteluna Jumalan kanssa.
Usein tuo rukousvastaus ei ole mikään konkreettinen "apu" vaan se on mielemme sopukoissa oleva tyytyväisyys ja hyväksyminen sen asian suhteen jota rukoilimme.
Sisäämme tulee rauha ja tunne, että kaikki on korkeimman käsissä siis miksi suotta huolehtia.

Jumala ei ole mikään "jätesäkki", jolle heitetään aivan tarpeettomia asioita ja kun ne eivät toteudu kiukutellaan, että mikset kuullut.
Sallimus toteuttaa asioita niin kuin näkee sen olevan parhaaksi rukoilijalle.

Moni tarpeellinenkin asia, jonka vuoksi rukoillaan saattaa jäädä toteutumatta, mutta näemme syyn ja tarkoituksen myöhemmin miksi tuon asian ei sallittu toteutuvan silloin kun pyysimme, miksi minulta evättiin tuon tärkeän asian tapahtuminen.

Kaikella on tarkoituksensa ja aikansa.
Rukouksen perimmäinen tarkoitus on keskustella Jumalan kanssa ja siten saada asioita järjestymään.
Sanotaan kun uskot niin tapahtuu, totta usko siihen että kykenee johonkin, auttaa ihmistä toteuttamaan asian.

Jotkut rukoukset toteutuvat jotkut eivät, syyn tietää yksin sallimus.

Rukous ei ole lapsen kiukuttelua Isälle vaan hiljainen ja nöyrä pyyntö.Sitten vaan odotellaan miten Isä tuohon asiaan suhtautuu.

Kun asiaa tarkastellaan hindulaisesta näkökulmasta, kukaan meistä ei ole viaton tabula rasa. Emme kärsi maailman epäoikeudenmukaisuuden vuoksi taikka vanhempiemme syntien vuoksi vaan käymme läpi ikiomaa karmaamme. Paras tapa vaikuttaa siihen on muuttaa omaa asennettaan, hyväksyä, että maailmankaikkeus on reilu. Uskoa, että jos tekee hyvää ja pyrkii parempaan, tulevaisuus on oleva hyvä. Karmassa on yksinkertaisesti kyse siitä, että sielu vetää puoleensa käytöksensä näköisiä asioita.

Hindulainen uskoontulorukous: "Jumala, minä olen törttöillyt ikuisuuden ruumiista toiseen ja tehnyt kamalasti virheitä. En enää jaksa tätä yksin. Annan elämäni ohjat Sinulle! Luotan siihen, että pystyt parempaan kuin minä, ja yritän elää kuten Sinä olet neuvonut!"

Jos pystyt koko sydämestäsi uskomaan ja sanomaan tuon, Jumala ottaa elämäsi ohjat ja pelastaa sinut. Voit tietenkin laittaa entisten elämien tilalle perisynnin, jos pystyt pitämään ajatusta perisynnistä reiluna.