kaipaan äitiäni joka kuoli helmikuussa.. paljon jäi asioita sanomatta, hän lähti liian yhtäkkiä..en kerennyt koskaan pyytää anteeksi mun pahoja sanoja ja tekoja joita tein vielä vähän ennen hänen kuolemaan, en tarkottanut pahaa niillä, olen vain niin kova tekee mokia...kaipaan häntä päivittäin...vielä nytkin näen unta että hän on täällä muiden mukana niinkuin ennenkin ja sitten herään ja muistan että häntä ei oo enää täällä..välillä olen ajatellut että tää on vaa pahaa unta ja kohta herään ja kaikki on niiku ennenkin...en ehtinyt hänen kanssa puhua muuta ku perusasioita en mitään muuta, vain työasioita. kun olis edes yksi hetki ollut että olisin voinut sanoa kaikki, miten sinä lähdit noin nopeasti? olisit antanu mulle edes hetki että olisin voinut puhua sun kanssa :,(
Kaipuuseen
herran pieni palvelija
1119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitisi kyllä tietää mitä tunnet siellä missä hän on.. Ja tapaat hänet aivan varmasti myöhemmin. Voimia sinulle ystäväiseni.