Subjektiivisuus ja ajattelun vähyys heijastuu kaikkeen. Ruuan hintaan vaikuttavat juuri palkkojen korotukset että valtio pystyy päättämään välillisten verojen suuruudesta eli ruuan hintojen korotuksista. Korotukset koskevat kaikkia, mutta eniten niitä, joilla ei muutenkaan laskujen maksamisessa ole jouston varaa.
Kaikkia matalapalkkaisia, eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä sekä eläkeputkessa ja putken reunalla olevia. Ei edes ymmärretä että kaikki vaikuttaa kaikkeen jatkuvasti.
Kuten nyt taas toimittajia myöten tuodaan esille kuinka 4-lapsinen perhe, jossa molemmat ovat hoitoalan työntekijöitä eivät pysty korotuksillaan enää ostamaan ruokaa. Eivät monet muutkaan. Parhaiten silti laskuista nyt selviävät he, jotka ne suurimmat korotukset saivat - eivät 10 euroa kuukaudessa , vaan 200 euroa.
Kaikkia matalapalkkaisia, eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä sekä eläkeputkessa ja putken reunalla olevia. Ei edes ymmärretä että kaikki vaikuttaa kaikkeen jatkuvasti.
Kuten nyt taas toimittajia myöten tuodaan esille kuinka 4-lapsinen perhe, jossa molemmat ovat hoitoalan työntekijöitä eivät pysty korotuksillaan enää ostamaan ruokaa. Eivät monet muutkaan. Parhaiten silti laskuista nyt selviävät he, jotka ne suurimmat korotukset saivat - eivät 10 euroa kuukaudessa , vaan 200 euroa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jättää ostamatta kaikki mikä ei aivan pakollista,ja ruokakin halvimmastapäästä.Ei ottaa velkaa.
Köyhän ainut mitä voi ostaa ja on pakko on halvin ruoka,joakus harvoin halvin kirppis pusero tai takki.
Nuorilla on vielä toivoa paremmasta, hyvästä työpaikasta jne. Ainakin eläkeiän kynnyksellä tai joillakin sairaseläkeläisillä sinnittelevillä ei. Jossakin on raja sillä kiristämiselläkin ja luopumisella jos sitä on jo tehty vuosia eli useammat edeltävät vuodet.
nuorella työkyvyttömyyseläkeläisellä.
Olenkin pidänkin huolen siitä, että kaapissani on aina paketti teholtaan voimassaolevaa rotanmyrkkyä.
Se on minusta jopa hupaisaa kun näilläkin sivuilla joku oikeistoprovoilija(ainakin sellaisena esiintyvä) esitti, että köyhille pitäisi olla joku oma indeksinsä jossa ei huomioitaisi muuta kuin välttämättömät pakolliset elinkustannukset kuten asuminen ja ruoka. Hänen näkemyksensä mukaan kun se jos köyhienkin asema realisesti paranisi tuon ns. taloudellisen kasvun myötä olisi suuri yhteiskunnallinen vääryys, sen tähden kun syrjäytyneillä köyhillä ei ole edes mitään asemia(Työntekijänä tai omistaja/yrittäjänä. Ovat korkeintaan paskatyöntekijän asemassa) noiden tuotantovälineiden suhteen joiden asemien perusteella voisivat osaansa vaatia.
Mielestäni tämä tällainen argumentaatio, sen lisäksi että siinä on kehäpäättelyn luonnetta(Argumentaatiossa vaaditaan köyhän esittämään jotain vaurautta tai asemia tuotannossa, jotta hän ylipäätään voisi vaatia jotain asemia tuotannossa tai vaurautta itselleen), käytännössä päätyy kieltämään resurssien ja luonnonvarojen rajallisuuden, sillä mielestäni vain näin ollen olisi ylipäätään mahdollista edes periaatteellisella tasolla pysyttää köyhien asema vakiotasolla tuosta ns. taloudellisesta kasvusta riippumattomana.
Tällaiseen argumentaatioon tai ideologiaan jossa kiistetään resurssien ja luonnonvarojen rajallisuus tietääkseni eivät ole syyllistyneet kuin aikanaan jotkut 'Marxilaiset' eivätkä hekään selvin päin. Tässä nyt kuitenkin sitten porvariprovoilija näyttäisi ainakin perustavan ajatuksiaan tällaiselle ideologialle.
Mutta tietenkin se kaikkein päällimmäisin ironia(tahaton tai tahallinen) tuollaisen argumentaation käytännön realielämän tasolle tulkitsemisessa syntyy siitä, että jospa köyhien tulot olisivatkin olleet sidottuina(vaikkapa 90 luvun lamasta lähtien) juuri tuollaiseen välttämättömistä pakollisista elinkustannuksista laskettuun indeksiin, niin olisi monen heistä numeraaliset tulot nyt jo hyvinkin kaksi kertaa suuremmat kuin mitä ne ovat.
Indeksi ja prosenttilasku ylipäätään ei ole kaikkien ymmärrettävissä. Peruskoulussa, jossa vielä koko ikäluokka on yhdessä vain noin puolet hallitsee prosenttilaskun vaikeuksitta ja indeksin käsitteenä vain korkeintaan kolmannes.
Tilanne ei korjaannu iänkään myötä.
Miten pienipalkkaisten indeksikorotus tapahtuu, pitäisi jopa päättäjille selvittää vaan yksinkertaisen yhteen ja vähennyslaskun avulla, eli paljonko peruselintarvikkeita sai ja peruslaskuja maksoi pienimmällä peruspäivärahalla 5-10 vuotta sitten ja nyt vuonna 2008.
Kun ajatellaan ulospäin suljettua taloussysteemiä niin ns. tavallisen kansalaisen elämän kannalta ei se ole tärkeätä kuinka paljon sitä nykyrahaa saa, vaan se paljonko sitä rahaa saa suhteessa muihin rahan käyttäjiin.
Kapitalisteja on vähän ja siksi heidän rahan käyttönsä päivittäisillä kansan elämään liittyvillä tavaramarkkinoilla on vain mariginaalinen. Vaikka yhtäältä niin realitalouden kuin rahataloudenkin kapitalisteilla tietenkin on oma iso roolinsa kun he päättävät niin rahan kuin tavaroidenkin määrästä markkinoilla, niin toisaalta heidän rahan käyttönsä päivittäisillä kansan elämään liittyvillä tavaramarkkinoilla on kuitenkin vähäinen koska kapitalisteja on lukumääräisesti vähän(ja he kuluttavatkin rahaansa enemmän sellaisiin vähän elitistisiinkin kohteisiin joista kansa ei järin osaa olla edes kiinnostunut sillä tavoin että niitä itselleen hamuaisi).
Eli ts. niin realitalouden kuin rahataloudenkin kapitalistit luovat ostovoimalle tai inflaatiolle raamit, joiden puitteissa kansan käyttäytymisestäkin(yksilöiden ja intressiryhmien välinen keskenäinen kamppailu) riippuen tuo inflaatio ja ostovoima kunkin intressiryhmän ja yksilön kohdalla sitten toteutuu.
Kun ajatellaan tällaisen taloussysteemin olevan auki myös ulos(ulkomaille tai toisiin systeemeihin) tulee kehiin ottaa vienti/tuonti ja tämä vähän kompliseeraa systeemiä, mutta kyllä tuo suljetun logiikkakin edelleen systeemissä alla pelaa, ja tietenkin se pelaa myös tuossa systeemien systeemissä.