Olen 27-vee nainen. Olin yläasteella Hyrylässä v90-luvun puolivälissä ja kouluaikani oli aivan yhtä helvettiä!! Minua kiusattiin ja nimiteltiin koko kolme vuotta yhteen menoon. Kiusaajina oli niin tutummat kuin tuntemattomatkin oppilaat.
Milloin minulla oli väärälainen reppu, milloin olin ruma tai liian lihava, ja milloin nyt mitäkin... Lähes joka päivä sain kuulla olevani jollain tavalla epäonnistunut ihminen.
Kiusaaminen ei jäänyt pelkästään nimittelyyn ja huuteluun, vaan minua heiteltiin oppitunneillakin nuppineuloilla, märillä papereilla ja kuminpalasilla.
Se kaikki teki aika kipeää - niin henkisesti kuin fyysisestikin!!
Opettaja ei reagoinut asiaan mitenkään, käänsi vain selkänsä. Itkin monena aamuna, kun jouduin lähtemään kouluun. Se oli aivan yhtä helvettiä!!!
Vihdoin uskaltauduin mennä kertomaan asioista yhdelle opettajalle, joka otti asian hoitaakseen. Vei siis tiedon eteenpäin rehtorille. Mutta rehtori oli ihan kuravellihousu - ja niinpä tuo kiusaaminen vain jatkui ja jatkui.
Olin aivan tavattoman onnellinen, kun pääsin pois tuosta helvetistä, ja pääsin jatkamaan opintoja aivan toisessa kaupungissa.
Vielä nykyäänkin kärsin huonosta itsetunnosta, vaikka minulla on ympärilläni ihana perhe. :)
Olisi varmaan aikoinaan, niinkuin suunnitelin, pitänyt haastaa koulu oikeuteen. Niinkin on jotkut kiusatut tehneet.
Milloin minulla oli väärälainen reppu, milloin olin ruma tai liian lihava, ja milloin nyt mitäkin... Lähes joka päivä sain kuulla olevani jollain tavalla epäonnistunut ihminen.
Kiusaaminen ei jäänyt pelkästään nimittelyyn ja huuteluun, vaan minua heiteltiin oppitunneillakin nuppineuloilla, märillä papereilla ja kuminpalasilla.
Se kaikki teki aika kipeää - niin henkisesti kuin fyysisestikin!!
Opettaja ei reagoinut asiaan mitenkään, käänsi vain selkänsä. Itkin monena aamuna, kun jouduin lähtemään kouluun. Se oli aivan yhtä helvettiä!!!
Vihdoin uskaltauduin mennä kertomaan asioista yhdelle opettajalle, joka otti asian hoitaakseen. Vei siis tiedon eteenpäin rehtorille. Mutta rehtori oli ihan kuravellihousu - ja niinpä tuo kiusaaminen vain jatkui ja jatkui.
Olin aivan tavattoman onnellinen, kun pääsin pois tuosta helvetistä, ja pääsin jatkamaan opintoja aivan toisessa kaupungissa.
Vielä nykyäänkin kärsin huonosta itsetunnosta, vaikka minulla on ympärilläni ihana perhe. :)
Olisi varmaan aikoinaan, niinkuin suunnitelin, pitänyt haastaa koulu oikeuteen. Niinkin on jotkut kiusatut tehneet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävää, että olet joutunut kestämään tuollaista kohtelua. Minua itseäni on myös aikoinaan kiusattu koulussa joten tiedän mitä se on, vaikka se ei aivan tuollaista ollutkaan. Kun sain omia lapsia, päätin ettei heitä kiusata eikä heitä kiusattukaan. Olin valpas, juttelin paljon lasteni kanssa ja kuin ohimennen kysyin koulukiusaamisesta. Tein heille myös selväksi, että en hyväksy toistenkaan kiusaamista. Poikani paras kaveri joutui kiusaamisen uhriksi leikkikoulusta yläasteelle. Siitä keskusteltiin hyvin usein vanhempainilloissa ja muutenkin, mutta ei se loppunut. Muutamat luokkakaverit olivat aina kiusaamassa.
Mielestäni koulun voisi haastaa oikeuteen aivan hyvin. Olisivat rehtorit ja opettajatkin valppaampia. Kyllä heille kuuluu vastuu siitä, että jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua pelkäämättä koulukavereita! Myös vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsilleen edes alkeellisimpia käytöstapoja, kaikkea ei tarvitse vierittää yhteiskunnan harteille, eikä syyttää yhteiskuntaa lastensa toilailuista.
Olet toiminut ilmeisen esimerkillisesti. Siitä sinulle sulka hattuun! Ikävä kyllä opettajan kädet ovat aika sidotut, jos koti ei ole tukemassa. Eikö pikemminkin pitäisi haastaa ne vanhemmat oikeuteen, jotka eivät puutu omien lastensa edesottamuksiin?
Ihan oikein sulle!
ääliö, paskaa elämää sulle.
toivottavasti kukaan ei tuu jeesimään ku sut puukotetaan kartsalle jollain sun liimanhaistokeikalla... lyhyttä elämää sulle TURHA ihminen toivoo: Maailma!!
kauhujen laitoksen ja meno oli järkyttävän surullista ja vaarallistakin.
Tuusulan koulut ongelmapesiä.